Haaveissa vauva 4

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Utelias pahalainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pääsinpäs koneelle vielä näin iltamyöhällä puolivahingossa... Yleensä kun ehdin istua koneella vaan työaikana (myönnetään, olen lusmuilija ja nyt kun on hiljasta surffailen suuren osan työajastani netissä..). Iltaisin harvemmin pääsen kun mies istuu nenä kiinni ruudussa =O

Kiitos tervetulotoivotuksista! Ihanaa lukea ihmisten kommentteja täällä kun on itellä ollu niin samanlaisia ajatuksia ja tilanteita, mutta ei oikein ketään jolle puhua niistä! Vaikka mun mies onkin ihan mukana tässä vauvajutussa, se ei silti jaksa kuunnella sitä koko aikaa, yllätys...

Toi kerrostalosta pois haluaminen ja rivarin haaveilu on myöskin täällä tuttua, taas, vaikka just muutettiin tähän maaliskuussa eikä remontti oo vieläkään valmis =/ Mutta kun ei oo sitä pihaa... Ja vielä keväällä olin itekin sitä mieltä että kyllä tässä muutama vuosi viihdytään. Nyt en oo ees uskaltanu sanoo miehelle että oon taas katellu asuntoja!

Joo, nukkumaanmenoaika ja huomenna sit taas tänne ihmettelemään, paremmalla ajalla...
 
Täti tuli eilen. Oli vielä perkeleen kiukkunen. Jotenkin en edes ajatellut, että voisivat alkaa ja en sitten ottanut lääkkeitä mukaan töihin... Onneksi pahimmat krampit alkoi himassa, kun olin saanut pillerit vedettyä napaan. Mies taas katseli ihmeissään, kun vaimo makaa sohvalla kaksin kerroin ja kiroilee. :) Mikä unelmien nainen...

Tervetuloa uudet voimat! :)

Meillä tämä lasten hankita on siksi juuri tjot- periaatteella, kun on niin paljon kaikkea mitä halutaan tehdä. Me halutaan vielä matkustaa. Me halutaan käydä juhlimassa. Ja mun mies ahdistuisi ihan järjettömästi jos mä alan hössöttää, että nyt on ovis, että nyt pitää panna. Saati, että alan puhumaan limoista ja tikutuksista. :) Ihanaa, että on tällainen palsta mihin purkaa nämä höpötyksensä. Kiitoksia teille!

 
Huomenta ja tervetuloa uusille!
Mä jäin nyt sit "kiinni"vauvahaaveluista..Mulla oli tää sivu auki sivun alareunassa ku mun pomo tuli käymään mun koneen luona äsken.Kiva kiva..Ihan varmasti huomas sen enkä mä voinu alkaa sulkee sitä kesken kaiken...No se on kyllä toisaalta tosi kiva pomo,vitsailivat jo kerran kahvihuoneessa et koitas nyt saada täytettä työvaatteen sisään ku mun työasu on niin iso mulle..
 
Auts... voi kuinka noloa - vaikka eihän sen nyt tietenkään pitäisi olla, kun on normaalista elämän kiertokulusta kysymys. Mutta niinhän se tietysti on, että ei sitä nyt kaikille halua kuuluttaa, että "nyt me yritetään vauvaa".. Mutta jospa se sun pomo on huumorintajuista ja ymmärtäväistä lajia..?

Mua vaivaa tällä hetkellä tosi paljon yks työkaveri, jolla on todella ärsyttävä tapa tulla kurkkimaan olan yli, kun toiset on netissä. Viimeks mulla oli kans just tämä sivu auki kun se tuli siihen höpöttämään jostain sydänliiton sivuista... Ja lisäksi vielä tämä, että se vaan jaksaa muistutella jostain ihme terveysasioista - en oo kyllä kysyny muilta työkavereilta,että onko se niillekin puhunut samalla tavalla. Mutta kerran se ihminen sanoi mulle, että "tiedätkö että yli 80 cm:n vyötärönympärys naisilla altistaa sydän- ja verisuonitaudeille". Niin, no mitäs sitten..? Ja sitten se myös aina paasaa mulle jostain terveysruuista. Tiedän kyllä, että olen vähän - siis kuitenkin alle 10 kg - ylipainoinen, mutta musta on aika törkeää tulla noin suoraan huomauttelemaan... Ymmärtäisin vielä ehkä sen, jos joku läheinen kaveri sanoisi hienotunteisesti, että olen ehkä vähän lihonut tai jotain, mutta en jaksaisi tuommoista työkaverilta, jota en edes kunnolla tunne! Kuvittelenko vaan, vai onko tuo teistäkin jotenkin outoa?

No, mutta siinä oli tämän päivän purnausosio. Kylläpä helpotti :)
 
Joo oli se kyllä vähän noloa..Vaikka tää mun pomo on nainen ja kyllä se hyvin tietää/arvaa et vauva on haaveissa kun kaikki ulkoiset puitteet on silleen kunnossa ja ikääkin jo on..Mutta on se silti ikävää tulla yllätetyksi noin vaikka omahan vika se oli kun sivu jäi auki ja tiedän että välillä mun koneen luokse tulee ihmisiä..
Mutta on kyllä uto työkaveri sulla piipattaja,ei tollaista tulis sanoa työkaverille..Varsinkaan jos ei tunne hyvin..
Me päästään kohta yrittää kunnolla vauvaa:)Mulla alkoi menkat äsken..Siitä oon vaan iloinen kun niitä odottelinkin..


 
Kiva kiva... Olis kiva tietää mitä pomos päässä liikku kun se huomas sun lukevan vauva-juttuja ;) No, onneks se on hyvä tyyppi, muuten vois olla nyt aika ikävä fiilis...

Mä yritin lukea vauva-lehden sivuja duunissa, mutta siellä on isolla niitä vauvan kuvia joka paikassa, loistaa oikein pitkälle... Onneks tää ei näytä niin pahalta kauempaa katsottuna - vaikka ei kyllä siltäkään että tekisin töitä. Mulla on tyhmästi selkä ovelle päin, joten aina kun kuulen askeleiden lähestyvän, klikkaan jonkun muun sivun auki...

Toi on kyllä ehkä vähän huono juttu lukee näitä duunissa, koska ei kuitenkaan haluis että ihmiset tietää mitä on meneillään, ja kiinni jäämisen riski on... Mutta en kyllä malta pysyä poiskaan täältä.
 
Joo se on onneks hyvä tyyppi:)Se ehkä hieman myhäili äsken kahvihuoneessa tai sit mä vaan kuvittelin;)Mikä sekin on hyvin mahdollista..Mä vaihdan kans usein sivua jos kuulen askeleita ja jos on ovi auki..
En oo käyttäny ovistikkuja enkä ajatellut niitä kyllä käyttääkään.Tän vikan kierron aikana tunnistin mielestäni oviksen..Raskauskiekkoa tuossa just pyörittelin,emmä yhtään haaveile;)Enpä...
 
Mä en oo ikinä tajunnu mitään noista kierron vaiheista, tai siis ei oo vaan kiinnostanu, enkä ollu osannu yhdistää ajoittaisia valkovuotoja mihinkään ovulaatioon tai ylipäätänsä mihinkään. Nyt oon sitte vasta noista lueskellu ja saanu pieniä ahaa-elämyksiä... Mutta ajattelin kyllä tilata niitä ovistikkuja jo samantien, koska mä haluun tietää missä mennään enkä uskalla luottaa siihen että muuten huomaisin mitään =O

Tänään on kyllä pikkasen nipistelly masua, ehkä elimistö tosiaan ihmettelee että eikö niitä hormonipommeja enää pudotetakaan joka päivä niinku aikasemmin...
 
...ja olin tosi pöyristyny kun lääkärikaverini sanoi että eihän niitä ovistikkuja kannata käyttää ku vasta sitte jos on vuoden pari yrittäny eikä mitään oo vielä tapahtunu...
 
Moi moi tulin lueskelemaan teidän juttuja! Grapenille rutistukset tädin tulosta!

Mieli on täällä jo huomattavasti korkeammalla. Kyllä se kummasti auttaa, kun kääntää ajatuksia vähän muualle. Kaverin kanssa vähän otettiin viikonloppuna alkomaholia ja parannettiin maailmaa ja sehän on aina mukavaa. Tulevana vkl mies lähtee mökkeilemään, joten vois irroitella taas :) Tämä tyttö ei jää kotiin istumaan kun mies lähtee rientoihin ;)

Hipulle ja Helmille tervetuloa!

Noista työjutuista sen verran... Töissä on yksi mua nuorempi kollega, muut ovat n.50 vuotiaita kaikki. Mutta se nuorempi on vihjaillut omista ajoittaisista vauvakuumeistaan ihan avoimesti, joten on helppo vähän kompata siinä sivussa omiakin tilanteita.

Oviksesta: tätä edellisessä kierrossa en huomannut limoissa enkä muutenkaan koko ovista. Mutta kahdessa muussa luomukierrossa kyllä.
 
Olin jo menossa lenkille, mutta palasin ovelta takaisin. Siitä painostahan piti vielä kirjoittaa. Mullakin on ylipainoa ja aika paljonkin, tosin en osaa ajatella itseäni lihavana... No, kuitenkin. Ärsyttää hirveästi, kun johonkin viihteellekin ollaan lähdössä ja laihat ihmiset esittelevät kroppaansa ja ai kauhee kun mulla on niin hirveät vatsamakkarat :D Katsoisitte kenelle puhutte... Kaiken huippu oli, kun kerran sanoin eräille hyvän-päivän-kavereille, että oispa ihanaa olla yhtä laiha... Niin kommentti oli vain, että voithan aina laihduttaa. Se kyllä satutti. Jos se onnistuisi, niin en kait olisi näin suureksi edes päästänyt itseäni. Ja kuinka monesti olen yrittänyt ja yrittänyt... Noh, anyway, painonvartijat alkavat maanantaina, sinne siis! Katsotaan miten yrityksen nyt käy. ;)
 
Vaaka, naisen pahin vihollinen ja paras ystävä ;) Peili, samoin...

On kyllä tuttu juttu tuokin, oon ite laihduttanu Painonvartijoissa yli kymmenen kiloa joskus kuus vuotta sitten. On kyllä paino pysyny aisoissa, mutta tarkkaan joudun kyllä kattomaan mitä syön... Ja melkein aina lomalla tulee se pari kiloo lisää, ei vielä kauheesti näy mutta kaikki vaatteet rupee puristamaan ja tuntuu että pullahdan farkuista ulos. Yök. Joten taas näin loman jälkeen kevyttä linjaa ja paljon liikuntaa...

 
Jaha, se on päivä kohta pulkassa. Meillä on niin hiljaista täällä töissä tällä hetkellä, että ehdin ihan hurjan hyvin kuluttamaan aikaani netissä. Eihän se tietysti suositeltavaa ole, mutta mitä muuta tässä tekisi. Ja samanlailla mäkin vaihdan aina ruudussa näkymää, kun joku tuohon viereen tulee, mutta eiköhän tässä jo joku ole tajunnut millä sivuilla mä surffailen (hih, kuulosti ihan siltä, kun kyse olisi pornosivuista. :D).

Juup. Kilojan kertynyt täälläkin. Onneksi vielä nippanappa normaalipainoisten kastissa, mutta pikkasen alkoi ketuttamaan, kun häiden jälkeen lähes 10kg lisää. Ja samalla olen huomannut, että se on ihan sama kuinka kevyesti mä söisin, kun ei se lähde mihinkään. Pitäisi liikkua, mutta mä inhoan liikuntaa. Musta on paljon mukavampi käpertyä karkkipussin kanssa mun jättinojatuoliin lukemaan. ;)
Lumikukan kanssa olen samaa mieltä, että laihat ihmiset repivät nahkojaan ja valittavat ylimääräisiä, on todella turhauttavaa. Kyllä mä itsekin tuskailen ulos lähtiessä, kun farkut kiristää ja allit roikkuu, mutta ne oikeasti tekee! Ja mun on ollut todella vaikea sopeutua olemaan itseni kanssa, kun en tunne itseäni ns. oikean kokoiseksi. Onneksi vielä jaksaa ottaa huumorilla nämä "Oletko raskaana?"-kysymykset. Vielä...



 
Samoilla linjoilla Grapen... Ehkäpä laihoillakaan ei oo ihan puhtaita jauhoja pussissa kun niitä "läskejä" esitellään selvästi ylipainoisille ihmisille. Korostuuhan siinä kivasti oma laiha varsi. Mulle on tämä paino kanssa melko paha paikka, sillä oon kuitenkin pienen ikäni ollut laiha/normaalipainoinen. Painoa on tullut vasta ihan muutamana viime vuonna, peilikuvaa on nykyään vaikea hyväksyä.
 
Tosta matkustelusta vielä... Me ei olla vuosiin oltu lomalla kotona, vaan aina jossain reissussa. Ei osata edes kuvitella viettävämme lomaa arkiympyröissä. Ja vaikka nyt lapsia kovasti toivotaankin, ei todellakaan aiota lakata matkustamasta. Totta kai matkan luonteet muuttuu, ainakin osittain. Meillä on kyllä jo mietitty aika selvät sävelet miten reissataan kun lapsi/lapset on pieniä. Varmaan aika paljon asuntovaunulla Eurooppaan, jonkun verran veneilyä ja ehkä jotain pakettimatkoja lämpimään talvella. On noita vuoria ja viidakoita jo sen verran kierretty reppu selässä, ja asuttu ankeissa majapaikoissa, että ajatus rantalomasta neljän tähden hotellissa kuulostaa ihan kivalta vaihtelulta. Eli muutama reissu vuodessa niinku tähänkin asti.

Mun mieskin on reissannu kapaloiästä asti, sen takia se varmaan koko ajan haluaakin reissun päälle. Niinku minäkin. Ja lapsista tulee samanlaisia =)

Meillä on onneks kaveripiirissä uskomattomia pienen lapsen vanhempia, joista voi ottaa mallia. Yhdet lähti puolivuotiaan kanssa talveksi Alpeille, yhdet jatko laskuvarjoharrastusta niin että vauva nukku vaunuissa kentän laidalla ja vanhemmat hyppäs vuorotellen. YH-isä oli 5-vuotiaan tyttönsä kanssa maailmanympärysmatkalla. Että kehtaa tossa porukassa nyt sitten jäädä kotiin kököttämään lasten kanssa, no way.
 
Kauhea aamupahoinvointi ollut jo monta päivää. Olisi kyllä aika eksoottista jos nyt olisi raskaana. Tässä kierrossa vissiin kerran sekstailtu ja mies ei ees saanut. :D (hei, meidän seksielämä on oikeasti vähän parempaa kuin tästä vois päätellä)
 
Lomareissulta palattu, luin nyt pikaisesti juttunne läpi. Uusia on ainakin tullut (tervetuloa!) keskustelu vilkasta ja jotkut jo jännäämässä, mukavaa :) Kesä tuntuu olevan ohi, mutta näinhän tämä menee, vuodenajasta toiseen.

Lumikukka*, jep, täällä myös olen välillä yrittänyt "unohtaa" vauvahaaveet hetkeksi, matkailu ainakin auttoi, tuli taas sellainen olo, että tahtoo jo seuraavalle matkalle :) Ja terasseillakin istuin viimeisistä hellepäivistä nauttien, siis ennen kuin vesisateet alkoi. Jotenkin tuntuu, että muutenkin parempi kun en joka päivä miehelle haaveile, niin se sitten joku päivä keksii ajatuksen omana ideanaan ;)

Vaaka ja peili ovat myös olleet puheenaiheena, niin kuin naisilla usein... pilpattajalla ikävän kuuloinen työkaveri, ehkä se on itse hurahtanut terveyselämään, että tahtoo jakaa oppejaan muillekin ihan hyvätahtoisesti, vaikka ymmärrän, että ei se siltä vaikuta, jos itse joutuu kohteeksi. Itse olen normaalipainoinen, mutta pieneksi jääneet vaatteet kertovat omaa kieltään, että eipä tässä aivan samankokoisena olla pysytty. Lenkkeilen että peruskunto olisi parempi, ja jos siinä samalla kiinteytyisi, niin hyvä. Mutta en ota asiasta stressiä (paitsi jos joskus erehdyn vaatekaupassa sovittamaan housuja...) Ei kuitenkaan tee tähän kokoon mieli ostaa uusia vaatteita, kun toivoisi, että ne jäisivät liian isoiksi. Tsemppiä laihduttajille!
 
Tittidii =)

Minisun kirjoitti eilen jääneensä kiinni töissä vauvapalstan lukemisesta, ja itekin totesin että riski on olemassa...

...ja äsken sitten tajusin että esimies istui tossa mun työpöydällä varmaan kymmenen minuuttia kun pohdittiin ratkaisua yhteen ongelmaan, ja ruudun alareunassa palkissa luki Wish a baby, jota olin lueskellu aikasemmin... Toivottavasti sillä ei silmät osunu siihen kohtaan =/ En kyllä haluais että duunissa kukaan tietää, lukuunottamatta työkaveriani joka on samassa tilanteessa ku minä.

Kesä oli ihan luksusta, mutta tavallaan kiva kun tuli jo syksyisemmät kelit. Maistuu meinaan taas kaikki arkirutiinit ja jumpassa käyminen hyvältä! Satuttiin kesällä olemaan reissussa aina kun täällä oli huono keli, ja sitten oli ihanat kelit kun tultiin kotiin elokuun alussa, eikä saanu mitään aikaseks kun halus vaan olla ulkona mahdollisimman paljon...

Aika pistää pillit pussiin ja suunnata taas sinne salille päin =)
 
Lumikukalla aamupahoinvointia...hmmmmmmmmmmmmmmm!!!! Ja kauankos joudut kärvistelemäänennen kuin menkat pitäis tulla???
Kuulostaa lupaavalta meinaan. Toisin itselläni on myös viikon verran ollut asteittaista huonovointisuutta, mutta näin pillereitä popivana tuskin mitään ihmettä on tapahtunut ja viikonloppu menee taas kärsiessä.
Inhottavat kelit kun on kosteaa ja koleaa, masentavaa.
 
Tuo kiinnijäämisen riski on mulla myös sen verran iso töissä, että mä olen tehnyt sen periaatepäätöksen etten avaa tätä palstaa töissä ollenkaan. Kotona sitten vaan.

Oon tosiaan 26v ja mies hieman yli kolmenkympin. Useampien keskusteluiden tuloksena ajateltiin sitten toteuttaa vauvahaave tai ainakin yrittää. Kaikki varpaat ja sormet ristissä toivon, että haave joskus toteutuu.

Kiva, että on tämä palsta. On muitakin samassa tilanteessa olevia eli kohtalotovereita. Jännää seurata, että kuka plussaa missäkin vaiheessa ja mukava vaihtaa kokemuksia ja tuntemuksia.
 
Huomenna tai ylihuomenna pitäis tulla menkat. En jaksa nyt räknätä sen paremmin. Okei se meidän yksi ja ainoa kerta sattui kyllä juuri oikeaan aikaan, mutta aika ovelia veikkoja ovat jos ovat kaikesta huolimatta luikerrelleet perille. Tod näk joku pöpö iskenyt taikka oudot PMS oireet. Olen kyllä nähnyt paljon viriilejä unia, olisiko niillä raskauttava teho... :)
 
Tuosta painosta piti vielä sanomani... Että minua ei voi ainakaan liikunnan puutteesta syyttää, ja kasvissyöjänä ruokavaliokin on suht kondiksessa. Geenit vaan on sellaiset, että ei tarvii kuin ajatella ruokaa, niin lihoo... ja oikeastaan mulle tuli tuo kaikki ylipaino melkein heti, kun olin lopettanut polttamisen, alkoi ruoka vaan maistua silloin paremmin. Mun mielestä kuitenkin on parempi olla vaikka vähän ylipainoinen kuin polttaa... Olo on huomattavasti terveempi, henkikin kulkee jotenkin raikkaasti :) Ja sitäpaitsi, mulla on kohta polttamattomuuden kolmevuotispäivä!

Ihan vakavasti ottaen, oon kyllä ajatellut vielä sen verran lisätä liikuntaa, että saisin tuon ylimääräisen pois (eli suurella työllä ja tuskalla), että jospa sieltä se plussakin sitten tupsahtais helpommin.

Lumikukka, miten sä voit suhtautua aamupahoinvointiin noin tyynesti?!!!?? Mä oisin varmaan jo hypännyt nahkoistani ja testannut sata kertaa! Enkä varmasti millään jaksaisi odottaa, ja tarkistaisin joka päivä viis kertaa kalenterista, että millos niiden menkkojen piti alkaa... Toivottavasti sulle on tiedossa plussa!! bd bd bd bd bd bd bd bd :) Tuu kertoo sit, miten kävi.
 
No kun se olisi pieni ihme, jos nyt olisin... Kun ei olla yritysvaiheessa. Noh, eiköhän se tässä viikonlopun aikaan selviä. Sehän ois kyllä just sitä perinteistä tuuria, kun toisilla menee kauankin eikä tahdo onnistua ja meillä tulisi puolivahingossa. Toisekseen oon niin pessimistinen, että enempi epäilen jotain hirveää tautia, mistä tämä johtuu :) (mulla on sellainen pieni neuroosi sairauksista, lääkärikirja ei ole sopiva lahjaidea tai mulla on kohta ne kaikkien tautien oireet)
 

Similar threads

T
Viestiä
109
Luettu
2K
L
L
Viestiä
100
Luettu
3K
T
U
Viestiä
109
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Utelias pahalainen
U
T
Viestiä
123
Luettu
2K
G
G
Viestiä
101
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Utelias pahalainen
U

Yhteistyössä