[QUOTE="vieras";28842353]Kävi mielessä kun näin bussissa mainoksen mutta onneks (?) on ikä tullut vastaan, olen 35v. Mä en pystyis luovuttamaan munasoluja siksi, että pelkäisin että mun lapset aikuisena tapaa mun geeneistä syntyneen ihmisen ja muutenkin varmasti miettisin onkohan niitä soluja käytetty jne. Pientä sen rinnalla että joku lapseton saisi lapsen, tiedän, mutta näille ajatuksilleni en voi mitään. Muissa asioissa en mielestäni ole "jäykkä" mutta en tiedä miksi munasolujen luovutus tuntuu liian rajulta. Siskolleni voisin ehkä luovuttaa jos joskus tulisi tarve, mutta sitäkin joutuisin miettimään kovasti.[/QUOTE]
Ne solut luovutetaan suoraan parille, eli ei niitä käyttämättä jätetä. Ne menee käyttöön muistaakseni noin 2 vuorokauden kuluttua siitä, kun olet ne pois lahjoittanut. Ja ainakin AVA:lla saa tietää, onko raskaus alkanut ja onko lapsi syntynyt.
Ensimmäisestä luovutuskerrastani alkoi kaksoisraskaus, joka valitettavasti päätyi keskenmenoon. Soluja ei heille enempää jäänyt.
Toisella kertaa alkoi raskaus ja mielestäni se jatkui ainakin yli sen 12 viikkoa. Hyvinkin todennäköisesti heille on siis lapsi syliin saakka tullut.
Kolmannesta en ole mitään kysellyt. En enää jotenkaan tuntenut tarvetta moiseen.
Ekat solut lähti Tanskaan, joten melko epätodennäköistä olisi ollut, että lapseni olisi tavannut niitä lapsia, mitä niistä soluista olisi syntynyt, jos raskaus olisi mennyt loppuun saakka. Näistä muista en tiedä, kun en ole kysynyt.
Mutta odotan, josko noin 17 vuoden kuluttua ovikello soi ja siellä seisoo ihminen, jonka geneettinen perimä on lähtöisin puoliksi minulta. Eikä haittaa lainkaan, jos lapset ovat kotona ja näkevät tuon ihmisen. Kyllä meillä lapset tietää, että äiti on antanut ylimääräisiä "vauvasoluja" pois, kun äidillä oli niitä niin paljon ja jollakulla toisella, äidiksi haluavalla ei ollut niitä yhtään.
Munasolujen luovutus ei misään nimessä sovi kaikille. Mutta ei sen tarvitsekaan sopia
