Ex-Kermit 17 vko 44

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja UUSI KETJU
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Huomenta!

Kerkeän minäkin tulla hetkeksi teitä tervehtimään.... Katzulle onnea ihanista ultrauutisista! Ja voi että mitä vauvoja tuolla suljetulla osastolla onkaan! <3 En ole aikoihin siellä käynytkään. :)

Tuosta miehen raskaudesta minäkin sen verran, että olin tosi yllättynyt, miten mies koki ensimmäisen vauvan liikkeen (jonka hän siis tunsi muutama pv sitten)! Ajattelin, että vain sanoo että jännä juttu tms. mutta oli ihan yhtä hymyä sen jälkeen ja vielä hetken päästä sanoi, että oli tosi "rajun" tuntuista. :) Ja ensimmäistä kertaa tuon jälkeen innostui oikeasti miettimään nimiä... Joten tuo liikkeiden tunteminen ilmeisesti ainakin hänelle oli iso juttu.

Täällä on asiat taas muuttuneet sen verran, että voi olla, että asutaan vielä tässä vuoden verran, ellei alkuvuoteen mennessä ole hyvää tarjousta tullut. Miehen vanhemmat lupasivat vähän tukea eloa sen aikaa. En oikein tykkää vanhempien rahoja ottaa, mutta nyt täytyy ajatella lasta ja omaa psyykettä. Ei ole oikein järkeä millään pilkkahinnalla asuntoa myydä (sitten ollaan taas kusessa), mutta ilman tukea ei tässä voida asua. Noh, katotaan nyt miten asiat menee, onhan tässä vielä aikaa ennen vuoden alkua!

Aikaistin neuvolan tälle perjantaille ensi viikolta, kun tuntuu että olen tosi väsynyt ja huimaa ym. Saa katsottua verenpaineet ja hempat, ettei niissä ole mitään ihmeitä tapahtunut. Voi tietty johtua tästä stressistäkin. Muuten kaikki on kai ok, ensi vk on se 4D, innolla odotetaan! :) Vaikkakin vähän pelottaa että jokin ei ole kunnossa tms. Ei sille mitään voi että se ajatus kummittelee edelleen päässä.

Mutta nyt koulutöiden ääreen! Pitää jaksaa nyt pusertaa otsa hiessä, ajattelin nimittäin jäädä parin vk päästä saikulle ja pysyä siellä äippälomaan saakka jos se musta on kiinni... sen verran ahistaa ja särkee ja jomottaa.

Antzi rv 22
 
Huomenia! Senora, hyvä että tekstari tuli perille. Joo oikein arvasit, sammuin kuin saunalyhty ysin maissa :) Ai te saitte jo läppärin ostettua. Minkä merkkinen? Missä hintaluokassa?

Kiva, kun Antzikin ehti käydä vähän enemmän tarinoimassa. Toivottavasti tuo talojuttu tosiaan ratkeaisi parhaalla mahdollisella tavalla. Koitahan jaksella! Joo sit se on kiva, kun potkut alkaa olkaa jo niin voimakkaita, että mieskin ne tuntee, kun sitä alkuaikojen "kuplintaa" ei oikein voi tuntea. Ja eilen illalla, kun katselin telkkua makkarissa (ennen kuin nukahdin siihen...) niin yhtäkkiä tuntui siltä kuin tiiti olisi survaissut jalkansa alapäästä läpi ;) Se ei kyllä tuntunut yhtään mukavalta ja mieskin ryntäs kattomaan, että mitä sä täällä karjut. Tommosia tuntemuksia on musta juuri tosi hankala selittää toiselle.

Ok pakko aloittaa työt! Mukavaa päivää kaikille!

Tuuli
 
Pikana taas, kohta työmatkalle.. onnea Katzu!!

Tuulille, on mulla Toivolle ostettuna 56 cm toppapuku, ihan Prismasta ostin sellasen vaaleenruskeen, alle 20 € makso. On se 68 cm liian iso..

Mentävä, moiiii
 
jahas - pamahti sijaistusta tässä eteen...
Ostettiin Markantalosta Toshiba, euroo vaille 600e. Acer oli samanhintainen. Sit en muista merkkiä, mut yks oli halvempi, mutta siinä oli muistia 512, Toshibassa ja Acerissa 1Gt.
Kiva että Antzilla asiat järjestyvät. On noista appivanhemmista jotakin hyötyä. Niinhän se on että asioilla on taipumus järjestyä...

Toi 68 cm on varmaan sitten Ihimeelle seuraavana talvene sopiva...
täytyy kiitää...
 
Thank's Omppu. Sitä mäkin vähän ajattelin, että on aluksi liian iso. Harmi, se kun oli musta ehdottomasti kaunein koko pakkauksessa. Ja sit tykkäsin siitä pussilakanasta. Pääsenköhän tiiti nyt sitten ollenkaan käyttään koko pukua...

Joo Senora mä olen kanssa katellut ton hintaluokan konetta. Kyllä se varmaan riittää tähän elleissä surffailuun ;)
 
Ihanat ultrauutiset Katzulla!!!

Noppaan tohon puku-juttuun, niin ei kyllä voi talvivauvaa laittaa siihen 68cm... tai voi, mutta pikkuinen kyllä hukkuu sinne ihan täysin.
Ja taitaapi jäädä kyllä käyttämättä ainakin tuulilla ja ompulla koko puku, koska ½v ollaan jo sen pituisia tai pidempiä.
Mutta pääsettepä shoppailemaan sitten uutta pukua :)
Mä olen jo nyt käynyt katsomassa pukua (varoiks jos onkin poika) ja kyllä vähän ahdistaa, kun tytöllä on kuitenkin noita pieniä talvihaalareita 5kpl!!! mutta on niin punasta ja tyttömäistä, että en tosiaan pojalle laita.

nyt perumaan neidin hammaslääkäri. Otin tosi fiksuna sen tarkastuksen huomiseksi, mutta enhän voi pitää tyttöä sylissä tän mahan kanssa...

haleja ja palaillaan

Niin ja ihania kuvia lahjasta oli ;)))))))))

haluu kans oman HETI!

kapris 39+5
 
ja vielä... ei toi muisti/ aivot ihan toimi näin aamulla...
niistä Jazzin "kipsivaluista" niin varmaan ihanat tulee.
Me tehdään tälle tulevalle ite sellanen, kun on niin kätsyjä nykyään noi tehdä itse PIENELLE. Tytölle koitettiin tehdä keväällä ja eihän se malttanut enää pitää kättä saatika jalkaa paikallaan tarpeeksi kauaa, niin hukkaan meni ne kipsit :)
saatiin sit tehtyy ihan sellanen normaali paino-juttu jalasta ja kädestä.
Parempi kuin ei mitään

nyt menen oikeesti
 
Terve kaikille!

ONNEA TEHIS,NINNI,KIRPPU JA JAZZ!!Hyvä että kaikki on hyvin ja vauva maailmassa. Jazzin yöt kuulostaa kyllä aika horrorilta..täysimetätkö?

Tuuli ja senora on varmaan aktiivisimmat kirjottelijat täällä, senoralla on seuraavaksi jo rakenneultra ja mites Tuulilla?? Missä sairaalassa aiot synnyttää ja onko irtisanoutumisilla vaikutusta siihen? Ja Ompun la on kanssa "huonoon" aikaan??

Anzin kanssa meillä onkin samat kuviot, eli asunto on meilläkin myynnissä, yksi tarjous ollaan saatu, joka ei kauppoihin johtanut. Katsotaan isompaa, meidän paritalo on jäämässä pieneksi auttamattomasti.

Muhun on otettu yhteyttä, että olenko kiinnostunut tekemään nyt äippärin aikana vuoroja lastenosastolla (olen ammatiltani sh, kuten joku ehkä muistaa ja omaan kokemusta erityissairaanhoidosta juuri lasten parista, tosin siitä on jo aikaa, mutta pula tekijöistä on kova).. En ole vielä vastannut mitään. Tehyyn kuulun, joten lojaali pitäisi kollegoille olla..No, nähtäväksi jää.

Arki on poitsun kanssa aivan ihanaa! Kaveri on alusta asti nukkunut ja syönyt hyvin ja nyt rytmi 3 kk:n ikäisenä on tasaantunut siten, että nukkuu yöunet (ilman syöttöä!) 21-08 ja päivällä vielä kahdet unet, hereillä ollessaan ei turhia kitise, hymyilee ja syö nyrkkejään. Joten tämä mutsi on helpolla päässyt ja siitä olen nauttinut myös. Kaveri painaa 8,5 kg(!!=) ja sen kyllä huomaa.
 
Huh..nyt vasta katsoin, että kapris pääsee tositoimiin ihan lähipäivinä! Voimia synnytykseen! Katzulla ihanat ultrakuulumiset, muistan että mua ainakin jännitti just se eka ultra eniten. Nyt tsemppiä odotusaikaan, se menee äkkiä!

Ninniltä vielä piti kysyä että eikös sulle tehty sektio?? Miten olet toipunut? Mulle jäi sektiosta todella myönteinen muisto, en ollut kipeä jne.. ja jos joskus kolmatta pukkaa vielä, niin haluan sektion ehdottomasti (joka tehdäänkin sovitusti, mikäli joskus vielä synnyttää pitää)
 
Taustatilanne. Supistelut ja verilimamömmövuodot olivat siis johtaneet siihen tilanteeseen, että koko suku oli hermona. Silloin keskiviikkoiltana 24.10. laitoin tänne viestiä, että varmaan vuorokauden vaihtuessa lähdetään käymään näytillä. En enää kertakaikkiaan kestänyt noita hermoheikkoja; miestä ja siskoa (joka oli hälyytetty jo valmiiksi tänne). Sitä lapsiveden oloista lirahteluakin oli illalla tullut.
Kuitenkin loppujen lopuksi yhdentoista jälkeen komensin miehen ja siskon nukkumaan. Oli sellainen olo, että tilanne rauhottuu taas. Halusin päästä itsekin vähän koisimaan.
Niinpä mentiin nukkumaan ja heräsin hetken kuluttua kivuliaammaksi muuttuviin supistuksiin. Niitä alkoi heti tulla oikeastaan 10 minuutin välein. Synnytys on merkitty alkaneeksi klo 03.00, jolloin oli siis selvästi säännöllistä. Kovaa kipua ei niissä vielä ollut, mutta kaikki tämän tausta huomioiden herättelin miestä niin, että matkaan lähdettiin joskus viiden jälkeen. Kuuden jälkeen aamulla siis olimme käyrillä.

Kypsää, todella kypsää! Kätilökin ehti sitten tuossa välissä jo vaihtua. Missä ovat kaikki mukavat kätilöt aina silloin, kun minä olen synnyttämässä??? Uusi kätilö oli todella töykeä, eikä vaivautunut edes lapsivesiasiaa tarkistamaan. Kyllä sitä kuulemma sitten tulisi kunnolla, jos se sitä olisi. Ja tilanne kohdunsuulla: Sormelle auki ja kanavaa reilusti jäljellä! Just niin, tässä sitä oltiin kaiken tämän supistelun ja vuotelun jälkeen. Olisin voinut siis aivan rauhassa luottaa tuntevani oman kroppani edellisten perusteella. Ja kätilön "tuomio": Kyllä teidän nyt kannattaa lähteä vähän vauhtia hakemaan ulos. Yes, seitsemän aikaan aamulla kylmään viimaan ilman kunnon ulkoiluvarusteita! Itsellä oli siinä kohtaa sellainen olo, että aivan sama. Pyysinkin päästä siinä tapauksessa käymään kotona, mutta se ei käynyt, koska lääkäri ei ollut katsonut. Käski tulla puoli kymmeneen mennessä takaisin.

Kommellusta matkassa. Päätimme, että siellä kylmässä ei kyllä kävellä. Siirrytään autolla sitten jonnekin cittariin tms. Autolle lomps siis. Supistuksia tuli edelleen samaan tahtiin. Ja kuinka ollakaan, tuulilasissa näkyi lappu, kun autoa lähestyttiin. "Valitettavasti" ei ollut parkkisakko, vaan ystävällinen ilmoitus, että eräs täti oli ajanut oman autonsa meidän peräkoukkuun kiinni. Todellakin, meidän autossa oli toinen auto kiinni, emmekä saaneet autoa siitä mihinkään. Puheluiden jälkeen jäimme odottelemaan tädin miestä tunkkinsa kanssa, koska vaati jotain erityisvarusteita. Siinä meni meidän vauhdinottoaika autossa istuskellessa ja odotellessa. Tädin työpaikalla viereisessä päiväkodissa kävimme nopeasti vessassa, jossa sain kasteltua hienosti kaikki vaatteita erikoisella hanasysteemillä :-) Sairaalan kanttiinissa pyörähdimme kahvilla ja sitten takaisin synnärille.

Edistystä ja jotain positiivista. Puoli kymmenen jälkeen tosiaan menimme ilmottautumaan. Ajattelin, että tässä vaiheessa varmaan lähdemme kotiin. Supparit olivat tuon kommelluksen jälkeen kyllä selvästi taas napakoituneet, mutta väli oli edelleen 7- 10min. Yllättäen kätilö vain totesi, että kyllä te nyt sitten menette saliin ja iski vaatteet kouraan. Saimmekin oikein "sviitin". Huoneessa oli oma telkkari ja kaksi omaa suihkua&vessaa, joista toisessa amme. Siellä sitten aloimme "viihtymään". Supistuksetkin yhtäkkiä alkoivat kovenemaan.

Supistuksia, supistuksia... Aika kului vastaanottaessa noita kovenevia supistuksia. Mies oli tässä kohtaa melko hyödytön, koska selkähierontakaan ei sopinut ollenkaan. Nojailin vain eteenpäin sänkyä vasten ja heiluttelin peffaa. Se oli paras asento. Käväisin suihkussa ja haaveilin ammeeseen pääsystä jossakin vaiheessa. Viime kerralla kun se oli jäänyt kokeilematta lapsiveden lorahtelun takia. Kun nyt ei kerran sitä muka voinut olla. Ja siinä samalla miettiessäni ja kuivatellessani alkoi tiputella lattialle mitäs muuta kuin LAPSIVETTÄ :-) Se siitä sitten taas...
Vauvan sydänääniä seurattiin ja jossakin vaiheessa niissä tulikin pientä häikkää. Laitettiin varmuuden vuoksi pinni, joten sitten oltiinkin johdoissa kiinni. Samalla laitettiin tarkempi seurantalaite, joka tosin aluksi ei toiminut. Lopulta onneksi toimi, koska se oli todella tarpeen myöhemmin.
Synnytys alkoikin yhtäkkiä päästä vauhdilla käyntiin. Se todettiin myös sisätutkimuksessa. Tuon alkuhidastelun vauhdilla oltiin päästy 4cm:in klo 12.45, mutta sitten pamahti :-)
Ilokaasu otettiin tässä kohtaa tiukkaan syleilyyn. Vähitellen kipu muuttui ja supistukset tihenivät todella tuskaisiksi. Vauvan sydänäänet tekivät aina supistusten aikana laskuja, sillä vauva laskeutui kovaa vauhtia. Mies väänsi itkua, kun katseli tuskaani. Yritinkin häntä supistusten välissä lohdutella useampaan kertaan: "Kyllä sinä tämän kestät, kun minäkin kestän." "Ei tämä ole niin paha miltä näyttää." :-D Miespolo!
Vauhti oli lopulta niin kova, että neljästä sentistä vauvan ensimmäiseen parkaisuun mentiin kahdessa tunnissa. Ilokaasun voimalla tuon kaiken kestin.

Loppudramatiikkaa. Tunsin niillä tuskaisimmilla supistuksilla, että enää ei tarvitse kauaa kestää. Pitkään oli sellainen olo, että kohta ponnistuttaa. Yhden kovan supistuksen aikana sitten sydänäänet romahtivat tosissaan. Syntyi paniikki salissa. Vedin happea naamarista posket lommolla. Ei auttanut. Menin kontalleen pää alaspäin ja taas happea. En yhtään osaa sanoa kauanko tämä tilanne kesti, mutta isäntä oli todella paniikissa vieressä. Lääkäriä alettiin soittaa saliin, kun ei vieläkään noussut. Samalla kun luuri nousi, kuului kätilön huuto: Nyt lähti nousuun, hyvä, nyt lähti nousuun! Kätilö oli muuten taas jo välissä vaihtunut, mutta eipä osunut tälläkään kertaa... ;-) Samalla siinä kontallaan todettiin kohdunsuun olevan täysin auki ja ponnistusvaihe siis alkoi tästä. Lääkäri tuli kuitenkin paikalle ja oli loppuun asti.

Ponnistusta? Osasin jopa tässä sekavassa tilassa vaatia kunnon pystyä asentoa sänkyyn. Sitä sitten rauhassa säädeltiin, korjailtiin vaatimusten mukaiseksi. Jotain vitsailinkin, mutten muista mitä... Vielä ei edes ponnistuttanut, vaikka kaikki oli ollut auki jo jonkin aikaa. Pari suppariakin piti vielä kestää ja sitten se alkoi...
Ponnistamiseksi tuota ei voi oikein edes sanoa, sillä puhisin vaan sen, mikä oli vähän pakko. Tunsin vaan, miten vauva liukui ulos. Mahtava tunne. Pari eläimellistä karjaisua siinä taisi suusta väkisin päästä :-) Ja kerrankin olin niin järjissäni, että katsoin itse, mitä sieltä plumpsahti. En kyllä ollut uskoa silmiäni, pikkuruinen tyttö <3

Lopputiivistelmä. Synnytyksen kestoksi merkitty 11,5h, hohhoi. Kaksi tuntia siis voi sanoa varsinaiseksi synnytyksen kestoksi, jolloin tosiaan vasta tapahtui. Ponnistusvaihe 11min, josta aktiivinen työskentely ehkä pari minuuttia. Tuo dramatiikka kyllä pysähdytti taas kiittämään todella siitä, että kaikki lopulta meni hyvin. Ja vaikka ne kätilöt eivät niitä sairaalan mukavimpia varmaan olleet tälläkään kertaa, niin todella ammattitaitoisesti hoitivat hommat!
Lopputulos siis aivan ihana kohtuullisen helposti synnytetty tytteli "Lahja". Ikimuistoinen synttäripäivä ja paras saamani lahja <3
 
Sorry, tuo on nyt pitkä versio. Kirjoitin sellaiseen muotoon, että voin tallettaa itsellekin ja käyttää muuallakin :-)

Palailen muiden kuulumisiin. kun seuraavan kerran pääsen koneelle ;-)

Tehis ja "Lahja"
 
Pikaisesti omaan napaan.... mulla on tänään sattunut alamahaan tosi oudosti, toivottavasti on asiaan kuuluvaa.... Siis kipu aika kovaa välillä

Nyt loppupäivän palaverissa....
 
ounou tuota tehiksen synnytystä =)
Tai ihana loppu... mutta mitä kaikkea siihen mahtuikaan.
Oli sit alusta loppuun samantyylinen raskaus : ovisbongailuista testin tekoon ja sit lopussa supistelujen tuloon ja lapsiveden tihkuttelusta syntymään.
Mutta nyt on palkinto sylissä :))

Kiva oli kuulla Bellamariiasta. TODELLA hienolta ja helpolta kuullostaa teidän arki - vai pitäiskö tota kutsua jo juhlaksi ;)

Jazzille lähetän voimia noihin yösyöttöihin!!!! Syökö herra kerralla kauhean pitkään vai onko sellaisia 5min lutkutuksia?! Siis ehditkö nukkua ollenkaan ennen seuraavaa syöttöä?
Toivottavasti kestää toi vaihe vain hetken ja kohta pitenee syöttöjen välit.

katzulle kipuun... mulla oli kyllä kaikkea jomotusta ja sitä inhaa vihlontaa välillä tosi kovin alkuraskaudesta.
Eiköhän toi sunkin ole sitä asiaan kuuluvaa venymistä ja paukkumista!!!!!!

Antzille piti jo aiemmin sanoa, että tosi hienoa kun saatte sponssia vanhemmilta ja voitte asua kodissanne eikä tarvitse tosiaan mihinkään pilkkahintaan alkaa asuntoa myymään!

mulla muuten oli eilen illalla tosi kova ja PITKÄ supistus :)) hih, mutta sitten loppui.
Ei yllätä, mutta oli hauska huomata, että enempi toivoin supistuksen äkkiä loppuvan kuin jatkuvan... tuli pienimuotoinen paniikki, että en vielä ole valmis synnyttämään.
Alapää on edelleen ihan ihmeen hellänä, kuin nyrkki olisi tungettu - AUTS!
no, ihan hyvää esimakua tulevaan ;))

 
ounou tuota tehiksen synnytystä =)
Tai ihana loppu... mutta mitä kaikkea siihen mahtuikaan.
Oli sit alusta loppuun samantyylinen raskaus : ovisbongailuista testin tekoon ja sit lopussa supistelujen tuloon ja lapsiveden tihkuttelusta syntymään.
Mutta nyt on palkinto sylissä :))

Kiva oli kuulla Bellamariiasta. TODELLA hienolta ja helpolta kuullostaa teidän arki - vai pitäiskö tota kutsua jo juhlaksi ;)

Jazzille lähetän voimia noihin yösyöttöihin!!!! Syökö herra kerralla kauhean pitkään vai onko sellaisia 5min lutkutuksia?! Siis ehditkö nukkua ollenkaan ennen seuraavaa syöttöä?
Toivottavasti kestää toi vaihe vain hetken ja kohta pitenee syöttöjen välit.

katzulle kipuun... mulla oli kyllä kaikkea jomotusta ja sitä inhaa vihlontaa välillä tosi kovin alkuraskaudesta.
Eiköhän toi sunkin ole sitä asiaan kuuluvaa venymistä ja paukkumista!!!!!!

Antzille piti jo aiemmin sanoa, että tosi hienoa kun saatte sponssia vanhemmilta ja voitte asua kodissanne eikä tarvitse tosiaan mihinkään pilkkahintaan alkaa asuntoa myymään!

mulla muuten oli eilen illalla tosi kova ja PITKÄ supistus :)) hih, mutta sitten loppui.
Ei yllätä, mutta oli hauska huomata, että enempi toivoin supistuksen äkkiä loppuvan kuin jatkuvan... tuli pienimuotoinen paniikki, että en vielä ole valmis synnyttämään.
Alapää on edelleen ihan ihmeen hellänä, kuin nyrkki olisi tungettu - AUTS!
no, ihan hyvää esimakua tulevaan ;))

 
Tehiksen synnytyksessä kyllä säpinää ja juonenkäänteitä... Millainenhan itse Lahjasta tulee... Melkoinen kujeilija, jos saa arvata.
Kiva että BM on käväissyt. Jaa, että asunnon vaihto teillä mielessä. Toivottavasti löydätte mieluisan ja tarpeeksi suuren piakkoin. Ihana kun vauva on helppo. Ne ekat kuukaudet taitaa olla semmoista hullunmyllyä. Mutta lohduttavaa, että oppivat oman rytmin. Kumpa itsellekki tuollanen helppo vauva sattuisi. Vai voiko sitä kouluuttaa?? Just yks kaveri kertoili tuttunsa vauvasta ja mm. nukkumaanmenorutiineista. Tietsikalta laitetaan soimaan tietty musiikkikappale ja vauva viedään omaan sänkyynsä, jonne hän sitten simahtaa ihan itsekseen. Aamusella vauveli heräilee ja hääräilee ja juttelee omaa kieltään, ei itse ja huuda...Päikkärit nukkuu aina samaan aikaan. Kai sitä pitäis pyrkiä säännöllisyyteen. Eli joka ilta samoihin aikoihin nukkumaan ja ruoka-ajoista pidettävä kiinni. Joko se kouluuttaminen pitäis aloittaa masuasukille?
Ihan samaa Katzulle kuin Kapriskin... Vihlontoja ja iukaisuja tulee ihan nurkan takaa varoittamatta.
Jahans... Kapris pistikin sitten viimeisen viestinsä tuplana. ja eka isompi supparikin jo koettu. Siitä se lähtee. Saas nähdä millaisen jännitysnäytelmän sinä meille järjestät...

Työmotivaatio nollissa... ja notkun vaan täällä elleissä.
 
Heipähei pikaisesti!

Kiitos Tehikselle synnytyskertomuksesta! Aika rankka vaikkakin nopea, onneksi on tosiaan palkinto nyt sylissä. =)

Kiitos tsemppauksesta yösyöttöjen kanssa. Onneksi mennään jo parempaan suuntaan, eli syöttöjen välit pitenevät. Poitsu on kyllä äärimmäisen tehokas syöjä, eli ei jää rinnalle lupsuttelemaan. Taitaa vaan olla vähän liian hyvä palvelu, eli tissiä tarjotaan jokaiseen pitempään kestävään ähinään. Harvoin siis joutuu huutamaan ruuan perään... =/ Täysimetän siis, ja toivon että meidänkin poitsu jossain vaiheessa tajuaisi ruveta yhtä helpoksi kuin Bellamariian jälkikasvu.

Kiitos BM onnitteluista! Sinulla on tosiaan kadehdittavan helpolta kuulostava lapsukainen. Nauti täysin rinnoin siitä että saat nukkua yösi hyvin! =) Tsemppiä asunnon vaihtoprojektiin, toivottavasti saatte asunnon myytyä ja uuden tilalle piakkoin.

Antzillakin asiat järjestyneet kivasti! Hienoa että saatte avustusta ja pystyt nyt keskittymään vauveliin ja itseesi!

Katzulle suuren suuri onnitteluhali hienoista ultranäkymistä! Ihanaa että Nöpöllä oli kaikki kunnossa. Mulla oli kauheita vatsakipuja alkuraskaudessa, säteili oikein reisiin supistuksenomaisesti, eli kivut kuuluvat asiaan ja johtuvat todennäköisesti jo kohdun ja kudosten venymisestä.

Kaprikselle ei vielä lähetetä kauheasti suppareita kerta et ole vielä ihan valmis. =)

Senoralle stemppiä töihin, vielä joudut jonkin aikaa siellä kärvistelemään.

Vilkutuksia ja terkkuja kaikille! Täytyy lähteä kaakaota keittämään. Sää on niin ankea ja harmaa ettei huvita mennä ulos, vaikka pitäisi tuon lapsukaisen vuoksi...

T. Jazz
 
Katzulle megaonnittelut sykkeestä :-) Tuosta alavatsaan sattumisesta: kuuluu asiaan alkuraskaudessa ja toivotaan, että on sitä normaalia kipuilua.

Tehiksellä ihana Lahja-tyttönen ja mutkien jälkeen synnytyskin vaikutti tehokkaalta
:-)

Seuraavaksi jännätäänkin sitten Kaprista...
terkuin sämpy
 
katoin noita lahjan kuvia uudestaan ja huomaa, että teillä jo 4. lapsi tullut.
Siis Tehiksen miehen ilme oli niin "helppo nakki" kun piteli pientä prinsessaa ja kylvetti :)
tai muistan miten huulet tiukasti mutrussa oma mies silloin pesi tyttöä, kun tais olla "vähän" uutta käsitellä niin pientä olentoa :)

sämpylle vilkutukset
 
joo mä nyt täytän tän ketjun näillä mun viesteillä...
mutta olen aatellut, että ihan luomuna synnyttäisin =0
Viimeksi sain epiduraalin, mutta vaikutus oli ehkä murto-osa siitä mitä ois pitänyt olla ja se oli mun mielestä niin ällöä kun tunki sinne selkärankaan jotain rutisevaa piikkiä - blaah!
Ja mitään ilokaasua en ees aatellu, vaan ällötti sekin, et ois joutunut laittaa jonkun maskin kasvoille.

Mutta nämä mietteet saattavat hyvin nopeaan vaihtua kun seitsemäs sentti aukeaa... :))
 
Heippa kaikille!

Ihana synnytyskertomus Tehiksellä ja ihanat kuvat Lahjasta.

Kapriksen synnytystä odotellaan. Ja johan sieltä pian tulee muutkin perässä :)

Meillä vauva on flunssassa ja juuri saatiin silmätulehdus kuntoon. Tosi kurjaa, kun toinen joutuu heti sairastamaan. Ruoka kuitenkin maistuu hyvin, max.2h on syöttöjen väli..illalla kun esikoinen on nukkumassa on vauva lähes kokoajan rinnalla. Meillä nuo yöt sujuu hyvin, kun vauva nukkuu mun vieressä ja kun alkaa kähnytä tarjoan rintaa. Tosi rauhallinen ja tyytyväisenoloinen tyttö tuntuu olevan. Paino on noussut jo yli 3kg, eli puolisen kiloa on tullut sairaalasta lähdön jälkeen. Täysimetyksellä siis täälläkin, mikä on ihanaa kun esikoisen kanssa joutui turvautumaan korvikkeisiin. Sektiohaava parantunut hyvin ja tänään oli jo eka kerta miehen kanssa synnytyksen jälk.,esikoinen oli sopivasti kylässä mummolassa. Hyvin arki täällä siis rullaa. Ens viikolla jään sitten tyttöjen kanssa yksin, kun miehen palattava koulun penkille, mitenhän sitten sujuu.

Jaksamisia kaikille!

T. Ninni
 
Nyt edes sen verran pyörähdän, että Katzua onnittelen hyvistä ultranäkymistä! :-)
Ja Jazzille lähettelen kovasti jaksamisia sinne tankkailijan kanssa!
Voi Ninnin vauvelia, paranemisia sinne!

Tuo synnytysraportti oli lopulta niin hätäisesti loppuun kirjoitettu, että sieltä jäi monta tärkeää juttua vielä pois. Esimerkiksi se, että ilmeisesti tuon sykkeen laskun aiheutti napanuora, joka oli kiertynyt kerran kaulan ympäri ja kerran vartalon ympäri. Oli kait erikoisen pitkä, 90cm. Ja kun tyttö tuli vauhdilla, niin se jotenkin panttasi.
Ja unohtui kirjoittaa myös, että itselleni ei siis tullut mitään "vaivoja" synnytyksestä. Lenkille olisi voinut lähteä samantien synnytyksen jälkeen. Hiukan pissatessa kirveli synnytyspäivänä, ei muuta :-) Kotiin olisi varmaan päässyt jo seuraavana päivänä, mutta itse halusin lepäillä noiden valvottujen öiden jälkeen vähän pidempään. Tuntui, ettei heti jaksa sitä kaikkea huomion jakamista ym. Tosin tylsistyin kyllä kertakaikkisesti sinne sairaalaan. Olin vielä yksin kolmen hengen huoneessa koko ajan. Alkoi olla jo aikas levoton olo ja hinku edes kotihommia tekemään... ;-)

Kapris, se on juuri se maaginen seitsemäs sentti :-D Siinä tapahtuu kyllä melkoinen käänne noissa kivuissa. Mulla se ilokaasu on ollu tosi suuri apu. Ja ihan kiva olla huppelissa pitkästä aikaa... ;-) Mutta itse ainakin kestin ne kovimmat kivut sen voimalla, että tiesin sen ihan kohta loppuvan. Supistus kerrallaan vaan hampaat irvessä vastaan. Eihän tuo ilokaasukaan siis vie todellakaan kipuja pois, mutta sen terävimmän kärjen. Kyllä siellä maskissa ulistiin silti ja vääntelehdittiin.
Puudutteettomassa on kyllä se hyvä puoli, että sen itse ulostulon tuntee niin konkreettisesti. Mun mielestä se kohdunkaulan puudutekin hiukan hämärtää sitä tuntua.
Mulla jäi kyllä tälläkin kertaa niin hyvä maku tuosta synnyttämisestä, vaikka vähän dramatiikkaa mukaan mahtuikin. Lykkyä Kapriksellekin h-hetken odotteluun ja itse h-hetkeen!

Bellamariian poitsu kuulostaa äitiystävälliseltä :-) Iloista vauva-arkea sinne teillekin!

Nyt pitää mennä katsomaan, eikö tuo tytteli kohta jo heräile syömään. Meillä aika tarkka 3h:n rytmi. En vielä hurraile, se saattaa muuttua moneen kertaan. Äärettömän rauhallinen pakkaus on kyllä täällä. Ei paljon perhettä häiritse ;-) On se niin ihku!

Jäi taas moni huomioimatta, mutta yritän paremmalla ajalla toisena päivänä.
Halit kaikille!

Tehis ja "Lahja"
 
Ohhoh, olipas Tehiksellä taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita.. =) Mutta kertakaikkisen hurmaava pakkaus teillekin sitten tulla pamahti.. Kerrassaan odottamisen arvoinen tyttönen. Musta tuntuu, että aika suorastaan matelee, en pääse varmaan raskausviikolle 30 ikinä, kun näitä kakkosella alkavia vaan tulee ja tulee............ Hmph.

En oo ehtiny täälläkään kuin pikaisesti kurkistella kuulumisia (KATZULLE ONNITTELUT ULTRANÄKYMISTÄ!!!) kun tuo työ haittaa harrastustoimintaa aina vaan. Kaiken muun hyvän lisäksi jouduttiin vielä muuttamaan rakennuksesta toiseen parin päivän varoajalla ja se aiheutti ylimääräistä säpinää ihan kiitettävästi. Isäntä oli viikonlopun hömppäämässä (jostain syystä meidän esikko suorastaa rakastaa tuota sanaa...) tuolla itänaapurissa ja nukuttuaan su-ma yönä 4,5h kotona, jatkoi matkaa työreissuun toiselle puolen Suomea. Me sit täällä kikkaillaan keskenään huomisiltaan saakka. Alkaa olla jo aika kova ikävä ja tietty voimatkin on vähän vähissä kun töissä on mitä on ja ilta menee lasta ja koiria hoidellessa. Onneksi eilen pääsin hierojalle ja hän hieroi mun alaselän niin, että pötkötin kyljelläni. Heti on ollut huomattavasti mukavampi olla tänään. Suositteli että esim. joulukuussa voisi tehdä mulle vielä lymfahoidon, jolla saataisiin ylimääräiset nesteet liikkeelle. Ihanaa kun pidetään huolta.. =)

Ja mitähän muuta.. No ei kai mitään oleellista... En nyt äkkiseltään muista mitä kenelläkin on käynnissä enkä jaksa selailla, joten vilkutukset kaikille säädyille tasapuolisesti!!!

Eipä ole ainakaan vielä Kelalla tehty päätöstä mun tuista, mikähän sielläkin nyt kestää... Ei jaksais odotella. No, kai se sieltä tulee.
Pakko lähtee suihkuun ja nukkuun. Mulla olis aamulla se sokerirasitus ja tietty koko ajan kamala nälkä kun tietää ettei saa syödä mitään ennen kuin se testi on ohi... Jospa seuraavan raskauden alkaessa (joo, mietin jo pikkukolmosta.... Sitten olis mun puolesta meidän perheen lapsiluku täynnä...) olisin normipainoinen, eikä moisia testejä tarvittaisi...

Jepjep, nyt alkaa ajatus hypähdellä jo turhan reippaasti asiasta toiseen...Öitä.

Niksu rv.26+2
 
Toivottavasti Ninnin tytön silmätulehdus paranee pian... tippoja vaan... Ei kyllä oo yhtää kiva kun toinen sairastaa...
Tehiksen lahjalla kiva kolmen tunnin syöntisykli... :)
Niksulla ollu töissä muutto... ei kivaa... mutta toisaalta uusi työpiste piristää... Mitenkäs olet uuden työmatkan oppinu??? Ja hieronnassaki oot päässy käymään... kuulostaa hienolta. Tsempit sokerirasitukseen...
Täällä tää kituviikko menossa. Ens tiistaina olis neuvola, jossa kuunneltais ekaa kertaa sydänäänet... Kotona olis se doppleri mutta jotenkin ei sitä yhteistä aikaa sittenkään tunnu löytyvän kuuntelutuokioihin. Eilenkin mies käväisi siinä illansuussa kotona ja lähti sitten hirvenlihoja hakemaan... Aattelin että hakee ja palostellaan kotona. Sinne jäi kämpille perkkomaan. Hittolainen, ois ottanu mut mukaan. Mutta toisaalta sain asennella käyttiksen ja officepaketin läppäriin... Nyt se on sitten siinä mallissa, että pelit toimii ja wordit ja muut. Ai niin pitääkin asentaa digikameran ohjelma vielä, niin voi siirtää tarvittaessa kuvia. Saatiin sitten ysiltä pidettyä perheneuvottelu laajakaistan nopeudesta... Tänään se pitäis sitten tilata.
 
Huomenta

Kiitoksia kaikille onnitteluista :)

Tänään viety pissanäyte labraan ja tulinkin hieman myöhemmin sen takia töihin. Eli siis se normaali alkuraskauden bakteeriviljely.

Olen nyt nukkunut jotenkin huonommin muutamana yönä. Viime yönäkin heräilin vähän väliä ja nyt tietty olo on aika väsynyt.

Eilen tuli aika np ultraan ja se olisi 27.11. Tuntuu taas järkyn pitkältä ajalta odottaa kuukausi sitäkin...... :)

Taidanpa mennä syömään hedelmää
 

Similar threads

U
Viestiä
105
Luettu
3K
A
U
Viestiä
88
Luettu
2K
J
U
Viestiä
173
Luettu
4K
K
T
Viestiä
196
Luettu
4K
T
N
Viestiä
146
Luettu
2K
N

Yhteistyössä