Nyt ehtii jo jotain juoruillakin... Eilisen työsuma purettu ja huomista kauhulla odotellaan. Sijainen siis tänään vapaalla.. Kun oli shoppailureissu sovittu jo aikaa sitten, justjust...
Ihanaa kun alkoi vauvasuma purkautumaan pikkuhiljaa. Mojovan kokoisen pikkumiehen Jazz sieltä pyöräytti. Mielenkiinnolla odottelen myös synnärikertomusta, aika nopsaa toimintaa on siis myös siellä ollut sitten loppupeleissä.. =) Niisk, vauvat on ihania, tahtoo jo omaa nuuskuttelemaan... Ja Ninnilläkin aamut vähenee, niin se aika menee, hyvässä seurassa ainakin jos ei muuten.
Katzu lienee ihmetellyt montaakin juttua.. Mäkin siirryin äippähousuihin aika nopsasti, ei jaksanut kikkailla liian kireiden housunkaulusten kanssa yhtään ylimääräistä. Eihän siinä alkuvaiheessa masua riitä äippishousujen täytteeksi millään, mutta eipähän purista ja ahdista. Eikä muakaan hotsittanut minkäänmoinen norsuilu alkuvaiheessa tippaakaan, nytkin ne fiilikset tulee ja menee. Mies on onneksi ihan tyytyväinen, sillä meilläkin laatu korvaa määrän.. =) Yleensä norsuillaan (ihana termi...) viikonloppuisin kun on enemmän aikaa ja jaksatusta. Mä oon ainakin niin väsy arki-iltaisin että vedän ainoastaan yöpaidan päälle, villasukat jalkaan ja unta palloon, en mitään muuta.. =)
Taitaa olla Senoran Ihimeellä vaativa maku... Josko nyt etsisitte lasagnen tilalle jonkun helpommin saatavilla olevan vaihtoehdon, josko vaikka jugurttia, mysliä, leipää tms...? Eihän siitä puuroakaan tietty aina jaksa nauttia, pienet ihimeetkään.. Ihana tuo sinun miehesi purkaus. Ei meillä vaan... Mies on kyllä joka paikassa mukana ja osallistuu muuten (silittelee, taputtelee, juttelee masulle jne.) muttei tuollaisia syvimpiä tuntojansa kyllä väläyttele missään vaiheessa. En yhtään ihmettele että on siinä nuotiolla istuessa itku päässyt. Mua itkuttaa kun moista asetelmaa miettiikään..
Onneksi en pääse sinne suljetulle nyt mitään kuvia katselemaan, jos kerran nekin on itkettävän ihania.. Josko sitten illalla. Tai sitten en, kun tulee miehen sisko perheineen käymään. On ihan kiva nähdä heitä pitkästä aikaa. Yleensä treffataan pari-kolme kertaa vuodessa, ei juuri sen enempää.
Ompulla kömpelö olo, höh. Täällä samaa vikaa, vaikka viikkoja paljon vähemmän. Hmph. Eilen illalla haravoin pihaa pimeän tuloon saakka ja sitten siirryin sisätiloihin siivoamaan kun isäntä vei pojan ja koirat lenkille. Lopputulos oli se, etten taipunut enää mihinkään suuntaan ja otti tosi koville päästä istumaan sellaiselle matalalle jakkaralle poitsun sängyn viereen.. Väitin sunnuntaina miehelle että maha on ottanut ihme kasvuspurtin viikonlopun aikana ja eilen heti aamulla 3 eri työkaveri eri tilanteissa huomautti samasta asiasta. Ja me kuitenkin ollaan päivittäin töissä tekemisissä, joten on sen jotenkin täytynyt muuttua kun muutkin sen noteerasivat. Huhhuh, jos tätä tahtia kasvaa, niin oon kyllä ihan valaskala viimeistään jouluna. Ja vielä reilu 3kk ennen arvioitua laskeutumisaikaa... Toivoa siis sopii että tämäkin tekee yllärihyökkäyksen maailmaan paria viikkoa etupellossa, kuten veljensäkin.
Jahas, kai niitä töitä pitäis sit kuitenkin. Puhelin soi taukoamatta ja oon tätäkin viestiä tusannut varmaan sen puoli tuntia... Työ haittaa harrastustoimintaa pahemman kerran...
Leppoisaa päivänjatkoa!
Niksu rv.24+
En mä juuri lehtijutuille oo kyynelehtiny, mutta muutama viikko sitten oli Kotivideoissa kooste häistä, joissa sulhaset pyörtyili... Ekaks naurettiin, mutta sitte rupes säälittämään ja kyyneleet valui...