L
Lola444
Vieras
Osaisikohan joku neuvoa...
Olen seurustellut elämäni Rakkauden kanssa nyt vuoden ja olemme menossa naimisiin. Olen 25, ja mies hieman vanhempi.
En ole aiemmissa suhteissani ollut mustasukkainen, mutta nyt olen. Ja mikä vielä hassumpaa, mieheni menneisyydelle. En sille mitä hän tekee nyt-- ei sillä ettei kiinnostaisi, vaan sillä että luotan häneen tämänpäiväisessä elämässä.
Olen kuullut niin mieheltäni kuin hänen kavereiltansa, että olen aivan ykkönen ja ylitse muiden, aiempia tyttöystäviä ei voi verrata minuun. Me olemme kuulemma täydellinen pari toisillemme, ja niin koemme myös itse. Kaikki sanovat että minä olen se joka sai mieheni muuttumaan ja kasvamaan aikuiseksi, ilman pakkotoimenpiteitä
Me olemme oikeasti tosissamme toistemme suhteen, eikä tämä ole mitään showta.
Silti alan jostain syystä venkuttamaan mielessäni mieheni menneisyyttä. Olen vahingossa nähnyt videopätkiä hänestä kahden exänsä kanssa, jotka nyt on poistettu heti sen jälkeen kun ne löytyivät. Pahoitin mieleni, vaikka niissä ei ollut mitään muuta kuin teini-iän näyttämisen halua (pussailua juhlissa).
Hän oli minulle aiemmin sanonut että ei ollut julkisesti tehnyt mitään exiensä kanssa, vaan videot todistavatkin toisin. Silti raivostuttaa että hän on ylipäätänsä tehnyt mitään heidän kanssaan. Ja inhottaa että ennen minua, ja samoja asioita kuin minun kanssa..
Minulle hän on aina sanonut että ei ole tuntenut exiään kohtaan paljon mitään, ja ne vähäisetkin tunteet ovat kuolleet jo aioja sitten, eikä kaipaa mitään niistä suhteista. Minä olen kuulemma se ainoa jonka kohdalla tietää mitä oikea rakkaus on ja tällaista sen kuuluu olla.
Meillä on huippukivaa yhdessä, mutta sitten MINÄ pilaan sen saamalla mustasukkaisuus kohtauksen ja tivaamalla vanhoja asioita. Tivaan ja tivaan ja tivaan.
olen pillannut muutaman yhteisen hyvin alkaneen illan ja viikonlopun, arki-illoista puhumattakaan, ja olen niin pahoillani tästä.
Kun saan kiukkukohtauksen menneistä, en voi asialle enää mitään vaikka koitan. Sitten kun alamme riitelemään, niin saatamme alkaa puhumaan erosta, kun mieheni on kyllästynyt kun en pääse menneiden yli eikä hän jaksa enää.
Mitähän voisin tehdä, jotta tällainen käytökseni loppuisi? Nolottaa ja inhottaa... Rakastan häntä yli kaiken enkä voisi elää ilman häntä.
Miten saisin itseni ymmärtämään oikeasti että meillä kaikilla on menneisyys, niin kuin minullakin, ja menneisyyden tunteita ja tosirakkautta niin kuin meillä on ei voi verrata eikä rinnastaa??? Kaikki ovat menneisyydessään tehneet asioita, ja niitä ei saa pois.
Neuvoja....?
Olen seurustellut elämäni Rakkauden kanssa nyt vuoden ja olemme menossa naimisiin. Olen 25, ja mies hieman vanhempi.
En ole aiemmissa suhteissani ollut mustasukkainen, mutta nyt olen. Ja mikä vielä hassumpaa, mieheni menneisyydelle. En sille mitä hän tekee nyt-- ei sillä ettei kiinnostaisi, vaan sillä että luotan häneen tämänpäiväisessä elämässä.
Olen kuullut niin mieheltäni kuin hänen kavereiltansa, että olen aivan ykkönen ja ylitse muiden, aiempia tyttöystäviä ei voi verrata minuun. Me olemme kuulemma täydellinen pari toisillemme, ja niin koemme myös itse. Kaikki sanovat että minä olen se joka sai mieheni muuttumaan ja kasvamaan aikuiseksi, ilman pakkotoimenpiteitä
Silti alan jostain syystä venkuttamaan mielessäni mieheni menneisyyttä. Olen vahingossa nähnyt videopätkiä hänestä kahden exänsä kanssa, jotka nyt on poistettu heti sen jälkeen kun ne löytyivät. Pahoitin mieleni, vaikka niissä ei ollut mitään muuta kuin teini-iän näyttämisen halua (pussailua juhlissa).
Hän oli minulle aiemmin sanonut että ei ollut julkisesti tehnyt mitään exiensä kanssa, vaan videot todistavatkin toisin. Silti raivostuttaa että hän on ylipäätänsä tehnyt mitään heidän kanssaan. Ja inhottaa että ennen minua, ja samoja asioita kuin minun kanssa..
Minulle hän on aina sanonut että ei ole tuntenut exiään kohtaan paljon mitään, ja ne vähäisetkin tunteet ovat kuolleet jo aioja sitten, eikä kaipaa mitään niistä suhteista. Minä olen kuulemma se ainoa jonka kohdalla tietää mitä oikea rakkaus on ja tällaista sen kuuluu olla.
Meillä on huippukivaa yhdessä, mutta sitten MINÄ pilaan sen saamalla mustasukkaisuus kohtauksen ja tivaamalla vanhoja asioita. Tivaan ja tivaan ja tivaan.
olen pillannut muutaman yhteisen hyvin alkaneen illan ja viikonlopun, arki-illoista puhumattakaan, ja olen niin pahoillani tästä.
Kun saan kiukkukohtauksen menneistä, en voi asialle enää mitään vaikka koitan. Sitten kun alamme riitelemään, niin saatamme alkaa puhumaan erosta, kun mieheni on kyllästynyt kun en pääse menneiden yli eikä hän jaksa enää.
Mitähän voisin tehdä, jotta tällainen käytökseni loppuisi? Nolottaa ja inhottaa... Rakastan häntä yli kaiken enkä voisi elää ilman häntä.
Miten saisin itseni ymmärtämään oikeasti että meillä kaikilla on menneisyys, niin kuin minullakin, ja menneisyyden tunteita ja tosirakkautta niin kuin meillä on ei voi verrata eikä rinnastaa??? Kaikki ovat menneisyydessään tehneet asioita, ja niitä ei saa pois.
Neuvoja....?