munasolujen luovutus...

[OneMore?]

oletko luovuttanut...? mitä mietltä muuten asiasta?

Itse olen parikin kertaa käynyt luovuttamassa ja mielestäni se on hienoa kun pystyy auttamaan

 

["huh"]

Arvostan jokaista joka luovuttaa!
Mä en pystyisi, inhoan ja pelkään kaikkia toimenpiteitä niin paljon. Mulla on todennäköisesti edessä IVF, eli ilmeisesti samanlainen hoito, jos ollenkaan oikein ymmärrän. Oon ihan kauhuissani siitä, en todellakaan pystyisi suostumaan tuollaiseen ilman omaa painavaa syytä. Niin kuin nyt, että lasta ei kuulu.

 

[chef]

Olen luovuttanut kolme kertaa. Luovuttaisin kaikki mahdolliset 5 kertaa, mikäli se ei olisi niin helvetin kivuliasta. Mutta kolmekin on ihan hyvä.

 

[Doves]

Pakko myöntää, että liikaa vaivaa, muuten voisinkin luovuttaa.

 

[OneMore?]

itselläni ei tullut mtn kipuja ko toimenpiteestä.. lääkitykset oli niin hyvin kohdillaan

 

["juhuu"]

Kertokaa miten käytännössä luovutus menee? Kiinnostaa..

 

[chef]

itselläni ei tullut mtn kipuja ko toimenpiteestä.. lääkitykset oli niin hyvin kohdillaan

Joo, ei se toimenpide mitään sattunut, vaan päinvastoin. Helpotti sitä jäätävää kipua. Mulla kivut olivat kovimmillaan noin 4 tuntia ennen punktiota ja kestivät hurjan kovina (pystyin käevelmään vain tuettuna) punktioon saakka.

Ja kivut jatkuivat punktion jälkeen jopa sen 2 viikkoa, joskaan onneksi ei enää ihan niin pahoina.

 

[OneMore?]

oho.. sullapa ollut kovat kivut.. :O

Lyhykäisyydessään..
-pistät itseesi hormonia joka kypsyttää munarakkuloita..
-pistät piikin jolla solut pysyy kiinni eikä lähde vaeltaan
-pistät piikin sovittuna iakana ennen punktiota jolla solut saadaa irti punktioo varten
-klinikalla saat kunnon mömmöt ja lakautta tehdään punktio jossa kerätään munasolut talteen

 

["juhuu"]

Näin äkkiseltään, mitkä syyt voisivat estää luovutuksen? Mulla on kaksi lasta ja kovasti oon miettiny tätä luovutusta.

 

["vieras"]

Kävi mielessä kun näin bussissa mainoksen mutta onneks (?) on ikä tullut vastaan, olen 35v. Mä en pystyis luovuttamaan munasoluja siksi, että pelkäisin että mun lapset aikuisena tapaa mun geeneistä syntyneen ihmisen ja muutenkin varmasti miettisin onkohan niitä soluja käytetty jne. Pientä sen rinnalla että joku lapseton saisi lapsen, tiedän, mutta näille ajatuksilleni en voi mitään. Muissa asioissa en mielestäni ole "jäykkä" mutta en tiedä miksi munasolujen luovutus tuntuu liian rajulta. Siskolleni voisin ehkä luovuttaa jos joskus tulisi tarve, mutta sitäkin joutuisin miettimään kovasti.

 

["vieras"]

Arvostan luovuttajia suunnattomasti! Lahjasoluhoitoihin (munasolu) on vuoden jono juurikin luovuttajien vähäisen määrän vuoksi. Itsestä kolmen tuloksettoman ivf-hoidon jälkeen tuo jono tuntuu tooosi pitkältä.

 

[chef]

[QUOTE="vieras";28842353]Kävi mielessä kun näin bussissa mainoksen mutta onneks (?) on ikä tullut vastaan, olen 35v. Mä en pystyis luovuttamaan munasoluja siksi, että pelkäisin että mun lapset aikuisena tapaa mun geeneistä syntyneen ihmisen ja muutenkin varmasti miettisin onkohan niitä soluja käytetty jne. Pientä sen rinnalla että joku lapseton saisi lapsen, tiedän, mutta näille ajatuksilleni en voi mitään. Muissa asioissa en mielestäni ole "jäykkä" mutta en tiedä miksi munasolujen luovutus tuntuu liian rajulta. Siskolleni voisin ehkä luovuttaa jos joskus tulisi tarve, mutta sitäkin joutuisin miettimään kovasti.[/QUOTE]

Ne solut luovutetaan suoraan parille, eli ei niitä käyttämättä jätetä. Ne menee käyttöön muistaakseni noin 2 vuorokauden kuluttua siitä, kun olet ne pois lahjoittanut. Ja ainakin AVA:lla saa tietää, onko raskaus alkanut ja onko lapsi syntynyt.

Ensimmäisestä luovutuskerrastani alkoi kaksoisraskaus, joka valitettavasti päätyi keskenmenoon. Soluja ei heille enempää jäänyt.

Toisella kertaa alkoi raskaus ja mielestäni se jatkui ainakin yli sen 12 viikkoa. Hyvinkin todennäköisesti heille on siis lapsi syliin saakka tullut.

Kolmannesta en ole mitään kysellyt. En enää jotenkaan tuntenut tarvetta moiseen.

Ekat solut lähti Tanskaan, joten melko epätodennäköistä olisi ollut, että lapseni olisi tavannut niitä lapsia, mitä niistä soluista olisi syntynyt, jos raskaus olisi mennyt loppuun saakka. Näistä muista en tiedä, kun en ole kysynyt.

Mutta odotan, josko noin 17 vuoden kuluttua ovikello soi ja siellä seisoo ihminen, jonka geneettinen perimä on lähtöisin puoliksi minulta. Eikä haittaa lainkaan, jos lapset ovat kotona ja näkevät tuon ihmisen. Kyllä meillä lapset tietää, että äiti on antanut ylimääräisiä "vauvasoluja" pois, kun äidillä oli niitä niin paljon ja jollakulla toisella, äidiksi haluavalla ei ollut niitä yhtään.

Munasolujen luovutus ei misään nimessä sovi kaikille. Mutta ei sen tarvitsekaan sopia

 

["vieras"]

Ajatus luovuttamisesta tuntuu mulle täysin luonnottomalta. On jotenkin eri asia luovuttaa verta (luovutan omaa O- verta) tai kuolleena elimiä. Sukusolut on = oma lapsi. En millään pysty edes ajatuksen tasolla ajattelemaan.

 

[chef]

[QUOTE="vieras";28842426]Ajatus luovuttamisesta tuntuu mulle täysin luonnottomalta. On jotenkin eri asia luovuttaa verta (luovutan omaa O- verta) tai kuolleena elimiä. Sukusolut on = oma lapsi. En millään pysty edes ajatuksen tasolla ajattelemaan.[/QUOTE]

Mäkin koen, että verenluovutus, tai elintenluovutus (elävänäkin) on eri asia. Mutten siltikään osaa mitenkään nähdä niitä lapsia mun lapsinani, jotka ovat sukusolujeni avulla kehittyneet ja syntyneet. Eihän ne mitenkään voi olla mun omiani, kun en heitä ole tehnyt, halunnut, kantanut sisälläni, hoitanut tai mitään muutakaan

Mun omat lapseni ovat täällä kotona, missä minäkin

 

[mä...]

En hyväksy, en edes ääketieteellisistä syistä, vaikka ymmärrän, että niitä tehdään, minä vain en hyväksy. Minusta lapsella on oikeus kasvaa vanhempiensa luona.

 

[Akaatti]

Minä en luovuttaisi, koska luultavasti miettisin jatkuvasti sitä lasta, miltä näyttää ja mitä harrastaa sekä sitä muistuttaisiko lapsi minua.

 

[mä...]

Mäkin koen, että verenluovutus, tai elintenluovutus (elävänäkin) on eri asia. Mutten siltikään osaa mitenkään nähdä niitä lapsia mun lapsinani, jotka ovat sukusolujeni avulla kehittyneet ja syntyneet. Eihän ne mitenkään voi olla mun omiani, kun en heitä ole tehnyt, halunnut, kantanut sisälläni, hoitanut tai mitään muutakaan

Mun omat lapseni ovat täällä kotona, missä minäkin

Kyllä se lapsi on puoliksi sinun, puoliksi sen, jolta siittiö on eli olet lapsen biologinen äiti. Lapsella on oikeus tuntea sinut ja olla sinuun yhteydessä. Oletko siien valmis, mieti ennen kuin ovikelloasi soitetaan.

 

[mä...]

[QUOTE="vieras";28842353]Kävi mielessä kun näin bussissa mainoksen mutta onneks (?) on ikä tullut vastaan, olen 35v. Mä en pystyis luovuttamaan munasoluja siksi, että pelkäisin että mun lapset aikuisena tapaa mun geeneistä syntyneen ihmisen ja muutenkin varmasti miettisin onkohan niitä soluja käytetty jne. Pientä sen rinnalla että joku lapseton saisi lapsen, tiedän, mutta näille ajatuksilleni en voi mitään. Muissa asioissa en mielestäni ole "jäykkä" mutta en tiedä miksi munasolujen luovutus tuntuu liian rajulta. Siskolleni voisin ehkä luovuttaa jos joskus tulisi tarve, mutta sitäkin joutuisin miettimään kovasti.[/QUOTE]

Hyvä pointti, koska joku saattaa vahingossa mennä naimisiin oman lapsensa kanssa, eikö tätä ole ajateltu, kun luovutettuja soluja ei rekisteröidä.

 

[mä...]

[QUOTE="juhuu";28842252]Näin äkkiseltään, mitkä syyt voisivat estää luovutuksen? Mulla on kaksi lasta ja kovasti oon miettiny tätä luovutusta.[/QUOTE]

Niin, hehän ovat sinun lapsiasi, joilla on sitten eri isä kuin nykyisillä lapsillasi, ehkä, kukapa tietää.

 

[hieno juttu]

Odotan ICSIllä alkunsa saanutta vauvaa, meillä oli jo varattuna lahjasiittiöt, kun ei tiedetty, onnistuuko miehen omilla. Tuolloin hoitojen aikaan tiedustelin, onko minun mahdollista luovuttaa omia munasolujani, tunsin että olisi mahtavaa pystyä auttamaan jotakin toista paria, kun joku ihminen on halunnut lahjoittaa solujaan ja auttaa tavallaan meitäkin, vaikka loppupeleissä omilla soluilla onnistuttiinkin. Minulla kuitenkin on takana sellainen historia fyysisen terveyden kannalta, etten ole sopiva luovuttajaksi, ikävä kyllä. Mutta olen kuitenkin tehnyt tätä solujen luovutusasiaa tutuksi monelle ihmiselle, ajatellut, että ehkä joku saa siitä kipinää ja haluaa lahjoittaa munasolujaan

Arvostan todella paljon teitä, jotka olette luovuttaneet soluja, minulle se kasvatusvaihe oli suht epämukava hoitojen yhteydessä, ja hattua nostan, että joku tekee sen puhtaasti auttamisen halusta!

 

["juhuu"]

Niin, hehän ovat sinun lapsiasi, joilla on sitten eri isä kuin nykyisillä lapsillasi, ehkä, kukapa tietää.

Joo-o.. tarkoitin vain että soisin milelläni saman onnen lapsista muillekin, joka mulla on ollut onni saada. En näe asiaa niin, että luovutuksesta syntyneet lapset olisivat minun. Jos niin ajattelisi, eikai voisi ees luovuttaa..

 

[OneMore?]

kyllä nykyisin soluista syntynyt lapsi saa tiedustella uovuttajan "numeron" jonka avulla voi selvittää luovuttajan, itse en koe lapsia jotka soluistani ovat saaneet alkunsa omikseni, sillä en ole heitä kantanut, se äiti joka on heitä sisällään kantanut on mielestäni heidän oma äitinsä. Jos joskus oven taakse ilmestyy nuori aikuinen joka haluaa minuun tutustua niin toki keitän kupposen kahvia, mutta luovuttajalla ei ole mitään velvollisuuksia ko. ihmistä kohtaan, ei meidän välillemme kasva tunnesidettä tms. adoptiossa tilanne olisi varmasti erilainen.

 

[purjosipuli]

[QUOTE="vieras";28842426]Ajatus luovuttamisesta tuntuu mulle täysin luonnottomalta. On jotenkin eri asia luovuttaa verta (luovutan omaa O- verta) tai kuolleena elimiä. Sukusolut on = oma lapsi. En millään pysty edes ajatuksen tasolla ajattelemaan.[/QUOTE]

Mulla on sama homma. Ei jotenkin tulis mieleenkään lahjottaa munasoluja.

 

["vieras"]

Maksetaanko siitä?

 

["Ankka"]

Pelkään etten ikäni puolesta kelpaa. Olen 19, lapseton ja äärimmäisen terve nuori. Suvussani ei ole mitään sairauksia, ainut on diabetes isän puolelta ja sitäkin sairastaa vain mummuni. Allergioita ei ole kenelläkään perheestäni, ei ylipainoa tai edes huonoa näköä silmissä. En ole koskaan käyttänyt alkoholia tai tupakkaa, ole vegetaristi ja harrastan mataron juoksua. Minusta olen täydellisen terve tähän hommaan, mutta tyttöystävä sanoi että olen varmaan liian nuori.

En sitten tiedä onko tälläkään mitään vaikutusta, mutta olen pienestä saakka tiennyt olevani lesbo, enkä ole koskaan harrastanut seksiä miehen kanssa... Haluiaisin kovasti luovuttaa, sillä omassa perheessäni minulla on kahdeksan pikkusisarusta, ja olen aina ollut heille kuin toinen äiti. Vaikka en omia lapsia haluakkaan, ehkä juuri tästä syystä, niin haluan antaa jollekulle toiselle äidille siihen mahdollisuuden.