Haaveissa vauva 4

[Utelias pahalainen]

Utelias pahalainen 29v/30v Y aloitus haaveissa, Varsinais-Suomi
Yonni 31v, yrityksen aloittaminen vasta haaveissa
Lorete, 27v, pkseutu, "haaveilija"
Mi-iu, vm85/ vm81, Y 08/07
fif Vielä pari kuukautta 29 v ja pkseudulta.. Haaveilija vielä, mutta toivottavasti pian toimintalinjalla!
Rainbow-wow, 30v./29v., Pohjanmaa, y3/07, plussannut?
Tähti*, 22v. / 28v., Keski-Suomi, y08/07
minisun, 24v, yritys alkaa syksyllä (?)
Johkuliini, 24 v. "On/off haaveilija"
Villa
Lumikukka80, 26v./29v.
Grapen, 24v./28v. (tjot) y 07/07

 

[Utelias pahalainen]

Kummilapsista kyselitte. Kummilapsia löytyy 3 kpl joista 1 on avokin kanssa yhteinen. Kaikki on poikia ja aivan ihania viikareita.
Tervetuloa Pilpattaja vaan mukaan kasvavaan joukkoomme.
Nimiasiaa/kummeja en ole vielä tulevaisuutta ajatellen pohtinut, mutta kyllähän sitä yhden kaveripariskunnan kanssa ollaan todella läheisiä, joten kunnia lankeaisi varmasti heidän osakseen.

 

[Utelias pahalainen]

Minä täällä edelleen terrorisoin teitä, mutta oliskos jollakulla sanavalmiutta/rohkeutta laittaa meistäkin esittely tuonne ketjujen esittelylistaan......Mi-iu?????????
Itse olen niiiiiiiiiiiiin onneton järkevien sepustusten laadintaan, että jätän homman suosiolla muille =)

 

[Lumikukka80]

Utelias pahalainen 29v/30v Y aloitus haaveissa, Varsinais-Suomi
Yonni 31v, yrityksen aloittaminen vasta haaveissa
Lorete, 27v, pkseutu, "haaveilija"
Mi-iu, vm85/ vm81, Y 08/07
fif Vielä pari kuukautta 29 v ja pkseudulta.. Haaveilija vielä, mutta toivottavasti pian toimintalinjalla!
Rainbow-wow, 30v./29v., Pohjanmaa, y3/07, plussannut?
Tähti*, 22v. / 28v., Keski-Suomi, y08/07
minisun, 24v, yritys alkaa syksyllä (?)
Johkuliini, 24 v. "On/off haaveilija"
Villa
Lumikukka80, 26v./29v. yrityksen aloittaminen toiveissa
Grapen, 24v./28v. (tjot) y 07/07

Päivitin vähän tuota esittelyäni...

 

[mi-iu]

Uah! Voin mä toki jotain sepustaa esittelyketjuun, tosin on sitten aivan eri asia onko se fiksusti sanottu vaiko eikö D korjatkoon ken tahtoo

 

[Grapen]

Hm. Mä malttamaton tein sen testin eilen. Negaa näytti. Kummasti karisi kaikki tuntemukset, paitsi tämä tautinen turvotus... En mahdu enää mihinkään mun farkkuihin.
No, mutta kp 26 nyt, eli olisihan se vähän ihme ollutkin, jos sieltä jotain olisi näkynyt. Odotellaan vielä.

Mulla harmiksi ei ole kummilapsia. Miehelläni on yksi, kaksosveljeksistä toinen. Pojat olivat vauvoina meillä paljon hoidossa, joten tuntui melkein yhteiseltä tuo kummilapsi. Hulvatonta oli, kun pojat oli ekan kerran meillä yökylässä 5 viikkoisina. hyvin selvittiin, vaikka mun miehellä ei ole mitään kokemusta lasten kanssa ja mullakin alkaa olla yli 10 vuotta siitä kun siskoni muksut syntyi. Huvitti vain kun ihmiset kauhisteli, miten uskallamme ottaa hoitoon niin pieniä.

 

[minisun..]

Utelias pahalainen 29v/30v Y aloitus haaveissa, Varsinais-Suomi
Yonni 31v, yrityksen aloittaminen vasta haaveissa
Lorete, 27v, pkseutu, "haaveilija"
Mi-iu, vm85/ vm81, Y 08/07
fif Vielä pari kuukautta 29 v ja pkseudulta.. Haaveilija vielä, mutta toivottavasti pian toimintalinjalla!
Rainbow-wow, 30v./29v., Pohjanmaa, y3/07, plussannut?
Tähti*, 22v. / 28v., Keski-Suomi, y08/07
minisun, 24v/26v.,y 09/07
Johkuliini, 24 v. "On/off haaveilija"
Villa
Lumikukka80, 26v./29v. yrityksen aloittaminen toiveissa
Grapen, 24v./28v. (tjot) y 07/07

Huomenta vaan!Mäkin päivitin tuota listaa.Aikas pieniä vauvoja teillä on kyllä ollut hoidossa Grapen!Voi kun menisi tämä aamuväsymys jo ohi ja pääsis taas työnteon makuun.Olettekos te muut työelämässä vai opiskeletteko?

 

[Johkuliini]

Voi mun kanssani...sähläilin tossa vähän *hahaa*...en oo käyny koneella pariin päivään ja äsken menin lukee meiän ketjua...sit jotenkin jäi kokonaan vimonen sivu huomaamatta ja rupesin kirjottaa sinne...no sit huomasinkin et uus ketju on avattu,hyvä näin!Ja en siis mitään erikoista sinne etes kirjotellu,joten jatketaan siis tästä taas

Täälä ollaan oltu ihanan aktiivisia,paljon on ihmiset kirjotellu ja kertonu kuulumisia!
Uutta vertakin ollaan joukkoon saatu,tervetuloa!

Jotenkin on vähän sellanen katellinen olo,kun toiset jo oottelevat plussaa Mutta siis ihan terveessä mielessä siis,itsepähän en ole vielä halunnut ehkäisyä jättää,vaan tehdä ne pari reissua vielä täs vuoden sisään.

Mutta,ei muuta kun plussaonnea valtavasti niitä kaipaaville!!!

 

[Grapen]

Mä olen ihan vakituisesti töissä. Tällä hetkellä panikoin tuota kamalaa ukkosta, joka täällä jyllää. Mietin, että uskallanko enää edes vastata puhelimeen. Iiks..

 

[Lumikukka80]

Juu mä oon kanssa kade kun ei pääse edes yrittämään *huoh*... Ehkä meidänkin aikamme vielä koittaa!

Vastauksia kyselyihin: ei olla naimisissa eikä varmaan ihan heti menossakaan. Töissä kuljen, nyt syksyn itseasiassa osa-aikaduunissa ja viimeistään tammikuusta kokoaikaisena. Työ on sellaista, että näin syksyllä on vähemmän hommaa ja keväällä kun on tilipäätökset ja veroilmoitukset ja kaikki, niin saa tehdä ylitöitä.

 

[Lumikukka80]

Niin, onhan se tietty kiva muidenkin puolesta jännäillä, mutta kyllä turhauttaa kun ei ole itsellä edes mitään tietoa milloin... Tai suostuuko mies ylipäätään!

 

[tähti*]

Utelias pahalainen 29v/30v Y aloitus haaveissa, Varsinais-Suomi
Yonni 31v, yrityksen aloittaminen vasta haaveissa
Lorete, 27v, pkseutu, "haaveilija"
Mi-iu, vm85/ vm81, Y 08/07
fif Vielä pari kuukautta 29 v ja pkseudulta.. Haaveilija vielä, mutta toivottavasti pian toimintalinjalla!
Rainbow-wow, 30v./29v., Pohjanmaa, y3/07, plussannut?
Tähti*, 22v. / 28v., Keski-Suomi, y08/07
minisun, 24v/26v.,y 09/07
Johkuliini, 24 v. "On/off haaveilija"
Villa
Lumikukka80, 26v./29v. yrityksen aloittaminen toiveissa
Grapen, 24v./28v. (tjot) y 07/07
Pilpattaja (oma ikä/miehen ikä, yritys alkanut kk/vuosi tai haaveilua tms.)

Tervetuloa Pilpattaja! Ja kiva, että ketjustamme on tullut näin vilkas ja paljon on saatu vakikirjoittelijoita! Onkos Villa ja Lorete vielä linjoilla? ei ole kuulunut mitään vähään aikaan. Fifkin on listallamme, vieläkö fif on seuraillut palstaamme?

Joku kirjoitteli tästä ensimmäisestä ketjussamme plussanneesta. Joskus lisäsin Rainbow-wown kohdalle, että plussannut? mutta oliko hän se eka plussan saanut? Kiva olisi kyllä kuulla miten hänellä on mennyt.

Galluppiin: ei ole valitettavasti minulla kummilapsia, mutta miehellä on yksi (poika). Hän on kyllä jo iso poika, 11v. Ja omalle tulevalle pienokaiselle on jo pitkään mietitty nimiä ja kummiehdokkaita. Vielä ei ole oikein kummeja löytynyt (joo ja kerkeehän niitä vielä miettimään ). Nimiä pojalle on ollut jotenkin helpompi keksiä kuin tytölle.

Minä olen päätoiminen opiskelija ja käyn myös töissä osa-aikaisesti. Näin kesällä kyllä olen ihan töissä. Kohtahan tuo koulukin kyllä alkaa. Ihan kiva! Saa senkin joskus päätökseen. Eli valmistua olis tarkoitus ennen pienokaisen syntymää (jos tässä nyt sattuis tärppäämään syksyn aikana).

Täällä odotellaan tulevia mahdollisia ovis oireita edelleen. Nyt taitaa olla kp 10, vasta.

 

[Johkuliini]

Tuosta kummilapsia asiasta.Meillä ei ole yhtään kummilasta,toivoisin kyllä että olisi!Luulen,että sitten kun lähimmät ystäväni saavat lapsia,voi meitä lykästää kummin tehtävässä.Olen kyllä miettinyt ketkä haluaisin omille lapsille kummeiksi.

Työpaikasta oli jotain kyselyä,itsellä ollut vakituinen työpaikka nyt 5 vuotta.Ja vaikka olisi halua vaihtaa työpaikkaa,niin en taida siihen ryhtyä,jos niitä lapsia nyt sitten lähitulevaisuudessa siunaantuisi.

Ulkona on niin upea ilma,aurinko paistaa ja on lämmintä.Taidan lähetä lenkille!

 

[tähti*]

Niin ja me ei siis olla vielä naimisissa, mutta toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa. Mutta jos tärppi tulee piankin niin tuskin ehditään naimisiin ennen vauvaa. Vähän toivoisin, että olisimme naimisissa ennen lapsia. Mutta eipä se nyt niin välttämätöntä ole. Yhdessä ollaan oltu 7 vuotta ja kihloissa 6v.

 

[pilpattaja]

Jep, siis itsellä ikää 27, miehellä 29. Yritys alkaa 02/08. Pillerit on tosin jätetty jo aikaa sitten, mutta muut keinot (eli lähinnä kortsut) on olleet käytössä. Mukava sinänsä aloittaa tuo yritys, kun on niin pitkään ollut jo luomumenkat, että eipä tule ainakaan sitten kiertojen kanssa yllätyksiä. Ja luojan kiitos mulla on melkein kellontarkka kierto. Täällä kun on tullut taustailtua, niin oon huomannut, että ilmeisesti aika monet joutuu ottamaan apuja pilleripurkista...

Mulla on elämän tilanne sellainen, että vuoden verran olen ollut työelämässä, ja tutkintopaperit putkahti ulos viimeinkin tämän vuoden alussa. Toistaiseksi olen vielä määräaikaisesti duunissa, mutta mitä todennäköisimmin minut vakinaistetaan kevääseen mennessä. Toivon sitä kovasti, pidän tosi paljon työstäni... Miehellä on työelämää takana pian viisi vuotta, ja vakituinen on hänen pestinsä. Se on onni, eipä ole ainakaan vaaraa joutua täysin puille paljaille.

 

[pilpattaja]

Ainiin, ja me ei olla naimisissa, kihloissa on oltu vissiin kolme ja puoli vuotta ja yhdessä reilu kuusi.

 

[Utelias pahalainen]

Kihloissa mekin olemme ja naimisiin olisi kova hinku kun yhdessä ollaan oltu jo lähes 10 vuotta.....ai kauheeta miten pitkään =)
Työkuvioista: Vakituinen työ, jossa olen "viihtynyt" jo 7 vuotta. Välillä on mielessä käynyt työpaikan vaihto, mutta mihin sitä tuolta viitsii lähteä. Nykyään tuntuu olevan vaikeuksia löytää mielekästä töitä ja vielä päästä vakituiseksi.

 

[Grapen]

Onko teille muuten tullut työelämässä (esim. työshaastatteluissa) kyselyitä siitä, että meinaatteko hankkia lapsia?
Multa kysyttiin vuosi sitten, kun esimieheni ehdotti siirtymistäni vanhasta työstä eri tehtäviin, että olenko mä lasten hankinnan suhteen seesteisessä tilassa. Ensin siinä piti vähän ihmetellä, että luuliko ne, että olen raskaana. Ei tuollaista saisi kuulema edes kysellä, tai ainakaan sen ei pitäisi vaikuttaa.

Hui, kun te olette olleet pitkään kaikki yhdessä. Hienoa. Meillä takana kohta 4 vuotta ja siitä vuosi avioliittoa.

 

[pilpattaja]

Ei kai raskauden mahdollisuus saisi vaikuttaa työpaikan saantiin... Mulla on sellainen pomo, joka on nelissäkymmenissä ja neljän lapsen äiti. Tällä hetkellä neljä työkaveria on äitiyslomalla, ja pomo on aivan vilpittömästi innoissaan ja onnellinen kertoessaan vauvauutisia meille muille Että mulla ei sen suhteen hätäpäivää ole! Jos menisin kertomaan että "nyt pitäisi jäädä äitiyslomalle", se varmaankin halaisi ja onnittelisi vuolaasti.

 

[Lumikukka80]

Kerran on kysytty perheen perustamisesta työhaastattlussa. Nuorena ja ymmärtämättömänä vastasin myöntävästi ja enpä saanut paikkaa

Grapen: me ei olla oltu yhdessä kuin kolme vuotta, kihloissa kaksi. Kihloihin mennessä oli kyllä puhetta häistä, mutta siitä on jo niin kauan aikaa, että katson tilanteen nollautuneen. Sopii kosia jos haluaa

Tuntuu kyllä pahalle tuo miehen päättämättömyys. Eikö se ymmärrä, ettei tässä enää nuorrutakaan?! Viehättävä näkemys kyllä minun puoleltani Mutta siis: kun lapsia kerran haluaa, niin mitä järkeä sitä on enää lykätä!?

 

[Grapen]

Lumikukka80: Mikä sille sun miehelle on se suurin no no-syy? Pelkääkö menettävänsä jotain? Kauan sä/te olet puhunut lasten hankinnasta?

Mun ystävälläni on käytössä väsytystaktiikka kaikessa mikä liittyy hänen parisuhteeseensa. Hän halusi koiran, joten hän vihjaili epäsuorasti ja hyvinkin suoraan, kunnes vuoden päästä sai sen. Toki, se silloin oli miehen idea. Sama juttu kihloissa ja häät kohta. Lasten hankintaa taivuttelu alkaa sitten häiden jälkeen. Mies aina myöntyi, että juu juu, joku päivä kyllä, mutta kun päivät muuttuu kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi, alkaa ystäväni lyhyt pinna katkeilla pahasti. Mies myöntyi vasta sitten, kun itse sai olla päätöksen herra. Päätös oli hänen kohdallaan tarkoin harkittu siinä vaiheessa.

Omasta miehestäni huomaan samat piirteet. Ja kyllä se välillä turhauttaa pirusti vaan olla ja odotella, kun miehellä kanki on kääntynyt nupissa siihen asentoon, että alkaisi tapahtua.

 

[Lumikukka80]

No kun en edes tiedä mikä mättää! Ei se sano. Sanoo vain ettei halua tai ei halua vielä. Työpaikkansa epävakaan tilanteen mainitsi kyllä näimmä syyksi. Mutta sielläkin on ollut turbulenssia jo monta vuotta... Tuskin se hommaa parempaa työtä ennenkuin tämä entinen työnantaja menee konkurssiin. Tämä on oikeastaan ensimmäinen päätös, missä minä olen painostamassa... Kihloihin mentiin hänen aloitteestaan ja talon ostossakin tuli aloite sieltäpäin. Koirat ym elukat olen kyllä hankkinut ihan omin luvin Eipä tuo ole vastustellut. Minunkaan pinnani ei ole sieltä pisimmästä päästä eikä luontokaan ole erityisen nöyrä odottamaan herran ja valtiaan päätöstä. Hitto hitto hitto ... ! Sorry katkera valitus ja oman navan tuijotus. Toisella kertaa sitten positiivisempaa viestiä.

 

[Lumikukka80]

Ja jotenkin olen ottanut kamalat nutsit tästä iästäni. Enää pari kuukautta 26, sitten kierähtää 27. Ja miehellä 30. Tämän palstan listaakin kun katsoo, niin keskiarvon yläpuolella mennään... Vaikka ehtiihän sitä kyllä, jotenkin vain ottaa...

 

[pilpattaja]

Voi että minä tiiän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu!!! Mulla oli ihan just samanlainen tilanne, minä halusin mutta mies ei. Kyydissä oli sitten muitakin asioita jotka kiristi molempien pinnaa - mulla kiristi lähinnä miehen joku-ihmeen-nuoruudenihannointi-kriisi, kun näytti ettei kiinnosta muu kuin juhliminen ja omat harrastukset. Alkuvuodesta tilanne oli jo sellainen, että mies melkein muutti muualle asumaan, kun ei kertakaikkiaan enää meinannut jaksaa minun kipuilua näiden asioiden kanssa. (No väärinhän minä siinä tein, kun yritin painostamalla...) Oli siis tosissaan kriisi. Sitten minä sanoin, että annan tilaa ja miettimisaikaa ja tilanne ratkesi sillä. Ainakin hetkeksi, kunnes sitten taas nousi pinnalle tämä vauva-asia. Minä olin siinä vaiheessa (elettiin vissiin huhtikuuta) jo tosi kypsä, kun suhde vaan polki paikallaan eikä mikään koskaan muuttunut mihinkään suuntaan. Minun mielestäni mies oli jotenkin tosi sitoutumiskammoinen. Ja en tietysti itsekään sitä tilannetta parantanut painostamalla... Lopulta sitten keskusteltiin pitkään ja monta kertaa ja minä sanoin oman kantani: tämä parisuhde ei voi tällä tavalla jatkua, sen eteen on tehtävä töitä ja sen on kehityttävä. Tästä olimme yhtä mieltä, ja oikeasti otettiinkin sitten sille suhteellemme aikaa. Ja taas puhuttiin myös tästä vauvakysymyksestä. Sitten oltiinkin siinä tilanteessa, että joko aletaan panostaa tähän parisuhteeseen uudestaan ja ruvetaan harkitsemaan perheen perustamista tai sitten erotaan. Lähinnä tämä oli sellainen asia, mikä nimenomaan miehen piti päättää, koska minä olin tosi valmis tekemään paljonkin töitä suhteen eteen ja myös halusin sitä lasta - ja nimenomaan tämän miehen kanssa. Minun kohdalla oli kyse kuitenkin siitä, että olisi ollut minun luonnolleni vastaista jäädä suhteeseen, johon ei lapsia koskaan tulisi kuulumaan, ja siitä, että minun biologinen kelloni tikittää ja lujaa - ei siis oikein enää auttaisi jäädä odottelemaankaan, ainakaan kovin moniksi vuosiksi. Kesä meni niin, että oltiin aika paljon erossa ja käytiin erikseen omilla reissuillamme ja niin edespäin - mikä oli hyvä, koska molemmat saivat miettiä asioita tahoillansa. Nyt ihan hiljattain sitten kaikki ratkesi niin, että mies päätti haluta kanssani lapsia. Että näin tämä nyt sitten lopulta kääntyi, vaikka ihan tosissaan välillä luulin, että ero tästä tulee. Eihän tämä tilanne silti aivan täysin valmis ole - eikä tule koskaan olemaankaan. Nyt ei varmaan sovi jäädä laakereilleen lepäämään, vaan paiskia vaan entistä enemmän töitä parisuhteen eteen. Että olisi sitten sille vauvallekin koti, jossa vanhemmat oikeasti on sitoutuneita ja rakastavat toisiaan. Näin minä tämän asian nään.

Ja kyllä se vaan on niin, että en minäkään välttämättä kovin kauan armonaikaa saisi tämän ikäni puolesta. Keväällä täytin 27, että kun yritys alkaa, olen paria kuukautta vaille 28. Ja mieskin täyttää sitten pian 30. Että tosiaankaan tästä ei enää nuorruta.

Minusta tuntuu, että suurin asia mikä minun miestä tässä vauvahommassa pelotti, oli se oman elämän menetys. Yritin sille vakuutella, että ei se elämä siihen vauvan syntymään lopu, vaan siihen tulee yksi osa-alue lisää. Ja kieltämättä sekin auttoi, että useammallakin miehen kaverilla alkaa olla lapsia. Mies on heidän myötään nähnyt, että ihan samoja ihmisiä ne kaverit edelleen on, vaikka niistä on tullutkin isiä. Ja että silti voi vielä päästä käymään omissakin riennoissa, vaikka vauva olisikin talossa.

Toivon oikein täydestä sydämestäni, että teilläkin jotenkin asiat ratkeaisi ja mies ymmärtäisi sinua.. Itse olen kuitenkin halunnut lasta jo monta vuotta ja olen kyllä käynyt sen asian kanssa koko laajan tunneskaalani läpi. Ja miten raastavaa oli - ja on tietysti edelleen - kuulla, että nyt taas joku sukulainen tai ystävä on raskaana ja mikä sen tai tämän vauvan nimeksi tuli. Tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu. Niinkuin sydän revittäisiin rinnasta irti.

Toivottavasti nyt jotain apua sait tästä mun kilometrisestä viestistä - tai jos et suoranaista apua, niin ainakin vertaistukea.

 

[Lumikukka80]

Kiitos tuesta! Tuntuu, että todella ymmärsit... Huhhuh oli kuin minun elämästäni olisit kirjoittanut... Toivottavasti ollaan menossa samaa polkua täälläkin, vähän taaempana vain! Mullakin on tosiaan jo haaveilua takana pari vuotta kaiken kaikkiaan, mutta vasta tämän vuoden puolella on alkanut tuntumaan siltä, että nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin.