Mies ei synnytykseen mukaan?

[miiiii]

olen niin vihainen siitä miten välinpitämättömästi ja kylmästi mies aina puhuu aiemmista synnytyksistä... että olen tässä kolmannessa raskaudessa ruvennut ajattelemaan, että en ota miestä tälläkertaa enää mukaan. Onko sellainen liian kova "rangaistus" miehelle?
vai pitääkö mun edelleen kuulla synnytyksen jälkeen alentavia ja mieltä pahoittavia, loukkaavia kommentteja mieheltä synnytyksestäni.

 

[nooh]

Ei kai se mikään rangaistus ole, pikemminkin helpotus miehellesi tuosta päätellen.

 

[dohad]

Mitä miehesi synnytyksistä puhuu?

 

[Mörköäiti]

Kyllähän sinne voi ottaa jonkun toisenkin tukihenkilön, tai vaikka doulan. Pääasia minusta, että siellä on joku, josta on sinulle oikeasti tukea ja apua. Sinä olet kuitenkin synnyttäjä ja sinun mukaan pitää mennä.

Millaisia kommentteja mieheltä sitten on aiemmin tullut, ja oletteko keskustelleet asiasta? Siis siitä, miksi hän kommentoi niin ja miltä sinusta tuntuu.

 

[,,,]

No outo ajatus, että se olisi rangaistus miehelle, joka ei niitä juuri ole arvostanut.
Sen sijaan, jos olisin sinä, niin ihan itseni tähden en ottaisi miestä sinne mukaan... en kyllä tuollaisen kanssa tekisi lapsiakaan.

 

["vieras"]

yksi kysymys: Miksi ihmeessä olet lisääntynyt tuollaisen miehen kanssa vielä senkin jälkeen kun huomasit kyseisen kaksilahkeisen kusipäisyyden? MIKSI?!

 

[EllaDonna]

Mun miehen ei tarvitsisi kuin kerran laukaista jotain alentavaa mun synnytyksestä, niin saisi painua hiiten koko ääliö. Jos mä olen jalomielisesti hyväksynyt miehen mukaan niin äärimmäisen intiimiin ja henkilökohtaiseen tapahtumaan, niin en todellakaan hyväksy mitään muuta kuin arvostusta.

Ja en kyllä sun tilanteessa edes harkitsisi miehen ottamista mukaan. Halvennat vaan itsesi suotta.

 

["vieras"]

Ymmärrän.

Oma mies vitsailee aina synnytyksestäni, miltä näytin ja kuulostin ja kuinka olin ihan pihalla. Ei varmaan tajua että oikeasti vähän loukkaannun, kun kerta on niin pöllöpää, vaikka sanon että toi ei ole kivaa.

Mitä sun mies sitten on sanonut?

 

["äiti myös"]

muutaman lapsen synnytin ilman tukihenkilöä... mutta syntyivät melko nopeaan (alle 4h sairaalassa) yhden kanssa mies oli mukana, mutta ei häbnestä ollut mitään iloa, puheli ihan omia juttuja hoitajien ja lääkäreiden kanssa, ei sitten mitään hyötyä minulle...kuopuksen kanssa menin taas yksin kun niin loukkaannuin! Ei hän sitä mitenkään pitänyt outona että halusin olla yksin!

 

["vieras"]

Puhukaa nyt hyvät ihmiset näistä tunteistanne.

 

[dohad]

[QUOTE="vieras";27143725]Ymmärrän.

Oma mies vitsailee aina synnytyksestäni, miltä näytin ja kuulostin ja kuinka olin ihan pihalla. Ei varmaan tajua että oikeasti vähän loukkaannun, kun kerta on niin pöllöpää, vaikka sanon että toi ei ole kivaa.

Mitä sun mies sitten on sanonut?[/QUOTE]

Mulla menisi kauppa kiinni noin mäntille miehelle.

 

["vieras"]

Mulla menisi kauppa kiinni noin mäntille miehelle.

Joo, onhan se välillä vähän mäntti. Kaikesta täytyy aina heittää huulta, eikä sitten tajua kun menee yli.

 

["kuke"]

Kyllähän sinne voi ottaa jonkun toisenkin tukihenkilön, tai vaikka doulan. Pääasia minusta, että siellä on joku, josta on sinulle oikeasti tukea ja apua. Sinä olet kuitenkin synnyttäjä ja sinun mukaan pitää mennä.

Millaisia kommentteja mieheltä sitten on aiemmin tullut, ja oletteko keskustelleet asiasta? Siis siitä, miksi hän kommentoi niin ja miltä sinusta tuntuu.

Mut onhan siellä, ihan sairaalan puolesta. Niitä kutsutaan kätilöiksi. Ei sinne kenenkään oo pakko mitään kaveria roudata.

 

[Anatolia]

Jos miehesi ei oikein ole digannut synnytyksissä mukana oloa, ja puhuu niistä ikävästi, niin eiköhän ole molemmille parempi & aika lailla selvääkin ettei hän seuraavaan synnytykseen tule?

Hyvin se menee yksinkin. Tai meni ainakin mulla kun kolmannen synnytin. Mies olisi tosin sinne halunnut, samoin minä hänet (lähinnä siksi, että tiesin asian olevan hänelle niin tärkeä; mun kannalta yks ja sama oliko hän siellä vai ei, jos rehellisiä ollaan), mutta vauva oli nopea.

 

[ruutiukko]

olen ollut kaikilla neljällä kerralla mukana enkä mistään hinnasta olis jäänyt pois

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="kuke";27144797]Mut onhan siellä, ihan sairaalan puolesta. Niitä kutsutaan kätilöiksi. Ei sinne kenenkään oo pakko mitään kaveria roudata.[/QUOTE]

Niin, tottahan sinne saa mennä ihan yksinkin. Se kätilö vaan ei välttämättä ehdi olla läsnä ihan koko aikaa, eli jos synnyttäjä tarvitsisi vaikka avautumisvaiheessa esim. jonkun hieromaan tms, niin silloin voi olla ihan hyvä olla tukihenkilö. Ihanteellista olisi, että kätilö olisi koko ajan paikalla, mutta nykyisissä tehosairaaloissa näin ei aina ole. Joten jos ei halua olla yksin, silloin tukihenkilöstä voi olla paljonkin apua.

Ja toisaalta se kätilö ei ole mikään ajatusten lukija, ja tukihenkilö voi myös välittää synnyttäjän toiveita esim. tilanteessa, jossa synnyttäjä ei pysty kunnolla puhumaan tai muuten ilmaisemaan itseään ja toiveitaan.

 

["vieras"]

Minä ainakin haluan mennä synnyttämään yksin. Mies on sen verran kaukana ettei pääse tulemaan. Jos synnyttäisin siellä ulkomailla niin sitten kyllä ottaisin ehdottomasti miehen mukaan tulkkaamaan ja pitämään huolta, Suomessa pärjään yksinkin.

 

[leijona76]

[QUOTE="kuke";27144797]Mut onhan siellä, ihan sairaalan puolesta. Niitä kutsutaan kätilöiksi. Ei sinne kenenkään oo pakko mitään kaveria roudata.[/QUOTE]

Ei ne kätilöt ehdi seuraa pitämään. menevät jokapuolella ja käyvät väliin kattomassa.

 

[leijona76]

olen niin vihainen siitä miten välinpitämättömästi ja kylmästi mies aina puhuu aiemmista synnytyksistä... että olen tässä kolmannessa raskaudessa ruvennut ajattelemaan, että en ota miestä tälläkertaa enää mukaan. Onko sellainen liian kova "rangaistus" miehelle?
vai pitääkö mun edelleen kuulla synnytyksen jälkeen alentavia ja mieltä pahoittavia, loukkaavia kommentteja mieheltä synnytyksestäni.

Jossei se kerran osaa käyttäytyä niin jätät pois synnytyksestä.

 

[mamuska7]

Minulla on viisi synnytystä takana. Ensimmäisessä oli mies mukana. Toisen synnytin yksin ja se oli vähän ikävää, kun ei ollut juttu kaveria(alkoi vesien menolla ja meni monta tuntia ennen kuin alkoi supistelut). Kolmannessa ja neljännessä oli ystävä mukana, joista tulikin lapsille kummi. Viidennen synnytin taas yksin, mutta silloin niin halusinkin.

 

[möhköwantti]

en kyllä keksi yhtään hyvää syytä miksi se mies sinne pitää mukaan ottaa. meillä ollut mukana molemmissa mutta ovat olleet niin nopeita että ei kerennyt herätä itse h-hetkeen viereisestä sängystä

 

["marianne"]

Ei mikään pakko miestä ottaa mukaan. Minulla sisko päätti ettei mies tule mukaan synnytykseen ja niin oli synnyttänyt ilman miestä ja hyvin oli kuulemma mennyt. Itsekkin mietin et tarvinkohan miestä mukaan synnyttämään, jos vielä raskaudun. Tiedän että mieheni jää mielellään pois synnytyksestä jos en häntä mukaan halua, tosin lähtee mukaan ihan mielelää jos tahdon. Itsekkään en lähtis toisen synnytystä katsomaan...

 

[hemmmu]

Jätä mies kotiin jos pahalta tuntuu.

Mä lienen ainoa jolla on sen verran "itseironia" kykyjä ettei mua ole haitannut miehen puheet siitä miten hassulta kuulostin tai näytin. Voin vaan kuvitella. Mitäs sitten? Eihän kai kukaan synnytyksessä ole parhaimmillaan joten miksi ottaa liikaa nokkiinsa? Relatkaa.

Mutta tosiaan jos miehesi ei ole aiemminkaan halunnut mukaan niin ehkä siitä johtuu kommentit. Yksi kovin aikuisemainen vaihtoehto on PUHUA ASIASTA miehelle. Tälläinen seläntakana jurputus parisuhteessa on aika killeri juttu. Ja jos et pysty puhuun asiasta miehelle niin aika paljon on jo sitten pielessä...Että mitäs jos vaikka kysyisit mieheltä haluaako tulla. Jos haluaa niin sitten kerrot toiveesi siitä miten sinulle pitää puhua aiheesta. Eikös juu?? Aikuisiahan olette.

 

[moekoe]

Mä synnytin yksin, eikä mua kyllä jätetty yksin saliin kuin ehkä viideksi minuutiksi, silloi odotteluvaiheessa. Aina joku ainakin pyörähti minuutiksi silittämään päätä ja juttelemaan ja katsomaan vointia.

Mulla olis palanu käämi, jos siinä vieressä olis ollu joku notkumassa koko ajan.

 

[cyu]

Mun miehen ei tarvitsisi kuin kerran laukaista jotain alentavaa mun synnytyksestä, niin saisi painua hiiten koko ääliö. Jos mä olen jalomielisesti hyväksynyt miehen mukaan niin äärimmäisen intiimiin ja henkilökohtaiseen tapahtumaan, niin en todellakaan hyväksy mitään muuta kuin arvostusta.

Ja en kyllä sun tilanteessa edes harkitsisi miehen ottamista mukaan. Halvennat vaan itsesi suotta.

Oi. Kylläpä olet jalo ihminen.