Haaveissa vauva, huhtikuun haaveilut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vilukisu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Aurinkoista sunnuntaita kaikille! Enpä ole hetkeen päässytkään kirjoittamaan teille, kun nuo pihahommat on näin ihanien ilmojen tultua vallanneet mun kalenterin, mut täytyyhän sitä aina välillä tänneki eksyä. :o) Ja nytkin oltiin jo ulkona hommissa, kun juniori päätti sitten mulasta lähellä olevaan jokeen, joten ei muuta kuin hommat loppu siihen ja pikkuhemmon kanssa sisään. Kyllä harmittaa!

Ninna, mä olen ihan vakuuttunut, etät se olet sellainen sporttinen nainen, jos vanhoja muistellaan niin Spice Girls:ssä oli se yksi, jolla oli aina verkkarit jalassa ja ponnari, niin jotain sen tyyppistä. En tiedä, mistä mielikuva tulee, ehkä siitä, kun olet kertonut olevasti kovasti menossa, niin siitä sitten, en tiedä...

Olitte jutelleet miesten ulkonäöistä. Mun "ihannemies" olis pitkä, tumma ja ruskeasilmäinen, ja tältä tytöltä menis kyllä jalat alta saman tien... Ah pelkkä ajatuskin... Hmmm... Mutta oma mies on kyllä tuon kaiken vastakohta, mutta ah, niin ihana (huomaako jostain, että Callie on lenkkeillyt viime yönä???)... ;D Mutta silmät&pituus on se, mihin meikäläinen ekana kiinnittää huomiota miehissä.

Mulla on geishapallot kaapissa. Ei oo taas viime aikoina tullut käytettyä, mutta vois taas kyllä kaivaa ne esiin. Moni sanoo, että ne on hyvät imuroidessa, että saa jotain hohtoa siihenkin hommaan, mutta en ole kyllä itse kokeillut. Tai siis palloja olen kokeillut, mutta en imuroidessa...

Siivoamisesta... Mä tykkään siivota... Olen hassu tiedän, mutta jotenkin mun on tosi vaikea vain olla kotona. Koko ajan pitäisi jotain olla puuhaamassa. Jotenkin olen kuitenkin saanut itseni opetettua, että osaan pe-la-su-illat olla telkkarin ääressä rauhassa, mutta jotenki nuo arki-illat, niin mun on suorastaan pakko touhuta jotain... Tiedän olevani sairas, mutta älkää silti kutsuko valkotakkisia tänne. Mies on kovin tyytyväinen, kun talo pysyy siistinä... :o)

Tuiskuli, tervetuloa!
Ramona, vappuaattoa odotellessa! :o)
Outik, ei kokemusta ovistikuista... :o(

Limoista, niistä ei ole merkkiäkään, joten oletettavasti oviskaan ei vielä ajankohtainen, joten taisi mennä viime öinen lenkki hukkaan (eikä mennyt, kun teki niin mieli ;o) ), mutta kaipa se ovis kohta antaa kuulua itsestään... Sitä odotellessa...

Aurinkoa nyt kaikille!

Callie
 
Joo-o.. saas nähdä tarviiko vappuun asti jännätä...
Mahakivut on sitä luokkaa että luultavasti hanat aukee aika pian... :(
Aamulla tuli sellanen metka valkovuoto tulvaus, luulin jo että nyt ne menkat alkoi mut ei...Kaikkee merkillistä.... Kunhan tää kierto nyt ei hirveesti venyis.
Mua masentaa ja kiukuttaa ihan kympillä... :(
Tars mennä ulos huhkimaan jos se mielikin siitä paranis.

 
Viikon alkua...se onkin kohta jo VAPPU!!! Toivottavasti ilmat edes vähän suosii, niin ei villakalsareita tarvitse mekon alle laittaa...

Voi sua Ramona,äläs nyt luovuta...entä jos tekisit sen testin...koska voihan se olla plussa. Tai, no...odota vielä huomiseen, jos tätsy ei ole saapunut teet sen testin.

Onkos Puhina palannut jo mökiltä? Oliko teillä kiva viikonloppu... <3

Mitäs Sinis..miten teillä etenee nyt nämä tutkimukset? Mä en muista, mutta saitkos sä jo ne miehen testitulokset..mitä luokkaa sun kultsin simpat on? Vai, oliko se vain niin, että niissä ei vikaa... Muistelen, että Wilma joskus pisti tänne tulokset sanasta sanaan...:)

Meillä kävi suloinen kummipoikamme (10 kk) la..ja miten suloista, kun hän on pikkuhiljaa alkanut naureskelemaan ääneen meille kummeillekin...pieni, herkkä ja ujo kaveri - ei sitä kaikille hymyillä.

Ovisviikkoon tässä pikkuhiljaa valmistaudutaan...hieman stressaa... Nykyään päällimmäisenä on tunne, että ei tästä...mut on vaan jaksettava eteen päin...

Myy.
 
Heipä hei!

Täällä yksi kevään villitsemä tyyppi! :) No ei, mutta ihanaa kun paistaa aurinko! Mä olen jopa vähän onnistunut (pakon edessä) unohtamaan näitä vauvatouhuja ja olen päättänyt nyt nauttia keväästä ilman mitään panikointeja. Okei, mä kyllä tiedän mikä kp on menossa.. ja tiedostamattakin tarkkailen noita alapään juttuja, mutta silti.. Ovisviikko olisi täälläkin, mutta miestä ei näy missään.. eli koitan sitten suunnata himoni vaikka siihen Puhiksen ehdottamaan maratoniin.. ;D Mutta olen siis hyvällä omatunnolla nauttinut parvekkeella auringosta ja siideristä ja muista herkuista.

Myy kyseli tutkimuksista, kaikki siis ok. Me ei saatu kirjallisena niitä miehen tuloksia, mutta olivat kuulemma ihan normaalit (en muista lukuja, mutta määrä meni miljoonissa ja sitten oli ne prosentit liikkuvuudesta ja muodosta). Ja mies oli oikein tyytyväinen! :) Mä sain clomireseptin, sillä kai aloitellaan, kun ei muutakaan lääkärit keksi.. mutta en siis vielä aloittanut niitä, vasta ensi kierrosta. Ja mahdollisesti inssiä sitten suht piankin, mutta todennäköisesti kesätauko ehtii väliin.

No Ramona, äläs nyt luovuta! Sulla on niin mehevät oireet, että voihan se plussa sieltä pärähtää!

Aurinkoista päivää teille! Ja myös viluski-tohtorille! Koskas on sun väitös? Tulen ehdottomasti kuuntelemaan limalogian tuoretta tohtoria! :)

Sinis
 
Kyllä on mukavaa kun toi aurinko paistaa ja on lämmin!
Piha on melkein haravoitu ja mä poltin itseni TAAS!! Se kyllä on joka keväinen juttu vaikka menisin uimaan aurinkorasvaan! :D
No ei se mitään, mulla on hyvä hoitaja kun mies lupautu rasvomaan.... ;)

Eikä se täti mitään tänne tullu! Kivut oli ihan kauheet mut tänään ei muuta kun oikeelta alavatsaa vihloo ilkeesti joissain asennoissa.
Ei tosiaan mitään merkkiä, ei tuhrun tuhrua tädistä. No hyvä näin. ;)
Tää on vaan niin julmetun ärsyttävää "juupas-eipäs"-meininkiä ;D

Jos menis taas ulos riehumaan...tällä kertaa pitkähihasen paidan kans ;)
Mukavaa maanantain jatkoa! :D
 
Nii-in, mä tiedän ja se polttelee kyllä mut kun tuli luvaatua että vappuaattona.... ;D
No, pitää pohtia aihetta huomenaamulla tarkemmin jollei se täti nyt tänään keksi tulla... ;)
 
tee testi ramona:) peukutan sulle täysillä. Muuten en hirveästi kerennyt lukea kuulumisianne. Ihana kevät tosiaan on täällä ja kaikki on tainneet siitä nauttia viikonlopun. Eikös valoisaan aikaan saa alkunsa myös enemmän lapsia, ainakin hormoonit hyrrää näin auringon alla.

Täti tuli eilen,kierto 27. Ihan p:stä vaikka tiesi odottaakkin. Nyt työntouhuun takaisin. Kivaa vappuviikon alkua kaikille:) Ja plussatuulia!
 
Ääh...täällä m vaan roikun vaikka piti ulos mennä... :)

Vieroksun hiukan tota testiä...
Menkat kun tulee niin sitä on että "jaa, nyt ne sit tuli, voi helvetti"
mutta negatesti taas on kahden päivän itku.... :(
Menkkojen alkaminen on sata kertaa helpompi kestää kun se nega...
En tiiä miks näin on mut enemmän kauhulla odotan sitä testiä kun innolla :(
 
Huomenia ihanaiset!

Ramona: Mä kyllä ymmärrän, vaikken itse tuohon pystyiskään. Mull ataitaa pari testiliuskaa olla kotosalla. Oon vähän ajatellut että kun ne oon törsännyt turhiin negoihin, en vaan enää osta kotiin moisia, eivätpähän polttele kaapissa. Ja ostan sitten vasta kun oikeesti joko tunnen olevani paksuna, eli jotain ihan uusia ja selviä oireita, kiitos, tai sitten kun on menossa joku kp55....

Mä en oo ihan sale kiertopäivästä, mutta viimevkoloppuna se täti tais olla visiitillä, niin varmaan nyt jotain kp7/8... Ei ihan ovisajat onneks vielä lähellä minun kiertolukemilla.

Terassillakin tuli viikonloppuna jo pyörähdettyä, oli hauskaa!!!! Mä kyllä sekoan onnesta kun kesä tulee... saa masikset hävitä kun aurinkoenergia piristää mieltä!

Palaillaan myöhemmin,
Työniloa tyttöset!
 
Hei Arvon Kanssasisaret!

Mökiltä palattu kera iloisen mielen, Ihanan Miehen ja Aurinkoallergian!! Naama on näpyillä kuin teinillä. Ei siis mikään huippukaunotar-olo tänään, vaikka mieli onkin valoisa! Mökkireissu sujui oikein hienosti, nautittiin tosiaan ihanasta auringosta, rakenneltiin vähän kalusteita kasaan ja grillattiin tähtien loisteessa myöhään yöhön ja pelastettiin maailmaa ja vahvistettiin parisuhdetta. Mieheltä tuli jo sellainenkin ajatus, et jos meille ei yhteisiä lapsia suoda, niin voisinko kuvitella että meille voitais ottaa sellaisia lapsia jotka tarvitsee väliaikaista kotia/turvapaikkaa esim. vanhempien alkoholismin/huumeidenkäytön tmv. vuoksi? Tästä oli jokin aika uutisissakin juttua et esim. Helsingin seudulla on jatkuvasti kymmeniä vastasyntyneitä jotka tarvitsisivat 'ensikotia' kun vanhemmilla ei ole mahdollisuutta pitää vauvastaan huolta. Musta se ajatus ei kuulosta mahdottomalta. Toimiihan meillä tämä uusperheellisyyskin, joten miksei tuollainenkin.. Itsestäni kyllä jo sen tiedän et kiintyisin varmasti mihin tahansa pieneen ihmisen alkuun, joka syliini laskettaisiin. Myös lapsuudenkodissani on kerran ollut tällainen hätä-huostaanotettu vauva, joka eli osana perhettämme muutamia viikkoja/kuukausia. En enää tarkemmin muista kun olin silloin ehken kymmenen vanha.. Ja kyllä silloinkin koko perhe itki, kun 'jouduttiin' luovuttamaan pieni tyttö oikeaan adoptioperheeseen. Tietysti sehän tuossa on, että sit täytyis oppia myös tunteiden puolesta valmistautumaan siihen luopumiseen. ...ellei sit rupeis miettimään itsekin sitä adoptiomahdollisuutta. Mieskin vaan ajatteli asiaa niin, et hän toivois et vois tarjota jollekin sellaiselle lapselle mahdollisuuden onnelliseen elämään, jonka lähtökohdat on huonot. Vakaviakin siis mökin hämärässä taas keskusteltu, vaikka ihanasti aikaa kului kyllä lempiessäkin :)

Ramona, musta tuntuu et ymmärrän ton sun tunteiden kulkusi aika hyvin! Olen tehnyt samanlaista painia itseni kanssa joskus aiemmin. Odottele rauhassa sinne vappuun jos siltä tuntuu. (vaikka me täällä painostellaankin et kuultais plussauutinen mahd. pian :) )

Mulla menossa kp.30 ja jännällä odotan et saanko ekat luomumenkat nyt sit puoleen vuoteen..
Mulla vois olla ainoa leikillinen 'raskausoire' ihan hirmuinen himo kaikkeen savustettuun. En ollu edes moista hoksannu ennenkuin mies tuossa yks päivä sanoi et onpas nyt jääkaappi pullollaan savua ja jäin kysyvänä katsomaan et mitähän hän nyt tuolla tarkoitti.. Ja kun selityksenä tuli et "täältä löytyy: savujuustoa, savustettua poroa ja savustettua saunalenkkiä", niin pakko kai se oli itsekin tajuta et näin on tainnut himoni kääntyä makeista savuiseen.

Varasin tänään ajan kampaajallekin, josko sais vähän hiuksista keveämpää mallia esille. Torstaina pääsen sit laitettavaks niin vapuks tulee vähän uutta ilmettä. Väriä en meinannut ottaa nyt lainkaan, josko vaalenis vain kesää kohden ja sais sit jo vähitellen omaa väriä esille ja aurinkoraitoja :)

T:Puhis,
joka nauttii nähdessään et aurinko tarttui ja ekat rusketusrajat näkyy jo..Kunhan viel saa naaman kuosiin, niin hyvä on!
 
Vihreä vilukisu täällä moi...

Siis kateudesta vihreä! Puhiksenkin mies kuulostaa niin ihanalle noine haaveineen, ja muillakin teillä saatte yhdessä haaveilla siitä vauva-arjesta. Kuulin aamulla taas yhden vauvauutisen, ihmiseltä jolle koko sydämestäni sen vauvan suon, enkä sitä kadehdi. Mutta oma parisuhde tuntuu taas kerran jotenkin vajavaiselle...nyyh... Miksi minun mieheni ei halua perhettä kanssani??????!!!!!!!!!

Taas kerran huomaan miettiväni eronkin mahdollisuutta kun kuulen muiden hehkuvan onnea parisuhteissaan, ja meillä tää vauva-asia painaa mielen(i) matalaksi. Ja edelleenkään se erokaan ei tuntuisi hyvälle ratkaisulle, toisaalta kello tikittää jne...

Kai tää on taas tällainen tilapäinen mielenhäiriö, ja huomenna oon jo ihan toista mieltä. Aamulla oli vielä hirmu valoisa mieli, ja sitten päästin taas vihreen peikon vapaaksi, hyi minua!

t:Tyhmä-kademieli-kisu...
 
Tulin sinua Viluski halaamaan!

Toki voin omalta kohdaltani sanoa että olen onneni löytänyt tämän miehen muodossa. Aiempi mieheni ei voinut lapsia meille kuvitellakaan, enkä itseasiassa ollut itsekään kovin innoissani ajatuksesta että lisääntyisin kyseisen miehen kanssa.. jostain syystä se ei tuntunut hyvältä idealtakaan vaikka olen aina lapsia elämääni toivonutkin.. Onni sinänsä ettei lapsia tuohon liittoon tullutkaan.
Suhteessa nykyisen mieheni kanssa huomaan useinkin kiittäväni Luojaani että hän osui tielleni, koska elämäni on kaikin puolin jotenkin 'vaivattomampaa' koska elämänkatsomukselliset asiat ovat hyvin samanlaiset ja elämän arvot ovat samanlaisia.

Oletko miettinyt Vilukisu; voisitko olla täysin onnellinen ilman lapsia miehesi kanssa? Vai koetko että lapset kruunaisivat onnenne? Minusta tuo on luettuna aika hurja lause, että miehesi EI halua perhettä kanssasi ja sinä kuitenkin selkeästi sitä kovasti toivot. Oletko jo vuosia toivonut ja aina miehesi estellyt... Jotenkin tilanne vaikuttaa ristiriitaiselta..

Mulla tietysti osin onnen hehkutuksiin vaikuttaa että suhde on kuitenkin vasta vajaan vuoden vanha joten varmasti ajattelen ja kiinnitän eri tavalla huomiota asioihin suhteessani, jotka saavat mut hyvälle tuulelle. Mutta jos mietin edellistä suhdettani niin ero on huomattava hyvinkin pienistä jutuista, minkä vuoksi voin tässä suhteessa niin paljon paremmin ja elämä on onnellista.

Lohtu ja voimahali siis pienelle vihreälle kisuselle! Ei kenenkään elämä pelkästään onnea voi olla, mutta perusonnellista se mielestäni sais olla koska kaikki me olemme onnemme ansainneet.

Pakko kertoa teille;
huomasin äsken jääväni silmistä kiinni yhden tytön tisseihin :) Asiakkaana kävi nuoripari, tyttö oli raskaana ja pukeutunut kovin 'antavasti' ja upeita raskaan naisen muotojaan esitellen. Hän oli tosi kaunis tyttö ja oikein hehkui raskauden voimaa! Hälle ei edes voinut olla kateellinen kun näytti niin upealta!

-puhis
 
Vihreäkisu kiittää rutistuksesta ja voi jo paremmin ja pyytää anteeksi hetkellistä mielenhäiriötään....

Tuotahan minä kovasti aina puntaroin. Uskoisin että pystyisin olemaan onnellinen mieheni kanssa ilman lapsia, jos niitä ei vaan tulisi, vaikka yritettäisiin. Se ettei edes yritetä tuntuu vähän liialle. Olen kuitenkin aina lapsia halunnut, "sitten joskus". (eli nyt!)
Ihan yhteisellä päätöksellä jätin ehkäisyn silloin parisen vuotta sitten. Tosin mies oli silloinkin vähän et:"mikäs kiire sillä asialla nyt on?" Perustelin asian niin, että olin melko varma ettei mulla tärppää helposti, että miksikäs ei voitais jo aloittaa yrittäminen. No niinhän siinä kävi, että vuosi "yritettiin" tjotilla ennen kuin tärppäsi. Raskausuutinen oli sitten jostain käsittämättömästä syystä miehelle kuitenkin shokki, johon kuitenkin sopeutui ennen km. Km surtiin yhdessä ja sen jälkeen lupasin hänelle vauvakuumeetonta aikaa, koska parisuhteemme kävi asian takia aika heikolla hapella välillä...

Nyt olisin onnellinen jos pääsisimme takaisin edes siihen tjottailuun, enmä itsekään haikaile mihinkään sen kummempiin hoitoihin, keinohedelmöityksiin tms. (Korkeintaan sen oman kiertoni aion käydä tutkituttamassa joskus) Mitenkään kritisoimatta teitä hoitoihin hakeutuneita, mutta ei siis juuri tällä hetkellä tuntuisi omalle jutulle/ajankohtaiselle.

Muuten mieheni on kultainen, ja myös itse olin hänet tavattuani ihmeissäni miten moinen kultakimpale saattoikaan olla vapailla markkinoilla. Usein murnutan teille hänen möksähtelevää luonnettaan, mutta tietysti hänessä on se kultainen, huolehtivainenkin puolensa. Lisäksi pidän siitä ikuisesta pikkupojasta joka miehessäni asustaa, tosin varmaan juuri se pikkupoika vastustaa vauvahaaveilua..? Olen itse vähän kotikissailuun taipuvainen, mieheni mukana pääsen ihaniin seikkailuihin jotka muuten jäisivät kokematta.

No, ei se auta kuin taas kerran puntaroida mitä haluaa todella. Siis itse. Koska rakkautta muuten on, tuntuisi ero tämän asian takia käsittämättömän vaikealle. Toisaalta taas...

Kiitos Puhis vielä kerran ymmärryksen sanoista järjettömyyden hetkelläni. :)
yritän suunnata nyt hetkeksi ajatukset muualle ennen kotiin menoa. Ainakaan tätä asiaa ei pidä nostaa tapetille tällaisessa mielentilassa eikä riidan kautta. Se on varma tapa saada mieheni puolustus vielä enemmän pystyyn.

Jo hieman valkeammin tassuin tassutteleva-kisu
 
Heissan pitkästä(?) aikaa. Ei oo tullut nyt muutamaan päivään kirjoiteltua, on ajatukset ollu jossain muualla. Varmaan kevään tulossa :) Ovis on kyllä ilmeisesti ollut viikonloppuna ja sitä on ihan urakalla hyödynnetty, joten sen verran vauva-asiat on mielessä, mutta muuten sitten onkin riittäny kaikkee muuta mietittävää.

Vilukisu, tuon "vihreän" viestisi luettuani ajattelin kommentoida että olisko sun nyt syytä oikeesti ottaa asia puheeksi miehesi kanssa, mutta sitten olitkin myöhemmin kirjoittanut että ehkä paremmassa mielentilassa. Kirjoituksistasi välittyy kuitenkin selkeä pettymys, kun teillä ei enää edes yritetä, joten suosittelisin juttutuokiota. Helppohan se on tietysti täältä sivusta sanoa/kirjoittaa...

Äsh, pitää lähteä kahville työkavereiden kanssa. Kirjoittelen myöhemmin kenties lisää.
 
Joo, kyllä pitää jossain välissä ottaa puheeksi. Mä olen niin mukavuudenhaluinen että jotenkin ahdistaa jo etukäteen, kun tiedän että siitä tulee taas riitaa ja eropuheita... Eilinen huono mieliala meni ohi ennen kotiutumista. Mies kotiutui sit myöhään yli kellon ympäri töissä oltuaan rättiväsyneenä, niin ei ollut kovin otollinen hetki parisuhteenkehityskeskusteluille... Mutta milloinkohan sellainen sit lienee olisi? Jos mies ei oo ihan rätti töistään, niin en raatsisi pilata niitä kivoja hetkiä näillä asioilla. Ja niin, meillä tämän keskustelun yhteydessä olisi pakko nostaa se eron mahdollisuuskin pöydälle, koska valitettavasti se lienee se yksi vaihtoehto jos mies ei kertakaikkiaan voi nähdä tulevaisuuttamme lapsellisena... Ja jo se ajatus raastaa rintaani ja haluan työntää sen pois pois pois...

Muuten minulle kuuluukin parempaa, tänään mieleni on ihan hyvä. :) Vähän samoin kuin Outikilla näin kevätauringossa osaa ajatella muutakin kuin omaa napaansa.

Puhis: Raskaustissit on kyllä hienoja! ;D Mutta valitettavasti ei sit enää niin upeita sen raskauden jälkeen... Just kuuntelin viikonloppuna lapsellisen ystävän silikooni/kohotusleikkaushaaveista, kun ennen ihanan uhkeat tisut on muuttuneet tyhjiksi "lapasiksi". :(
Omiin tisseihinkin olen suht tyytyväinen, tunnustettakoon kun aiheeseen päästiin, etenkin loppukierron turvotuksen aikaan. Ehkä se asia mitä raskauden tuomista muutoksista eniten "pelkäisin" olisi just se että menettäisin nätit tissini. :( Mutta mihinpä sitä ei nainen Venyisi (sanan kaikissa merkityksissä!!!) lastensa takia??!! :D

Minäkin hörppään kahvit tähän väliin, Palaillaan!
 
Mukava lukea viluski että päivä on ollut eilistä parempi!

Illalla mietin että mahdoinko kirjottaa sulle jotenkin liian kovasti tai vielä enemmän nostanut karvojasi pystyyn kun hehkuttelen täällä vaan onnellista parisuhdetta. Kuitenkin mietin tuossa sitäkin, että ei kai tällä palstalla kirjoitakaan kukaan joka olisi täysin onnettomassa parisuhteessa - koska tuskinpa edes vauvasta sellaiseen suhteeseen haaveilisi. Ts.sinun ja miehesi suhde on varmasti vahva ja hyvä kuitenkin, joten toivon ettet ainakaan ärsyynny minuun jos täällä 'lässyttelen' parisuhteestani. Ja vaikka kirjoitit tuolla että suhde on käynyt heikoillakin jäillä ja tosi kovilla tän vauvahaaveilun ja yhden km:n myötä, niin voit kuitenkin olla todella onnellinen siitä että sinä ja miehesi olette näistä kokemuksista yhdessä selvinneet ja varmasti vielä vahvempina kuin ennen niitä.

Aurinkoa, voimia ja energiaa itsekunkin parisuhteeseen!
 
En tosiaankaan ota itteeni, höpöhöpö kun tuollaista edes ajattelit. Eilen sattui vaan sellainen masisHETKI, kun kuulin niitä uusia vauvauutisia ja hehkutusta siitä miten tuleva isä on ihan onnessaan ja jotenkin vaan tuli HETKELLISESTI sellanen olo että mäkin haluu-un!

Tänään ollut jo parempi mieli. :)

Mutta aiheesta toiseen, missäs kaikki muut ovat? Yaisivat hurmaantua kevätauringosta ja karata terasseille ja jäätelökioskeille...?

Omaan napaan ei uutta, joten adios!

Ps. Jep, superhuonosti jäsennelty ja ajatuskatkoo kun kiireessä kirjoittelen, joten: Palaillaan, ja ajatuksen kera ;)

Pps. Haleja puhis-ihanuus kun minua mietit ja jaksoit lohdutella!!!!
 
...Vilukisun alter ego oli näköjään käynyt kirjoittelemassa...Älä huoli, tuntemuksesi ovat ihan ok. Pakkohan sun on miettiä asioita monelta kantilta - tiedän, miten kovasti haluaisit vauvan. Mitä haluat enemmän perheen vai nykyisen miehen...tai ehkä ajan kuluessavoisit saada kaiken mitä haluatkin. Kiva, että olet jo paremmalla mielellä...

Ja Outikilla on ollu mielekästä tekemistä viikonloppuna...hyvä, hyvä...;)

Ja mulla on ongelma...palstailuongelma...töissä on nuori, innokas harjoittelijatyttö ja mä en hetkekskään saa rauhaa...:) "mitä teet? olisko mulle jotain tekemistä...?" En ihan viitsi sanoa, että "tässä vauvahaaveilijoiden sivuilla pyörin ja palstailen" Ja sit aloin miettiä, että miksi tää pitää tehdä niin salassa...?? :O Tää vauvanyrittäminen on jotenkin niin salaista ja yksityistä, että en osaa puhua tästä oikein kellekään...TE olette ainoita aka."Leelian lepotuoli" :) Puhutteko tästä "kylillä"? Mulla on joskus ihan kielen päällä, että alkaisin puhumaan "asioista oikeilla nimillä", mutta se on niiiiin hankalaa... En tiedä haluanko, että ihmiset tietää... Mutta toisaalta, vois myös helpottaa tilannetta...

Ja nää valoisat illat on niin mun juttu :D... Ihanaa, että on kevät ja kohta kesä - mieletöntä, että pimeä, kylmä talvi on takana!! Miten se sit menikin niin nopeasti...vaikka vaikeita aikoja olikin...huh,kylläpäs sitä oltiin tunteiden vuoristoradalla... km alkaa olla muisto vain, vaikka välillä se sieltä ponnahtaa mieleen,kun miettii miten pitkällä raskaus olisi... :(

JA JÄNNÄYSLISTA PYSTYYN, kun meitä on täällä niin monta...pysytään kärryillä...:) Ramona voiskin sit päräyttää sen vappuplussan!


JA UUDET...pistäkää nimet listaa, niin tiedetään kuka kukin on...:) Kiva tietää teistä enemmän.
Myy.
 
JÄNNÄYSLISTA:

Myy80 15.5.

Eli nyt eletään kp 12 eli siementä itämään.

Tää kierto mennään nyt sit ihan tietoisesti "Nyt tehdään vauva-taktiikalla"
P**kele, jos ei kohta ala nappaamaan...
 
...ja Callielle piti sano,että hyvä lenkki ei koskaan mene hukkaan...ellei parasta ennen-päiväys ole jo aikoja sitten umpeutunut :D... Lenkkiä, lenkkiä...tahtoo saada lenkkiä! (alkas tulla jo se mies salilta...) ei tässä kauaa jaksa odotella... mä olin jo niin "valmis" kun katsoi rakkauden anatomiaa ja siinä oli se ihana tumma,pitkä mies, joka suuteloi dr Addisonia (kattoko joku muu??) siinä on niiiiin mies mun makuun...ja sit mä tykkään siitä Kirbystä (lipstick Jungle) ei hitto, tulis jo se mies....:P
 
Jepjep, on ihan hyvä että on tää oma huone eikä ketään kesätyöntekijää opetettavana. Ehtii palstailla ;)

Mä olin niiin hyvällä tuulella alkuviikon, mut sit yhtäkkiä eilen iltapäivällä meni taas into kaikkeen, varsinkin työntekoon. Syykin sille kyllä on, mutta en nyt taida tänne koko kansan luettavaks sitä kirjottaa. Mutta oli kai silläkin osansa, että eilen ei ollutkaan niin hieno kevätpäivä mitä piti, aurinko pysytteli pilvessä niin kuin nytkin.

Eilen ois pitänyt varmistellakin vielä, mutta ei huvittanu. Tosin kuiva kausi on saapunut ;D joten eipä se varmistelu olis mitään tainnut enää hyödyttääkään. Nyt sitten vaan taas piinaillaan pari viikkoa...

Myy, meidän yrityksestä nyt tietää kaksi ihmistä (plus varmaan niiden miehet), joille ehdin tosiaan raskaudesta ennen keskenmenoa kertoa. Muille en kyllä ole ajatellutkaan kertoa. Musta tuntuu että olis jotenkin "kamalaa", jos ihmiset tietäis yrityksestä ja että tätä on jo yli vuosi jatkunut lähes tuloksetta. Kyllä mä oon ajatellu että jos tästä plussa vielä tulee ja se raskaus jatkuu, niin varmaankin vanhemmille ja siskoille kerrotaan km:sta ja ehkä pitkästä yrityksestäkin. Tietävätpähän sitten ettei lisää lapsia välttämättä tule niin äkkiä. Mutta kun nyt sais sen ensimmäisenkin...

Jahas, se tuli taas kutsu kahville.

Tässäpä vielä tämä lista. Mulla nuo kierrot heittelee, joten tarkkaa päivää en osaa laittaa.

JÄNNÄYSLISTA:

Myy80 15.5.
Outik 7.-13.5.
 
Mullakin on pitänyt sen verran kiirusta, että en ole kunnolla tänne ehtinyt. Oon kyllä käynyt lukaisemassa teidän kuulumiset, mutta kun itsellä ei ole mitään aktiviteettia tässä kierrossa tän asian sutheen, niin oon ehkä myös vähän tarkoituksella pysytellyt taka-alalla. Toimii yllättävän hyvin, keväthuuruissa olen saanut oikeasti vähän karistettua näitä vauva-asioita pois mielestä. Vaikka ne kp:t edelleen hyppään jostain alitajunnasta kehiin vähän väliä. Ja kun mies kotiutuu viikonloppuna, niin ehkä mä pienenpieniä toiveita elättelen siitä, että Oili olisikin myöhässä. Vaikka ei se niin paljoa ole. Eli ei minua jännäyslistalle tässä kuussa :(

Ihanaa, että Myykin on piristynyt kevään myötä! Ja loistava asenne! On se nyt p*rkele, jos tuolla ei yhtä sinttiä aluille saada! :)

Ja Viluski on taas pohtinyt asioita, ymmärrän kyllä sinua hyvin ja oikeastaan en edes käsitä, miten pystyt noinkin hyvin työntämään asiat pois. Tai siis olemaan puhumatta niistä. Minä en siihen pystyisi. Ja oli meilläkin tiukkoja keskusteluja aiheesta pari vuotta sitten, mutta kyllä sillä erolla, että mies ei missään vaiheessa sanonut etteikö koskaan haluaisi lapsia. Jos olisi sanonut, niin en tiedä mitä olisin tehnyt. Luultavasti tosissani harkinnut eroa, mutta olisinko pystynyt lähtemään? En tiedä. Vaikea tilanne sinulla, varmasti hankalaa punnita näitä asioita, sillä selvästi teillä rakkautta kuitenkin riittää. Toivon todella, että tilanne ratkeaisi johonkin suuntaan, vaikka sitten sen "vahinkovauvan" muodossa! :) Voimia kultsi!

Muillekin vilkutukset! Puhiksen mökkitarinoita luen minäkin täällä vihreänä.. ;) Ja harkitsen tosissani lähtöä farkkujen ostoon! :D

Mutta pitää taas mennä. Olette mielessä!
Sinis, joka alkaa olla jo TOOOOODELLA lenkin tarpeessa.. ;)
 

Similar threads

U
Viestiä
134
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Utelias pahalainen
U
U
Viestiä
156
Luettu
4K
Lapsen saaminen
Utelias pahalainen
U

Yhteistyössä