E
en jaksa taas
Vieras
Tulin lasten kanssa pitkän matkan takaa kyläilyreissulta joka venyi myöhään.
Lapset vajaa 2v ja 4v ja minä viimeisilläni raskaana.
Soitin miehelle joka tekemässä remonttia kolmen kilsan päässä, että tuleeko tavalliseen aikaan kotiin.
Ajattelin että kun kerran osutaan samaan aikaan kotiin niin tulee kantamaan lapset sisälle, koska mulle se on todella hankalaa kun lapset nukkuvat. Ja jos herätän siitä tulee vaan kitinää. Parkkipaikalta suht pitkä matka ja oli liukasta.
Mies ei voinut tulla, edes käydä ja mennä sit takaisin, sitä matkaa autolla äkkiä.
Sanoin sit että no, mun kai täytyy jättää ne autoon nukkumaan, niin mies vaan tokaisi että joo ei voi mitään.
Onneksi sain lapset pidettyä hereillä joten ei tarvinnut kantaa.
Tää ei ollut ainoa kerta kun jättää mut omin nokkineni selviytymään. joudun selviytyä ihan kaikesta yksin, ihan kaikesta. Olin sitten hyvässä tai huonossa kunnossa. =/
Ehkä oon sitten niin itsekäs että haluan apua, mutta jotenkin tuli paha mieli, kun mies niin ylimielisesti vastaili ja jätti mut ihan omn onneni nojaan, taas kerran.
Oonko mä ihan väärässä, vai olisitteko te loukkaantuneet?
Ja oon siis niin raskaana etten pysty yksinkertaisesti kantaa noita lapsia varsinkaan pitkiä matkoja, enkä liukkaalla uskalla vaikka ne olis hereilläkin.
Lapset vajaa 2v ja 4v ja minä viimeisilläni raskaana.
Soitin miehelle joka tekemässä remonttia kolmen kilsan päässä, että tuleeko tavalliseen aikaan kotiin.
Ajattelin että kun kerran osutaan samaan aikaan kotiin niin tulee kantamaan lapset sisälle, koska mulle se on todella hankalaa kun lapset nukkuvat. Ja jos herätän siitä tulee vaan kitinää. Parkkipaikalta suht pitkä matka ja oli liukasta.
Mies ei voinut tulla, edes käydä ja mennä sit takaisin, sitä matkaa autolla äkkiä.
Sanoin sit että no, mun kai täytyy jättää ne autoon nukkumaan, niin mies vaan tokaisi että joo ei voi mitään.
Onneksi sain lapset pidettyä hereillä joten ei tarvinnut kantaa.
Tää ei ollut ainoa kerta kun jättää mut omin nokkineni selviytymään. joudun selviytyä ihan kaikesta yksin, ihan kaikesta. Olin sitten hyvässä tai huonossa kunnossa. =/
Ehkä oon sitten niin itsekäs että haluan apua, mutta jotenkin tuli paha mieli, kun mies niin ylimielisesti vastaili ja jätti mut ihan omn onneni nojaan, taas kerran.
Oonko mä ihan väärässä, vai olisitteko te loukkaantuneet?
Ja oon siis niin raskaana etten pysty yksinkertaisesti kantaa noita lapsia varsinkaan pitkiä matkoja, enkä liukkaalla uskalla vaikka ne olis hereilläkin.