Niin mäkin olen sitten miehelle arkipäiväistynyt

["vieras"]

Ei juuri olekaan vuosiin halunnut/ollut rahaa laittaa mulle mitään lahjoja tai järkätä jotain kivaa. Mä ostan sille lahjoja ja jos jotain tehdään niin järjestän. Kun muuten ei mitään kivaa tapahdu. Tänään sitten kysyin että kun ens vuonna on asuntolaina maksettu niin ostaako mulle hienon sormuksen. Ei kuulemma ole prioriteetti numero yks. Mitäs tämmönen pelkkä vaimo tarttee...

 

[PinkLily]

Ei meilläkään oo koskaan mitään sen ihmeempää ollut. Tai en ole mitään saanut. Äitienpäivä oli poikkeus ja mies vei mut syömään.

Kihlapäivän unohti kokonaan (en ihme kyllä suuttunut ) mutta eipä se sitä "korvannutkaan" mitenkään, vaikka itse ostin kihlajaislahjaksi puhelimen (annoin kyllä päivää ennen, samaan aikaan synttärilahjan kanssa. josko se sekoitti tai sitten ei). Surullista se on aina välillä, ainakin sillon kun joku oikeen soittaa mulle ja kehuu mitä kaikkea kultaa se mies on hälle ostanu taas.... Mut siihen tottuu...

 

["viiraska"]

Ei meilläkään mitään huomionosoituksia ole jaeltu. Ei kumpikaan meistä. Välillä natkutan siitä että haluaisin tehdä jotain yhdessä, mutta mies on töissä aikataulutettu niin inhoaa buukata vapaa-aikaansa. Haluaa tehdä silloin mitä mieleen juolahtaa. Muuten hyvä mies, ei kannata minun alkaa marttyyriksi. Näinä tasa-arvon päivinä sitä voi ihan hyvin itse olla se joka ostaa lahjoja ja järkkää jotain. Toki kannattaa sanoa toiselle että toivoisi joskus jotain mukavaa. Voi ehdottaakin, että veisitkö minut ensi perjantaina ulos syömään/ toisitko minulle naistenpäivän kunniaksi kukkia jne.