kotiäitejä ei enää ole

[miettikäähän]

Monenko kotiäidin mielestä pitkä kotihoito olisi hyvä juttu, jos olisikin tavallinen käytäntö, että lasten kanssa kotiin jää isä ja äiti joutuu itse tienaamaan töissä elannon koko perheelle, huvitti tai ei? Ja samalla ko. työssäkäyjä-äiti joutuisi luopumaan kaikista lasten kotonahoitamiseen liittymättömistä unelmistaan, koska mihinkään ei olisi rahaa, kun kaikki menisi sen kotona olevan isän (ja lasten) elättämiseen.

Yhtälailla lasten etu se isäkin kotona olisi kuin äiti. Poikien (miksei tyttöjenkin) kehityksen kannalta se voisi olla jopa tärkeämpää saada viettää suurin osa ajasta kotihoidossa nimenomaan isän kanssa, koska päiväkodissa ja kouluissa aikuisista suurin osa on joka tapauksessa naisia. Kolmevuotiaita harvemmin imetetäänkään, joten mitään estettä sille ei ole, etteikö isä voisi olla "tärkeämpi" vanhempi.

 

[Emilyn]

Mutta tästäkin ketjusta näkee, että on vielä olemassa epäitsenäisiä naisia, jotka ovat valmiita heittäytymään koko elämäkseenkin toisen armoille ja elätettäväksi.

Ei voi olla totta, juuri tällaisia kommentteja tarkoitin. Ei se tee minusta mitenkään epäitsenäistä jos haluan hoitaa lapseni kotona kun he ovat pieniä. Ei se ole keneltäkään pois, kaikki saavat tehdä omat valintansa, eikä se tee minusta yhtään sen huonompaa kuin muutkaan.
Minulle raha ei merkitse kaikkea. Myös unelmilla on merkitystä, ja usko tai älä, minulle on tärkeää, että lapseni saa kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona. Jos se joidenkin mielestä vie minut kiviajalle, en voi kun hämmästellä.

Jostain syystä puhutaan aina äidin oikeudesta hoitaa lapsia kotona.

Eikös se ole lapsen oikeus ja miksei isät saisi olla koti-isinä. Tosiasia oikeasti on, että jos isä haluaisi hoitaa lasta kotona, ei naiset sitä hyväksyisi, eivätkä pitäisi lapsen kannalta hyvänä. Vain itse pitää saada olla kotona. Oikeasti lapsia ei ajatella tippaakaan, vain omaa itseä, ettei tarvitse olla työelämässä, vaan saa viettää henkisesti ja fyysisesti helpompaa elämää kotona.

nuo 9 viimeistä sanaa tuossa sun tekstissäs....EI OLE MITÄÄN NIIN OIKEEEEESTI RASKASTA TYÖTÄ KUIN KOTIÄITIYS

No kyllä vaan on! On paljon helpompaa olla lasten kanssa kotona kuin painaa vaikka fyysisesti raskasta täyttä työpäivää, siihen mukaan vielä lasten hoitoon viennit ja haut ja kotona sitten arkiaskareet. Vaikka kotona puuhaa riittää, niin kyllä monessa työpaikassa on paljon raskaampaa. Mutta, eipä tässä tarvitse työelämää vältellä, koska itse en aio sellaista työtä tehdäkään jossa puhki poikki olisin kaikkien päivien aikana ja jälkeen.

 

[ap]

Monenko kotiäidin mielestä pitkä kotihoito olisi hyvä juttu, jos olisikin tavallinen käytäntö, että lasten kanssa kotiin jää isä ja äiti joutuu itse tienaamaan töissä elannon koko perheelle, huvitti tai ei? Ja samalla ko. työssäkäyjä-äiti joutuisi luopumaan kaikista lasten kotonahoitamiseen liittymättömistä unelmistaan, koska mihinkään ei olisi rahaa, kun kaikki menisi sen kotona olevan isän (ja lasten) elättämiseen.

Yhtälailla lasten etu se isäkin kotona olisi kuin äiti. Poikien (miksei tyttöjenkin) kehityksen kannalta se voisi olla jopa tärkeämpää saada viettää suurin osa ajasta kotihoidossa nimenomaan isän kanssa, koska päiväkodissa ja kouluissa aikuisista suurin osa on joka tapauksessa naisia. Kolmevuotiaita harvemmin imetetäänkään, joten mitään estettä sille ei ole, etteikö isä voisi olla "tärkeämpi" vanhempi.

Voihan isä olla kotona lasten kanssa tottakai ja se voisi olla parempaakin. Sanoin vain omia tunteitani, että minä haluan olla meistä vanhemmista se, joka on kotona ja syy se, että ikävöisin lapsia niin paljon töissä, etten pystyisi siellä vielä olemaan. Eli haluan olla lasten kanssa niin paljon, minulle ei riitä se kaksi tuntia illassa, mikä minulle jäisi heille aikaa, jos kävisin töissä.

 

[Beep]

Minusta ei ole mitään ihmeellistä kotiäitiydessä, eikä siinäkään että on kotiäiti kun lapset aloittavat koulun. Alkuvuosina koulupäivät on todella lyhyitä, ei siinä lapsen koulupäivän aikana nyt kovin montaa tuntia ole, saapahan hommia tehtyä, varmaan jokainen tekemistä keksii.

 

[vieras]

Mitä ikävöimistä siinä nyt olisi, jos lapset olisi kotona isän hyvässä hoidossa?

Entä jos isäkin ikävöi lapsiaan töissä ollessaan niin, että kipeää tekee?

 

[Kylkiluu]

Monenko kotiäidin mielestä pitkä kotihoito olisi hyvä juttu, jos olisikin tavallinen käytäntö, että lasten kanssa kotiin jää isä ja äiti joutuu itse tienaamaan töissä elannon koko perheelle, huvitti tai ei?

Mä olen pitkän kotihoidon kannalla, oli kotona hoitava vanhempi sitten äiti tai isä. Tai mummo, täti, eno tai kuka hyvänsä luotettava ja lapsen kanssa läheinen ihminen.
Mä lähtisin ilomielin töihin tienaamaan tietäen, että lapseni saavat olla kotona ja että heitä hoitaa ihminen, johon lapsilla on kiintymyssuhde.

 

[SuukkoSuulle]

Kotiäitiys ei kyllä todellakaan ole mitään kevyttä lorvimista ja lomailua, kaukana siittä.

Ja itse aion myös hoitaa lapset kotona, vähintään siihen asti että kuopus on 3v. Itse arvostan kotiäitiyttä suuresti ja koen tämän hyvänä ratkaisuna, myös mieheni on mielissään kun itse haluan jäädä kotiin. Pienen lapsen paikka on kotihoidossa, toki kerhoissa voi sitten käydä jotta saa kaverisuhteita. Olen taloudellisesti miehestäni riippuvainen, muttei se mun mielestäni musta pahempaa ihmistä tee. Mies tekee töitä ja hankkii rahat ruokaan ja laskuihin, itse hoidan tuona aikana lapsen + myöhemmin lapsia. Ja se on mielestämme paras ratkaisu

 

[ap]

Mitä ikävöimistä siinä nyt olisi, jos lapset olisi kotona isän hyvässä hoidossa?

Entä jos isäkin ikävöi lapsiaan töissä ollessaan niin, että kipeää tekee?

Ikävä tulisi lapsia, koska en saisi viettää aikaa heidän kanssaan. Eikä meidän isä ikävöi lapsia niin kuin minä. Hän käy mieluummin töissä, ei kestäisi olla kotona.

 

[Beep]

.EI OLE MITÄÄN NIIN OIKEEEEESTI RASKASTA TYÖTÄ KUIN KOTIÄITIYS

Jokainen kokee eri tavoin mikä on raskasta mikä ei. Toinen ei kestä henkisiä paineita niin hyvin, toinen ei yksinäisyyttä, toinen ei ihmislaumaa, toinen ei hektisyyttä... ei noita vaan voi verrata yks yhteen.

 

[Lentokala]

[

Mä olen pitkän kotihoidon kannalla, oli kotona hoitava vanhempi sitten äiti tai isä. Tai mummo, täti, eno tai kuka hyvänsä luotettava ja lapsen kanssa läheinen ihminen.
Mä lähtisin ilomielin töihin tienaamaan tietäen, että lapseni saavat olla kotona ja että heitä hoitaa ihminen, johon lapsilla on kiintymyssuhde.

Juuri näin myös täällä!
Mä en todellakaan olis jaksanut tai halunnut ITSE olla kotona muutamaa vuotta pidempään, mutta meille on ollut onneksi mahdollista järjestää kotihoito pitkään.
Ja nytkään päiväkodissa oloa ei ole liikaa kuopukselle.
En kestäis/ haluis jättää lasta päiväkotiin 9-10 tunniksi per päivä, 5 pvää viikossa.
Toki ymmärrän ettei kaikilla ole valinnan mahdollisuutta ikävä kyllä.

 

[maimai]

Itse en ymmärrä, miksi tällaisesta asiasta pitää tapella ja väitellä kuka on parempi kuin toinen ja miksi. Jokainen perhe tekee varmasti ratkaisun joka on paras heidän kannaltaan. Ihmisiä ja ajatuksia on niin erilaisia. En katso, että äiti joka vie lapsensa hoitoon on yhtään sen huonompi kuin minäkään, mutta ei myöskään parempi.

 

[vieras.]

Niin, nykyaikana on olemassa naisten vaatima tasa-arvo. Sen yhtenä edellytyksenä on, että molemmat osallistuvat taloudellisen toimeentulon hankkimiseen.

Olisi paluu kivikaudelle ja miehen armoille, jos naiset jäisivät kotiin elätettäviksi.

Mutta tästäkin ketjusta näkee, että on vielä olemassa epäitsenäisiä naisia, jotka ovat valmiita heittäytymään koko elämäkseenkin toisen armoille ja elätettäväksi.

Kuinkahan monelle työssäkäyvälle äidille on käynyt niin, että on hoitanut vanhempainvapaalla lapset ja kodin ja työhönpaluun jälkeen sama jatkuu? Varsinaista tasa-arvoa... Lapsia teet korkeintaan sen 20 vuotta, ja vaikka jokaisen hoitaisi kouluikään asti kotona, jää työ- ja opiskeluvuosia vielä paaaljon. Jos ei huomioida sitä, että harva tekee noin montaa lasta, varsinkin jos vain yksi tuo perheeseen tuloja... Tai sitä, että tuollainen rumba käy enemmän kuin päivätyöstä.

Opiskelu- ja työuraa minulla on 40 vuotta ja elämää arviolta 80 vuotta, se 3 vuotta jonka lapsi ovat pieni on tuosta kärpäsenpaskaan verrattava hetki. Jos tuon ajan "uhraaminen" ihmiselle ketä rakastan eniten tässä maailmassa tekee minusta epäitsenäisen, niin... No. Suomessa on uskonvapaus :xmas:

 

[Lentokala]

Itse en ymmärrä, miksi tällaisesta asiasta pitää tapella ja väitellä kuka on parempi kuin toinen ja miksi. Jokainen perhe tekee varmasti ratkaisun joka on paras heidän kannaltaan. Ihmisiä ja ajatuksia on niin erilaisia. En katso, että äiti joka vie lapsensa hoitoon on yhtään sen huonompi kuin minäkään, mutta ei myöskään parempi.

Ei kai tässä mistään paremmuudesta ole kyse vaan omasta mielipiteestä ja arvoista?

 

[kotirouvuudesta haaveileva]

Kyllä mäkin olisin mielummin kotona kun kävisin töissä, oli mulla siellä sitten lapsia tai ei

 

[ap]

Itse en ymmärrä, miksi tällaisesta asiasta pitää tapella ja väitellä kuka on parempi kuin toinen ja miksi. Jokainen perhe tekee varmasti ratkaisun joka on paras heidän kannaltaan. Ihmisiä ja ajatuksia on niin erilaisia. En katso, että äiti joka vie lapsensa hoitoon on yhtään sen huonompi kuin minäkään, mutta ei myöskään parempi.

Ei kai tässä mistään paremmuudesta ole kyse vaan omasta mielipiteestä ja arvoista?

Minusta ollut ihan hyvää keskustelua. Tätä juuri kaipasin.

 

[Lentokala]

Itse en ymmärrä, miksi tällaisesta asiasta pitää tapella ja väitellä kuka on parempi kuin toinen ja miksi. Jokainen perhe tekee varmasti ratkaisun joka on paras heidän kannaltaan. Ihmisiä ja ajatuksia on niin erilaisia. En katso, että äiti joka vie lapsensa hoitoon on yhtään sen huonompi kuin minäkään, mutta ei myöskään parempi.

Ei kai tässä mistään paremmuudesta ole kyse vaan omasta mielipiteestä ja arvoista?

Minusta ollut ihan hyvää keskustelua. Tätä juuri kaipasin.

Joo niin munkin mielestä

Ja tiedän muuten monia, jotka ovat sitä mieltä, että pitkä kotihoito olis ihana lapsille, mutta sen toteuttamiseen ei oo varaa, mahdollisuutta, apuja jne.
Eli ei tää oo mikään vastakkainasettelu tilanne.

 

[jonna]

.EI OLE MITÄÄN NIIN OIKEEEEESTI RASKASTA TYÖTÄ KUIN KOTIÄITIYS

Jokainen kokee eri tavoin mikä on raskasta mikä ei. Toinen ei kestä henkisiä paineita niin hyvin, toinen ei yksinäisyyttä, toinen ei ihmislaumaa, toinen ei hektisyyttä... ei noita vaan voi verrata yks yhteen.

Aivan. Itse viihdyn kotona mainiosti ilman aikuisseuraakin. Ei aamulla tartte herätä aikaisin ja lähteä töihin kun on siellä jo valmiiksi.

 

[juu]

Kyllä mäkin olisin mielummin kotona kun kävisin töissä, oli mulla siellä sitten lapsia tai ei

Kotirouvana olisi kiva olla, mutta lapsia en aio enää tehdä ,koska en jaksa hoitaa lapsia enää yhtään, näiden nykyisten lisäksi.

Lasten hoitoon raahaaminen on rankkaa mutta silti kotiäitinä oli yhtä rankkaa ja henkisesti on suomessa rankempaa olla kotiäiti. Koska jos mies ei tienaa mahdottomia, on rankkaa tulla toimeen pyhällä hengellä, ja työssäkäyvänä/opiskelijana saa arvostusta ja kunnioitusta mitä eivät suomessa kotiäidit nauti.

 

[maimai]

Itse en ymmärrä, miksi tällaisesta asiasta pitää tapella ja väitellä kuka on parempi kuin toinen ja miksi. Jokainen perhe tekee varmasti ratkaisun joka on paras heidän kannaltaan. Ihmisiä ja ajatuksia on niin erilaisia. En katso, että äiti joka vie lapsensa hoitoon on yhtään sen huonompi kuin minäkään, mutta ei myöskään parempi.

Ei kai tässä mistään paremmuudesta ole kyse vaan omasta mielipiteestä ja arvoista?

Sitähän juuri sanoin. Onhan tässäkin keskustelussa käynyt varsin selväksi, että joidenkin mielestä kotiäitys on kiviajalta, nainen kotona on epäitsenäinen, ynnä muita yleistyksiä. Kuten sanoin, ihmisiä ja ajatuksia on niin erilaisia. En ymmärrä miksi siitä tuomitaan puoleen jos toiseen.

 

[meah]

Ihan pikkasen olisin huomaavinani, että menee ap:lla puheet ristiin...

Nyt ei ole kyse minusta naisena tai miehestäni, vaan lapsista. Siksi olen kotona, lasten takia.. en itseni.

Voihan isä olla kotona lasten kanssa tottakai ja se voisi olla parempaakin. Sanoin vain omia tunteitani, että minä haluan olla meistä vanhemmista se, joka on kotona ja syy se, että ikävöisin lapsia niin paljon töissä, etten pystyisi siellä vielä olemaan. Eli haluan olla lasten kanssa niin paljon, minulle ei riitä se kaksi tuntia illassa, mikä minulle jäisi heille aikaa, jos kävisin töissä.

 

[Lentokala]

Itse en ymmärrä, miksi tällaisesta asiasta pitää tapella ja väitellä kuka on parempi kuin toinen ja miksi. Jokainen perhe tekee varmasti ratkaisun joka on paras heidän kannaltaan. Ihmisiä ja ajatuksia on niin erilaisia. En katso, että äiti joka vie lapsensa hoitoon on yhtään sen huonompi kuin minäkään, mutta ei myöskään parempi.

Ei kai tässä mistään paremmuudesta ole kyse vaan omasta mielipiteestä ja arvoista?

Sitähän juuri sanoin. Onhan tässäkin keskustelussa käynyt varsin selväksi, että joidenkin mielestä kotiäitys on kiviajalta, nainen kotona on epäitsenäinen, ynnä muita yleistyksiä. Kuten sanoin, ihmisiä ja ajatuksia on niin erilaisia. En ymmärrä miksi siitä tuomitaan puoleen jos toiseen.

No niin kai joo.
Mutta mä en osallistunutkaan keskusteluun kotiäitinä, koska en oo juurikaan sellainen ollut, vaan puhuin kotihoidosta yleensä.

Mä siis jätin huomioimatta nuo kivikautisjutut yms. suuremmalti.

 

[mie]

Mun on kyllä pakko sanoa, että mun pää ei kestäisi kotona oloa montaa vuotta. Olen niin onnellinen, kun aloitin juuri työt, lapseni on vasta 2 vuotta. Teen osa-aikatöitä ja lapsi hoidossa 3 päivää viikossa.

Mä en vaan kestä sitä kotiäidin yksinäisyyttä, mä meinasin tulla hulluksi. Asutaan maalla, ei autoa käytössä. Eikä oikein mitään tukiverkkojakaan, sukulaiset asuu monen sadan kilsan päässä.

Olisin kivaa, jos ymmärrettäisiin että tilanteita on erilaisia, kaikkien äitien pää ei vaan kestä kotona olemista vuositolkulla vaikka kuinka lastaan/lapsiaan rakastaisikin. Ihailen kyllä niitä, jotka jaksaa kotona oloa pitkään, itse tunnustan, että musta ei siihen ollut.

 

[heh]

Mutta tästäkin ketjusta näkee, että on vielä olemassa epäitsenäisiä naisia, jotka ovat valmiita heittäytymään koko elämäkseenkin toisen armoille ja elätettäväksi.

Ei voi olla totta, juuri tällaisia kommentteja tarkoitin. Ei se tee minusta mitenkään epäitsenäistä jos haluan hoitaa lapseni kotona kun he ovat pieniä. Ei se ole keneltäkään pois, kaikki saavat tehdä omat valintansa, eikä se tee minusta yhtään sen huonompaa kuin muutkaan.
Minulle raha ei merkitse kaikkea. Myös unelmilla on merkitystä, ja usko tai älä, minulle on tärkeää, että lapseni saa kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona. Jos se joidenkin mielestä vie minut kiviajalle, en voi kun hämmästellä.

Jostain syystä puhutaan aina äidin oikeudesta hoitaa lapsia kotona.

Eikös se ole lapsen oikeus ja miksei isät saisi olla koti-isinä. Tosiasia oikeasti on, että jos isä haluaisi hoitaa lasta kotona, ei naiset sitä hyväksyisi, eivätkä pitäisi lapsen kannalta hyvänä. Vain itse pitää saada olla kotona. Oikeasti lapsia ei ajatella tippaakaan, vain omaa itseä, ettei tarvitse olla työelämässä, vaan saa viettää henkisesti ja fyysisesti helpompaa elämää kotona.

nuo 9 viimeistä sanaa tuossa sun tekstissäs....EI OLE MITÄÄN NIIN OIKEEEEESTI RASKASTA TYÖTÄ KUIN KOTIÄITIYS

Mun miehenkin mielestä TÖISSÄ LEPÄÄ!

 

[joo]

Olen nyt ollut 3,5-vuotta kotona lasten kanssa ja aion olla vielä ainakin pari vuotta kotona. Tai no opiskelen tässä ohessa ja taidan aloittaa viikonlopputyöt, mutta kuitenkin lapset ovat kotihoidossa. En voisi kuvitellakaan vieväni heitä vielä hoitoon, en edes tuota melkeen neljävuotiasta. Toinen lapsi on vähän päälle vuoden.

Nyt olen törmännyt asenteeseen, että olen ihmisille ihmetys. Itse olen kotiäitiurani aikana tavannut varmaan kolme äitiä, jotka ovat olleet kotona lasten kanssa pitkään. En tuomitse ketään, mutta ihmettelen vaan sitä, että mikä minussa sitten on niin erikoista, kun haluan viettää lasteni kanssa aikaa enkä voisi kuvitellakaan vieväni heitä aamulla hoitoon ja hakevani illalla pois, ja olla niiden kanssa vaan kaksituntia illassa, kun toiset ovat vielä ihan pieniä. Ja minä olen ilmeisesti vielä poikkeus. Alkaa jo itsestäkin tuntua, että olen sitten kai vähän outo. :0

Kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollisuutta olla kotona. Eikä kyse ole siitä, että elettäisi leveästi tai että nipistettäisi tms. vaan ei vaan yhden ihmisen tulot riitä.

Sitäpaitsi sinulla on myös elämää kodin seinien ulkopuolella. Opiskelet ja aloitat viikonlopputyöt. Entäs, jos sinulta puuttuisi nämä "henkireiät" ja olisit oikeasti kotona lasten kanssa 24/7 ? Ettet edes roskapussia pääse viemään ilman että lapset on mukana? Tai vasta sitten kun nukkuvat?

 

[ap]

Ihan pikkasen olisin huomaavinani, että menee ap:lla puheet ristiin...

Nyt ei ole kyse minusta naisena tai miehestäni, vaan lapsista. Siksi olen kotona, lasten takia.. en itseni.

Voihan isä olla kotona lasten kanssa tottakai ja se voisi olla parempaakin. Sanoin vain omia tunteitani, että minä haluan olla meistä vanhemmista se, joka on kotona ja syy se, että ikävöisin lapsia niin paljon töissä, etten pystyisi siellä vielä olemaan. Eli haluan olla lasten kanssa niin paljon, minulle ei riitä se kaksi tuntia illassa, mikä minulle jäisi heille aikaa, jos kävisin töissä.

Tarkoitin tuolla ekalla sanonnalla sitä, että en vieroksu työtä ja siksi en ole kotona, niin kuin kirjoittaja väitti. Olen kotona lasten takia, ilman lapsia kävisin mieluummin töissä. Kiitos kuitenkin kun vittuilit!