Mitä mieltä miehen käyttäytymisestä?

[vieras]

Kyllä miehen olisi pitänyt tulla jos sinusta todella välittää ja varmasti olisit palkinnut hänen avuliaisuutensa moneen kertaan. Tämä palsta on täynnä naisia joilla on yhtä ilkeitä miehiä, niin he kuvittelevat että se on normaalia.
Tuollaisilla pienillä asioilla sitä parisuhdetta pidettäisiin kunnossa, mutta suurin osa eroaa, eikä ihme.

 

[vieras]

No kai sitten taas on mussa kaikki vika.
Olen tästä lähin ihan hiljaa enkä pyydä enää yhtään apua, olin sit vaikka kuolemaisillani. Ja suunnittelen elämän etukäteen niin ettei tule ongelmatilanteita.

Ehkä kannattaisi kommunikoida sen miehen kanssa.

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

No jos AP suhtautuu aina avunpyyntö tilanteissa samalla tavalla mieheensä kuin nyt tässä ketjussa (toi ihana yleinen marttyyri-syndrooma) niin en hirveesti ihmettele miehen reaktiota. Se nyt vaan on niin viimesen päälle ärsyttävää kun toinen tekeytyy arjen sankariksi heti jos ei saa jotakin pyytämäänsä...

Toi nimenomainen tilanne oli mun mielestä kyllä ihan ymmärrettävä ettei mies lähde sieltä auttamaan mutta tiedän että sekin tuntuu isommalta asialta kuin onkaan jos ei mies KOSKAAN auta. Siinä tapauksessa täytyy oikeasti etsiä niitä rakaisuja siihen tilanteeseen yhdessä keskustellen, ilman tuota marttyyrin kruunun kiilloitusta.

Toinen juttu on se että varsinkin väsyneenä sitä usein tulee sellainen fiilis ettei toikaan p*ska tossa koskaan auta, vaikkei näin oikeasti olisikaan. Usein sitä vain sokeutuu niille toisen tekemille pikku jutuille kun alkaa miettimään jotakin kokemaansa "vääryyttä". Itse ainakin sopivasti unohtelen miehen tekemiä kotitöitä (niitä miehisiä sellaisia) sekä lapsen kanssa vietettyä aikaa, silloin kun veetuttaa olla aina se joka tiskaa
Jos taas todella on niin että miehesi ei ikinä,koskaan,milloinkaan tee kotona muuta kuin syö ja nukkuu niin kannattaa miettiä että tahdonko todella olla tällaisessa PARIsuhteessa pidemmän päälle. Se on nimittäin se malli jonka välitän myös omille lapsilleni ja ennen kaikkea ne ovat ne olosuhteet joissa pidän itseäni tarpeeksi arvokkaana elämään. :hug:

 

[Gluteus maximus]

ihan pointtina, että on minia miehiä joita oikein ärsyttää se, että nainen tekee itsestään avuttoman esim. raskaana. En nyt tarkoita, että miehesi olisi eikä minunkaan ole, mutta tiedän sellaisiakin. Tässä nyt ei kuitenkaan taida olla kyse juuri tuosta illasta vaan yleensäkin auttamisesta. Jos mies ei auta missään niin silloin kannattaa keskustella perinpohjaisesti tästä asiasta.

 

[Gluteus maximus]

No jos AP suhtautuu aina avunpyyntö tilanteissa samalla tavalla mieheensä kuin nyt tässä ketjussa (toi ihana yleinen marttyyri-syndrooma) niin en hirveesti ihmettele miehen reaktiota. Se nyt vaan on niin viimesen päälle ärsyttävää kun toinen tekeytyy arjen sankariksi heti jos ei saa jotakin pyytämäänsä...

Toi nimenomainen tilanne oli mun mielestä kyllä ihan ymmärrettävä ettei mies lähde sieltä auttamaan mutta tiedän että sekin tuntuu isommalta asialta kuin onkaan jos ei mies KOSKAAN auta. Siinä tapauksessa täytyy oikeasti etsiä niitä rakaisuja siihen tilanteeseen yhdessä keskustellen, ilman tuota marttyyrin kruunun kiilloitusta.

Toinen juttu on se että varsinkin väsyneenä sitä usein tulee sellainen fiilis ettei toikaan p*ska tossa koskaan auta, vaikkei näin oikeasti olisikaan. Usein sitä vain sokeutuu niille toisen tekemille pikku jutuille kun alkaa miettimään jotakin kokemaansa "vääryyttä". Itse ainakin sopivasti unohtelen miehen tekemiä kotitöitä (niitä miehisiä sellaisia) sekä lapsen kanssa vietettyä aikaa, silloin kun veetuttaa olla aina se joka tiskaa
Jos taas todella on niin että miehesi ei ikinä,koskaan,milloinkaan tee kotona muuta kuin syö ja nukkuu niin kannattaa miettiä että tahdonko todella olla tällaisessa PARIsuhteessa pidemmän päälle. Se on nimittäin se malli jonka välitän myös omille lapsilleni ja ennen kaikkea ne ovat ne olosuhteet joissa pidän itseäni tarpeeksi arvokkaana elämään. :hug:

tässä olikin hyvin sanottu se mitä ajoin takaa!

 

[muuhahainen]

ja yksin et ole lapsiasi tehnyt.. :hug:

 

[d u m b o]

Kuunnelkaa nyt itseänne naiset. Onko aiheellista syyttää raskaana olevaa naista, jolla on paha mieli kun joutuu kaikki tekemään yksin? Tarviiko toinen haukkua laiskaksi ja tyhmäksi, kun on väsynyt ja kaipaisi vähän tukea?

Mä oon myös joutunut yksin tekemään kaiken, mutta mun mies olisi sieltä 3km päästä tullut jelppimään, jos se vain suinkin olisi mahdollista. Mulla vain se mies on yleensä ollut huomattavasti kauempana tai töissä niin ettei ole apuun voinut tulla kesken työpäivän.

 

[vieras]

No kai sitten taas on mussa kaikki vika.
Olen tästä lähin ihan hiljaa enkä pyydä enää yhtään apua, olin sit vaikka kuolemaisillani. Ja suunnittelen elämän etukäteen niin ettei tule ongelmatilanteita.

Voi luoja taas mitä soopaa!
pitääkö sitä tehdä itsestään marttyyri sen takia että mies ei tullut kantamaan lapsia sisälle, kun satut oleen raskaana! Herätä lapset, niillä on jalat millä kävellä ja raskaus ei ole sairaus. Mua ärsyttää suunnattomasti sellaiset naiset, jotka raskauden aikana ovat niiiiiiiin avuttomia että!
Jos miehesi taas yllensäkkin on sellainen ettei auta missään, niin suuresti ihmettelen miksi lisää lapsia hänen kanssaan teet?

Joillakin on raskaudet vaikeita ihan oikeasti!Näin vinkiksi!

 

[ap]

joo.
Mä en ole marttyyri, en todellakaan.Sanonpa vaan että suuri osa naisista ei selviäisi siitä kaikesta yksin mistä mä olen selvinnyt. Yksin.

Ja nimenomaan siksi mä tässä kyselen kun eroa harkitsen.

Mä en tee itsestäni avutonta, jos mä olisin avuton, miten hoitaisin kaiken yksin ja pyytäisin miestä osallistumaan n. kerran kuukaudessa jos silloinkaan, kun OIKEASTI sitä apua tarvitsen.

Luulin sanoneeni että en pysty kantaa niitä lapsia, en kerta kaikkiaan pysty. Siksikö olen avuton? Mistä te tiedätte mitä vaivoja mulla on?

On tää.. ihan näköjään nikistä ja päivästä tosiaan kiinni saako täällä myötätuntoa ja tukea vai ei.
Melkein jokainen joka myönsi että miehen toimissa saattaa olla jotain vikaa, muisti ensin mainita että on rasittavaa kun raskaana oleva nainen tekeytyy avuttomaksi, tai että mä olen marttyyrri, tai että olisi kantanut ne lapset itse eikä olisi tarvinnut edes mieheltä apua.

Mä lopetan ketjun lukemisen osaltani tähän, en tarvi enempää paskaa niskaani.
Ja, jos kiinnostaa niin tää on mun tekstiäni.

 

[muuhahainen]

:hug:

 

[vieras]

joo.
Mä en ole marttyyri, en todellakaan.Sanonpa vaan että suuri osa naisista ei selviäisi siitä kaikesta yksin mistä mä olen selvinnyt. Yksin.

Ja nimenomaan siksi mä tässä kyselen kun eroa harkitsen.

Mä en tee itsestäni avutonta, jos mä olisin avuton, miten hoitaisin kaiken yksin ja pyytäisin miestä osallistumaan n. kerran kuukaudessa jos silloinkaan, kun OIKEASTI sitä apua tarvitsen.

Luulin sanoneeni että en pysty kantaa niitä lapsia, en kerta kaikkiaan pysty. Siksikö olen avuton? Mistä te tiedätte mitä vaivoja mulla on?

On tää.. ihan näköjään nikistä ja päivästä tosiaan kiinni saako täällä myötätuntoa ja tukea vai ei.
Melkein jokainen joka myönsi että miehen toimissa saattaa olla jotain vikaa, muisti ensin mainita että on rasittavaa kun raskaana oleva nainen tekeytyy avuttomaksi, tai että mä olen marttyyrri, tai että olisi kantanut ne lapset itse eikä olisi tarvinnut edes mieheltä apua.

Mä lopetan ketjun lukemisen osaltani tähän, en tarvi enempää paskaa niskaani.
Ja, jos kiinnostaa niin tää on mun tekstiäni.

Älä turhaan lopeta lukemista, suurin osa meistä ymmärtää sinua. Ne on vaan nuo samat nikit jotka pätevät joka ketjussa ja tekevät itsestään muita parempia. Niiden jutuista ei kannata välittää.

 

[ap:lle]

Ootteko te puhuneet asiasta? Siis ihan oikeasti keskustelleet kunnolla? Jos sinulla tosiaan on se tunne, että sinä teet kaiken, niin puhu asiasta miehellesi? Mitä miehesi sitten tekee/missä hän on, kun sanoit, että on aina poissa?

 

[ap]

Meinasin linkittää jonkun aikaisemman tekstini mutten taida viitsiä.Tämä tästä.

 

[Äiti]

joo.
Mä en ole marttyyri, en todellakaan.Sanonpa vaan että suuri osa naisista ei selviäisi siitä kaikesta yksin mistä mä olen selvinnyt. Yksin.

Ja nimenomaan siksi mä tässä kyselen kun eroa harkitsen.

Mä en tee itsestäni avutonta, jos mä olisin avuton, miten hoitaisin kaiken yksin ja pyytäisin miestä osallistumaan n. kerran kuukaudessa jos silloinkaan, kun OIKEASTI sitä apua tarvitsen.

Luulin sanoneeni että en pysty kantaa niitä lapsia, en kerta kaikkiaan pysty. Siksikö olen avuton? Mistä te tiedätte mitä vaivoja mulla on?

On tää.. ihan näköjään nikistä ja päivästä tosiaan kiinni saako täällä myötätuntoa ja tukea vai ei.
Melkein jokainen joka myönsi että miehen toimissa saattaa olla jotain vikaa, muisti ensin mainita että on rasittavaa kun raskaana oleva nainen tekeytyy avuttomaksi, tai että mä olen marttyyrri, tai että olisi kantanut ne lapset itse eikä olisi tarvinnut edes mieheltä apua.

Mä lopetan ketjun lukemisen osaltani tähän, en tarvi enempää paskaa niskaani.
Ja, jos kiinnostaa niin tää on mun tekstiäni.

Kuuntele nyt vähän ittees! Itsehän sinä teit itsestäs marttyyrin! Ja hei haloo!!!! Harkitset eroa! Oot raskaana ja harkitset eroa, miksi se kolmas lapsi piti alulle laittaa jos asiat on siinä pisteessä, että harkitset eroa?

 

[vieras]

joo.
Mä en ole marttyyri, en todellakaan.Sanonpa vaan että suuri osa naisista ei selviäisi siitä kaikesta yksin mistä mä olen selvinnyt. Yksin.

Ja nimenomaan siksi mä tässä kyselen kun eroa harkitsen.

Mä en tee itsestäni avutonta, jos mä olisin avuton, miten hoitaisin kaiken yksin ja pyytäisin miestä osallistumaan n. kerran kuukaudessa jos silloinkaan, kun OIKEASTI sitä apua tarvitsen.

Luulin sanoneeni että en pysty kantaa niitä lapsia, en kerta kaikkiaan pysty. Siksikö olen avuton? Mistä te tiedätte mitä vaivoja mulla on?

On tää.. ihan näköjään nikistä ja päivästä tosiaan kiinni saako täällä myötätuntoa ja tukea vai ei.
Melkein jokainen joka myönsi että miehen toimissa saattaa olla jotain vikaa, muisti ensin mainita että on rasittavaa kun raskaana oleva nainen tekeytyy avuttomaksi, tai että mä olen marttyyrri, tai että olisi kantanut ne lapset itse eikä olisi tarvinnut edes mieheltä apua.

Mä lopetan ketjun lukemisen osaltani tähän, en tarvi enempää paskaa niskaani.
Ja, jos kiinnostaa niin tää on mun tekstiäni.

Kuuntele nyt vähän ittees! Itsehän sinä teit itsestäs marttyyrin! Ja hei haloo!!!! Harkitset eroa! Oot raskaana ja harkitset eroa, miksi se kolmas lapsi piti alulle laittaa jos asiat on siinä pisteessä, että harkitset eroa?

Äiti vois tosiaan pitää sen turpansa kiinni!Haloo hei vaan ittellesi!
Huh mikä idiootti olet!

 

[anastasia]

Ap, sinä et ainakaan kertonut, mitä vaivoja sinulla on. Jos on keskenmenovaara tai selkäkipuja tms, niin olisit voinut mainita niistä. Silloin me olisimme ymmärtäneet sinua enempi. Normaali raskaus ei ole sairaus ja mielestäni olisit helposti voinut kantaa lapsesi yksinkin.

Itse en olisi mitenkään kehdannut soittaa miehelle 3km päähän, että tulisi lapsia kantamaan autosta. Hävettäisi niin paljon tuollainen avuttomuus. En ole koskaan käsittänyt, miksi jotkut naiset tekeytyvät raskausaikana ihan säälittäviksi.

 

[Lilja]

Mä en taas ymmärrä naisia,jotka tekee raskausajastaan jonkun ihme sankariteon ja ylpeillen tekevät kaiken itse lapsen terveyden kustannuksellakin...ollaan sitten niiiin miehen mieleen että...ja kun vuodet vierii niin aika kultaa muistot ja nää naiset on vetäny viimisillään raskaana vaikka rekan ojasta.
hohhoijaa!Tietty ihmistyyppi tuokin!

 

[Äiti]

joo.
Mä en ole marttyyri, en todellakaan.Sanonpa vaan että suuri osa naisista ei selviäisi siitä kaikesta yksin mistä mä olen selvinnyt. Yksin.

Ja nimenomaan siksi mä tässä kyselen kun eroa harkitsen.

Mä en tee itsestäni avutonta, jos mä olisin avuton, miten hoitaisin kaiken yksin ja pyytäisin miestä osallistumaan n. kerran kuukaudessa jos silloinkaan, kun OIKEASTI sitä apua tarvitsen.

Luulin sanoneeni että en pysty kantaa niitä lapsia, en kerta kaikkiaan pysty. Siksikö olen avuton? Mistä te tiedätte mitä vaivoja mulla on?

On tää.. ihan näköjään nikistä ja päivästä tosiaan kiinni saako täällä myötätuntoa ja tukea vai ei.
Melkein jokainen joka myönsi että miehen toimissa saattaa olla jotain vikaa, muisti ensin mainita että on rasittavaa kun raskaana oleva nainen tekeytyy avuttomaksi, tai että mä olen marttyyrri, tai että olisi kantanut ne lapset itse eikä olisi tarvinnut edes mieheltä apua.

Mä lopetan ketjun lukemisen osaltani tähän, en tarvi enempää paskaa niskaani.
Ja, jos kiinnostaa niin tää on mun tekstiäni.

Katkeruus ei kaunista ketään.

 

[Äiti]

Mä en taas ymmärrä naisia,jotka tekee raskausajastaan jonkun ihme sankariteon ja ylpeillen tekevät kaiken itse lapsen terveyden kustannuksellakin...ollaan sitten niiiin miehen mieleen että...ja kun vuodet vierii niin aika kultaa muistot ja nää naiset on vetäny viimisillään raskaana vaikka rekan ojasta.
hohhoijaa!Tietty ihmistyyppi tuokin!

Täydellisesti peesaten tätä!

 

[vieras]

Mä en taas ymmärrä naisia,jotka tekee raskausajastaan jonkun ihme sankariteon ja ylpeillen tekevät kaiken itse lapsen terveyden kustannuksellakin...ollaan sitten niiiin miehen mieleen että...ja kun vuodet vierii niin aika kultaa muistot ja nää naiset on vetäny viimisillään raskaana vaikka rekan ojasta.
hohhoijaa!Tietty ihmistyyppi tuokin!

Heh:mun sisko ja mutsi!Niitä on hauska kuunnella,kun ne suurinpiirtein kilpailee siittä kumman raskaus ollu vaikeempi ja kuitenkin kumpi tehny enemmän raskaita hommia.Sama juttu sairausten kanssa;kellään ei ole edes niin vaarallista vesirokkoa ollut kuin mun siskolla ja mutsilla!

 

[mä]

ensinnäkin jos lapset tehdään YHDESSÄ, ne hoidetaan YHDESSÄ! ei äitillä ole yhtään sen isompi vastuu. eikä todellakaan velvollisuus hoitaa kaikkea yksin!

kyllä minä odotan että mieheni osoittaa rakkautta minulle huolehtimalla minun hyvästä olosta,kuin myös minä hänen!!

ja minun mieheni tulisi ko.tapauksessa oli sitten missä vaan! (töistä ei ehkä,kun riippuisi vähän pääsisikö) mutta muuten,vaikka olisi 23km matkaa.
minä en ole koskaan käsittänyt miehiä jotka eivät tue vaimojaan edes raskaana ollessa. enköä minä nostelisi mitään painavia edes lapsia koska siinä olis keskenmenon riski(äitini on saanut keskenmenon pari kertaa niin ja minullakin oli lähellä esikoista odottaessa)! joten kyllä minä tulen pelaamaan varman päälle,ottamatta turhia riskejä! onneksi nykyinen mieheni on samaa mieltä! kaiken lisäksi nykyäänkin vaikka en ole raskaana ja lapsi ei ole edes miehen oma niin kyllä hän silti ottaa vastuun lapsesta,ja välillä ilman pyyntöä kantaa kotiin autosta.

ap:n mies kuuulostaa exältältäni ja luojalle kiitos että se on ex.

 

[Hippoliina]

Mulla kun ei mies mielellään päästänyt mua auton rattiin viimeisilläni ollessa. Ja nytkin kauheasti hokee et aja varovasti kun on kallis lasti kyydissä. Kyllä mä olisin asiasta loukkaantunut. Monet miehet kun tuntuvat ajattelevan sen raskauden olevan helppoa, nainenhan siinä kaiken kestää ja lapsen synnyttyäkin, eiköhän yleensä se nainen suuremman osan tee. Kyllä miehen pitäisi antaa kaikki mahdollinen apu raskaana olevalle vaimolle, varsinkin viimesillään olevalle.

 

[mä]

täytyy siis sanoa että en kyllä nostellut lapsia mutta sellasia 20kg asioita. lääkäri kielsi minulta jopa uimisen järvessä! ettei kylmä käynistäisi supistuksia.
mut silti minusta on oudompaa jos odottavat äidit ei millään tavalla koeta suojella pientään.

 

[väätäinen]

Mä en taas ymmärrä naisia,jotka tekee raskausajastaan jonkun ihme sankariteon ja ylpeillen tekevät kaiken itse lapsen terveyden kustannuksellakin...ollaan sitten niiiin miehen mieleen että...ja kun vuodet vierii niin aika kultaa muistot ja nää naiset on vetäny viimisillään raskaana vaikka rekan ojasta.
hohhoijaa!Tietty ihmistyyppi tuokin!

Heh:mun sisko ja mutsi!Niitä on hauska kuunnella,kun ne suurinpiirtein kilpailee siittä kumman raskaus ollu vaikeempi ja kuitenkin kumpi tehny enemmän raskaita hommia.Sama juttu sairausten kanssa;kellään ei ole edes niin vaarallista vesirokkoa ollut kuin mun siskolla ja mutsilla!

Auts!Nää on kamalia!Sitten ne vielä luulee,että ihmiset jaksaa kuunnella tota itsensä kehumista vuodesta toiseen!

 

[mm]

ap sanoi, ettei pysty kantamaan. Ei sitä tarvitse eritellä ja sairaskertomusta tähän laittaa. Hän on raskaana, eikä voi kantaa, sillä hyvä!
Mies varmasti tietää sen myös. Kyllä se minun mielestäni osoittaa mieheltä törkeää välinpitämättömyyttä vaimoaan kohtaan.
Ei raskaus ole sairaus, mutta kaikilla ei raskaudet ole helppojakaan, eikä raskaana olevan tarvitse pärjätä jopa paremmin kuin ei-raskaana.
Naisella on niin mieli kuin kroppakin herkillä raskaana, meidän äitien pitäisi kaikkien se muistaa, eikä tapella kuka meistä kestää eniten p*skaa mieheltään tai kuka kuuraa lattioita tunti ennen synnytystä tms.
Kyllä mielestäni mies on raskaudessa mukana siinä kuin se nainenkin, yhteistä lasta, perhettähän siinä tehdään!
Ap:lle voimia.