Miksi kaikki aina haukkuu mua täällä jos sanon että tuun selviämään lasten kanssa HYVIN

[vieras]

Ja jos sitä väsymystä ja masennusta myös tulee, ota ne vastaan asioina jotka kuuluvat tähän ihmisen eloon ja oloon... kaikille muille myös ihanaa syksyn aikaa

Eikö tuo nyt ollut vähän huono neuvo? Eihän niítä sellaisinaan tarvitse ottaa - kannattaa vaan lähteä lenkille

 

[Mahoton mirri]

No jaa. En tiiä. Minusta äitiyttä voisi verrata vaikka semmoiseen, että matkustaa ekaa kertaa Afrikkaan. On lukenut matkaoppaita, katsellut kuvia kirahveista, tietää, että siellä on kuuma ja aurinko porottaa ja hiekka pöllyää ja ihmiset on köyhiä. Pystyy siis kuvittelemaan, millaista siellä on. Sitten matkustaa Afrikkaan ja totta, siellä on kuumaa ja köyhää ja kirahveja. Mutta ei se silti samalta tunnu se todellisuus kuin kuvitelmat, vaikka ne samat elementit on läsnä molemmissa. Sitä on ehkä kuvitellut, että jee, kun näen kirahvin, niin se on varmaan tosi siistiä. Sitten se ei olekaan mitenkään erityistä. Tai on voinut kuvitella, että se kuumuus on paha juttu, mutta ei se olekaan. Sama kai se on vanhempana olemisessa, montaa asiaa voi kuvitella ja suunnitella ja valmistautuakin voi, mutta tietää ei varmaksi voi mitään.

Tosi hienosti kirjoitettu :flower: Ja täysin totta.

 

[mun muru]

Hei. Itse olen sairastanut keskivaikean masennuksen ja nykyisin jos huomaan itsessäni masennuksen kaltaisia oireita lisään liikuntaa. Tiedän, että se lähteminen ulos raittiiseen ilmaan ja liikkumaan on se suurin kynnys. Siksi toisvoisinkin, että mulla aina olisi ystäviä jotka ei vaipuisi mukaan mun silloiseen mielialaan, vaan jaksaisi sinnikkäästi kannustaa mua ylös, ulos ja lenkille En ole enää vuosiin käyttänyt lääkkeitä, ja oman mielen tasapainossa pitäminen vaatii ainakin minulta itseltäni sitä, että pidän huolta säännöllisestä liikkumisesta ja terveistä elintavoista... ne palkitsevat paljon. Ap:lle onnea loppuodotukseen ja nautihan vauva-ajasta kiireettömästi ja avoimesti... vauvan tulo mullistaa koko sen hetkisen elämän monin tavoin Ja jos sitä väsymystä ja masennusta myös tulee, ota ne vastaan asioina jotka kuuluvat tähän ihmisen eloon ja oloon... kaikille muille myös ihanaa syksyn aikaa

Kiitos sydämestä!
Musta saa lenkkiseuraa Pirkkola - Paloheinä vielä ehkä 1kk ajan jos oot täältä päin. Tosin.. juosta en pysty kun vasta synnytyksen jälkeen kunhan toivun. Silloin voi saada juoksuseuraa.

Tossa lenkkipolun varrella on monta ihanaa kahvilaa joissa myös voisi käydä.. Joissa nyt päiväaikaan käyn yksin.

 

[MargeSimpson]

No jaa. En tiiä. Minusta äitiyttä voisi verrata vaikka semmoiseen, että matkustaa ekaa kertaa Afrikkaan. On lukenut matkaoppaita, katsellut kuvia kirahveista, tietää, että siellä on kuuma ja aurinko porottaa ja hiekka pöllyää ja ihmiset on köyhiä. Pystyy siis kuvittelemaan, millaista siellä on. Sitten matkustaa Afrikkaan ja totta, siellä on kuumaa ja köyhää ja kirahveja. Mutta ei se silti samalta tunnu se todellisuus kuin kuvitelmat, vaikka ne samat elementit on läsnä molemmissa. Sitä on ehkä kuvitellut, että jee, kun näen kirahvin, niin se on varmaan tosi siistiä. Sitten se ei olekaan mitenkään erityistä. Tai on voinut kuvitella, että se kuumuus on paha juttu, mutta ei se olekaan. Sama kai se on vanhempana olemisessa, montaa asiaa voi kuvitella ja suunnitella ja valmistautuakin voi, mutta tietää ei varmaksi voi mitään.

Tosi hienosti kirjoitettu :flower: Ja täysin totta.

Jep, näinhän se on

 

[Keikas]

No, voi hyvä tavaton! Enpä tiennytkään, että ap on tällainen...*palstailee liian vähän ja nytkin katoaa...*

 

[Pojan äiti]

Et vieläkään vastannut kysymykseeni ap!!!!!!!!

 

[A]

Eli jos sun lapsi sairastuu vakavasti ja kärsii kovista kivuista päivät ja yöt itkien, niin sinä olet iloinen koska sinusta on kiva hoivata?
Et lainkaan surullinen, koska lapsesi kärsimyksen näkeminen tuntuu pahalta?

Vastaisitko kysymykseen?

 

[vieras]

Tuota öööhh... Toi oli harmaan jonkun ilkeän sanat musta. Ei mun. Se keksi ja karrikoi. Olipas paskamaisesti tehty. Kiitti vaan. Täällä on oikein lynkkaus kusipäitä. Mieti vähän miksi esiintyisin harmaana ja haukkuisin itseäni? HALOOO piparisuu ..alennuit samalle tasolle kuin vieras. Men aio mennä teidän tasolle
Lopetan sinulle kommentoinnin ennen kuin haukut lisää.

Etsipäs yksikin lause, jossa haukun sua. Lue tämän jälkeen tuo oma lauseesi jonka olen mustannut. Sanoppas sitten kuka se on tässä joka oikein haukkuu!!! :attn: :attn:

mä en ole haukkunut ketään. toistin vain lukemani, jotkut muutkin tässä ketjussa mainitsevat asiasta kuin minä.
ja edelleen, on todella vaikea todistaa, koska se ketju on poistettu, äitiyslomalaisen nauramiset raiskatulle poistettu, ja kommentit äitiyslomalaisille kun muut palstalaiset tuohtuivat tästä nauramisesta.

menkää vaikka katsomaan.

Tuo mun kysymys oli äitiyslomalaiselle tarkoitettu... Musta aika selkeetä pässinlihaa, että se on selkeä haukkuminen mua kohtaa, vaikka en missään vaiheessa ole häntä haukkunut. En ole edes osallistunut hänen "Lynkkaysketjuihin" kunhan kerroin asioita, joista joku toinen on saattanut vetää herneet nenuunsa ja siksi sanoo yhtä ikävästi takaisin kuin äitiyslomalainen on sanonut..

ok.. no tuo lynkkauskusipää oli aika tuhtia tekstiä..
ja hei, tervetuloa tänne alas tasolleni
ei vaan, kun kysyi niin vastasin, mutta on se ihme, et pitää suuttua.
asiallisempaa olisi oikaista, miten tarkoitti, ja korjata jos asia on väärinymmärretty.

tällaisella ei päästä puusta pitkälle.

 

[Miuku]

Ei ap voi vastata noihin kysymyksiin kun se joutuisi puhumaan itsensä pussiin.

 

[vieras]

muutoin en tähän kommentoi, mutta se joka väittää masennuksen parantuvan lenkkeilyllä ei tiedä ko. sairaudesta yhtään mitään.

 

[Heili Karjalasta]

Mie en jaksa lukea muiden vastauksia.

Olen kolmen lapsen äiti. Kaksi nuorimmaista on vaikeasti allergisia ja refluksitautisia ja huutavat yöt. 2 vuotiaskaan ei ole elämässään kun n. 10 kertaa nukkunut yön huutamatta. Eli on ollut rankkaa. Perusluonteeni on hyvin valoisa ja positiivinen ja tiedän pärjääväni! Pärjäsinhän esikoisen vauva-ajan mieheni sairastaessa syöpää ja kuollessa siihen. Tiedän todellakin pärjääväni. Mutta silti, en menisi VANNOMAAN että aina kaikki menee hyvin, varmasti voi tulla väsymys tai joku tilanne, että tarvii apuja ulkopuolisilta. Vielä ei ole tosiaan sellaista tilannetta tullut..

Tavallaan ymmärrän asenteesi, mutta silti.. en lähtisi "soitellen sotaan".. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

 

[mun muru]

Eli jos sun lapsi sairastuu vakavasti ja kärsii kovista kivuista päivät ja yöt itkien, niin sinä olet iloinen koska sinusta on kiva hoivata?
Et lainkaan surullinen, koska lapsesi kärsimyksen näkeminen tuntuu pahalta?

Lue koko ketju. >Äläkä tuomitse mua jos et tunne. Totta kai tunnen surua. Tälläkin hetkellä yhdellä rakkaimmistani on löydetty useita varjostumia keuhkoista.. laajentunut sydän jossa myös muuta häiriötä sykkeessä havaittu. Se jos mikä satuttaa aivan niin pajon ettei voi kuvailla. Itken ainakin kerran päivässä. Mutta muuten voin yleensä hyvin-. paits raskaus hormonit heittelee välillä masiksen poikaa.

Eikä mulla ole kuin alta 10 rakasta.... Joten....


Silloin kun itken niin olen muualla kuin netissä. Se on mun tapa vahvistaa oloa... Netto ei helpota suruun.

 

[PipariSuu]

Ei ap voi vastata noihin kysymyksiin kun se joutuisi puhumaan itsensä pussiin.

Näinhän se on. Kyllähän se näkee kaikki palstalaiset mun tekstit, ettei missään ole ollut haukkumista ap:ta kohtaan. Sitten taas mustennetut tekstit mitä ap. kirjoittaa musta.. no eipä sitä nyt väärin voi enää ymmärtää.

 

[hmmmmp]

Mulla vähän pisti silmään tuo: Olen iloinen joka päivä. Miksi pitäisi olla aina hyvä päivä ja olla iloinen? Eihän sitä voi olla hyviä ja iloisia päiviä jos joskus ei ole niitä huonoja ja surullisiakin päiviä. On pakko tuntea surua että voi tuntea iloa. Jos on aina iloinen niin silloinhan siitä ilosta tulee sitä tasaista arkea ja pitää tuntea vaan enemmän iloa että voi tuntea itsensä iloiseksi. En tiedä ymmärtikö kukaan mitä tarkoitin kun en oikein osaa selittää, mutta toivottavasti edes joku tajusi.

 

[vieras]

Ap muuttui Minnaksi kun ei ymmärrystä saanut. Olen kyllä 100 % varma ettet tiedä mitään masennuksesta. Alakulo ja masennus on aivan eri asioita. Lievä ja vaikea on aivan eri asia.Näköjään et tiedä edes mitkä seikat vaikuttaa masennukseen, fysiikkaan on vaikea itsellä vaikuttaa..siis elimistön toimintaan.
Se on helppo huudella kun on itse suojattua elämää elänyt. Sä olet todella naiivi.

 

[mun muru]

Mie en jaksa lukea muiden vastauksia.

Olen kolmen lapsen äiti. Kaksi nuorimmaista on vaikeasti allergisia ja refluksitautisia ja huutavat yöt. 2 vuotiaskaan ei ole elämässään kun n. 10 kertaa nukkunut yön huutamatta. Eli on ollut rankkaa. Perusluonteeni on hyvin valoisa ja positiivinen ja tiedän pärjääväni! Pärjäsinhän esikoisen vauva-ajan mieheni sairastaessa syöpää ja kuollessa siihen. Tiedän todellakin pärjääväni. Mutta silti, en menisi VANNOMAAN että aina kaikki menee hyvin, varmasti voi tulla väsymys tai joku tilanne, että tarvii apuja ulkopuolisilta. Vielä ei ole tosiaan sellaista tilannetta tullut..

Tavallaan ymmärrän asenteesi, mutta silti.. en lähtisi "soitellen sotaan".. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Mutta sä silti jaksat kaiken tuon keskellä olla myös positiivinen ja optimisti ainakin
Kuoleman otat vahvemmin varmaan kuin minä ottaisin... se on kadehdittavaa

 

[Valon kantaja]

Asenne se on mikä ratkasee..

Ja suurinta osaa ärsyttää se, et kuvittelee tietävänsä jotain mitä ei ihan oikeesti tiedä. Joo, se ärsyttää myös mua.

 

[Sama vieras]

Eli jos sun lapsi sairastuu vakavasti ja kärsii kovista kivuista päivät ja yöt itkien, niin sinä olet iloinen koska sinusta on kiva hoivata?
Et lainkaan surullinen, koska lapsesi kärsimyksen näkeminen tuntuu pahalta?

Lue koko ketju. >Äläkä tuomitse mua jos et tunne. Totta kai tunnen surua. Tälläkin hetkellä yhdellä rakkaimmistani on löydetty useita varjostumia keuhkoista.. laajentunut sydän jossa myös muuta häiriötä sykkeessä havaittu. Se jos mikä satuttaa aivan niin pajon ettei voi kuvailla. Itken ainakin kerran päivässä. Mutta muuten voin yleensä hyvin-. paits raskaus hormonit heittelee välillä masiksen poikaa.

Eikä mulla ole kuin alta 10 rakasta.... Joten....

Silloin kun itken niin olen muualla kuin netissä. Se on mun tapa vahvistaa oloa... Netto ei helpota suruun.

Luin koko ketjun enkä ole tuominnut sinua, vaan olen esittänyt sinulle kysymyksen. Ehkä sinun ei kannattaisi palstailla jos otat jokaisen kommentin ja kysymyksen haukkumisena. Itsetuntosi ei selvästikään ole kohdallaan. :hug:

 

[smirgelaine]

Ihan pikku vinkki sinulle ja kaikille ekaa odottaville: älkää "julistako" mitään! (kuten kaikki muutkin ovat sanoneet ).

 

[vieras]

Silloin kun itken niin olen muualla kuin netissä. Se on mun tapa vahvistaa oloa... Netto ei helpota suruun.

Kun mun mieheni sai aivoinfarktin ja minä - pienen lapsen äitinä ja toinen vatsassa - elin viikkokaudet epätietoisena siitä, jääkö hän edes henkiin, sain tältä palstalta aivan uskomattoman paljon tukea. Täällä minä vietin ne unettomat yöt, joina en enää viitsinyt ystäviäni tai sukulaisiani valvottaa. Ihania ihmisiä täällä ainakin silloin oli. Varmasti asiaan vaikuttaa se, millaisella mielellä ja millaisia asioita tänne itse kirjoittaa.

 

[mun muru]

Ap muuttui Minnaksi kun ei ymmärrystä saanut. Olen kyllä 100 % varma ettet tiedä mitään masennuksesta. Alakulo ja masennus on aivan eri asioita. Lievä ja vaikea on aivan eri asia.Näköjään et tiedä edes mitkä seikat vaikuttaa masennukseen, fysiikkaan on vaikea itsellä vaikuttaa..siis elimistön toimintaan.
Se on helppo huudella kun on itse suojattua elämää elänyt. Sä olet todella naiivi.

Masennus = välitysainehäiriö ( serotoniini-) ja tiedän monta keinoa esim. urheilu, lääkkeet joilla elimistö korjaa omat välitysianekulut ( ei toimi monillekaan masentuneille-), positiiviset tapahtumat, huumepohjaiset lääkkeet kuten Dexetrine.

Nyt taidat sekoittaa ahdistukseen yhdessä masennuksen kanssa? Ahdistushäiriö vaatii kovempia otteita. Muistan kun itse ahdistuin niin tipuin maahan ja huulet siniset ja henki ei kulkenut...
Oli kyse siitä että mulle oli käynyt paha moka.

 

[uskomaton]

Sä olet myös sanonut yhtä ja toista vammaisista ja sellaisenkin muistan missä yksinäisyydestä puhuttiin ja sinusta ihmisessä on jotain perustavan laatuista vikaa jos ei ole kavereita. Sanoit että oma vika, turha valittaa.
Luulen ettet ole ilkeä, hieman yksinkertainen vaan.

Ilmoitan kaikki mustamaalaamiset ylläpidolle. Myös tämän. Kiitos. Koska en halua riitaa. Mene vaikka kiusaamaan lapsiasi.. Mitä sinä täällä roikut mua haukkumassa ja varmaan muitakin.

En haukkunut, ihan totesin oman mielipiteeni. Sitähän toitotat kokoajan että täällä saa sanoa avoimesti ja siksi kerrot mielipitees. Kaivapa se down ketju jostain ylös ja lue ihan ajatuksella millaista pahaa mieltä olet kylvänyt. Vaihdanko sanan yksinkertaisen sitten ajattelemattomaan? Jotain kuitenkin on vialla ulosannissasi.

 

[mun muru]

Silloin kun itken niin olen muualla kuin netissä. Se on mun tapa vahvistaa oloa... Netto ei helpota suruun.

Kun mun mieheni sai aivoinfarktin ja minä - pienen lapsen äitinä ja toinen vatsassa - elin viikkokaudet epätietoisena siitä, jääkö hän edes henkiin, sain tältä palstalta aivan uskomattoman paljon tukea. Täällä minä vietin ne unettomat yöt, joina en enää viitsinyt ystäviäni tai sukulaisiani valvottaa. Ihania ihmisiä täällä ainakin silloin oli. Varmasti asiaan vaikuttaa se, millaisella mielellä ja millaisia asioita tänne itse kirjoittaa.

Joo niin vaikuttaa. Sä olet ollut vahva kun et masentunut.

 

[vieras]

Sä olet myös sanonut yhtä ja toista vammaisista ja sellaisenkin muistan missä yksinäisyydestä puhuttiin ja sinusta ihmisessä on jotain perustavan laatuista vikaa jos ei ole kavereita. Sanoit että oma vika, turha valittaa.
Luulen ettet ole ilkeä, hieman yksinkertainen vaan.

Ilmoitan kaikki mustamaalaamiset ylläpidolle. Myös tämän. Kiitos. Koska en halua riitaa. Mene vaikka kiusaamaan lapsiasi.. Mitä sinä täällä roikut mua haukkumassa ja varmaan muitakin.

En haukkunut, ihan totesin oman mielipiteeni. Sitähän toitotat kokoajan että täällä saa sanoa avoimesti ja siksi kerrot mielipitees. Kaivapa se down ketju jostain ylös ja lue ihan ajatuksella millaista pahaa mieltä olet kylvänyt. Vaihdanko sanan yksinkertaisen sitten ajattelemattomaan? Jotain kuitenkin on vialla ulosannissasi.

tän ketjun haluaisin lukea.

 

[A]

Ap muuttui Minnaksi kun ei ymmärrystä saanut. Olen kyllä 100 % varma ettet tiedä mitään masennuksesta. Alakulo ja masennus on aivan eri asioita. Lievä ja vaikea on aivan eri asia.Näköjään et tiedä edes mitkä seikat vaikuttaa masennukseen, fysiikkaan on vaikea itsellä vaikuttaa..siis elimistön toimintaan.
Se on helppo huudella kun on itse suojattua elämää elänyt. Sä olet todella naiivi.

Masennus = välitysainehäiriö ( serotoniini-) ja tiedän monta keinoa esim. urheilu, lääkkeet joilla elimistö korjaa omat välitysianekulut ( ei toimi monillekaan masentuneille-), positiiviset tapahtumat, huumepohjaiset lääkkeet kuten Dexetrine.

Nyt taidat sekoittaa ahdistukseen yhdessä masennuksen kanssa? Ahdistushäiriö vaatii kovempia otteita. Muistan kun itse ahdistuin niin tipuin maahan ja huulet siniset ja henki ei kulkenut...
Oli kyse siitä että mulle oli käynyt paha moka.

Nyt ei ollut kyse siitä osaatko käyttää googlea vaan siitä mikä on ymmärryksesi masennuksesta.