Miten ihmeessä pääsee yli tästä kaikesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surullinen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Surullinen äiti

Vieras
Ex oli ihan kauhea. Väkivaltainen kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Olen edelleen kiitollinen itselleni siitä, että sain jostain sen viimeisen sykäyksen ja pelastin sekä itseni että lasteni hengen.

Eronkin jälkeen ex on harrastanut väkivaltaa, lähinnä henkistä mua kohtaan. Se on tehnyt kaiken mahdollisen kuviteltavissa olevan ja vähän lisääkin. Se on eron jälkeen piinannut mua sekä lapsia niin, että vanhempi lapsi käy nyt pitkässä terapiassa isänsä takia.

Ja silti.

Vaikka mun rakkaani ei siitä puhukaan, mä tiedän että he kaipaavat aikuista, jota kutsua isäksi. He kaipaavat omaa isäänsä, vaikka hän on suoraan sanottuna erittäin huono sellainen. Se mies on pettänyt lasten luottamuksen kertaa miljoona, ei ole ollut ikinä aikuinen lapsille eikä koskaan isä. Mutta lapsille hän silti isä on.

Ja muhun niin sattuu kun mä tiedän että lapset kaipaa isää. Ja toivoisivat tämän olevan elämässä läsnä. Ja se ei ole. Sillä on parempaakin tekemistä.. :( Ja mä kuuntelen Jani Wickholmin "jouluksi kotiin" biisiä ja itken täällä. On niin paha mieli mun pienten rakkaiden puolesta. Viattomat lapset, tää on niin väärin heitä kohtaan. Mua surettaa enemmän kuin mitään se, että pienillä ei ole isää. Ei minkäänlaista. Ja mä tiedän, että he kaipaavat sellaista.

Mun rakkaat. Pienet rakkaat. :(

Itkettää.



Alla sanat kyseiseen lauluun, jos ette ole kuulleet. Suosittelen kyllä ehdottomasti kuuntelemaan laulun. Löytyy Spotifysta.
Katsopas äiti, kun tähti on kirkas
se kallis on varmaan ja kultaa.
Kuulepas vielä kun vielä, kun soinnut sen kutsuvat,
seuraamaan ihmeiden luo.

refrain:
Taivaiden tarhoissa viettää sain aaton,
sain istua polvella aikojen taaton.
Pieni lapsen toive täyttyä vois,
jos hän sais isän jouluksi kotiin.

Muistitkos lapseni,
tähdeltä kirkkaalta toivoa jouluksi ihmeen?
Uskoitkos tähden sen kutsuvan laululla,
laululla enkelien?

Äiti jos kuulisit enkelten laulun,
sä jättäisit hetkeksi turhuuden pauhun.
Pieni äidin toive täyttyä vois,
jos hän sais isän jouluksi kotiin.

Hehkuuko poskesi kaukana siellä,
tunnetko kuinka me kaipaamme sua?
Löydätkö miljoonan kynttilän joukosta,
sen, jonka sytytin sulle?
 
Olisiko mahdollista, että lapset pystyisivät käymään valvotuissa tapaamisissa isänsä kanssa? Vai eikö isä halua olla missään yhteydessä?

Paljon voimia sinulle! Voin vain kuvitella, miltä sinusta tuntuu, mutta äitinä tiedän täysin, että tahtoisit lapsiesi elämäntaipaleelle vain pelkkää hyvää.
 
[QUOTE="merri";22694045]Olisiko mahdollista, että lapset pystyisivät käymään valvotuissa tapaamisissa isänsä kanssa? Vai eikö isä halua olla missään yhteydessä?

Paljon voimia sinulle! Voin vain kuvitella, miltä sinusta tuntuu, mutta äitinä tiedän täysin, että tahtoisit lapsiesi elämäntaipaleelle vain pelkkää hyvää.[/QUOTE]

Isää ei kiinnosta tapaamiset. Joten valvotut ja valvomattomat on jäissä..
 
Lopeta se itkeminen ja keskity tulevaisuuteen ja siihen, miten kasvattaa ja antaa lapsille voimaa kasvaa ehjiksi ilman vastuuntunnotobta ja valehtelevaa isäänsä. Ei nyt oo säälin aika, pelaat niillä korteilla jota sulla on ja sillä siisti! Kukaan ei voi ottaa vastuuta exäsi puolesta, hän on päättänyt olla kusipää mutta ei sinun tarvitse kärsiä siitä. Saattaa tuntua että on surkeaa kun lapsilla ei ole isää jne. mutta itse en usko fyysisen isyydeb olevan yhtään mitään ellei siinä oleemukana henkistäkin vastuuta. Pelkkä pano ja nimi paperissa ei riitä
 
Eikö lasten elämässä ole esim. ketään sukulaismiestä joka olisi lapsille läheinen?
Ehkä sinä tapaat joskus miehen jolla on sydäntä antaa lapsillesi sitä mistä ovat jääneet paitsi..
 
Lopeta se itkeminen ja keskity tulevaisuuteen ja siihen, miten kasvattaa ja antaa lapsille voimaa kasvaa ehjiksi ilman vastuuntunnotobta ja valehtelevaa isäänsä. Ei nyt oo säälin aika, pelaat niillä korteilla jota sulla on ja sillä siisti! Kukaan ei voi ottaa vastuuta exäsi puolesta, hän on päättänyt olla kusipää mutta ei sinun tarvitse kärsiä siitä. Saattaa tuntua että on surkeaa kun lapsilla ei ole isää jne. mutta itse en usko fyysisen isyydeb olevan yhtään mitään ellei siinä oleemukana henkistäkin vastuuta. Pelkkä pano ja nimi paperissa ei riitä

No eipä ollut se suhde mikään pelkkä pano ja nimi paperissa. Oltiin yhdessä viisi vuotta.
Toki suhde oli kamala ja väkivaltainen ja kaikkea, mutta silti. Ja toki lasten on parempi kuin tuo ihminen ei ole missään tekemisissä heidän kanssaan, mutta silti tuntuu niin pahalta. Kun kaikesta huolimatta, miten paljon hän onkaan satuttanut omia lapsiaan, siitäkin huolimatta lapset toivoisivat että isä muistaisi edes jouluna. Näin ei tule käymään. Koskaan. Ja muhun sattuu kun lapset taas pettyät, vaikka salaa, mutta silti.
 

Yhteistyössä