Miksi koette kotiäitinä olemisen raskaaksi?

[Rantakoivu]

Meri-Kaisla:Kyllähän työäiditkin joutuvat kokemaan lasten kiukuttelun, tekemään samoja rutiineja päivästä toiseen ja usein menemään kipeänä töihin. Kun kaikissa työpaikoissa ei niin vain jäädä nuhan takia kotiin. Kotiäitien tekemä "työ" ei ole millään tavalla raskaampaa kuin työäitien oikea duuni. Se on oleskelua kotona ja makaamista, kone pesee tiskit ja pyykit ja kun mies tulee kotiin niin alkaa itku sekä parku kun on niin raskasta ollut. Tosiasiassa äiti ollut kerran ulkona lasten kanssa, siivonnut hieman, ottanut päivätorkut lasten kanssa, vaihtanut ehkä muutaman vaipan ja kehtaa valittaa miehelle kun tulee kotiin. Voi elämän kevät.

just näin monessa aperheesa. mies on ollut töissä 12-13 tuntia ehkä ffyysisesti raskaasa työss niin ensimmäisenä otiin tuillessa akka sanoo ettänyt tehdään kevätsiivous, mies ei ehdi edes syödä, baan ensimäisenä käsketään tampta matot, sitten o pakko alkaa pesemän lattioita ja kun se on tehty on vielä hommaa, kun äiti ei ole ehtinyt tekemään ku on pitänyt istua netissä, lakata kynnet jne...

 

[onni löytyy arjesta]

Meillä päivissä tietty rutiini mutta pyrin keksimään vaihteluakin, että olisi kaikille kivempaa. Raskainta mielestäni on oman rauhan ja ajan puute. Töissä kun pääsee vessaankin yksin eikä yleensä kukaan kilju oven takana.. Lakisääteinen kahvitauko puuttuu myös.

 

[laiska kotiäiti]

Mä en oo koskaan kuullut kenekään valittavan kotiäitiydestä. oon vaan kuullut valitusta siitä miten siitä valitetaan. =D
Siis ihan oikeasti.

Jos siitä pitäis tosissaan valittaa, miksi olisi kotiäiti?

Ja mäkin tonne toiseen jo vastasin että mun ei ainakaan edes tarvi kuin maata sohvalla kun lapset tekee kaiken. ;D

 

[Meri-Kaisla]

Meri-Kaisla:Kyllähän työäiditkin joutuvat kokemaan lasten kiukuttelun, tekemään samoja rutiineja päivästä toiseen ja usein menemään kipeänä töihin. Kun kaikissa työpaikoissa ei niin vain jäädä nuhan takia kotiin. Kotiäitien tekemä "työ" ei ole millään tavalla raskaampaa kuin työäitien oikea duuni. Se on oleskelua kotona ja makaamista, kone pesee tiskit ja pyykit ja kun mies tulee kotiin niin alkaa itku sekä parku kun on niin raskasta ollut. Tosiasiassa äiti ollut kerran ulkona lasten kanssa, siivonnut hieman, ottanut päivätorkut lasten kanssa, vaihtanut ehkä muutaman vaipan ja kehtaa valittaa miehelle kun tulee kotiin. Voi elämän kevät.

Sä provosoit mua puolustelemaan kotiäitiyden rankkuutta, mutta en mä jaksa. Se niin riippuu ihmisestä mitä tekee ja miten kokee asiat. Kyllä sä sen tiedät.

 

[päve]

Kyllä minä voin ihan rehellisesti sanoa, että ei kotiäitinä oleminen helppoa ole. Joskaan ei työssä/koulussa käyvän äidin homma ole sen helpompaa eikä vaikeampaa, kokemuksella. Mielestäni nämä asiat eivät ole täysin vertailukelpoisia, molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.
Niin kuin moni täällä on jo maininnutkin, että se tekee kotona olemisesta raskasta, kun täytyy koko ajan olla läsnä ja valppaana. Vastuu on suuri ja oma jaksaminen joskus huonon yön jäljiltä aika vähissä. Onneksi lapset myös antavat paljon, eikä aina ole vain raskaita ja huonojen öiden jälkeisiä päiviä!=)
Täytyy sanoa, että koulun jälkeen jäi ikävä sitä "minänä" olemisen tunnetta. Kotiäitinä olet koko ajan äiti ja harvoin saat kokea omaa, ihan ikiomaa arvostusta pelkästään muusta kuin äitinä olemisesta. Siltä ainakin tuntuu joskus.
Sitä taas ei jäänyt ikävä, että oli ainainen syyllisyyden tunne, kun ei ehtinyt olla mielestään tarpeeksi lasten kanssa, aina piti olla menossa tai tulossa hoitoon, herätä aikaisin, kiireellä toimittaa kauppaa-asiat ja välttämättömimmät kotihommat jne.
MUTTA ei kotiäitinäkään ole kokopäivää aikaa tehdä kotihommia. Aamulla aamutoimiin menee helposti tunti. Jos on huono yö takana, niin kauemminkin tai sitten on nukuttu niin myöhään, että kello on jo 10. Sitten aletaan valmistautua ulos. Alle 3v lapset ei osaa täysin itse pukea. Ja kaikenlisäksi ulos kyllä haluttais, mutta pukeminen on niin kiukuttelun takana. että siihen menee 15min/lapsi. Pienempi myös ehtii kakata siinä välissä.
Ulos kun vihdoin taistelujn jälkeen päästään, kävellään puistoon, käydään kaupassa ja tullaan kotiin, aikaa on mennyt kaikkinensa 2-3h. Välipala tai ruuan laitto, riippuen lasten väsymyksestä. Päiväunilta kun lapset heräävät, kello onkin jo puoli neljä vähintään, vaippojen vaihto ja leikkiä siihen asti kun mies tulee. Päiväunien aikaan itse saa kerrankin rauhassa juoda kahvit ja lukea uutiset. Ehtii siinä myös laittaa esim. pyykkejä ja tiskata. Mutta kovin monesti itsellä ainakin se ainut päivän rauhallinen hetki menee oleiluun ja omasta ajasta nauttimiseen. Ei se "työpäivä" nääs lopu siihen pisteeseen kun mies astuu ovesta sisään... Näin meillä. =)

 

[I-ha-na]

Jos ei voimavarat riitä sosiaaliseen elämään lasten ollessa kotihoidossa niin ainahan voi hakea apua lasten hoitoon. Lastensuojelusta esim. voi saada perhetyöntekijän tms.

Ei Turussa saa, ellei ole lastensuojelutapaus, ts. ellei ole sossun valvonnan alla.

aika harvoissa paikoissa saa. Ei riitä työtekijät.

 

[I-ha-na]

Meri-Kaisla:Kyllähän työäiditkin joutuvat kokemaan lasten kiukuttelun, tekemään samoja rutiineja päivästä toiseen ja usein menemään kipeänä töihin. Kun kaikissa työpaikoissa ei niin vain jäädä nuhan takia kotiin. Kotiäitien tekemä "työ" ei ole millään tavalla raskaampaa kuin työäitien oikea duuni. Se on oleskelua kotona ja makaamista, kone pesee tiskit ja pyykit ja kun mies tulee kotiin niin alkaa itku sekä parku kun on niin raskasta ollut. Tosiasiassa äiti ollut kerran ulkona lasten kanssa, siivonnut hieman, ottanut päivätorkut lasten kanssa, vaihtanut ehkä muutaman vaipan ja kehtaa valittaa miehelle kun tulee kotiin. Voi elämän kevät.

varmasti on näin mutta on myös monia perheitä missä kotona oleminen voi olla rankkaa monesta syystä.

lähinnä naurattaa väitellä että onko kotiäidillä vai uraäidillä rankempaa ja onko rankinta sittenkin isillä. just just

 

[kotiäiti]

Miten niin kotona olemista neljän seinän sisällä?Kyllä mä kotiäitinä kävin joka päivä melkein jossain lastenkanssa, tapasin kavereita ja heidän lapsiaan. Omasta asenteesta se on kiinni.

_Suurin osa ajasta_ Vähän vaikea tavata kavereita jotka ovat töissä tai opiskelevat päivät,illalla tämä onnistuu, päivällä ei.Toisekseen mulla ei tulis mieleenikään 1,5vuotiaan kanssa istua päivää puistossa, koska sellaista täällä tuppukylässä ei edes ole ja lähin kaupunki jossa tälläisiä puistoja olisi on 45km päässä.Sinne siis..Mä en kirjoittanut että mulla olis raskasta, vaan se aikuisen seurapäivisin tekisi joskus terää.

 

[Tarmoerkale]

En ole koskaan kokenut. Erittäin vaikeassa elämäntilanteessa reilu vuosi sitten eräs meitä auttamaan valjastettu työntekijä kysyi useaan kertaan tämän tyylisiä kysymyksiä minulta odottaen ilmeisesti jonkinlaista purkausta tai patojen murtumista: "Sinähän olet varmaankin nyt melko väsynyt, kun olet ollut kotona... " vastasin, että en todellakaan ole , mutta mennään asiaan. Ja uudelleen se yritti aina vaan "Nyt tämän pitkän kotiäitinäolon aikana olet varmasti uupunut lasten valvottamisiin..." sanoin, että ei mun lapset ole koskaan valvottaneet. Mennään asiaan. Ja taas parin lauseen jälkeen "haluaisin nyt kuitenkin että miettisit, että tässä tilanteessa jaksamisesi kotiäitinä on erittäin kovilla..." Silloin sanoin, että annetaanko olla koko paskan. Eipä tästä hyötyä ole, jos ei rouva psykiatrian tohtori usko niin ei sitten usko.

Jos mun selkani joku katkaisee, niin se ei ole lasten kanssa oleminen, niiden elämään osallistuminen ja kokopäivätoiminen äidin työ! Sitähän tässä on haluttu, ja valintoja siksi tehty. Ärsyttää aivan suunnattomasti kun yleinen oletus on se, että kotiäidit ovat väsyneitä taakkansa alla. Ja kun sen päätöksen he ovat siellä virkansa puolesta tehneet, mikään ei heidän päätään käännä.

Siispä lopetin sen "hoitosuhteen" siihen kertaan. Seuraavalla kerralla kun menin pojan kanssa neuvolaan, alkoi tämä pegasusta käyttänyt terveydenhoitaja penkomaan samaa asiaa. Että on mahdollista saada kotiapua. Että neuvolan kautta voi saada keskusteluapua. MITÄ VI**UA KUN EN MÄ HALUA!! Olisin vaan halunnut olla rauhassa perheeni kanssa. Se oli parasta parantavaa hoitoa.

Edelleen saan jostakin sosiaaliasemilta ja perhetyöstä yhteydenottoja, että pitäisi mennä käymään. Ironista on, että joku valittaa jääneensä ilman apua sitä hakiessaan. Mulla kävi mielessä hakea apua sille yli-innokkaalle psykiatrille ja sen aisaparille, mikä sosiopaatti nyt ikinä sitten olikaan.

 

[Desdemona]

Meri-Kaisla:Kyllähän työäiditkin joutuvat kokemaan lasten kiukuttelun, tekemään samoja rutiineja päivästä toiseen ja usein menemään kipeänä töihin. Kun kaikissa työpaikoissa ei niin vain jäädä nuhan takia kotiin. Kotiäitien tekemä "työ" ei ole millään tavalla raskaampaa kuin työäitien oikea duuni. Se on oleskelua kotona ja makaamista, kone pesee tiskit ja pyykit ja kun mies tulee kotiin niin alkaa itku sekä parku kun on niin raskasta ollut. Tosiasiassa äiti ollut kerran ulkona lasten kanssa, siivonnut hieman, ottanut päivätorkut lasten kanssa, vaihtanut ehkä muutaman vaipan ja kehtaa valittaa miehelle kun tulee kotiin. Voi elämän kevät.

just näin monessa aperheesa. mies on ollut töissä 12-13 tuntia ehkä ffyysisesti raskaasa työss niin ensimmäisenä otiin tuillessa akka sanoo ettänyt tehdään kevätsiivous, mies ei ehdi edes syödä, baan ensimäisenä käsketään tampta matot, sitten o pakko alkaa pesemän lattioita ja kun se on tehty on vielä hommaa, kun äiti ei ole ehtinyt tekemään ku on pitänyt istua netissä, lakata kynnet jne...

No älkäähän nyt.

 

[jenni87]

Kyllä itse koen ainakin ihan lomaksi viikonlopputyöni. Kotona on henkisesti rankkaa, sitä samaa kokoajan, ilman aikuisen seuraa, lähinnä meillä ainakin kotona oloa, sattuneista syistä, sellanen jatkuva läsnäolo on rankkaa, ei ole edes kahvitunteja... Kun käyn viikonloppuna töissä ja tulen olen hirveän energinen ja luen lapsille vaikka viis satua vaikka normaalipäivän (siis kotipäivän) jälkeen en kyllä jaksaisi...

 

[juu..ehkei..]

Meri-Kaisla:Kyllähän työäiditkin joutuvat kokemaan lasten kiukuttelun, tekemään samoja rutiineja päivästä toiseen ja usein menemään kipeänä töihin. Kun kaikissa työpaikoissa ei niin vain jäädä nuhan takia kotiin. Kotiäitien tekemä "työ" ei ole millään tavalla raskaampaa kuin työäitien oikea duuni. Se on oleskelua kotona ja makaamista, kone pesee tiskit ja pyykit ja kun mies tulee kotiin niin alkaa itku sekä parku kun on niin raskasta ollut. Tosiasiassa äiti ollut kerran ulkona lasten kanssa, siivonnut hieman, ottanut päivätorkut lasten kanssa, vaihtanut ehkä muutaman vaipan ja kehtaa valittaa miehelle kun tulee kotiin. Voi elämän kevät.

Ihan vitsuillakseen pilkkua nus nus..Onko meillä tiskikone? Kun konekkin pesee tiskit

Ja ihan samaa linjaa kanssasi jatkaen, jos kotiäidin arki on tosiaan tuollaista miten sinä sen kuvailet, niin helpollapa pääsee työtä tekevät äidit kun tarhantätit tekevät kaiken tuon.

 

[Mimosan äippä]

Ei ole oikein virikkeitä aivoille, kaikki päivät samanlaisia, juttuseuraa vähän, lapsi sekottaa...elämä yhtä siivoamista, ei hetkeäkään omaa rauhaa..

 

[jenni87]

Lasten kiukutteluakin on helpompi kuunnella 16-20 kuin 7-20. Että sitä vaan, että puolensa ja puolensa kummassakin... niin kotiäideillä kun työssäkäyvillä.

 

[Markiisi musculocutaneus]

tosi moni valittaa oman ajan puutteesta omasta rauhasta jne..eikö teillä ole miehiä ollenkaan?tai esim mll lapsenvahti vaik kerta viikos..

 

[jenni87]

tosi moni valittaa oman ajan puutteesta omasta rauhasta jne..eikö teillä ole miehiä ollenkaan?tai esim mll lapsenvahti vaik kerta viikos..

Mä en valita suuremmin, mutta mies on päivät töissä, illatkin usein. Ja mll:n hoitajia ei ole, seurakunnankin lastenpalvelu lopetti...

 

[Meri-Kaisla]

tosi moni valittaa oman ajan puutteesta omasta rauhasta jne..eikö teillä ole miehiä ollenkaan?tai esim mll lapsenvahti vaik kerta viikos..

Mun mies ei valitettavasti tee töitä klo. 8-16. Sitten kun on kotona auttaa kyllä ja mutta onhan ne lapset edelleen siinä ja toki niiden kuuluukin olla.

 

[LEAL]

Miten niin kotona olemista neljän seinän sisällä?Kyllä mä kotiäitinä kävin joka päivä melkein jossain lastenkanssa, tapasin kavereita ja heidän lapsiaan. Omasta asenteesta se on kiinni.

Kaikilla ei ole sellasia kavereita, varsinkaan "lapsellisia" :/

Mutta en mä valita, että tää ois rankkaa.

 

[Markiisi musculocutaneus]

tosi moni valittaa oman ajan puutteesta omasta rauhasta jne..eikö teillä ole miehiä ollenkaan?tai esim mll lapsenvahti vaik kerta viikos..

Mun mies ei valitettavasti tee töitä klo. 8-16. Sitten kun on kotona auttaa kyllä ja mutta onhan ne lapset edelleen siinä ja toki niiden kuuluukin olla.

juu ei täälläkkään ei ole patjaa vielä töihin vienyt silti tuota omaa aikaa löytyypi mikäli sitä tarvitsen,järjestely kysymyksiä

 

[Meri-Kaisla]

tosi moni valittaa oman ajan puutteesta omasta rauhasta jne..eikö teillä ole miehiä ollenkaan?tai esim mll lapsenvahti vaik kerta viikos..

Mun mies ei valitettavasti tee töitä klo. 8-16. Sitten kun on kotona auttaa kyllä ja mutta onhan ne lapset edelleen siinä ja toki niiden kuuluukin olla.

juu ei täälläkkään ei ole patjaa vielä töihin vienyt silti tuota omaa aikaa löytyypi mikäli sitä tarvitsen,järjestely kysymyksiä

Meillä ei juurikaan tukiverkkoa ole. Tästä varmaan saisi uuden tappelun, mutta nyt tilanne vaan on se, että emme saa hoitoapua. Saan toki omaakin aikaa silloin tällöin. Mutta olen luonteeltani sellainen, että olen aina tarvinnut paljon omaa aikaa ja omaa rauhaa. Ja tässä on ollut minun kasvunpaikkani. (Tästäkin saa sitten hyvän kinan aikaan ).

Mutta painotan, että seinät ei kaadu päälle ja viihdyn kotona ja olen täällä ihan omasta tahdostani.

 

[meah]

Tää järjettömän suora vastakkainasettelu tällä palstalla jaksaa välillä naurattaa.

Kaikilla on joskus rankkaa, henkisesti tai fyysisesti tai sekä että.

Ja normaali ihminen kokee tarvetta purkaa joskus.

Mutta näillä eväillä kukaan ei sais valittaa, koskaan.
Kotiäidin valitus loukkaa työssäkäyvää, jolle on rankkaa kuskata lapsia hoitoon aamuin ja illoin ja hoitaa kotityöt siihen päälle.

Työtä tekevän valitus loukkaa kotiäitiä, sillähän sentään on työ johon paeta lapsia, tylsistymistä, aikuiskontaktien puutetta ja josta saa rahaakin.

Äidit ei ylipäätään saa valittaa, ainakaan lapsiin liittyen. Se loukkaa lapsettomia.
Lapsettomat ei saa avautua, koska joku paksu ämmä saa pahan mielen ja oman tunnon tuskia, kun tärppäsi heti kertalaakista.

Rikkaat, kauniit ja hoikat ei saa valittaa, koska niillä on rahaa ja ulkonäköä.

Köyhät, työttömät, yksinhuoltajat ja lihavat ei saa valittaa, koska ne on aina tavalla tai toisella itse syyllisiä tilanteeseensa.

Tämän ja vastaavien palstojen tarkoitus ei ainakaan ole sellainen sosiaalinen kanssakäyminen, johon kuuluu murheidensa purkaminen silloin kun niitä on ja vertaistuen hakeminen.

Tarkoitus on tehdä ketjuja tyyliin ruokagallup ja puhua vaippamerkeistä (niissäkään ei sitten mielellään saa valittaa, jos ei mielikuvitus riitä päivän menun laatimiseen ja vauvalla on vaippaihottumaa).

Poistukaa ruokagallup-ketjuun, täällä ei ole mitään nähtävää |O

 

[NeitiNasu]

Mä en koe kotiäitiyttä rankaksi, tällä hetkellä. Neitin ollessa pieni ajoittain kyllä, sellaista oli ilmassa. Mutta nyt, kun parisuhde on hyvä, ja muutenkin elämäni oon järjestänyt sellaiseksi ettei monella eri osa-alueella on taphtumaa ja toimintaa, en koe että olisi kotonakaan rankkaa. Kyllä, voi olla päiviä, jolloin tuntuu että pparemminkin voisi mennä. Mutta ei se kotiäitiydestä johdu.

 

[Valaja]

meah ilmaisi asian erittäin osuvin sanakääntein. Niin ja vastaan silti, että enpä mää valittele varmaan sen isommin ku muutkaan olojaan, oli ne mitä vaan ite kelläki. Kuka oikeesti on tyytyväinen eloonsa? Että ei koskaan valita. Ei kukaan.

 

[nöppönen]

Tää järjettömän suora vastakkainasettelu tällä palstalla jaksaa välillä naurattaa.

Kaikilla on joskus rankkaa, henkisesti tai fyysisesti tai sekä että.

Ja normaali ihminen kokee tarvetta purkaa joskus.

Mutta näillä eväillä kukaan ei sais valittaa, koskaan.
Kotiäidin valitus loukkaa työssäkäyvää, jolle on rankkaa kuskata lapsia hoitoon aamuin ja illoin ja hoitaa kotityöt siihen päälle.

Työtä tekevän valitus loukkaa kotiäitiä, sillähän sentään on työ johon paeta lapsia, tylsistymistä, aikuiskontaktien puutetta ja josta saa rahaakin.

Äidit ei ylipäätään saa valittaa, ainakaan lapsiin liittyen. Se loukkaa lapsettomia.
Lapsettomat ei saa avautua, koska joku paksu ämmä saa pahan mielen ja oman tunnon tuskia, kun tärppäsi heti kertalaakista.

Rikkaat, kauniit ja hoikat ei saa valittaa, koska niillä on rahaa ja ulkonäköä.

Köyhät, työttömät, yksinhuoltajat ja lihavat ei saa valittaa, koska ne on aina tavalla tai toisella itse syyllisiä tilanteeseensa.

Tämän ja vastaavien palstojen tarkoitus ei ainakaan ole sellainen sosiaalinen kanssakäyminen, johon kuuluu murheidensa purkaminen silloin kun niitä on ja vertaistuen hakeminen.

Tarkoitus on tehdä ketjuja tyyliin ruokagallup ja puhua vaippamerkeistä (niissäkään ei sitten mielellään saa valittaa, jos ei mielikuvitus riitä päivän menun laatimiseen ja vauvalla on vaippaihottumaa).

Poistukaa ruokagallup-ketjuun, täällä ei ole mitään nähtävää |O

aamen

 

[tähdenlento09]

Ei tää kotiäitinä olo nyt mitenkään ylitsepääsemättömän rankkaa ole. Aikuista seuraa vaan kaipaa välillä enemmän kun mitä tällä hetkellä on. Kaverit ja ystävät kun asuu toisella paikkakunnalla.
Mutta senkin asian eteen voi tehdä itse paljonkin, omasta itsestäänhän se loppujen lopuksi on kiinni miten ne päivänsä viettää.

Toisille tämä ei sovi, mutta mulle kyllä. Olen iloinen ja tyytyväinen että voin olla pienten kanssa kotona. Ei tarvitse raahautua sängystä "aamuyöstä" ja viedä lapsia hoitoon kukonlaulun aikaan =)