Kotiäiti ja ylpeä siitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kotiäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kotiäiti

Vieras
Minä siivoan, pyykkään, laitan kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja siihen välipalat ja aamu ja iltapalat päälle, minä käyn kaupassa lasten kanssa. Ja hoidan heidät kun he sairastavat.
Minä nousen aamulla ennen seitsemää ja valvon yöt jos tarve vaatii. Minä kitken kasvimaat, lämmitän talon, kuskaan lapset lääkäriin ja kerhoon. Minä käyn hammaslääkärillä lapset mukanani.
Minä pelaan ja leikin, minä hoivaan kun sattuu, minä iloitsen kun lapset oppii jotain uutta. Otan vastaan kiukuttelut ja uhmaiät ja pesen ne sormenjäljet ikkunasta, Minä tarkistan hampaat ja huolehdin lääkkeet.
Minä opetan ja neuvon. Minä kerron ja vastaan. Minä askartelen ja pelaan. Minä en juo kahviani rauhassa, saatikka syö istualteni.
Mutta siltikin olen yhä useamman mielestä VAIN kotona. VAIN kotona?

Nyt olisi mahdollisuus lähteä töihin ja sydämeni taistelee yleistä mielipidettä vastaan. Minä haluan olla kotona, minä haluan nähdä kun lapseni kasvavat, minä haluan nähdä kun he oppivat uutta. Haluan tietää milloin he ovat pahoilla mielin ja milloin iloisia. Mielelläni olisin kotona vielä silloinkin kun lapseni lähtevät koulutielle. Mutta minähän olen VAIN kotiäiti. Kukapa sellaista työhistoriaa myöhemmin arvostaa? Ja niin sydämeni jatkaa taisteluaan..
Mutta vielä minä kirjoitan että olen kotiäiti ja ylpeä siitä.
 
Minä myös samassa skaalassa, enkä ole menossa työelämään kun ei vielä siltä tunnu ja talous antaa periksi:) Kyllähän tää välillä koville ottaa, mutta mikäpä työ nyt olisi aina kivaa:) Tässä sentään on motivaatio jota ei voi edes verrata rahaan!!! HYVÄ ME :)))
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin minäkin:
tee kotona töitä,ole pph!

ei tällä hetkellä mahdollista kun minulla on lapsikiintiö täynnä jo omasta takaa. Mutta se olisi haaveissa kun isommat lähtee kouluun. =)
Tosin eihän sekään ole täysin suotavaa kun menee hyvä yliopistotason koulutus ihan hukkaan... ;)
 
Itse teen samat asiat kun sinä, koska kotona on mun mielestä niin helppoa. Mies käy töissä ja en yleensä viitsi sitä kotihommilla rasittaa. Valitettavasti joudun rahatilanteen takia piakkoin palaamaan töihin. Sitten mun mielestä on paljon rankempaa ku kotityöt pitää jakaa ja tehdä töiden ohella. Lapsenkin kanssa haluan viettää aikaa ja yhdessä miehen kanssa.

Älä käsitä väärin; Arvostan kotiäityttä mutta mielestäni se ei ole rankempaa tai arvostetumpaa kuin työssäkäyminen. Ärsyttää vain kun tuntuu että kotiäitiys on ainoa arvostettu tapa olla äiti. Kotiäitinäkin on omat rankat hetkensä ja välillä voi tuntua että seinät katuu päälle. Kotiäitys harjoittaa mm. joustavuutta, priorisoimista, konfliktien ratkaisukykyä sekä pitkää pinnaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LeenuLii:
Itse teen samat asiat kun sinä, koska kotona on mun mielestä niin helppoa. Mies käy töissä ja en yleensä viitsi sitä kotihommilla rasittaa. Valitettavasti joudun rahatilanteen takia piakkoin palaamaan töihin. Sitten mun mielestä on paljon rankempaa ku kotityöt pitää jakaa ja tehdä töiden ohella. Lapsenkin kanssa haluan viettää aikaa ja yhdessä miehen kanssa.

Älä käsitä väärin; Arvostan kotiäityttä mutta mielestäni se ei ole rankempaa tai arvostetumpaa kuin työssäkäyminen. Ärsyttää vain kun tuntuu että kotiäitiys on ainoa arvostettu tapa olla äiti. Kotiäitinäkin on omat rankat hetkensä ja välillä voi tuntua että seinät katuu päälle. Kotiäitys harjoittaa mm. joustavuutta, priorisoimista, konfliktien ratkaisukykyä sekä pitkää pinnaa.

Harvoin yhden lapsen kanssa tarvitsee hirveästi joustaa tai priorisoida tai ratkaista konflikteja. nämä tulevat kuvaan vasta kun lapset isompia ja heitä yli 1.

 
MinäKIN siivoan ja pyykkään, laitan lämpimän ruuan, välipalan ja aamu ja iltapalat päälle. Minä käyn kaupassa ja jään kotiin hoitamaan lapsia kun he ovat sairaana. Otan vastaan kiukuttelut ja uhmaiät ja pesen ne sormenjäljet ikkunasta, Minä tarkistan hampaat ja huolehdin lääkkeet.
Minä opetan ja neuvon. Minä kerron ja vastaan. Minä askartelen ja pelaan. Minä en juo kahviani rauhassa, saatikka syö istualteni. Minä kuskaan lapset lääkäriin ja kerhoon. Minä käyn hammaslääkärillä lapset mukanani.
Minä pelaan ja leikin, minä hoivaan kun sattuu, minä iloitsen kun lapset oppii jotain uutta.

Tämän lisäksi käyn töissä.
 
Kuka mistäkin tykkää.

Mä en todellakaan haluais ap:n kuvailemaa elämää; järisyttävää!

Onneksi millä perhe puhaltaa yhteen hiileen: siivotaan, pyykätään,ulkoillaan, reissataan yms. porukalla.
Sairaat lapset hoidetaan yhteisvastuullisesti kuten koko perhe-elämä.
Iloitaan koko porukka lasten oppimisista, itketään yhdessä uupumista jos sellaista tulee.
Keskustellaan kasvatuksesta ja tuetaan toisiamme jaksamaan yhteisen hyvän eteen.

Näin meillä :heart:
 
Kamalan isosti ihmiset ajattelee asioista! Itse olen aikani ollut kotiäiti (nytkin äitiyslomalla), ja välissä taas töissä. En ole asiaa kummemmin ajatellut, ja ollut ihan yhtä tyytyväinen töissä kuin kotonakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ootko yh?

Minulle heräsi sama kysymys tekstin luettuani.

Myös kohta "Nyt olisi mahdollisuus lähteä töihin" kiinnitti huomioni - ainahan on mahdollisuus lähteä töihin, vai onko?

Ap:lle sanoisin että punnitse asioita sekä sydäntä että järkeä käyttäen, muista että on myös kompromissiratkaisuja (osa-aikatyö, työ kotoa käsin, työvuorot siten että lasten hoitopäivät olisivat lyhyitä, jne), ja tee päätös sen perusteella minkä koet olevan parhaaksi koko perheellenne - sinulle, miehellesi ja lapsille - pitkällä tähtäimellä.
 

Uusimmat

Yhteistyössä