"koko kylä kasvattaa", kertokaas miksi ei enää?

[winhis]

Sanokaas mulle miksi nykyään ei saa kasvatusvastuuta jakaa edes lähisukulaisten kanssa, hädin tuskin lapsen isän kanssa? Monet oikein kehuu sillä, että lapsi ei ole ollut kuuteen vuoteen hoidossa edes isovanhemmillaan. Ja monien mielestä on tosi törkeetä kun sukulainen tai kaveri pyytää vauvaa syliin, eihän se nyt muiden sylissä voi kiertää, saa vielä traumoja.

Myöskin löytyy paljon niitä, jotka itkevät sitä kun joku on heidän lasta mennyt komentamaan tai jotenkin muuten sekaantunut lapsen asioihin.

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon kieroutuneesta tilanteesta, jossa äitiys on enemmän suorittamista ja vaatimusten täyttämistä kuin työelämä koskaan. Ja väsymystä ei saa tunnustaa eikä apua pyytää. Täälläkin joku ihmetteli vähän aikaa sitten, miten yhden lapsen äiti voi olla väsynyt, edes tämän ainokaisen koliikki ei hänestä ollut tarpeeksi hyvä syy valittaa väsymystä.

Minä kieltäydyn suorittamasta äitiyttä, minä vain olen äiti. Minä myös karjahdan, jos näen sinun mukulasi pahanteossa. Ja minä menen puolustamaan kiusattua lasta. Ja minä vien lapseni hoitoon ja lähden baariin. Ja minä haalin lapseni ympärille ihmisiä, jotka hänestä välittävät. Toivottavasti tekin osaltanne pidätte huolta minun lapsestani.

 

[ninaTT]

:ashamed: Mä oon monta kertaa ajatellu tuolla asukaspuistossakin, että nyt pitäis lohduttaa tota kaatunutta poikaa, nyt pitäis sanoa noille ettei saa haukkua ja nyt pitäis ja nyt pitäis... Mä oon jotenkin niiiiiin ujo, etten saa suutani auki. Mietin ja pohdin ja pähkäilen mutta sitten ajattelen, että kuuluuko mun? Entä jos sen äiti/isä suuttuu? Onko mun sopivaa?

Onneks lapsilla harvoin on tuollaisia estoja Tulee yks kerta mieleen, kun oli joku kaatunut pikkupoika joka itki ja mietin että pitäis lohduttaa mutta en uskaltanu. Sitten siihen riens pari isompaa tyttöä ja halas sitä ja leikki jatkui!

 

[Valaja]

Tää on mennyt nyt siihen, että pitää jaksaa, pärjätä, osata, kestää... Pitää jaksaa vaikka päällä seisten ja vieläpä huoliteltuna ja hymyillen. Muuten sitä on huono, uusavuton, laiska ja tyhmä. Kynnys hakea apua on iso. Ja jos sitä apua hakee, sitä ei saa ennenku ongelmat on jo aivan liian suuria.

On tullut semmonen pärjäämisen kulttuuri. Lapset joutuu pärjäämään ja olemaan reippaita jo pienenä, tämä jatkuu aikuisenakin. Kukin hoitaa itse ongelmansa ja kakaransa tuntuu olevan nyt in ja hot.

(Kärjistäen, mutta kuitenkin.)