J
Joo Xo)
Vieras
Heh, Titti... meillä on kaikki ollu niiiiiiin aikaisia liikkujia,
etten edes tajua, kuinka jonkun vauva ( mun systerin + naapurien muutama )
lähtee konttailemaan ja nousemaan vasta 8 kk tai jtkn....
Aika yleinen luulo esim. kaksosista on, ettei ne liiku kovin aikaseen - tai puhu.
Meillä pojat käveli tukia vasten jo 8-9 kk, ilman tukea alle vuosikkaina
jo tosi hyvin.Ja puhua papatti pitkät pätkät hiukan yli vuosikkaina.
Kiireisiä ukkoja, tyttö meni samaa rataa,
tosin tyttö uskalsi kävellä vasta (peräti! )6 päivää yli 1-vuotiaana ilman tukea...siihen
asti riitti kun piti vaik mun yöpaidan kulmasta hiukan yhellä sormella - ei siis mikään muu kun henkinen tuki... =o)
Eli musta ihan normiliikkuvaisi aitiöitä, mutta täällä kun on jutellu
nosita niin kovin on myöhäsempään lähteny muiden lapsoset liikenteeseen...
ehkä nää on sit aikasia, en tiä.
Mutat saat aikasen ukon tuosta näköjään, hienoa !
Mulla alkaa kans kurkku kipeytymään vielä enempi, niskakin niin s*tnan jumissa,
nyt se taitaa kunnon tauti sitte pukata, kun 3 viikkoa on jo meinannu...
lapset on onneks jo terveitä meillä.
Kaikki naapuruston mukulat on vesirokossa, meillähän sekin jo kävi.
Aikasia oltiin siis tässäkin, heh.
Tuo tunne, että "tässä on mun koko Perhe Nyt " olisi tosi ihana varmaan tuntea !
Sitä mä odotan, että laantuu tämä tunne vielä yhdestä....
Vaikka kuinka koitan psyykata itseäni että kohtahan nuo on jo niin isoja,
että paremmin pärjätään ja "helpommalla" päästään ja lapsenlapsia alettais sitten seuraavaks odottelemaan- ni ei.
Kuitenkin tuolla takaraivossa jossain tykyttää ajatus vielä yhdestä perheenjäsenestä...
Olen tässä(kin) kohtaa kade teille, joilla se onnentunne on jo saavutettu ;o)
etten edes tajua, kuinka jonkun vauva ( mun systerin + naapurien muutama )
lähtee konttailemaan ja nousemaan vasta 8 kk tai jtkn....
Aika yleinen luulo esim. kaksosista on, ettei ne liiku kovin aikaseen - tai puhu.
Meillä pojat käveli tukia vasten jo 8-9 kk, ilman tukea alle vuosikkaina
jo tosi hyvin.Ja puhua papatti pitkät pätkät hiukan yli vuosikkaina.
Kiireisiä ukkoja, tyttö meni samaa rataa,
tosin tyttö uskalsi kävellä vasta (peräti! )6 päivää yli 1-vuotiaana ilman tukea...siihen
asti riitti kun piti vaik mun yöpaidan kulmasta hiukan yhellä sormella - ei siis mikään muu kun henkinen tuki... =o)
Eli musta ihan normiliikkuvaisi aitiöitä, mutta täällä kun on jutellu
nosita niin kovin on myöhäsempään lähteny muiden lapsoset liikenteeseen...
ehkä nää on sit aikasia, en tiä.
Mutat saat aikasen ukon tuosta näköjään, hienoa !
Mulla alkaa kans kurkku kipeytymään vielä enempi, niskakin niin s*tnan jumissa,
nyt se taitaa kunnon tauti sitte pukata, kun 3 viikkoa on jo meinannu...
lapset on onneks jo terveitä meillä.
Kaikki naapuruston mukulat on vesirokossa, meillähän sekin jo kävi.
Aikasia oltiin siis tässäkin, heh.
Tuo tunne, että "tässä on mun koko Perhe Nyt " olisi tosi ihana varmaan tuntea !
Sitä mä odotan, että laantuu tämä tunne vielä yhdestä....
Vaikka kuinka koitan psyykata itseäni että kohtahan nuo on jo niin isoja,
että paremmin pärjätään ja "helpommalla" päästään ja lapsenlapsia alettais sitten seuraavaks odottelemaan- ni ei.
Kuitenkin tuolla takaraivossa jossain tykyttää ajatus vielä yhdestä perheenjäsenestä...
Olen tässä(kin) kohtaa kade teille, joilla se onnentunne on jo saavutettu ;o)