Mitä ajatella ja miten jatkaa eteenpäin??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ajatukset sekaisin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ajatukset sekaisin

Vieras
Mieheni lähti toisen naisen (yhtäkkisen ihastuksen) matkaan muutama kuukausi sitten. Kolmisen kuukautta meni niin ettemme olleet ollenkaan tekemisissä paitsi juuri ja juuri lapsen asioista ja tapaamisista ym.. nyt mies on tullut katumapäälle (omien sanojensa mukaan tuli jo kk eron jälkeen), haluaisi palata takaisin yhteen, kertoo tehneensä valtavan virheen lähtiessä luotamme, rakastaa kuulemma edelleen minua, kaipaa perhettään, ei ymmärrä mitä teki ja miksi eikä halua olla tämän uuden naisen kanssa jne... nyt odottaa minulta jotain vastausta, toivoo että voisin harkita palaavani vielä yhteen vaikka olen sanonut ettemme voi enää palata yhteen.

Olen kertonut miehelle mitä kaikkea hän aiheutti lähitessään luotamme, kaiken surun, järkytyksen, monet käytännön asiat ym, joiden vuoksi meidän on mahdotonta palata enää yhteen, liian paljon tapahtui pienessä ajassa.

Nyt olen vain itse AIVAN sekaisin ajatusteni kanssa, kaikki alkoi jo olla minulla suht hyvin, kunnes exäni alkoi avautua minulle ja itkemään minua takaisin. MITÄ IHMETTÄ minun kuuluu nyt ajatella ja ennenkaikkea MITEN jatkaa eteenpäin? Mies lähettelee minulle tekstiviestejä ja soittelee ja nyt olen yksinäisyyksissäni alkanut oikein odottaa näitä viestejä ja tunnen olevani ihastunut uudestaan... kuitenkin olen päättänyt ettemme enää palaa yhteen.

Olen niiiiiiiin sekaisin.. itku saattaa tulla yhtäkkiä kun tuntuu niin pahalta taas ja nyt varsinkin kun lapsi on siellä ja tuntuu niin järjettömältä että joudun olemaan erossa perheestäni, koska mies teki virheliikkeen emmekä voi siksi olla enää yhdessä ja joudun olemaan erossa lapsestani ja äääääää..... apua.
 
Menkää yhdessä pariterapiaan. Siellä voitte keskustella tunteistanne. Pytytkö luottamaan ex-mieheesi vielä? Osaako miehesi jatkossa olla juoksematta toisen naisen syliin kun arki painaa päälle?

Kannattaa miettiä rauhassa asiaa monelta eri kantilta, siksi ammattiapu olisi hyvä. Muuten tunteet voi mennä järjen edelle.
 
[QUOTE="vieras";27863310]Menkää yhdessä pariterapiaan. Siellä voitte keskustella tunteistanne. Pytytkö luottamaan ex-mieheesi vielä? Osaako miehesi jatkossa olla juoksematta toisen naisen syliin kun arki painaa päälle?

Kannattaa miettiä rauhassa asiaa monelta eri kantilta, siksi ammattiapu olisi hyvä. Muuten tunteet voi mennä järjen edelle.[/QUOTE]

Niin, tuo luottamushan on siinä se isoin asia.. en usko että pystyisin luottamaan, pelkään että tekisin molemmat hulluksi koska en luottaisi. Ja pelkään lapsen puolesta, että isi taas on meidän kanssa ja jos isi taas lähtee niin mitäs sitten, lapsella saataa mennä luottamus kaikkiin miespuolisiin ihmisiin.. :/
 
Kukaan muu ei voi kertoa sinulle mitä ajatella.... mutta itselleni tuossa tilanteessa suurin ongelma olisi todennäköisesti luottamus, sitä ilman kun en näe että suhteella olisi mitään toivoa jatkua (tai sitten se tulisi olemaan vain molempia kuluttavaa, helvetillistä kyttäämistä). Jos kuitenkin epäröit ja mietit mahdollista jatkoa, suosittelisin minäkin mahdollista pariterapiaa ja tähän vielä lisäksi erillisiä osoitteita. Jos tulet siihen lopputulokseen, että tuolla jossain voi olla jotain parempaa sinua odottamassa ei tarvitse enää ruveta kärvistelemään kämpän etsinnän kanssa ja sitten taas toisaalta, jos haluatkin ottaa miehesi takaisin on yhteenmuutto helppoa. Ajatuksenjuoksusikin voi olla kirkkaampaa (ja puolueettomampaa) kun mies ei pyöri nurkissasi.

Itseäni kiusaisi myös pelko siitä että tulisiko mies takaisin palavasta rakkaudesta vai koska huomasi ettei se ruoho olekaan sen vihreämpää aidan toisella puolella?

Lapset tietenkin mutkistavat asioita, heidänkin etuaan kun äitinä yrittää ajatella, mutta itse eroperheessä kasvaneena oma mielipiteeni on, että lapsen etu ovat hyvinvoivat vanhemmat, vaikkakin sitten eri osoitteissa.

Voimia tulevaan!
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
[QUOTE="JJJ";27863403]Kukaan muu ei voi kertoa sinulle mitä ajatella.... mutta itselleni tuossa tilanteessa suurin ongelma olisi todennäköisesti luottamus, sitä ilman kun en näe että suhteella olisi mitään toivoa jatkua (tai sitten se tulisi olemaan vain molempia kuluttavaa, helvetillistä kyttäämistä). Jos kuitenkin epäröit ja mietit mahdollista jatkoa, suosittelisin minäkin mahdollista pariterapiaa ja tähän vielä lisäksi erillisiä osoitteita. Jos tulet siihen lopputulokseen, että tuolla jossain voi olla jotain parempaa sinua odottamassa ei tarvitse enää ruveta kärvistelemään kämpän etsinnän kanssa ja sitten taas toisaalta, jos haluatkin ottaa miehesi takaisin on yhteenmuutto helppoa. Ajatuksenjuoksusikin voi olla kirkkaampaa (ja puolueettomampaa) kun mies ei pyöri nurkissasi.

Itseäni kiusaisi myös pelko siitä että tulisiko mies takaisin palavasta rakkaudesta vai koska huomasi ettei se ruoho olekaan sen vihreämpää aidan toisella puolella?

Lapset tietenkin mutkistavat asioita, heidänkin etuaan kun äitinä yrittää ajatella, mutta itse eroperheessä kasvaneena oma mielipiteeni on, että lapsen etu ovat hyvinvoivat vanhemmat, vaikkakin sitten eri osoitteissa.

Voimia tulevaan![/QUOTE]

Kiitos.

Mies siis lähti vielä kaikenliäksi niin, että muutti suoraan meiltä ihastuksensa luo.

Näin minäkin olen asian jo vähän ajatellut, että koska arki siellä uudessa perheessä (naisella lapsi) kolisi varmaankin suoraan päin näköä ja hyvin nopeasti, haluaa hän nyt palata takaisin juurikin koska huomasi ettei se ruoho ole sen vihreämpää siellä aidan toisella puolella vaan suorastaan päin vastoin..

Olisi vain uskonut minua kun yritin sitä hänelle vielä tavaroita pakatessaan sanoa, että ei välttämättä ihastuksen takia kannata tehdä mitään näin suuria liikkeitä tehdä..
 
Jopas tempun teki. En osaa neuvoa muuta kuin menkää pariterapiaan. Miten saa luottamuksen takaisin?
Sekin mietityttää saiko mies lemput ja siksi palaa vain ihan omasta tahdostaanko tulisi. Terapia tai lopullinen ero.
 
[QUOTE="vieras";27863435]Jopas tempun teki. En osaa neuvoa muuta kuin menkää pariterapiaan. Miten saa luottamuksen takaisin?
Sekin mietityttää saiko mies lemput ja siksi palaa vain ihan omasta tahdostaanko tulisi. Terapia tai lopullinen ero.[/QUOTE]

Lemppuja ei ole saanut, sen tiedän, mutta nämä ovat JUURI niitä asioita joita päässäni pyörittelen. Mies on sanonut, että nainen ei ollutkaan sellainen mihin hän ihastui, siis kuoren alta paljastui jotain ihan muuta mitä nainen antoi itsestään ulospäin. Eli siis palaa vanhaan koska uusi ei ollutkaan niin hienoa mitä hän kuvitteli?? Kysyin myös, että luuliko tulevansa onnellisemmaksi uuden naisen luona, niin: "tottakai, en kai muuten olisi lähtenyt?" Eli toisin sanoen mies ei pysty sitoutumaan, vaan kun arki painaa päälle, hakee jännitystä muualta.

Enhän voi ikinä olla varma ettei tee minulle uudestaan samallalailla kun meille taas arki koittaisi vääjäämättä..
 
Kyllä tuo olisi kenelle tahansa kova paikka sulattaa, ja ymmärrän hyvin että tuntemuksesi ovat sekaisin vaikkei tuttu tilanne minulle olekaan.

Luottamus on vaikea ansaita takaisin, siinä voi mennä vuosia. Ja joskus tällainen tilanne voi olla toiselle osapuolelle (tässä tilanteessa lähteneelle osapuolelle) vaikea ymmärtää. Joten teidän tilanteessa miehen tulisi antaa sinulle aikaa.

Ja tietysti vaikka palaisittekin ajan saatossa yhteen, olisiko suhde enää koskaan samanlainen? Vastaus on melkein 100 % varmuudella ei. Koska kuitenkin petetty osapuoli melko varmasti pelkää tämän tapahtuvan uudelleen.

Monia asioita voi kyllä antaa anteeksi, varsinkin jos yhteinen taival on pitkä ja yhteisiä lapsiakin löytyy, mutta se kun luottamus kerran menee, se on todella vaikea saada takaisin.

Kuitenkin on myös todella tärkeää, että annat myös itsellesi aikaa ajatustesi kanssa. Älä tee hätiköityjä päätöksiä.
 
Anna itselles nyt aikaa. Ja käsket sen eksäs pitää taukoa noissa viestessä ja puheluissa! Sä meet vaan enemmän ja enemmän sekaisin. Sä et ole vastuussa toisen tunteista, totta kai sillä on huono olla, jos on virheen tehnyt. Puhu jollekin ulkopuoliselle ensin itse. Selvitä mitä sä haluat ja mihin sä kykenet, ennen kuin päätät mitään.
 
Kysyin myös, että luuliko tulevansa onnellisemmaksi uuden naisen luona, niin: "tottakai, en kai muuten olisi lähtenyt?" Eli toisin sanoen mies ei pysty sitoutumaan, vaan kun arki painaa päälle, hakee jännitystä muualta.

Jos ei mies ollut onnellinen sinun kanssasi, miksi hän haluaa takaisin? Mä kyllä ehdottaisin miehelle, että muuttaa ensin itsekseen, opettelee elämään itsensä kanssa ja sitten vasta mietitään parisuhteen tilaa.

Tsemppiä kovasti!
 
  • Tykkää
Reactions: moekoe
Kyllä tuo olisi kenelle tahansa kova paikka sulattaa, ja ymmärrän hyvin että tuntemuksesi ovat sekaisin vaikkei tuttu tilanne minulle olekaan.

Luottamus on vaikea ansaita takaisin, siinä voi mennä vuosia. Ja joskus tällainen tilanne voi olla toiselle osapuolelle (tässä tilanteessa lähteneelle osapuolelle) vaikea ymmärtää. Joten teidän tilanteessa miehen tulisi antaa sinulle aikaa.

Ja tietysti vaikka palaisittekin ajan saatossa yhteen, olisiko suhde enää koskaan samanlainen? Vastaus on melkein 100 % varmuudella ei. Koska kuitenkin petetty osapuoli melko varmasti pelkää tämän tapahtuvan uudelleen.

Monia asioita voi kyllä antaa anteeksi, varsinkin jos yhteinen taival on pitkä ja yhteisiä lapsiakin löytyy, mutta se kun luottamus kerran menee, se on todella vaikea saada takaisin.

Kuitenkin on myös todella tärkeää, että annat myös itsellesi aikaa ajatustesi kanssa. Älä tee hätiköityjä päätöksiä.


Kiitos.

Kaikkein hämmentävintä tässä on tällä hetkellä se, että kun emme olleet tekemisissä lähes ollenkaan, oli jo "päässyt yli" hänestä.. mutta nyt kun mies alkoi avautua minulle tuntemuksistaan ja lähetellä tekstiviestejä, niin tuntui kuin olisin taas ihastunut häneen, joka on taas ristiriidassa siihen, kuinka huonosti ja arvottomasti minua on kohdeltu. Miten voin olla "ihastunut" ihmiseen, joka on loukannut minua pahiten maailmassa?
Tottakai siis edelleen rakastan miestä, kaikesta huolimatta, mutta jotenkin minusta tuntuu että rakkaus merkitsee minulle ihan eri asioita kuin miehelle..
 
Asuuko mies vielä sen naisen kanssa? Jos asuu, niin enpä oikein tiedä.. Jos haikailee kotiin ja uusi nainen ei olekaan kiva ja ihanaa ja nam, niin luulisi, että hankkii oman asunnon, elää sinkkuna ja etsii keinoja, joilla yrittää saada sinun luottamuksesi takaisin. Mitä mies aikoo tehdä, jos et ota häntä takaisin? Jäädä sen toisen naisen luokse? Jos, niin kertoo taas paljon miehestä. Eikä kyllä mitään hyvää.
 
[QUOTE="vieras";27863512]Jos ei mies ollut onnellinen sinun kanssasi, miksi hän haluaa takaisin? Mä kyllä ehdottaisin miehelle, että muuttaa ensin itsekseen, opettelee elämään itsensä kanssa ja sitten vasta mietitään parisuhteen tilaa.

Tsemppiä kovasti![/QUOTE]

Juurikin näin, veit jalat suustani!
 
[QUOTE="vieras";27863527]Asuuko mies vielä sen naisen kanssa? Jos asuu, niin enpä oikein tiedä.. Jos haikailee kotiin ja uusi nainen ei olekaan kiva ja ihanaa ja nam, niin luulisi, että hankkii oman asunnon, elää sinkkuna ja etsii keinoja, joilla yrittää saada sinun luottamuksesi takaisin. Mitä mies aikoo tehdä, jos et ota häntä takaisin? Jäädä sen toisen naisen luokse? Jos, niin kertoo taas paljon miehestä. Eikä kyllä mitään hyvää.[/QUOTE]

Asuu.. "kun ei saa sitä mitä haluaa, täytyy tyytyä vähempään."

Älytöntä.
 
Sinustahan se kaikki on kiinni tavallaan. Pystytkö elämään miehen kanssa ja haluatko ennen kaikkea hänet takaisin. Mies sitten painii sen oman virheensä kanssa. Itse kyllä yrittäisin pariterapian kautta yhteenpaluuta jos se tuntuisi yhtään hyvältä vaihtoehdolta. Tsemppiä!
 
Kiitos.

Kaikkein hämmentävintä tässä on tällä hetkellä se, että kun emme olleet tekemisissä lähes ollenkaan, oli jo "päässyt yli" hänestä.. mutta nyt kun mies alkoi avautua minulle tuntemuksistaan ja lähetellä tekstiviestejä, niin tuntui kuin olisin taas ihastunut häneen, joka on taas ristiriidassa siihen, kuinka huonosti ja arvottomasti minua on kohdeltu. Miten voin olla "ihastunut" ihmiseen, joka on loukannut minua pahiten maailmassa?
Tottakai siis edelleen rakastan miestä, kaikesta huolimatta, mutta jotenkin minusta tuntuu että rakkaus merkitsee minulle ihan eri asioita kuin miehelle..

Eikai sitä voikaan lakata rakastamasta toista kuin napinpainalluksella. Tunteet eivät kuole hetkessä, vaikka joskus ehkä itse niin toivoisikin.

Olen myös sitä mieltä, kuten aiemmatkin ovat jo kirjoittaneet, että sanot miehellesi tarvitsevasi aikaa. Jos hän ei ollut tämän toisenkaan naisen kanssa onnellinen, vaan haluaa palata takaisin niin mikä hänet sitten tekee onnelliseksi?
Tottakai perhe-elämä ja sen tuomat rutiinit voivat tuntua tylsiltä, ja joskus tuntuu että kaipaisi jotain piristystä elämäänsä. Mutta se piristys ei ole toinen kumppani, vaan jos oikeasti haluaa parantaa parisuhteen laatua, tulee sen eteen tehdä töitä. Siis tällä tarkoitan, että vanhemmat pääsevät viettämään laatuaikaa ilman lapsia ja tekevät mukavia asioita ihan vain kahdestaan.
Ei se parisuhde ilman yhteistä työskentelyä tule toimimaan. Eikä mikään ole itsestäänselvyys.

Äläkä missään nimessä ota miestä takaisin vain siksi, että hän "ruinaa" anteeksiantoa. Jos hän todella sinua rakastaa ja haluaa korjata tilanteen, niin hyvin kuin tapahtuneen jälkeen suinkin kykenee, hän ymmärtää antaa sinulle aikaa.
 
Viimeksi muokattu:
Järjellä olen täysin samaa tietä, mutta tunteet eivät kulje samaa rataa.

Onneksi lapsi pitää minut järjen tiellä.

Tunteet ja järki harvoin kulkevat käsi kädessä.

Ja sinä sen itse sanoit. Miehesi tulee ymmärtää, että se mitä hän teki ja mitä hän teollaan aiheutti teille, ei ole helppo pyyhkiä pois. Ja jos järjellä miettii, niin jo lapsenkin kannalta on tärkeää että jos palaatte yhteen, ette tee sitä pelkästään sen vuoksi että teillä on yhteinen lapsi. Jos jatkossa suhteenne koostuisi vain epäilyistä ja mahdollisista riidoista tapahtuneen vuoksi, lapsi kärsii.

Tämän vuoksi on tärkeää, että puntaroit tilannetta itseksesi, oletko valmis antamaan anteeksi? Oletko valmis luottamaan uudelleen? Näitä asioita ei tietysti tarvitse päättää heti, vaan jos päätät yrittää uudelleen se tapahtuu sitten kun sinä olet valmis. Ennen sitä älä ota miestä takaisin yhteiseen kotiinne, koska se vain tekisi lisää hallaa kaikkien kannalta.
 
Asuu.. "kun ei saa sitä mitä haluaa, täytyy tyytyä vähempään."

Älytöntä.

Siksikö se lähti kotoa, tyytyäkseen vähempään..?

Pyydäpä miestä muuttamaan yksin omaan asuntoonsa ja todistamaan, että oikeasti valitsee sinut, eikä sitä toista naista. Kivahan se on muutella naisten koteihin aina, kun kaipaa taas vähän vaihtelua ja sitten palata taas kotiin. Helppoa ja vaivatonta.
 
Eikai sitä voikaan lakata rakastamasta toista kuin napinpainalluksella. Tunteet eivät kuole hetkessä, vaikka joskus ehkä itse niin toivoisikin.

Olen myös sitä mieltä, kuten aiemmatkin ovat jo kirjoittaneet, että sanot miehellesi tarvitsevasi aikaa. Jos hän ei ollut tämän toisenkaan naisen kanssa onnellinen, vaan haluaa palata takaisin niin mikä hänet sitten tekee onnelliseksi?
Tottakai perhe-elämä ja sen tuomat rutiinit voivat tuntua tylsiltä, ja joskus tuntuu että kaipaisi jotain piristystä elämäänsä. Mutta se piristys ei ole toinen kumppani, vaan jos oikeasti haluaa parantaa parisuhteen laatua, tulee sen eteen tehdä töitä. Siis tällä tarkoitan, että vanhemmat pääsevät viettämään laatuaikaa ilman lapsia ja tekevät mukavia asioita ihan vain kahdestaan.
Ei se parisuhde ilman yhteistä työskentelyä tule toimimaan. Eikä mikään ole itsestäänselvyys.

Äläkä missään nimessä ota miestä takaisin vain siksi, että hän "ruinaa" anteeksiantoa. Jos hän todella sinua rakastaa ja haluaa korjata tilanteen, niin hyvin kuin tapahtuneen jälkeen suinkin kykenee, hän ymmärtää antaa sinulle aikaa.

Sitä olen odottanutkin, että myös jotenkin osoittaa sen että todella haluaa minut takaisin jostain muustakin syystä kuin että olen esim. se "tuttu ja turvallinen" tai siksi että meillä on yhteinen lapsi.

Ajattelin tässä rauhassa katsoa miten mies toimii jatkossa, minulla ei ole hätää eikä mitään, tunteet on jokatapauksessa sekaisin.
 

Yhteistyössä