Mitä mieltä miehen käyttäytymisestä?

[en jaksa taas]

Tulin lasten kanssa pitkän matkan takaa kyläilyreissulta joka venyi myöhään.
Lapset vajaa 2v ja 4v ja minä viimeisilläni raskaana.

Soitin miehelle joka tekemässä remonttia kolmen kilsan päässä, että tuleeko tavalliseen aikaan kotiin.
Ajattelin että kun kerran osutaan samaan aikaan kotiin niin tulee kantamaan lapset sisälle, koska mulle se on todella hankalaa kun lapset nukkuvat. Ja jos herätän siitä tulee vaan kitinää. Parkkipaikalta suht pitkä matka ja oli liukasta.

Mies ei voinut tulla, edes käydä ja mennä sit takaisin, sitä matkaa autolla äkkiä.

Sanoin sit että no, mun kai täytyy jättää ne autoon nukkumaan, niin mies vaan tokaisi että joo ei voi mitään.

Onneksi sain lapset pidettyä hereillä joten ei tarvinnut kantaa.

Tää ei ollut ainoa kerta kun jättää mut omin nokkineni selviytymään. joudun selviytyä ihan kaikesta yksin, ihan kaikesta. Olin sitten hyvässä tai huonossa kunnossa. =/

Ehkä oon sitten niin itsekäs että haluan apua, mutta jotenkin tuli paha mieli, kun mies niin ylimielisesti vastaili ja jätti mut ihan omn onneni nojaan, taas kerran.

Oonko mä ihan väärässä, vai olisitteko te loukkaantuneet?

Ja oon siis niin raskaana etten pysty yksinkertaisesti kantaa noita lapsia varsinkaan pitkiä matkoja, enkä liukkaalla uskalla vaikka ne olis hereilläkin.

 

[myymä]

No en tiedä tarkkaan tarinaasi, mutta en mäkään olis lähtenyt miestäni 3 km auttamaan lapsien kantamisessa. (vaikka ois ollu raskaana ) eh...

Lisään vielä, että olisin herättänyt lapset, jotta olis kävellyt itse..

 

[Kerttu-Kyllikki]

Ei kannata "uhriutua", monesti jo se voi tuntua toisesta ärsyttävältä. Ja kyllähän sen auttamisen pitää sitten toimia molempiin suuntiin.

Mutta kyllä silti mun mielestä miehen tehtävä olisi raskaana olevaa naista autella. :snotty:

 

[JoosepinÄiti]

no mitä jos olisit ajanut auton oven eteen vienyt lapset sisälle ja käyny sit sitten siirtään auton parkkipaikalle...
jos mies oli kolmen kilsan päässä tekemässä remonttia niin en kyllä vaatisi et tulee sieltä asti kantaan lapset sisälle ja menee sit takas...

 

[ap]

No en mä kyllä itsestäni uhria tee, en todellakaan. Mä selviydyn ihan kaikesta itse, hoidan kaiken itse, miestä ei kotona näy.
Todella harvoin pyydän siltä apua, vainäärimmäisissä tilanteissa, mut ei se voi silloinkaan auttaa.

Ja jos noi lapset olis nukkuneet, mä olisin itkun kanssa varmaan ne raahannut sisälle, mun tilaa vaan nyt on sellanen.

 

[ap]

no mitä jos olisit ajanut auton oven eteen vienyt lapset sisälle ja käyny sit sitten siirtään auton parkkipaikalle...
jos mies oli kolmen kilsan päässä tekemässä remonttia niin en kyllä vaatisi et tulee sieltä asti kantaan lapset sisälle ja menee sit takas...

Se hyppää sieltä koko ajan jossain.
Autoa ei voi ajaa oven eteen.

 

[hoitsu-x]

no miehes käyttäytyy ihan normaalisti, sinä et..
mikä mättää :xmas:

 

[Gluteus maximus]

Lapset olisi kävellyt itse. En olisi kantanut, enkä olisi pyytänyt miestä.

 

[Kerttu-Kyllikki]

No kyllä mä tollasessa tilanteessa antaisin jo kenkää (ja annoinkin juuri), kun arki ei pyöri molempien voimin. Ja jos apua pyydettäessä ei apua heru, niin ei kyllä multakaan heruisi YHTÄÄN MITÄÄN.

 

[Gluteus maximus]

No en mä kyllä itsestäni uhria tee, en todellakaan. Mä selviydyn ihan kaikesta itse, hoidan kaiken itse, miestä ei kotona näy.
Todella harvoin pyydän siltä apua, vainäärimmäisissä tilanteissa, mut ei se voi silloinkaan auttaa.

Ja jos noi lapset olis nukkuneet, mä olisin itkun kanssa varmaan ne raahannut sisälle, mun tilaa vaan nyt on sellanen.

jos ei auta missään, niin sitten olisin miettinyt kyllä kolmannen ja 1000 kerran vieläkö meille perheenlisäystä tulisi. Kyllä miehiä jotka auttavat on suomi pullollaan. Ei kannata sen takia jäädä huonoon suhteeseen.

 

[ap]

No kertokaa mulle sitten että mikä vika mussa on kun en jaksa ihan kaikesta yksin selviytyä???

Jos mä kerran kuussa pyydän apua arkeen mieheltä niin onko sekin väärin???

 

[vieras]

No mun mielestä pitäis vähän ennakoida ja varmistaa ettei mee niin myöhään että lapset nukahtaa matkalla. Olishan mies nyt voinu silti tulla auttamaan raskaana olevaa. Mutta mua ainakin ärsyttää jos mua pidetään itsestään selvänä niin, ettei edes yritetä välttää vaivaamasta mua.

 

[Gluteus maximus]

No kertokaa mulle sitten että mikä vika mussa on kun en jaksa ihan kaikesta yksin selviytyä???

Jos mä kerran kuussa pyydän apua arkeen mieheltä niin onko sekin väärin???

ei ole väärin todellakaan, mutta kun se ei ilmeisesti auta, ei ole auttanut eikä tule auttamaan niin vika on ihan jossain muualla ja koko suhde ei toimi!

 

[vieras]

Mun mies ei antais mun raskaana kantaa, en luultavasti silti ois pyytänyt tulemaan, vaan herättänyt lapset. Joskus mies tarjoutuu itse tulemaan avuksi kesken työpäivän, matkaa 4 km (siis nyt kun olen raskaana).

 

[vieras]

No kertokaa mulle sitten että mikä vika mussa on kun en jaksa ihan kaikesta yksin selviytyä???

Jos mä kerran kuussa pyydän apua arkeen mieheltä niin onko sekin väärin???

No tuo ei vain kuulostanut ihan äärimmäiseltä tilanteelta.

 

[Kerttu-Kyllikki]

No en mä kyllä itsestäni uhria tee, en todellakaan. Mä selviydyn ihan kaikesta itse, hoidan kaiken itse, miestä ei kotona näy.
Todella harvoin pyydän siltä apua, vainäärimmäisissä tilanteissa, mut ei se voi silloinkaan auttaa.

Ja jos noi lapset olis nukkuneet, mä olisin itkun kanssa varmaan ne raahannut sisälle, mun tilaa vaan nyt on sellanen.

jos ei auta missään, niin sitten olisin miettinyt kyllä kolmannen ja 1000 kerran vieläkö meille perheenlisäystä tulisi. Kyllä miehiä jotka auttavat on suomi pullollaan. Ei kannata sen takia jäädä huonoon suhteeseen.

Juurikin näin.

 

[ap]

No kai sitten taas on mussa kaikki vika.
Olen tästä lähin ihan hiljaa enkä pyydä enää yhtään apua, olin sit vaikka kuolemaisillani. Ja suunnittelen elämän etukäteen niin ettei tule ongelmatilanteita.

 

[mm]

Näillä liukkailla, raskaana.. Kyllä minun mieheni olisi tullut, kyse on kuitenkin lasten ja äidin turvallisuudesta. Mieheni on aina raskausaikoinani ollut tarkkana juuri raskaiden kantamusten raahaamisesta, salaa olen itse joskus jotakin raskasta kantanut..
Toki miehessäni on vikansa, mutta tässä hän on aina ollut huolehtuvainen, enkä koe olleeni uhri!
Kyllä mieskin voisi olla huomaavainen, edes raskausaikana, mieluummin muulloinkin.

 

[myymä]

No mun mielestä pitäis vähän ennakoida ja varmistaa ettei mee niin myöhään että lapset nukahtaa matkalla. Olishan mies nyt voinu silti tulla auttamaan raskaana olevaa. Mutta mua ainakin ärsyttää jos mua pidetään itsestään selvänä niin, ettei edes yritetä välttää vaivaamasta mua.

No toi nyt on mun mielestä ehkä kohtuutonta. Kyllähän lapset nyt voi nukahtaa ihan vaikka päivälläkin, jos sattuu olemaan väsyneitä?

 

[Gluteus maximus]

No kai sitten taas on mussa kaikki vika.
Olen tästä lähin ihan hiljaa enkä pyydä enää yhtään apua, olin sit vaikka kuolemaisillani. Ja suunnittelen elämän etukäteen niin ettei tule ongelmatilanteita.

kukaan ei ole sanonut että sinussa on vika. Älä nyt ole marttyyri. Kannattaa keskustella asiasta ja tiedän, että on miehiä, jotka auttavat ja niitä jotka ei auta, mutta minusta tuossa kyllä on jotain empatian puutetta mieheltä jos ei auta missään. Ainakin minun mies on hirveän huolehtivainen kun olen raskaana, joten vika on mielestäni nyt jossain muualla. Keskustelkaa.

 

[vieras]

No kai sitten taas on mussa kaikki vika.
Olen tästä lähin ihan hiljaa enkä pyydä enää yhtään apua, olin sit vaikka kuolemaisillani. Ja suunnittelen elämän etukäteen niin ettei tule ongelmatilanteita.

Mä voin kuvitella tuon, etten olisi itse kehdannut miestä hälyttää apuun tuon takia, mutta sitten, jos vaikka lapsia olisi pitänyt viedä päivystykseen, niin mies ois varmasti tullut. Ongelmatilanne on vähän eri kuin äärimmäinen hätä.

 

[Nti Univalo]

:hug: mikäs ap:n lynkkaus ryhmä täällä on taas koossa? Johtuuko siitä, että vierailijalle on helpompi avautua vai mistä? Toinen kun kertoo nikillisenä, että mies oli vittuillut lohkoperunoista kun hän on kipeänä niin kaikki tarjoavat ymmärrystään... :headwall:

 

[nappi]

No kai sitten taas on mussa kaikki vika.

Sun vaan on pakko nyt katsoa peiliin, ja todeta ettei suhteenne toimi, eikä ilmeisesti ole toiminut pitkään aikaan. Vaihtoehtoja on tasan kaksi: joko hyväksyt miehesi passiivisuuden tai teette asialle yhdessä jotakin! Jaa, se kolmas vaihtoehto on, että mies ei koe tarvetta muutokseen.. ja jos et sen kanssa voi elää, parempi pakata lakanat eri pinoihin. Voimia sinulle, rohkeutta tehdä asialle NYT jotakin, ennen kuin vauva syntyy.

 

[hoitsu-x]

No kai sitten taas on mussa kaikki vika.
Olen tästä lähin ihan hiljaa enkä pyydä enää yhtään apua, olin sit vaikka kuolemaisillani. Ja suunnittelen elämän etukäteen niin ettei tule ongelmatilanteita.

marttyyri-titteli?
ehkä tuo mitä kerroit ei ollut ylitsepääsemätön ongelma, lapsethan eivät kerenneet edes nukahtaa, ehkä se pahin ongelma on tosiaan sun ja miehen suhteessa, miten jaatte/teette asiat yhdessä

 

[Äiti]

No kai sitten taas on mussa kaikki vika.
Olen tästä lähin ihan hiljaa enkä pyydä enää yhtään apua, olin sit vaikka kuolemaisillani. Ja suunnittelen elämän etukäteen niin ettei tule ongelmatilanteita.

Voi luoja taas mitä soopaa!
pitääkö sitä tehdä itsestään marttyyri sen takia että mies ei tullut kantamaan lapsia sisälle, kun satut oleen raskaana! Herätä lapset, niillä on jalat millä kävellä ja raskaus ei ole sairaus. Mua ärsyttää suunnattomasti sellaiset naiset, jotka raskauden aikana ovat niiiiiiiin avuttomia että!
Jos miehesi taas yllensäkkin on sellainen ettei auta missään, niin suuresti ihmettelen miksi lisää lapsia hänen kanssaan teet?