Lapsen virikkeet ja päivätouhut kotona vs. päiväkodissa

[b]

Mun kotihoidossa olleet lapset olivat hiljaisempia ja rauhallisempia , eivätkä kiroilleet kuten mun päiväkotiin 3- ja 5-vuotiaana joutuneet / päässeet lapseni.
Kotihoidossa olleet lapset lukevat edelleenkin paljon , mutta ovat epäsosiaalisempia kuin päiväkodissa lapsuutensa viettäneet sisaruksensa.

Alle kolmevuotiasta en laittaisi päiväkotiin , mutta 3-vuotiaasta ylöspäin joku 4 tuntia päivässä kestävä osapäivähoito vois olla ihan OK , ainakin parempi kuin kokoaikainen päiväkoteilu tai kotihoidossa oleminen.

 

[kotiäiti]

Nyt ei siis ole kyse mistään 1-vuotiaista, vaan vähän isommista, sanotaanko vaikka 3-vuotiaista.

Tuli vaan mieleen, että ainakin minun tuntemissani perheissä kun äiti on kotona lasten kanssa, niin ei se elämä kyllä niin kauhean virikkeellistä ole. Äiti laittaa ruokaa, siivoaa, pesee pyykkiä ym. eli ei ole 24/7 lapsen seurana ja lapsen kanssa leikkimässä. Tuntemissani perheissä katsotaan aika paljon telkkaria ja videoita (alle 3-vuotias osaa hyvin käyttää perheen dvd-laitteita). Lelujakin tietty löytyy, eli kaipa lapsi itsekseen niillä leluillaankin leikkii. Ehkä joskus luetaankin?

Pisti silmään tuo "24/7 lapsen kanssa leikkimässä". Ei todellakaan tarvitse olla! Meillä vanhin kohta kolmevuotias ja toki luetaan ja lauleskellaan päivittäin ja mitä milloinkin,sellaisia spontaaneja hetkiä mitä kotielämässä tulee. Vaikka painimatsi jos siltä tuntuu. Mut sitten tyttö saattaa vaikka keksiä et lähtee retkelle ja leikkii sitä leikkiä vaikka tunnin,eikä siihen äitiä kaivata kuin välillä kommentaattoriksi. Mun mielestä lapsella PITÄÄ olla sen verran tylsää että saa itse keksiä leikkejä,ne on kaikista parhaita.

 

[Hankey]

Vastaan vain kysymykseen, en jaksa lukea kommentteja. :ashamed:

meidän muksuille on riittänyt kun joka päivälle on ollut joku virike. Joko ollaan menty yhdessä kerhoon tai leivottu tai askarreltu tms. Muuten ulkoilua, leikkimistä kavereiden kanssa jne.

Jos olen ollut sairas, silloin toiminta on lamautettu minimiin= einestä ja dvd:n katselua.

 

[vieras]

Meilläkään ei päiväkodissa (tai no, eskarissa) ulkoilla juuri koskaan, en tiedä miksi.

Laiska sokerista tehdyt hoitajat

Eikö tuollaisesta voi valittaa suoraan ylemmälle taholle, ja sanoa ettei valituksen tekijän nimeä saa mainita? Kyllä minusta lasten kuuluu ulos päästä, sen kerran pk- tai eskaripäivänä aikana nyt ainakin.

En tiedä, tosi usein kun lapselta kysyy, ovat olleet sisällä.. Käydään kyllä sitten illemmalla vielä ulkona, mutta olisi kiva kun kävisivät aamupäivälläkin. Poika ei ole hoidossa ollenkaan, vaan eskariajan 9-13 siellä. Joskus ovat ulkona 9-10..

 

[daa]

Pitkästä aikaa aivan loistava aloitus. Hyvä AP!

bdbdbdbd

 

[Rigel]

Kun minä olin lapsi, eli tosi kauan sitten, ei vielä uskottu siihen, että lapselle on haitaksi, jos ei saa päiväkodin virikkeitä. Silloin päiväkodissa olevista lapsista suurin osa olikin yksinhuoltajaperheistä. Nykyään lapsella täytyy olla virikkeitä jo vauvasta alkaen ja viimeistään kolmivuotias vaurioituu pysyvästi, jos ei ole päiväkodissa vaan viettää päivänsä kotona äidin (ja sisarusten) seurassa arkitouhuja harrastellen.

Samanaikaisesti on ADHD- ja ADD-diagnoosien määrä kasvanut räjähdysmäisesti. Kyse ei liene pelkästä diagnosoinnista, sen voivat nyt eläkeikää lähestyvät luokanopettajat ja varhaiskasvattajat vahvistaa.

Pitäisikö tästä tehdä jokin päätelmä?

 

[vieras]

Minäkin ihmettelen, mikä ihmelaitos se päiväkoti on? Siis ylisuuret lapsiryhmät, vaihtuvat hoitajat, pahimmillaan ihan järkyttävää laitosruokaa, syliä ja aikaa ei todellakaan riitä kaikille, lasten stressitaso on korkea koko ajan - mitä ne paljonpuhutut virikkeet edes ovat? Laulu- ja leikkituokiotko, askartelu..?

Ja tosiaan, mistä nämä kaikki ADD- ja AHDH-diagnoosit tulevat?

 

[no]

Ihan normaali lapsi minustakin tuli, vaikka en ollut ikinä päiväkodissa eikä minulle järjestetty virikkeitä juuri ollenkaan! Itse ne virikkeet keksittiin. Tämä nykyajan virikehysteria on ihan liikaa. Lapsille on olemassa valtava määrä ärsykkeitä ihan jo kotioloissakin ja leluja enemmän kuin pari vuosikymmentä sitten uskalsi edes unelmoida, eikö olekin? Mitä lapset vielä mukamas OIKEASTI kaipaisivat? Eihän äidin tarkoitus olekaan olla lapsen kanssa 24/7. Äiti on kotona ja olemassa eikä aina tarvitse edes olla läsnä. Kyllä kotioloistakin kasvaa ihan kunnon ihmisiä.

 

[vieras]

Minäkin ihmettelen, mikä ihmelaitos se päiväkoti on? Siis ylisuuret lapsiryhmät, vaihtuvat hoitajat, pahimmillaan ihan järkyttävää laitosruokaa, syliä ja aikaa ei todellakaan riitä kaikille, lasten stressitaso on korkea koko ajan - mitä ne paljonpuhutut virikkeet edes ovat? Laulu- ja leikkituokiotko, askartelu..?

Ja tosiaan, mistä nämä kaikki ADD- ja AHDH-diagnoosit tulevat?

Näinpä. Meillä 2v ja 4v menevät päiväkotiin koska jatkan opintojani syksyllä. Ovat kuitenkin siellä vain juuri sen ajan mitä on pakko. Kaikki mahdolliset keinot käytetään ettei tulisi yli 6h päiviä eikä yli 3-4 hoitopäivää viikossa. Molemmat isovanhemmat ottavat 1 päiväksi lapset per viikko jos ei tule yllättäviä esteitä. Itse yliopistossa joten joustoa saa sieltä ja mies vuorotöissä eli ei 8-16 -päiviä tee hänkään.

Päiväkoti on meidän silmissä se paikka johon lapset viedään hoitoon siksi aikaa kun nimenomaan hoitoa tarvitaan. Ei mikään virikeihmelandia. Koti on lapsen ensisijainen paikka, tai pitäisi ainakin olla.

 

[maranooka]

ADD ja ADHD ovat aika tuoreita diagnoseja.. Aikaisemmin vastaavat "tapaukset" diagnosoitiin pääosin MBD:ksi. Tämä on yksi syy, miksei aikaisemmin näitä ole esiintynyt..

 

[Jellonainen]

Minäkin ihmettelen, mikä ihmelaitos se päiväkoti on? Siis ylisuuret lapsiryhmät, vaihtuvat hoitajat, pahimmillaan ihan järkyttävää laitosruokaa, syliä ja aikaa ei todellakaan riitä kaikille, lasten stressitaso on korkea koko ajan - mitä ne paljonpuhutut virikkeet edes ovat? Laulu- ja leikkituokiotko, askartelu..?

Luettelit sitten kaikki kliseet, joita päivähoitoon liitetään Uskotko ihan oikeasti että jokaikisessä päiväkodissa kohtaavat nuo kaikki epäkohdat? Vai voisiko sittenkin olla että suurimmassa osassa päiväkoteja on kuitenkin asiat enimmäkseen hyvin? Lasten viihtyminenhän sen parhaiten todistaa.

 

[Oisku]

Mä ainakin myönnän että meillä ei mitään erityisiä järjestettyjä aktiviteetteja kotona ole. Mä en esimerkiksi askartele enkä leivo, enkä sitä kyllä virikkeeksi lapsellekaan järjestä. Me käydään ton 2v 3 kk ikäisen kanssa yleensä aamupäivällä ulkona, useimmiten parin äitikaverin kanssa puistoilemassa. Iltapäivällä sitten mennään tohon lähileikkikentälle tai tehdään vaikka lumitöitä pihalla. Sisällä perus kotihommat, "auttaa" pyykkien kanssa, tyhjentää tiskikonetta, harjaa lattiaa ja sen semmosta. Pojan omasta halusta lueskellaan kirjoja, tehdään legoja, piirretään ja potkiskellaan palloa sen mitä mä ehdin ja viitsin. Välillä lauleskellaan ja soitetaan urkuja. Telkkaria meillä katotaan sillon kun imetän tuota 1 kk ikäistä, tai siis mä katson, poikaa ei voisi vähempää kiinnostaa.

Eli kyllä se monipuolisempaa varhaiskasvatusta varmasti saa pk:ssa jossa on kymmenen päivää kuussa. Epäilemättä tylsistyy kotona välillä ja sen huomaa kyllä kun alkaa kokeilla rajojaan. Tarhassa on paljon kavereita ja usein vastaa kun kysyn mitä tehtäisiin tänään että "mennään tarhaan!"

 

[Rigel]

ADD ja ADHD ovat aika tuoreita diagnoseja.. Aikaisemmin vastaavat "tapaukset" diagnosoitiin pääosin MBD:ksi. Tämä on yksi syy, miksei aikaisemmin näitä ole esiintynyt..

Ei ole ollut liioin joka lapsiryhmässä useita lapsia, jotka kasvatusalan ammattilaiset kokevat haastaviksi tai hankaliksi. Ja kyllä MBD-diagnoosi on 70-luvun lopulla ollut harvinaisempi kuin ADHD tai ADD nykyään.

Muokattu:

Lisäksi taitaa olla niin, että osa 70-luvun MBD-diagnooseista kulkisikin tänä päivänä esimerkiksi dysfasiadiagnooseina tai muina puheenkäsittelyyn tai motoriikkaan liittyvinä, ei keskittymiseen tai ylivilkkauteen - ja nämä vm. häiriöt kasvatusalan kokeneimpien mukaan ovat kasvussa.

 

[vieras]

Minäkin ihmettelen, mikä ihmelaitos se päiväkoti on? Siis ylisuuret lapsiryhmät, vaihtuvat hoitajat, pahimmillaan ihan järkyttävää laitosruokaa, syliä ja aikaa ei todellakaan riitä kaikille, lasten stressitaso on korkea koko ajan - mitä ne paljonpuhutut virikkeet edes ovat? Laulu- ja leikkituokiotko, askartelu..?

Luettelit sitten kaikki kliseet, joita päivähoitoon liitetään Uskotko ihan oikeasti että jokaikisessä päiväkodissa kohtaavat nuo kaikki epäkohdat? Vai voisiko sittenkin olla että suurimmassa osassa päiväkoteja on kuitenkin asiat enimmäkseen hyvin? Lasten viihtyminenhän sen parhaiten todistaa.

No, ainakin niissä joissa olen itse ollut töissä, on ollut hyvin pitkälle tällaista. Eräs yksityinen pk oli hieman erilainen, mutta siellä olikin yhteensä alle 20 lasta ja hieman erilaiset määrärahat..

 

[=)]

Me käydään 2 päivänä viikossa avoimessa kerhossa ja muina päivinä leikkipuistossa eli kyllä vähintään tunti joka päivä on kuitenkin leikkiaikaa muiden lasten kanssa. Lisäksi kyläillään puolin ja toisin muutaman kotona olevan ystävän kanssa joilla kanssa lapsia. Minusta tuo on enemmän kuin tarpeeksi meidän 1, 3 ja 5v lapsille leikkimistä. kotona tekeminen ei ole varsinaista leluilla leikkimistä useinkaan vaan yhdessä haetaan halkoja takkaan, ripustetaan pyykkejä, ladataan tiski´konetta, tehdään ruokaa, siivotaan. Leikkiä se on noille lapsille ja 3v on niin ylpeä aina kun saa auttaa ja pähkäillä itse miten pitäisi toimia. 5v nyt aika paljon touhuaa itsekseen hakee kyniä ja paperia ja tekee jo eskarityyppisiä tehtäviä vaikka ens vuonna vasta se on edessä.

Meillä ei tunneta telkkaria lasten kanssa paitsi sunnuntaiaamuisin kun ä&i haluaa nukkua pitkään.

 

[vieras]

Vastakysymys: tarvitseeko lapsi ylipäänsä jatkuvasti virikkeitä ja viihdyttämistä? Voisiko liiallinen virikkeisyys aiheuttaa sen, että niin monet lapset ovat nykyään rauhattomia ja ylivilkkaita? Vapaa leikki on lapsen oikeus ja lapsen kuuluisi osata leikkiä myös yksin. Kultainen keskitie tässäkin asiassa.

Peesailen tätä ja lisäksi, taapero tarvitsee rakkaat läheiset ympärilleen, ei mitään päiväkodin megalomaanista viriketulvaa ja kauheaa määrää ihmistä, ääntä ja pakkorutiineja.

 

[vieras]

Oho mikä avaus. Minulla on 6-vuotiaskin kotona, ei vielä esikoululainen. Muutaman tunnin kerhossa käy.

Mutta en nähnyt syytä pitää päiväkodissa. Siellä valtaosa päivästä kuluu pukemiseen, syömiseen, siirtymisiin ja muihin rutiineihin, Sitä peräänkuulutettua virikkeiden järjestämistä on itseasiassa hyvin pieni osa päivästä ja silloinkin parilla aikuisella saattaa olla 20 lasta aktivoitavana. Vanhemmilla on aivan eri käsitys touhusta.

Olen ajatellut tähän verraten, että jos yhdeltä aikuiselta ei onnistu kahden lapsen hoito ja 'viihdytys' niin jo on kumma. Minulla on siihen paljon paremmat mahdollisuudet kuin päiväkodissa! Siitäkin huolimatta että on kotityöt tehtävänä.

Nykyään vanhemmat tuntuvat ajattelevan, että lasta pitää hirveästi viihdyttää ja sitten ollaan heti ongelmissa kun on normaalia arkea 'vaan'. Näistä lapsista myös kasvaa arkea kestämättömiä aikuisia, sellaisiahan on jo nyt Suomi pullollaan.

Meillä vanhemman lapsen aika kuluu kavereiden kanssa, ulkoillessa, kotitöissä autellessa, lukiessa, pelatessa, pulkkamäessä, luistellessa, yhden harrastuksen parissa jne. Joskus käydään retkillä, elokuvissa, tms. mutta silloin tällöin vaan. Sisaruksesta ei ole vielä leikkikaveriksi, mutta pieniä hetkiä päivässä viiihdyttää myös pikkuista. Telkkaria katsoo hyvin vähän, ei ole kiinnostunut esim. lastenohjelmista. Tietsikkaa saa pelata tunnin per päivä.

Mitähän meiltä puuttuu, en ole vielä keksinyt. Alkuun oli vaikeaa kun lapsi oli ollut monta vuotta levottomassa pk-ympäristössä, mutta vähän ajan päästä huomasi, että arjen rauhoittuminen on tehnyt vain hyvää. Äidin pitää tietysti nähdä vähän vaivaa asioiden eteen, lähteä liikkeelle ja rakentaa apuna kaveripiiriä. Ja lapsethan tottuvat; jos arki on meluisaa ja vilkasta, sopeutuminen rauhallisempaan menoon vie aikansa.

En ole päiväkodin vastustaja, minusta se on vaan oikea paikka silloin kun vanhemmt ovat töissä tai koulussa tai lapsi tarvitsee hoitoa esim. kuntoutuksellisista syistä.

 

[ajatus]

Nyt ei siis ole kyse mistään 1-vuotiaista, vaan vähän isommista, sanotaanko vaikka 3-vuotiaista.

Tuli vaan mieleen, että ainakin minun tuntemissani perheissä kun äiti on kotona lasten kanssa, niin ei se elämä kyllä niin kauhean virikkeellistä ole. Äiti laittaa ruokaa, siivoaa, pesee pyykkiä ym. eli ei ole 24/7 lapsen seurana ja lapsen kanssa leikkimässä. Tuntemissani perheissä katsotaan aika paljon telkkaria ja videoita (alle 3-vuotias osaa hyvin käyttää perheen dvd-laitteita). Lelujakin tietty löytyy, eli kaipa lapsi itsekseen niillä leluillaankin leikkii. Ehkä joskus luetaankin?

Joka tapauksessa, mielestäni päiväkodissa on aika hienosti järjestetty aktiviteetteja taaperoikäisille. Kuinka moni äiti järjestää lapsilleen kotona päivittäin vuodenaikaan ja eri teemoihin liittyviä askarteluhetkiä (siis jotain muutakin kuin piirtämistä)? Tai pitää päivittäisiä musiikkituokioita, soittelee eri soittimia ja lauleskelee ja opettaa loruja ja lauluja? Lukevat satuja? Ulkoilevat monta kertaa päivässä tuntien ajan?

Tai voihan toki olla että nämä täydelliset äidit tekevät sitäkin kotiaskareittensa lomassa ja jaksavat viihdyttää lastaan niin, ettei lapsen aika käy pitkäksi Itse vaan olen nähnyt aika tylsistyneen oloisia lapsia. Videoita katsovat ja sisällä leikkivät. Toki tähän varmasti vaikuttaa sekin, että jos kotona on taaperon lisäksi vauva, niin mennään aika paljon vauvan ehdoilla eikä ehkä voida olla tuntikausia ulkona tai lähteä kovin kauaksi kotoa.

Ja musta se on muuten jännä, kun päiväkodin vastustajat puolustelevat kotihoitoa sillä, että lapsi saa syödä ja nukkua silloin kun hän itse tahtoo eikä minkään tietyn aikataulun mukaan. Siis annatteko te muka lastenne itse päättää päiväjärjestyksen ja teette kaiken hänen mukaansa? Lapsiko teillä tosiaan päättää päivärutiinit? Minusta rutiinit ovat hyväksi lapselle ja luovat tuttuutta ja perusturvallisuuden tunteen.

Onko ap:n lapsi koskaan ollut pk:ssa?

Aika ruusuinen kuva kuitenkin pk:n järjestämästä toiminnasta ap:llä kuitenkin on. Olen työskennellyt erilaisissa pk:ssa ja ryhmiksissä (aika moni pitää pk:na), ja missään ei askarrella, lauleta, soiteta jne JOKAPÄIVÄ, vuoropäivinä kylläkin. Satuja luetaan kyllä päivittäin.

Päiväkotien rutiinit voivat kitkeä lapsesta myös luovuuden, koska pk:t ovat yleensä niin urautuneet siihen päivittäiseen toimintaansa, ettei siinä paljon ehditä lapselta kysellä, mikä asia kiinnostaa ja mikä ei. Ns. järjestetty toiminta on aina aikuislähtöistä, joka ei välttämättä opeta lapselle "omien aivojen käyttöä".

Päivähoidon suurin arvo nykypäivän lapselle varmaankin on juuri samanikäisten kanssa toiminen, erityisesti jos lapsen sosiaalinen verkko on hyvin suppea. Kuitenkin lapsille on varattu päivähoidossa aika vähän aikaa leikkeihin, joita voi rakentaa ja leikkiä pitkiäkin aikoja. Leikin katkaisee monesti juuri jokin aikuisen lapselle tärkeäksi määrittelemä asia kuten vaikkapa askartelu tms. Sitten ihmetellään, kun lapset eivät osaa enää nykyään leikkiä! Kuinka osaisivatkaan, kun koskaan ei ole aikaa.

Lisäksi jokainen varhaiskasvattaja tietää, että päivähoito parhaimmillaankin tukee kotikasvatusta, mutta ei voi korvata sitä. Silloin jos lapsen asiat ovat kotona hyvin (niinkuin suurimmalla osalla lapsista on), ei päivähoitopäivällä ole juurikaan merkitystä lapsen kehitykselle.

 

[juuh]

Meilläkin tuleva eskarilainen edelleen kotona eikä todellakaan vaikuta mitenkään tylsistyneeltä =) Leikkii pikkusisaren kanssa ja kavereiden kanssa leikkipuistoissa ja omalla pihalla. Kyllä niitä virikkeitä löytyy nykyajan lapselle ihan jo liiaksisikin ilman päiväkotiakin. Se on vain vanhempien mielikuvituksesta kiinni. Eikä ne lapset mitään sirkushuveja tarvitsekaan vaan normaalia arkea ja kotitöihin osallistumista. Myös sisarussuhteet luodaan varhaisina vuosina. Miettikää te, jotka virikehoitoon lapsianne raahaatte, millaiseksi mahtaa kehittyä lasten suhteet toisiinsa? Itse olin aikoinaan kotona siskojen kanssa ja se oli maailman ihaninta aikaa =) Ollaan läheisiä edelleen!

 

[vieras]

Komps edellistä. Hyvin kiteytetty. Päiväkodissa toiminnan yksi kriteeri on aina se, että iso ryhmä pystyy sen toteuttamaan

Kannattaa vähäön kysellä päiväkodista tästä virikkeiden järkäämisestä. Meillä ainakin on myönnetty, ettei se kummoista ole eikä voikaan olla.

Esimerkkinä vaikka askartelu. Päiväkodista tulee aina hienoja tekeleitä, mutta ne ovat hyvin kaavamaisesti tehtyjä. Kaikki tekevät samalla tavalla, muuten ei onnistu ison ryhmän askartelut. Kotona voit vetäistä vaikka paperirullan pihalle ja antaa sormivärit käteen tai rakentaa pahvilaatikoista majan.

Toisena esimerkkinä vaikka liikunta. Ainakin meidän päiväkodissa ohjattu liikunta hyvin harvinaista. Kotona mahdollista monta kertaa viikossa suksilla, luistimilla, pelaamaan fudista jne.

Arvo pk:ssa on nimeonpmaan kavereissa ja lapsiryhmässä olemisessa.

 

[Jellonainen]

Mutta en nähnyt syytä pitää päiväkodissa. Siellä valtaosa päivästä kuluu pukemiseen, syömiseen, siirtymisiin ja muihin rutiineihin, Sitä peräänkuulutettua virikkeiden järjestämistä on itseasiassa hyvin pieni osa päivästä ja silloinkin parilla aikuisella saattaa olla 20 lasta aktivoitavana. Vanhemmilla on aivan eri käsitys touhusta.

Päiväkodissa virikkeet eivät ole yksinomaan aikuisten järjestämiä. Ikätovereiden seura on minusta se tärkein virike. Joidenkin ihmisten on täällä vaikea käsittää, että joka paikassa ei puistot ole täynnä 4-5-vuotiaita lapsia, jotta lapsi saisi päivittäin oman ikäistään leikkiseuraa. Muutaman tunnin kerhoilu pari kertaa viikossa ei riitä yli neljävuotiaalle, jos muina päivinä ei ole mahdollisuutta tavata muita samanikäisiä.

 

[vieras]

Vastakysymys: tarvitseeko lapsi ylipäänsä jatkuvasti virikkeitä ja viihdyttämistä? Voisiko liiallinen virikkeisyys aiheuttaa sen, että niin monet lapset ovat nykyään rauhattomia ja ylivilkkaita? Vapaa leikki on lapsen oikeus ja lapsen kuuluisi osata leikkiä myös yksin. Kultainen keskitie tässäkin asiassa.

Jos kehityksellisesti lähtee lapsen tarpeista eri ikä-vaiheissa: Alle kaksivuotias voi parhaiten kun saa olla ensisijaisen kasvattajan kanssa kotona.Vakaan kiintymyssuhteen kehittymisen kannalta arvokasta lapselle ja myös äidille. 2v pärjää hyvin ilman äitiä pari kolme tuntia kerrallaan etenkin silloin kun pirteä esim. ulkoillessa puistotädin kanssa (kuten ennenvanhaan). 3-4v tarvitsee jo mahdollisuutta harjoitella ryhmässä olemista ( ja toisten lasten ja myös muun aikuisen kuin äidin kanssa toimimista) maksimissaan 3t päivittäin. Leikkikoulut ja kerhot soveltuvat tällöin parhaiten. Vasta 6v on kehityksellisesti valmis kestämään kokopäiväistä erossaoloa vanhemmista.

 

[hmmm]

Tätä on turha jatkaa enää. Palstan mielipide tiedetään ja sitä ei jyrää mikään. Nykylapsi ei palstan mukaan selviä edes hengissä ilman jokapäivästä pk-hoitoa. Piste.

 

[koti koti]

Voi, kyllä meidän 3-vuotias on niin usein todennut, että: "Ihanaa olla kotona!" ja jos kysytään olisiko kiva mennä hoitopaikkaa, vastaa, että: "ei, kotona on mukavaa", etten epäile hetkeäkään, kumpi on parempi paikka lapselle, koti vai tarha. Meillä siis vauva ja 3-vuotias. Isompi ehti olla reilun vuoden hoidossa, kun jäi kotiin. Ja vaikkei joka päivä askarrella, niin kyllä lapsi kiittää ja nauttii.

 

[6v kotona]

Meilläkin tuleva eskarilainen edelleen kotona eikä todellakaan vaikuta mitenkään tylsistyneeltä =) Leikkii pikkusisaren kanssa ja kavereiden kanssa leikkipuistoissa ja omalla pihalla. Kyllä niitä virikkeitä löytyy nykyajan lapselle ihan jo liiaksisikin ilman päiväkotiakin. Se on vain vanhempien mielikuvituksesta kiinni. Eikä ne lapset mitään sirkushuveja tarvitsekaan vaan normaalia arkea ja kotitöihin osallistumista. Myös sisarussuhteet luodaan varhaisina vuosina. Miettikää te, jotka virikehoitoon lapsianne raahaatte, millaiseksi mahtaa kehittyä lasten suhteet toisiinsa? Itse olin aikoinaan kotona siskojen kanssa ja se oli maailman ihaninta aikaa =) Ollaan läheisiä edelleen!

Pk:ssa työskentelevät tuttavat ovat sanoneet, että niin useammin on kotona hoidetuilla. Arki on yhteistä. Ero voi kuulemma olla silmiinpistävä.

Olen kokenut, että oma suhde vanhempaan lapseen on myös paljon läheisempi kuin päiväkoti-aikoina. Sääli, etteivät vanhemmat käytä hyväkseen tilaisuuksia olla lastensa kanssa ennen kouluputken alkua, sillä lapsille omistetulle ajalle suhde perustuu myös tulevaisuudessa.