Minä en jaksa enää

[nöppönen]

multa pääs itku.. taas muistan miks imetin kuopusta niin pitkään et tilanne meni siihen mihin meni. avioliitto meni ja koti, mut päätin olla hyvä edes siinä et imetän. imetin, imetin ja imetin kunnes en nukkunut yöllä enkä päivällä. itkin yöt, itkin päivät ja yritin samalla hoitaa kaks lasta. luojan kiitos neuvolalääkäri näki mut sinä eräänä päivänä ja soitti siltä istumalta meille ajan sairaalaan jossa kuopus oli sit rintavieroituksessa. mut onneks tääl on ihmisiä jotka osaa ain muistuttaa miten imettämätön äiti on itsekäs.

 

[äiti tuu ikkunaan...]

entä jos olisi valmis sitoutuu, mutta sítä maitoo ei vaan tule?? joillain kato voi taustalla olla jokin sairaus tms???

No ne on sitten erityistapauksia ja jokainen tekee sitten päätökset senhetkisen tilanteen terveydentilan mukaan. Jokatapauksessa fakta on se, että sitä maitoa tulee lähes kaikilta naisilta jos vaan näkee vaivaa imetyksen eteen. Mä itse täysimetin esikoista 4 kk ja aloin sitten antaa soseita "kun maitoa ei vaan tullut". Nyt tällä tietämyksellä kyseessä oli vain tiheän imun kausi ja jos olisin päivän tai kaksi pidempään jaksanut sitä tississä roikottamista, olisi imetys onnistunut. Esikon imetys loppui kokonaan 8 kk iässä kun jouduin leikkaukseen ja lääkärit sanoi, että imetys pitää lopettaa nukutuksen vuoksi. No, tällä tietämyksellä voin sanoa, että ei olisi tarvinnut lopettaa, vaan sitä olisi aivan hyvin voinut jatkaa. Myöhäistä mukista kun paskat on housussa, mua itseäni vaan sieppaa se, että oma ensimmäinen imetykseni meni mönkään virheellisen tiedon ja liian vähäisen ohjauksen puutteessa ja sen vuoksi pyrin jakamaan tietoa niin että mahdollisimman moni pystyisi imettämään eikä lopettaisi sitä liian heppoisin perustein kuten minä esikoiseni kohdalla.

Pienenä vihjeenä voisin sitten sinulle sanoa tämän, kun kerta haluat jakaa imetystietoutta. Asia on erittäin herkkä melkeinpä kaikille tuoreille äideille ja jos tuohon malliin tietoasi jaat, saat varmasti äidille entistä huonomman olon. Imetystietouden jakaminen on erittäin herkkä laji, jossa täytyy miettiä myös sitä, miten sanansa asettelee. Esimerkiksi itselleni jo pelkkä: korvikkeellakin kasvaa terveitä lapsia-kommentti sai aikaan itkun ja pahan mielen. Että ihan empatiaa mukaan, hienoa että haluat auttaa toisia imetyksen kanssa, mutta jos noin neuvot, niin suosittelisin siinä tapauksessa jättämään väliin. Muistat varmaan, että tuoreet äidin on aika herkkiä

 

[Sanna80]

Meinaatko että äiti joka ei pysty/halua imettämään syystä toi toisesta, ei ole kykenevä sitoutumaan lapseensa. Et kuule tiedä kuinka paljon tuo loukkasi.
Joskus äidillä tai lapsella voi olla vaikka joku sairaus joka estää imetyksen, oli se sitten synnytyksen jälkeistä masennusta tai lapsen sairaus. Omalla kohdallani lapseni oli niin sairas ettei imetys luonnistunut. Mutta...kellään ei ole oikeutta tulla sanomaan mulle tai muillekaan että ei olisi sitoutunut lapseensa.

En meinaa enkä MISSÄÄN ole niin sanonutkaan. Kuten aiemmin jo kirjoitin, itse olen esikoisen imetyksen kanssa luovuttanut liian helpolla tiedon ja ohjauksen puutteen vuoksi ja siksi, että en luottanut itseeni ja taitoihini äitinä. Mä en halua yleistää, että äiti joka ei imetä = huono äiti, sillä niin ei todellakaan kaikissa tapauksissa ole. Ei todellakaan. SAATTAA olla, että taustalla on äidin tai lapsen sairaus, ja ne on sitten ERITYISTAPAUKSIA. Sitä vaan tässä yritän sanoa, että ap:lta tulee maitoa, lapsi kasvaa ja saa maitoa. Imetys ei aina suju helposti, mutta silti ensimmäiset kommentit tässä ketjussa olivat, että "lopeta imetys". Äidinmaito kuitenkin ON parasta ravintoa lapselle ja sen vuoksi mua ihmetyttää, että ei yritetä kannustaa siihen imetyksen jatkamiseen ja antaa neuvoja miten kenties se helpottuisi. Suurin osa vaan tyynesti toteaa, että lopeta imetys. Ei kenenkään tarvitse yli oman jaksamisensa ja rahkeidensa oman ja/tai lapsen hyvinvoinnin kustannuksella imettää väkipakolla, mutta eikö asiaan voisi kommentoida, että yritä vielä ja jos hommasta kertakaikkiaan ei tule mitään, niin kokeile jotain muuta. Esim. niin, että isä hoitaisi vauvaa muutaman tunnin että äiti saisi levätä, sen jälkeen sitä imetystä jaksaisi taas ihan eri tavalla kun on hetken saanut levätä.

Mun teksteistä kannattaa tavata rivejä, ei rivien välejä. Ne on tyhjiä.

 

[Mamma-78]

Molemmissa on puolensa, mutta kannattaa vielä yritellä sitä imetystäkin. Välillä tulee niitä aikoja, että lapsi on jatkuvasti tissillä, mutta sillä tavallahan se vauva "tilaa" seuraavien päivien maidot. Kysynnän ja tarjonnan laki.. Sehän on välillä tosi turhauttavaa, mutta kannattaa hyödyntää ne tissittelyt esim. luet lehtee, katsot telkkaria tai oot netissä samalla. Iso pehmee tyyny, sohvalla selän taakse tyyny ja jos sulla on niin jalkarahi jalkojen alle, niin saat itsekin hyvän ja rennon asennon. Etenkin jos on esikoinen, niin kannattaa käyttää nyt aluksi aikaa, se oikeesti helpottaa pian! Etenkin kun sulla ei ole maidontulosta kiinni. Tsemppiä!!

 

[Möörwa]

Kokeile sitä tuttia vielä. Ei meilläkään mukulat aluksi tuttia huolineet, mut sitkeän yrittämisen jälkeen onnistui. Tällä nuorimmalla meni tottumiseen n. viikko. Muuten olis varmaan roikkunu tissillä 24/7 ja mä olisin varmasti ollut samassa jamassa kuin sä nyt! :hug: Ei vaan oikeesti pää kestäis toimia tuttina kokopäivää.

Meillä on myös annettu vauvalle tuttelia melkeen alusta asti lisäks. Isä on siis välillä syöttänyt pullosta, ettei mun aina tarvitse keskeyttää touhujani kun vauvalla on nälkä.
Onko teillä muuten mies yrittänyt syöttää vauvaa? Meillä ei meinaan neiti huolinut multa pulloa millään, mut iskän syöttämänä kelpasi vallan mainiosti!

Näin meillä on toimittu, koska mua ahdistaa ihan hirveesti se ajatus että mä olen ainoa joka voi vauvan syöttää, rauhoittaa, nukuttaa jne. Siis mielelläni vauvaa hoidan, mutta mulla on henkisen kestämisen takia oltava se 'takaportti' että mä tiedän etten ole korvaamaton, että tiedän noiden ( vauvan ja isän ) pärjäävän jos mä uuvahdan. Kuulostaa hassulta, mun on siis tehtävä tällaisia 'järjestelyjä' sen varalta etten jaksais, jotta jaksaisin paremmin.

 

[Sanna80]

sun varmaa hei kannattais situtua niihin lapsiisi että ne saa kunnon ruokaa ja pääsee ulkoilee!!! Ja rytmit tuo lapselle turvallisuuden tunteen. Et kenenköhän täs olis pitäny jättää lapset tekemät, ku ei voi lapsiinsa panostaa täysillä!!!

Minun. Ja olisin ihan satavarmasti jättänytkin jos olisin tiennyt jääväni yksinhuoltajaksi kahdelle lapselle. Mä kun olin laskenut rahkeeni sen mukaan, että mulla on toinen aikuinen jakamassa vastuuta kodista, lapsista ja toimeentulosta. Että ihan jos ei tiedä asioista sen enempää, niin ei kannata huudella. Mä en ihan aikuisten oikeasti TODELLAKAAN olisi alkanut lapsia tehdä jos tämä tuleva tilanne olisi ollut tiedossa.

 

[Vieras]

mutta annan mielelläni neuvoja sellaisille, jotka hauavat jatkaa imetystä, vaikka se alkuun vaikeaa olisikin (eikös se muuten ole aika vaikeaa lähes kaikilla) ?!

Tääkin on monesti sekä asennekysymys että tiedonpuutetta, jos imetys epäonnistuu. Uskotaan kaikenmaailman mutujuttuihin tyyliin äitikin imetti vain viikon ja sitten "maito loppui". Valitettavasti neuvoloiden imetysohjaus on vielä monessa paikassa vanhentunutta ja ala-arvoista, kun on terkkojen omasta mielenkiinnosta kiinni päivittää tietonsa siitä 70-luvun korvikeinnostuksesta.

Voihan se olla joskus asennekysymys, mutta väitä että useammin se on ihan vaan sitä, että yksinkertaisesti se maidontulo loppuu, se voi johtua äidin liiallisesta stressistä tai fyysisestä kunnosta tai siitä ettei äiti ole jaksanut hoitaa itseään tarpeeksi. Siihen voi olla ihan syy eikä se aina ole kiinni pelkästään asenteesta. Sitä pitäisi äitien enemmän miettiä, että saakohan tuo lapsi oikeasti tarpeeksi ravintoa kun koko ajan tuntitolkulla rintaa imee tai heti imettyään jatkaa suoraa huutoa...ei äidin järkähtämätön päätös saisi kuitenkaan mennä lapsen kylläisyyden edelle. Mä en ole ollenkaan korvikeintoinen, päinvastoin. Äidinmaito on parasta lapselle, mutta uskon kokemuksesta, että joskus sitä maitoa ei vain tule tarpeeksi, jotta vauva tulisi kylläiseksi....eikä sillä ole mitään tekemistä tiedonpuutteen kanssa.

 

[juma]

sun varmaa hei kannattais situtua niihin lapsiisi että ne saa kunnon ruokaa ja pääsee ulkoilee!!! Ja rytmit tuo lapselle turvallisuuden tunteen. Et kenenköhän täs olis pitäny jättää lapset tekemät, ku ei voi lapsiinsa panostaa täysillä!!!

Minun. Ja olisin ihan satavarmasti jättänytkin jos olisin tiennyt jääväni yksinhuoltajaksi kahdelle lapselle. Mä kun olin laskenut rahkeeni sen mukaan, että mulla on toinen aikuinen jakamassa vastuuta kodista, lapsista ja toimeentulosta. Että ihan jos ei tiedä asioista sen enempää, niin ei kannata huudella. Mä en ihan aikuisten oikeasti TODELLAKAAN olisi alkanut lapsia tehdä jos tämä tuleva tilanne olisi ollut tiedossa.

sit sun varmaan pitää laittaa ne lapset lastariin ku noin paljon kadut niitten tekemistä!! Ei lapset saisi kärsiä siitä että vanhemmat eroo!! Ja sä siirrät sen sun kärsimisen lapsiisi!!

 

[Sanna80]

Voihan se olla joskus asennekysymys, mutta väitä että useammin se on ihan vaan sitä, että yksinkertaisesti se maidontulo loppuu, se voi johtua äidin liiallisesta stressistä tai fyysisestä kunnosta tai siitä ettei äiti ole jaksanut hoitaa itseään tarpeeksi. Siihen voi olla ihan syy eikä se aina ole kiinni pelkästään asenteesta. Sitä pitäisi äitien enemmän miettiä, että saakohan tuo lapsi oikeasti tarpeeksi ravintoa kun koko ajan tuntitolkulla rintaa imee tai heti imettyään jatkaa suoraa huutoa...ei äidin järkähtämätön päätös saisi kuitenkaan mennä lapsen kylläisyyden edelle. Mä en ole ollenkaan korvikeintoinen, päinvastoin. Äidinmaito on parasta lapselle, mutta uskon kokemuksesta, että joskus sitä maitoa ei vain tule tarpeeksi, jotta vauva tulisi kylläiseksi....eikä sillä ole mitään tekemistä tiedonpuutteen kanssa.

JOS tietoa saisi siitä, että äidin pitää levätä tarpeeksi, saada riittävästi juomaa ja ruokaa ja itseensä uskominen auttaa, ei se maidontulo noin vaan loppuisi. Ja se nimenomaan ON siitä tiedonpuutteesta johtuvaa.

 

[nöppönen]

sun varmaa hei kannattais situtua niihin lapsiisi että ne saa kunnon ruokaa ja pääsee ulkoilee!!! Ja rytmit tuo lapselle turvallisuuden tunteen. Et kenenköhän täs olis pitäny jättää lapset tekemät, ku ei voi lapsiinsa panostaa täysillä!!!

Minun. Ja olisin ihan satavarmasti jättänytkin jos olisin tiennyt jääväni yksinhuoltajaksi kahdelle lapselle. Mä kun olin laskenut rahkeeni sen mukaan, että mulla on toinen aikuinen jakamassa vastuuta kodista, lapsista ja toimeentulosta. Että ihan jos ei tiedä asioista sen enempää, niin ei kannata huudella. Mä en ihan aikuisten oikeasti TODELLAKAAN olisi alkanut lapsia tehdä jos tämä tuleva tilanne olisi ollut tiedossa.

mä en olis jättänyt tekemättä siitäkään huolimatta et olisin tiennyt mitä käy. mä en jaksa kaikkea.. se on selvä. olen oppinut kantapään kautta sen et joskus on päästettävä menemään itsensä siitä matalimman aidan kohdalta. oli se sitten siinä kohti kun imetän tai ulkoilemisessa. mä en ymmärrä tätä julmettua tuomitsemista. jos ei jaksa niin ei jaksa.. ja silloin on parempi keksi keino millä jaksaa. vaikka se korvike.

 

[Sleepis]

Ap:lle jaksuja! Älä ressaa, ekan lapsen kanssa kaikki on aluksi hämmentävää ja uutta ja epävarmaa, mutta kyllä se siitä lähtee sujumaan. Sä olet varmasti hyvä äiti ja tuo on iso elämän muutos. Sulla se varmaan purkautuu ahdistuksena nyt tämän imettämisen suhteen, mutta älä ota paineita. Kyllä sä pärjäät! :hug:

 

[Onnellinen Villasukka]

ap :hug:

 

[nöppönen]

Voihan se olla joskus asennekysymys, mutta väitä että useammin se on ihan vaan sitä, että yksinkertaisesti se maidontulo loppuu, se voi johtua äidin liiallisesta stressistä tai fyysisestä kunnosta tai siitä ettei äiti ole jaksanut hoitaa itseään tarpeeksi. Siihen voi olla ihan syy eikä se aina ole kiinni pelkästään asenteesta. Sitä pitäisi äitien enemmän miettiä, että saakohan tuo lapsi oikeasti tarpeeksi ravintoa kun koko ajan tuntitolkulla rintaa imee tai heti imettyään jatkaa suoraa huutoa...ei äidin järkähtämätön päätös saisi kuitenkaan mennä lapsen kylläisyyden edelle. Mä en ole ollenkaan korvikeintoinen, päinvastoin. Äidinmaito on parasta lapselle, mutta uskon kokemuksesta, että joskus sitä maitoa ei vain tule tarpeeksi, jotta vauva tulisi kylläiseksi....eikä sillä ole mitään tekemistä tiedonpuutteen kanssa.

JOS tietoa saisi siitä, että äidin pitää levätä tarpeeksi, saada riittävästi juomaa ja ruokaa ja itseensä uskominen auttaa, ei se maidontulo noin vaan loppuisi. Ja se nimenomaan ON siitä tiedonpuutteesta johtuvaa.

ja entäs sitten kun on sitä tietoa jota on myös käytetty ja silti lapsi huutaa nälkäänsä koko ajan?

 

[Sanna80]

sit sun varmaan pitää laittaa ne lapset lastariin ku noin paljon kadut niitten tekemistä!! Ei lapset saisi kärsiä siitä että vanhemmat eroo!! Ja sä siirrät sen sun kärsimisen lapsiisi!!

Mä en kadu lapsiani päivääkään. Kuten aiemmin sanoin, kannattaa keskittyä lukemaan rivejä, ei rivien välejä. MUTTA jos olisin tiennyt, että parisuhteeni kariutuu, en olisi tehnyt lapsia. Tietenkin lapset kärsii erosta, ihan jo sen vuoksi, että toinen heille tärkeä ihminen ei enää asu saman katon alla, puhumattakaan siitä, että ei se ero mullekaan ihan helppoa ole ollut ja on saanut tehdä kyllä aika monena päivänä töitä ihan sen eteen, että jaksaa sängystä nousta. Kerro mulle yksikin ero, jossa lapset eivät siitä ole kärsineet! Mutta lapsieni tekoa en todellakaan kadu, en hetkeäkään. Yritän vaan pärjätä sen faktan kanssa, että mulla ei ole aikaa, rahkeita ja varaa olla niille niin hyvä äiti kuin haluaisin olla ja mihin tiedän, että pystyisin, jos tilanne olisi eri.

 

[vieras]

Minä lopetin imetyksen kun muksu oli pari kuukautta, koska hän ei suostunut syömään tissistä ja olinpa niin laiska ja kamala etten halunnut itkettää lasta rinnalla tunti tolkulla. Joku äidin vaisto vaan sanoi että pitää antaa pullosta maitoa, että lapsen nälkä lähtee ja samalla hänen hätä tyyntyy.

Voin sanoa, että sitten kun tissitaistelut lapsen kanssa oli ohi, sekä minulla että lapsella oli parempi olla ja pystyin nauttimaan äitiydestäni. Olin sitoutunut lapseen enkä todellakaan alkanut ravata baareissa tai polttamaan tupakkaa. Otin lapsen aina aivan itseeni kiinni kun annoin hänelle maitoa pullosta, jotta saisi läheisyyttä. En koe asiasta huonoa omaatuntoa vaan kun pääsin muiden syyllistävien tekstien yli, tiesin että tein meille oikean ratkaisun. Kukaan ei voi rakastaa minun lastani niinkuin minä rakastan ja ajattelen hänen parastaan. Näin ollen olen hyvä äiti, vaikka en täydellinen.

 

[vieras]

Vai että et jaksa.. ja jo kolme viikkoa imetetty :headwall:

Se nyt vaan ei kaikilta luonnistu ja siinä ei ole mitään pahaa... mä en periaattessa ole imettänyt kumpaakaan ollenkaan, jos ei niitä kahta imaisua lasketa =)

Ihmettelenpä vain, ihan vilpittömästi, miksi vauvoja pitää sitten hankkia.

Saako vauvoja hankkia vain siksi että imettää jos ei pysty tai muu syy ni niitäkö ei sitten saa hankki? Kato peiliin! Olet tosi naivi!

 

[Sankkuli]

Vai että et jaksa.. ja jo kolme viikkoa imetetty :headwall:

Varo ettei pääsi tule enempää kipeäksi

 

[vieras]

[JOS tietoa saisi siitä, että äidin pitää levätä tarpeeksi, saada riittävästi juomaa ja ruokaa ja itseensä uskominen auttaa, ei se maidontulo noin vaan loppuisi. Ja se nimenomaan ON siitä tiedonpuutteesta johtuvaa. [/quote]

Kaikilla taitaa olla kyllä tietoa että pitää levätä MUTTA kun se ei vaan aina ole mahdollista.

Niin ja joskus on lapsia jotka eivät OPI imemään tai jaksa jonkin syyn takia. Omani syntyneet keskosina eivätkä jaksaneet/oppineet imemään meni pitkään että oppivat edes siitä pullosta syömään, lypsin kuukauden molempien vauva aikaan sen mitä tuli, mutta ei sitä riittävästi tullutkaan......

 

[fanta]

Vai että et jaksa.. ja jo kolme viikkoa imetetty :headwall:

Se nyt vaan ei kaikilta luonnistu ja siinä ei ole mitään pahaa... mä en periaattessa ole imettänyt kumpaakaan ollenkaan, jos ei niitä kahta imaisua lasketa =)

Ihmettelenpä vain, ihan vilpittömästi, miksi vauvoja pitää sitten hankkia.

Saako vauvoja hankkia vain siksi että imettää jos ei pysty tai muu syy ni niitäkö ei sitten saa hankki? Kato peiliin! Olet tosi naivi!

Niin, joskus tuntuu unohtuvan, ettei ensinnäkään hankita vauvaa, vaan ihminen koko elämänsä kaareksi, eikä siihen sitten enää hankkiminen sanana sovikaan ollenkaan.

 

[Vieras]

Voihan se olla joskus asennekysymys, mutta väitä että useammin se on ihan vaan sitä, että yksinkertaisesti se maidontulo loppuu, se voi johtua äidin liiallisesta stressistä tai fyysisestä kunnosta tai siitä ettei äiti ole jaksanut hoitaa itseään tarpeeksi. Siihen voi olla ihan syy eikä se aina ole kiinni pelkästään asenteesta. Sitä pitäisi äitien enemmän miettiä, että saakohan tuo lapsi oikeasti tarpeeksi ravintoa kun koko ajan tuntitolkulla rintaa imee tai heti imettyään jatkaa suoraa huutoa...ei äidin järkähtämätön päätös saisi kuitenkaan mennä lapsen kylläisyyden edelle. Mä en ole ollenkaan korvikeintoinen, päinvastoin. Äidinmaito on parasta lapselle, mutta uskon kokemuksesta, että joskus sitä maitoa ei vain tule tarpeeksi, jotta vauva tulisi kylläiseksi....eikä sillä ole mitään tekemistä tiedonpuutteen kanssa.

JOS tietoa saisi siitä, että äidin pitää levätä tarpeeksi, saada riittävästi juomaa ja ruokaa ja itseensä uskominen auttaa, ei se maidontulo noin vaan loppuisi. Ja se nimenomaan ON siitä tiedonpuutteesta johtuvaa.

Mites kun minä satun olemaan koulutukseltani terveydenhoitaja ja tiesin aivan nuo kaikki asiat ja niitä mulle vielä neuvolassa muistutettiinkin? No yritin juoda litra tolkulla, söin ettei vaan olisi ehtinyt tulla nälkä, koska silloin äidinmaitoon erittyy elimistöstä myös "myrkkyjä", lepäsin niin paljon kuin kykenin, ja muuten missä vaiheessa lepää jos lapsi on koko päivän tissillä?, ja yritin uskoa itseeni niin paljon kun vaan pystyin vaikka kovin paljon ja liikaa esikoisesta stressasinkin, nyt ymmärrän sen mutta en silloin aikoinaan, tiesin myös tehoimuttelu-ajoista ja joskus sen ihan ymmärsinkin olevan. Mutta kun kolme kuukautta tuli täyteen ja vaikka olinkin kovin vastahakoinen korviketta antamaan, niin niin vaan kävi, että maidontulo loppui ja lapsi tarvitsi lisää maitoa. Siinä vaiheessa punnitsin asioiden tärkeyttä, että imetänkö vaan vaikka lapsi raivoaa tissillä vai annanko lapselle korviketta, jotta hän olisi kylläinen ja säilyttäisin oman mielenterveyteni, jotta jaksaisin jatkossakin lasta hoitaa parhaan kykyni mukaan...valitsin korvikkeen. Kaikki ei vaan mene kaikilla samalla tavalla.

 

[juma]

sit sun varmaan pitää laittaa ne lapset lastariin ku noin paljon kadut niitten tekemistä!! Ei lapset saisi kärsiä siitä että vanhemmat eroo!! Ja sä siirrät sen sun kärsimisen lapsiisi!!

Mä en kadu lapsiani päivääkään. Kuten aiemmin sanoin, kannattaa keskittyä lukemaan rivejä, ei rivien välejä. MUTTA jos olisin tiennyt, että parisuhteeni kariutuu, en olisi tehnyt lapsia. Tietenkin lapset kärsii erosta, ihan jo sen vuoksi, että toinen heille tärkeä ihminen ei enää asu saman katon alla, puhumattakaan siitä, että ei se ero mullekaan ihan helppoa ole ollut ja on saanut tehdä kyllä aika monena päivänä töitä ihan sen eteen, että jaksaa sängystä nousta. Kerro mulle yksikin ero, jossa lapset eivät siitä ole kärsineet! Mutta lapsieni tekoa en todellakaan kadu, en hetkeäkään. Yritän vaan pärjätä sen faktan kanssa, että mulla ei ole aikaa, rahkeita ja varaa olla niille niin hyvä äiti kuin haluaisin olla ja mihin tiedän, että pystyisin, jos tilanne olisi eri.

no mikä sä olet sitten arvostelemaan tämän ap:n tilannetta?? jos kattoisit sinne omaan napaan ensin vaikka.

 

[viivi]

sit sun varmaan pitää laittaa ne lapset lastariin ku noin paljon kadut niitten tekemistä!! Ei lapset saisi kärsiä siitä että vanhemmat eroo!! Ja sä siirrät sen sun kärsimisen lapsiisi!!

Mä en kadu lapsiani päivääkään. Kuten aiemmin sanoin, kannattaa keskittyä lukemaan rivejä, ei rivien välejä. MUTTA jos olisin tiennyt, että parisuhteeni kariutuu, en olisi tehnyt lapsia. Tietenkin lapset kärsii erosta, ihan jo sen vuoksi, että toinen heille tärkeä ihminen ei enää asu saman katon alla, puhumattakaan siitä, että ei se ero mullekaan ihan helppoa ole ollut ja on saanut tehdä kyllä aika monena päivänä töitä ihan sen eteen, että jaksaa sängystä nousta. Kerro mulle yksikin ero, jossa lapset eivät siitä ole kärsineet! Mutta lapsieni tekoa en todellakaan kadu, en hetkeäkään. Yritän vaan pärjätä sen faktan kanssa, että mulla ei ole aikaa, rahkeita ja varaa olla niille niin hyvä äiti kuin haluaisin olla ja mihin tiedän, että pystyisin, jos tilanne olisi eri.

Tähän voisi sanoa että ei ne parisuhteet kariudu JOS niiden eteen on valmis tekemään töitä, mutta sä et sit ollu.....jos kerta maitoakin tulee jokaisella..........

 

[Chloe]

Oon Sanna80 viimeisen kirjoituksen kanssa samoilla linjoilla, eli imetystä EI kannata lopettaa liian heppoisin perustein. Se ON usein vaikeaa aluksi. Eli ap:lle, yritä jatkaa imetystä, jos jaksat, mutta älä väkisin. Todennäköisesti muutaman viikon sisällä helpottaa =) Ja sitten se imetys on todella helppoa. Tsemppiä, minkä päätöksen teetkin =)

 

[Sanna80]

Tähän voisi sanoa että ei ne parisuhteet kariudu JOS niiden eteen on valmis tekemään töitä, mutta sä et sit ollu.....jos kerta maitoakin tulee jokaisella..........

Aivan joo. Mun vikahan se on, että mies lähti. Sovitaan sitten niin jos se sun elämääsi helpottaa.

MÄ EN OLE MISSÄÄN VÄITTÄNYT, ETTÄ MAITOA TULEE JOKAISELTA! EN MISSÄÄN! MUTTA fakta on se, että HUOMATTAVASTI SUUREMPI PROSENTTIMÄÄRÄ naisia onnistuisi imettämisessä, JOS TEKISI SEN ETEEN TÖITÄ! Suomalaiset naiset on ihan jälkijunassa imetystilastoissa ja se ei todellakaan ole sattumaa. Kaikki naiset ei pysty imettämään eikä se aina onnistu vaikka miten tekisi töitä, mutta ihan vissi ja varma on se, että suurimmalta osalta se onnistuu!

 

[Sanna80]

no mikä sä olet sitten arvostelemaan tämän ap:n tilannetta?? jos kattoisit sinne omaan napaan ensin vaikka.

Kerroppa mulle ihan alleviivaten, että missä kohdin olen arvostellut ap:n tilannetta?