KERMIT

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vk 19
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Surullisena luin Palleroisen tilanteesta minäkin. Kovasti voimia sekä sinulle että miehellesi. Tiuhti tuossa kirjoitti hyvin, että suru lähtee ajan kanssa ihan vain suremalla. Tämä on tosi hyvä ketju purkaa pahaa oloa. Täällä on niin ihania ihmisiä, jotka ovat itsekin kokeneet tuon kamalan asian. Itse muistan omista kokemuksista, että minulla oli melkoisen hankalaa olla kotona, kun olisi tehnyt mieli itkeä niin mieheni totesi, että taasko sää pillität. Hänellä oli ilmeisesti erilainen tapa surra asioita. Siksipä tämä ketju oli minulle kyllä kullan arvoinen ketju. Ja sitäpaitsi antaa toivoa kun huomaa että monet meistä km:n kokeneista sitten jossain vaiheess onnellisesti plussautuvat uudelleen. Halauksia sinulle!

safiiri
 
Täällä on vuoto jo loppunut kokonaan. Eilen tuntui nipistelyä oikealta munasarjan kohdalta ja ajattelin että ovuloin. Tänään tuntui vasemmalta. En kai minä nyt molemmilta puolilta ovuloi?? Tietääkö kukaan mitä tuo voisi olla, merkki tulehduksesta?
Henkisestikin on jo yllättävän hyvä olo.

Jaksamisia ja voimia kaikille!
 
Palleroiselle halaus ja jaksamisia!Tiedän että odottavan aika on pitkä... mekin odotimme 1,5 vuotta plussaa ja sitten menetimme vauvan 20 viikolla. Pelkäsin että en jaksa taas odottaa niin kauan uudestaan raskautta, mutta kun pahin suru helpottaa, niin usein huomaa että se halu saada lapsi kyllä vetää eteenpäin kuukaudesta toiseen! Ja voihan olla, ettei tarvitse edes yhtä kauan odottaa. :) Mekin plussasimme puolet nopeammin toisella kerralla (meni "vaan" 8kk). Annat nyt itsesi surra rauhassa ja sitten uutta yritystä! Tsemppiä!

meelis,onkohan sulla sama geenivirhe kun mulla? Abc-resistenssi (tai joku sellainen)? Se menee kai niin, että jos itsellä on joskus ollut veritulppa, niin sitten käyttö aloitetaan heti raskauden alettua, muuten vasta lopussa tai ei ollenkaan tai harkinnan mukaan (näin luki taulukossa). MUTTA mulla ei ole koskaan ollut veritulppaa, mutta nyt olen heti plussan jälkeen piikittänyt päivittäin klexanella, koska viimeksi meni kesken ja nyt ei oteta riskejä. Yritysaikana mulle ei määrätty piikkejä, lääkärin mukaan ei tarpeellisia.

jaksamisia! toivottelee antzi rv n.10+0
 
Meelis ja Antzi, jännää, että on kohtalotovereita! Mullakin on nimenomaan se abc-resistenssi. Negatiivinen asia, mutta on mielenkiintoista jakaa kokemuksia ja tuntemuksia saman geenin omaavien kanssa.

Mullekin sanottiin, että piikit aloitetaan vasta viikolla 7, mutta tuon keskenmenon jälkeen lääkärit kehoittivat aloittamaan heti, kun yritämme eli nyt mä sit pistän joka perhanan kuukausi yli kaksi viikkoa Klexanea. Siitä, kun on ovulaatio aina menkkoihin asti (toivon tosin ettei niitä tule). Sitten jos tärppää, sitä pistelläänkin itseä koko sen yhdeksän kuukauden ajan.

 
Gia, hienoa, että parempi fiilis. Eikä tuo minusta vielä tulehdukselta kuulosta. Antzi ja Angsteri: joo tuo abs-resistenssi mullakin.. pitänee, jos joskus vielä uskallan yrittää raskautua, pyytää tuota klaxanea heti alusta.
Täällä voimat vähissä... keskenmenon jälkeinen kohtutulehdus päällä. Kivut muuttu erilaisiksi ja alko mahaa turvottaa (sekä erittäin paineluarka!) No onneksi menin polille, nyt sitten kahta antibioottia naamaan. Mikä on erittäin mukavaa :( kun niistäkin mulle tulee yleensä aina ongelmia... mietinkin, että mitähän seuraavaksi..Tämmöinen vuodatus, mutta ilmeisesti näillä helteillä vaikutusta, tulehtuu helpommin. Mul on ollu joskus teininä vastaava tulehdus, siksi tunnistin oireet. Kipu on kyllä erilaista kuin varsinaisessa keskenmenossa. Mitä tuo tulehdus vaikuttaa raskautumiseen?! Onko kellään tietoa? Itsellä tosiaan ajat sitten ollut kerran, eikä ainakaan se vaikuttanut, mutta...
 
Minun tietääkseni tulehdukset eivät vaikuta raskautumiseen jos tulehdus hoidetaan. Yritä jaksaa Meelis kyllä se elämä siitä helpottuu! :) Saitko jonkun kontrolliajan jossa katsotaan onko tulehdus parantunut?
 
Mites kauan km jälkeen kestää toi vuoto? Mulla vuotoa tulee aika vähän, mutta kuitenkin jotain sieltä tulee. Mitenkäs jonkunlainen jälkitarkastus? Ootteko käyneet sellasessa km jälkeen?

Mulla on ollut tänään hermot toooooosi kireellä :( Mies on työreissussa ja soittelee sieltä eri kaupoista koko ajan, että ostanko meille sitä tai tätä tai tuota... Hermot menee. Sitten tulee syyllinen olo, kun hermostuu toiseen, kun tuntuu, että nyt pitäisi olla oikein kiltti ja ystävällinen toiselle, kun on ollut toi km :( Ja se ahdistaa sitten vielä lisää. Välillä tulee ihan sellanen olo, että "nyt en jaksa enää yhtään mitään" ja alkaa itkettää. Mäkin tyhmänä touhunnut koko päivän vähän kaikenlaista enkä ole antanut itseni pysähtyä ja ajatella asiaa... No, kohta pääsen saunaan ja saunon oikein pitkän kaavan mukaan ja annan surun tällekin päivälle tulla, jos on tullakseen. Monesti päivän aikana ajatuksissa käy km asia, mutta sitten kiireessä sen työntää nopeasti pois mielestä. Niin ei kyllä pitäisi tehdä! Kostautuu vaan myöhemmin.

Meelis, inhottava tuo sinun kohtutulehdus vielä kaiken lisäksi :( Millaisia oireita sulla tuli?

Gialle voimia! Sinullakin ilmeisesti ollut km äskettäin.

Arvatkaa, mitä me saatiin eilen illalla? :) Vähän piristää mieltä.. Kissanpentu! Juu, tiedän, ettei se todellakaan korvaa menetettyä pienokaista. Asiat vaan meni silleen hassusti eilen illalla, että loppujen lopuksi me oltiin kissanpennun uudet omistajat! Se on niin suloinen :)
 
Mulla kesti ensimmäisessä keskenmenossa noin viikon ja tässä toisessa kaks viikkoa. Molemmat meni spontaanisti kesken. Varsinaista jälki tarkastusta ei ollut. ainoastaan viikon päästä siitä kun vuoto alkoi niin katsottiin että minkä verran on "materiaalia" jäljellä.
Onnea palleroiselle uudesta perheenjäsenestä:)
 
Kannattaa pyytää lähete labraan ja seurata hcg:n eli raskaushormoonin tason laskua. Mä kävin muutama päivä vuodon loppumisen jälkeen ja arvo tais olla 5 vai oliko 7 ja mulle sanottiin että se on negatiivinen... eli km on ohi. Jos hormoonit eivät laske, ja vuoto on loppunu,nii on jääny jotain jäämiä kohtuun ja joutuu sit kaavintaan.
Voimia teille... Ja antakaa itkun tulla, jos on tullakseen. Ja puhukaa puolisonne kanssa.
 
palleroiselle: mitä nyt oon eri ihmisten kertomisia lukenu ja kuullu, niin vuodon kesto ja määrä on hyvin vaihtelevia. Niin ja riippuu tietty myös raskauden vaiheesta, milloin km tullut.Jälkitarkastuksena seurataan, (kuten Senora jo mainitsi) ainakin hcg:n eli raskaushormonin poistumista verestä. Niin niistä tulehdusoireista: Mulla kävi niin, että ensin vuoto niukkeni ja kivut loppui, eli km ilmeisesti loppui, mutta sitten alkoi parin päivän päästä eri tyylinen koko mahassa melkeen tuntuva kipu ja turvotus, ja sellanen ihme paineen tunne vatsassa. Ei esimerkiksi yöllä voinut maata normaalisti, vaan piti nostaa jalkoja ylemmäs... yksilöllisiähän nämä oireet on, mutta kyllä itse melko pian tajus, ettei kaikki ole kunnossa.. Tyhmänä menin tk-lääkäriin ensin, kun luulin, että mahassa jottain muuta häikkää, kun oli ilmavaivojakin yms. Eipä tk-lääkäri (aika nuori oli) alkavaa tulehdusta tunnistanut, mutta naistentautien polilla seur. aamuna kyllä..

Polin lääkäri ehdotti mulle keskusteluaikaa sairaanhoitajan kanssa, kun on ollut näitä ongelmia vähän liikaa.. mutta en osannut vielä tarttua tarjoukseen. Jotenkin haluan olla vaan yksin ja helpottaa, kun mies lähti töihin... olo on niin kuin sairaalla eläimellä, joka menee jonnekin puskaan piiloon...
 
Miks multa ei oo seurattu tuota raskaushormoonin laskemista?? Pystyykö sen itse mittaamaan raskaustestillä vai onko se otettava verestä.

Kannattaa Meelis ottaa vastaan sitä ulkopuolista apua jos yhtään siltä tuntuu. Jos pitää kaiken sisällään niin olo ei välttämättä parane. Mullakin on nyt paljon parempi olo kun kävin pari kertaa juttelemassa ammattilaisen kanssa. Kannattaa edes kokeilla ja jos puhuminen ei helpota oloa niin ei sitä tarvitse jatkaa. Tsemppiä ja iso hali!
 
Gia, mullakaan ei mitattu. Jos kohtu on tyhjentynyt itsestään ja se todetaan ultralla tyhjäksi ei niitä arvoja tarvitse mitata jatkuvasti. Mulla mitattiin silloin, kun varmistettiin, etää km on edennyt.
 
Kiitos tsempeistä Gia!, Niin varmaan sun kohdalla niin, että jos kohtu on näyttänyt niin "siistiltä", kun on ultrattu ja "materiaalia" ei ole ollut jäljellä niin ehkä lääkäri ei ole kokenut tarpeelliseksi...(?) Oisko näissä sitten taas eroja lääkärin ja paikkakunnan mukaan... huoh, välillä tuntuu, että pitäs ite lukee lääkäriksi tai jotain, kun on niin kirjavaa käytäntö ja osais sitten itse vaatia, että mitä pitäis tehdä. Mut Gia luulen, että kun kohtu on itekseen tyhjentynyt, niin ei sitten kai vaadi seurantaa saman lailla kuin kaavinnan tai lääkkeellisen jälkeen? Niin ja sulla ei kait ollut mitään kipua ja vuotoa enää? Sekin kait kertoo jo, et kaikki ok.

Mulla alkaa fyysiset kivut hieman helpottaa, onneksi, kun alko jo pelottaa, ettei jaksa näiden kipujen kanssa... Tein jopa äsken makaroonilaatikkoakin, kun mies tullee töistä niin yllättyy, kun kotona ei olekaan enää naisen raato, vaan puoli raato vaan! Vielä kaks tuntii sitten oli epätoivoinen olo kipujenkin takia (tsekkasin tosta kirjoituksestani ajan), nyt alkaa ilmeisesti vihdoin antibiootit puremaan :) Toivottavasti.
 
niin joo, angsterihan tossa jo vastaskin, että näinhän se on, ettei tarvitse seurata, jos ns. luonnollinen keskenmeno. Vähän meinaa oleen tarkkaavaisuus hoono, tässä tilassa..
 
Kiitos vastauksista! Mä jo ajattelin että mulla on ollut tohelo lekuri.

Mulla on keskenmeno kivut vaihtunut hammassärkyyn. Eilen olin juurihoidossa ja tänään sattuu ihan mielettömästi. Meinasin pyörtyä hammaslääkärin tuoliin se puudutusaine vaikuttaa muhun niin. Lääkäri kertoi että kuulemma puudutusaineessa oleva adrenaali tekee joillekkin huonon olon. Toivottavasti menee särky pian ohi kun ei ole pystynyt syömään mitään muuta kuin jäätelöä.

Lueskelin äsken cosmopolitania kun olin kyläilemässä. Ja siinä oli pitkä juttu 25-vuotiaasta naisesta, joka oli saanut kaksi keskenhmenoa. Artikkelissa luki että keskenmenon riski kasvaa seuraavassa raskaudessa kahden km:n saaneilla 35%. Lääkäri sanoi mulle että riski ei kasva. Mitäköhän tässä pitäisi nyt sitten uskoa?? Mies sanoi että etkai sä nyt mitään cosmoa usko, mutta tuli tosi p#ska olo kun menin ton lehti jutun lukemaan. Nyt on päälimmäisenä ajatuksena se että, en varmaan ikinä pysty yhtäkään lasta saamaan.
 
Gia, mäkin olen valitettavasti kuullut, että riski kasvaa, jos on kaksi km takana.

Mutta mä uskon, että syynä on se, että jotain on silloin vialla ja sitä ei tutkita ennenkuin kolmannen km:n jälkeen. Jos on yhtään ylimääräistä rahaa, niin mun mielestä kannattaisi tutkituttaa se veritulppageeni juttu ja muutkin yleiset ja mahdolliset km:n aiheuttajat vaikka yksityisellä lekurilla. Mulla todella on toi veritulppageeni, joka saattaa aiheuttaa keskenmenoja. Se on kuulemma aika yleinen, mutta kaikilla sitä ei vain tutkita (siis harvoilla!) . Mun km:n aikana en ehtinyt piikittänyt itseeni sitä vertaohentavaa ainetta. Tarkoitus oli että aloittaisin pistämisen vk:lla 8-9. Siihen asti en päässyt. Km:n jälkeen lääkärit sanoivat, että mun kannattaa aloittaa piikitykset jo yritysaikana eli nytkin kun viime viikolla oli ovulaatio, niin mä piikitän siihen asti, kun menkat alkaa (toivottavasti ei ala).
 
Gia, olen kanssa jostain kuullut samaa mitä cosmosta olet lukenut, MUTTA uskoisin että riskiä kasvattaa angsterin mainitsemat ongelmat joita tosiaan tutkitaan vasta sen kolmannen km jälkeen. :( Toisaalta kaksi km voi todella hyvin olla ihan vaan huonoa tuuria. Mutta aika ristiin menee lääkärien sanomiset... Mäkin kysyin että kuinka todennäköistä on että mulla menee taas vedet vk 20 niin toinen sanoi että äärettömän epätodennäköistä ja toinen taas sanoi että ihan sama riski kun viimekin kerralla. :( Ei siis iso riski mutta sattuuhan noita. :(

Nää raskausjutut on kyllä ihan sekavia... Ei varmaan voi luottaa oikein kenenkään sanomisiin ja toivoa vaan parasta! Välillä ihmettelen miksi itsekin edes katselen km riskejä milläkin rv, kun sillä tilastolla ei ole mitään merkitystä kun jonkun kohdalle se pienikin riskiluku osuu. Onhan se helpottavaa ajatella kun on esim. 12vk takana että pahin riski on ohi tms. mutta ehkä viisainta olla koko raskaus pikkaisen varpaillaan. Kuten lääkäri sanoi, raskaana ei pitäisi suunnitella mitään matkoja tms. koska raskaudessa kaikki on mahdollista millä vk tahansa. Aika synkkää...

Toivotaan kuitenkin että meillä kaikilla olisi pian nyytit kainalossa! :)
 
Onko tossa veritulpassa mitään muita oireita kuin keskenmenot? En millään viitsisi mennä yksityiselle kun siellä saa maksaa itsensä kipeeksi. Olen miettinyt sitä että tässä viimesimmässä keskenmenossa sikiössä oli varmaan joku vika koska se oli niin pieni. Ärsyttää aivan suunnattomasti ristiriitainen tieto. Tajusin eilen että jos ensimmäinen raskauteni olis mennyt loppuun niin laskettu aika olis tasan kahden viikon päästä:( Tuntuu että elämä on pelkkää keskenmenoa ja siitä toipumista. Mulla on neuvola aika ens viikolla ajattelin että menen sinne vaikka raskaus ei jatkunutkaan. Mulla on niin paljon kysymyksiä joihin haluan vastauksen.
 
Gia, ABC-resistentissä on siis kohonnut veritulppariski. Tupakointi, lihavuus ja useiden tuntien paikallaan istuminen lisää riskiä. Sitten esimerkiksi perinteisiä e-pillereitä ei suositella (joskin itse kyllä söin) ja vaihdevuosina ei voi ilmeisesti saada hormonihoitoa. Varsinaisista oireista ei ole tietoinen.

Ei kai sun tartte muuten yksityisellä tuota testiä mennä ottamaan? Huijaat vaikka lääkäriä että kuulit et jollain sukulaisella on se niin eiköhän lääkäri sut kunnallisellakin laita testiin. Tai en usko et tarttee edes huijaa, jos oikein tiukkana itse pysyy niin kyllä yleensä testataan. Kun eihän toi sinällään ole mikään lapsettomuustesti. :) Hyvähän se on poissulkea niin tietää ainakin seuraavalla kerralla että ei johdu siitä ja jos se on niin osaa alkaa hoitamaan sitä oikein.
 
Heippa Kermit!
Ajattelin tulla piiiiitkän ajan takaa kurkkaamaan mitä tänne kuuluu!? Uusia on viime kerran jälkeen tupsahdellut jonkin verran... niin myös meille kohtukuolemaäitien suljetuille sivuille uusia tulee joka viikko yksi tai kaksi. Surullista. Ja meillähän siellä on rajana 22viikkoa.
Itselläni ei plussatuulet ole puhallelleet... Pikkuveikka olisi nyt 9kk parin päivän kuluttua jos ei olisi enkeliksi ryhtynyt. (uusille pähkinänkuori: menetimme kolmosemme 3 viikkoa ennen lask.aikaa, isänpäivänä 2006, ilman mitään syytä. Hän vain nukahti sydämmeni alle ikiuneen rvkolla 36. Jos kiinnostaa, juttumme voi lukea MEIDÄN PERHE lehden tuplanumerosta joka oli myynnissä kesä-heinäkuun.)
onnittelut kaikille plussanneille.
Aurinko terkuin Sanna
 
Olipa rankkaa eilen, kun piti käydä kaupungissa ihmisten ilmoilla ensimmäistä kertaa km jälkeen! Pakko oli mennä käymään veljen pojan rippikahveilla... Ei ollut oikein juhlatuulella. Ja mieskin oli työreissulla niin jouduin menemään yksin sinne ja julkisilla kulkuvälineillä... kaikkien silmien katseltavan :( Tuntuu, että itellä on yleisilme ulospäin ihan masentuneen näköinen. Ei oikein hirveesti hymyilytä. Välillä toki joku asia hymyilyttääkin, mutta vähemmän. Yleensä olen aika iloinen ihminen. Toisaalta illalla taas oli ihan mukavakin olo, kun oli saanut jotain muuta ajateltavaa välillä.

Mä olen myös miettinyt tuota ammattilaisen juttusilla käymistä. Se voisi ollakin ihan hyvä juttu. Sais jollekin purkaa asiaa. Musta ainakin tuntuu, ettei muut ihmiset oikein ymmärrä tätä km asiaa, siis jotka eivät itse ole tätä kokeneet. Mullakin on läheisiä, jotka tietää asiasta ja varmasti myös välittäävät, mutta ei ne jotenkin pysty sitä käsittämään. Ja vaikka ne välittää, niin silti kukaan ei kysy (ei ilmeisesti uskalla, kun ei tiedä mitä sanoa), että mitä kuuluu ja miten jaksetaan! Ois esim. kiva, jos joku tulisi käymään ja voisi jutella asiasta.

Mites pian te ootte km:nne jälkeen alkaneet ajatella seksiä? Mulla itse asiassa eilen vähän tuli asia mieleen. Onko teillekin kaikille sanottu, että km jälkeen pitäisi oottaa ne yhdet menkat ennen kuin voi taas alkaa yrittämään raskautta? Kuinkakohan kauan niitä menkkoja saa km jälkeen odotella... Jos kroppa ei taas toimi oikein niin kun pitäisi... *huokaus* Entäpä mikähän kp nyt on menossa? Vai aletaanko ne laskemaan taas alusta asti, kunhan ne kuukautiset sieltä tulevat?

Ei varmaan parane hirveesti ajatella mitään km prosentteja, kuten antzi tuossa jo kirjoittelikin, että jonkun kohdallehan ne tilastot käy toteen :( Mäkin kun olin vielä tuolla odotuspuolella huhtimammoissa, niin kirjotin, että taitaavat saada minusta sen pakollisen km saaneen siihenkin ketjuun.. Jonkun kohdallehan se aina sattuu. Paska homma. Mullakaan ei ole ketään tuttua, jolle olisi sattunut km, niin mun kohdallehan se sitten tuli.

Sanna: mielenkiintoista olisi lukea tuo teidän tarina.. Täytyypä yrittää etsiä tuo ko. lehti jostain käsiini. Nuo kohtukuolemat vasta ikäviä onkin... :( Elämä on kyllä niiin niiiiin niiin superhypermegaextra epäreilua!!!!

Mä en nyt ole enää juurikaan itkenyt tätä asiaa, mutta muuten on aina ajoittain sellanen pahaolo, möykky, sisällä. Tänään on ollu vähän paska päivä asian suhteen. Maanantaina pitäisi mennä töihin. En osaa ajatellakaan, että miten edes jaksan. Mä nään töissä paljon lapsia ja odottavia äitejäkin jnkn verran... Pelottaa ihan, että miten sitä osaa suhtautua niihin. Ettei purskahtaisi itkuun...
 
Palleroinen... Minulla on myös ihan alkuraskauden keskenmeno 2006 vuoden tammikuusta, aloin odottaa Pikkuveikkaa 2 kiertoa sen jälkeen, eli helmi-maaliskuussa.
Jokainen kokee surut erilailla. kyllä minuakin riepoo nähdä odottajia ja ihan vastasyntyneitä, sellainen yleinen katkeruus valtaa heti, välillä enemmän, välillä vähemmän. Se ei haittaa jos joku meikäläinen odottaa mutta muut... Se vaan on niin.
Itse käyn "kallonkutistajalla" ja kyllä se on kovasti surussani auttanut. Olen myös muuten työstänyt suruani eri tavoin, En varmaan olisi nyt tässä jos en olisi niin tehnyt.
Meidän perhe lehden löydät ainakin kirjastosta, sellanen sinertävä kantinen jossa on Hanna-Riikka Siitosen perhe kannessa. Se on sellanen tiivistelmä tragediastamme.
Kyllä sinä selviydyt, niinkuin minäkin.
 
Tuntuu todella pahalta ajatellakaan tuota sun tapausta Sanna m, mutta toisaalta kyllä helpottaa, kun huomaa, miten hyvin näytät tekstisi perusteella selvinneen. Elämä jatkuu, vaikka joskus tuntuu mahdottomalta. Antaa tuo sinun positiivinen asenteesi puhtia minullekin.

Palleroinen, tutulta kuulostaa.. Ei oikein huvita ihmisten ilmoille meneminen...
Jotenkin olen ollut aika lamaantunut km:n jälkeen, varsinkin kun tuli vielä tuo kohtutulehdus.. On ollut kipuja noin 10 päivää, ja nyt onneksi alkaa helpottaa. Ikävä homma vaan se, että ihme ahdistus ja pelkotiloja nyt kun kivut alkaa helpottaa. Sellainen epämääräinen huoli kaikesta tulevaisuudessa... Ehkä pitäis itsekin hakee ammattiapua..

Gia, ikävä tuo hammashomma! Toivottavasti särky helpottaa pian! Kannattaa käyttää kylmäpusseja tms. auttavat kipuun ja estävät tulehdustakin! Mulla kans vähän sama fiilis, että "elämä on pelkkää keskenmeno ja siitä toipumista".. todellakin...samalta tuntuu täällä. Nyt kun nuo antibiootit auttoivat, ja kipu melkein hävinnyt niin tosiaan henkinen lamaannus tai joku pukkaa päälle. Ei jaksais oikein mihinkään tarttua.

Tullut mieleen, että jos synnytyksen jälkeinen masennus tietääkseni johtuu aika paljon myös hormoneista niin voisko tässä km:n jälkeen olla jotain samaa... kun hormonit heilahtelee niin mieliala samaten.

Ai niin vielä... naamakin kukkii.. siis aivan järkyttävän paljon. Muilla käyny samoin?
 

Similar threads

U
Viestiä
102
Luettu
3K
K
U
Viestiä
146
Luettu
6K
S
V
Viestiä
128
Luettu
3K
T
U
Viestiä
181
Luettu
4K
P
U
Viestiä
135
Luettu
3K
P

Yhteistyössä