Nimiongelma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tuore iskä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Onkohan tältä exältä kysytty, mitä mieltä hän on siitä, että täysin eri miehen (eli sinun) siittämä lapsi tulee hänen nimelleen.

Vai onko tämä ex sittenkin lapsen oikea isä?
 
Vielä pohdintaa tänne ellipalstalle, täällä kun tuntuu olevan kaikkein aktiivisinta kommentointia.

Eilen yritin taas puhua asiaa parhain päin mutta tuloksetta. Toisella palstalla sain vinkin että avon päätös laittaa kaikki lapset samalla (omalle) nimelleen johtuu ehkä siitä ettei hän ole varma suhteemme tulevaisuudesta. Näin lapset ovat nätisti valmiina jos ero tulee. En ollut ajatellutkaan tätä näkökulmaa, voisiko tässä olla mielestänne todellinen syy? Miten tätä vaihtoehtoa voisi parhaiten ""luodata"", en oikein haluaa töksäyttääkään tätä mietettä vasten toisen kasvoja.

Ja niille jotka uskovat lapsen olevan exän en vaivaudu edes kommentoimaan tämän enempää!
 
Musta on ihan järjetöntä, että avokkisi vaatii moista! Vaikea ongelma ratkaistavaksi, mutta mäkin kannatan yhteisen ""kolmannen sukunimivaihtoehdon valitsemista ja vaikka sitten koko perheen kaikkien lasten nimen muuttamista siksi. Jos siis vaikuttaa siltä, että liittonne tulee kestämään ja yhtenä perheenä meinaatte elää pitkäänkin.

Jos taas kriisiä pukkaa toisen perään (tämä nimikriisi mukaan lukien), niin odotettavissa voi olla ero ja sittenpähän lapset olisivat ainakin kaikki samannimisiä vaimon tahdon mukaisesti, eikä erottuisi ketkä ovat ""ykkös-, ketkä ""kakkos- ja ketkä ""kolmosliitosta.. Tsemppiä vaan!
 
Ehkä asiaa selventäisi se, jos kertoisit, miten päädyitte lapsentekoon. Kauanko asuitte yhdessä ennen sitä, juttelitteko paljon perhe- ja lapsenkasvatuskäsityksistänne jne.?
 
Minusta lapsi on sinun, erositte vaimosi kanssa tai ette. Ainoastaan sellaisessa tapauksessa katsoisin aiheelliseksi olla antamatta lapselle isänsä nimeä, jos isä ei välitä ja huolehdi lapsestaan.
 
Unohtui edellisestä viestistä, otin eilen esiin myös mahdollisuuden vaihtaa kaikille joku ihan uusi sukunimi. Ei ottanut tulta tämäkään. Tosin tähän on myös mielestäni pätevät perusteet. Avon vanhin lapsi on jo ala-asteella ja nuorempikin esikoulussa. Avon mielestä olisi liian outoa lasten kannalta alkaa vaihtamaan heidän sukunimiään näin vanhana. Olen taipuvainen ymmärtämään tämän näkökannan.
 
Päädyimme lastentekoon avoni aloitteesta, hiukan kihlajaisten jälkeen jos sitä tarkoitit. Minulla ei ollut mitään vastaan kun avoni tätä ehdotti.

Olemme asuneet yhdessä nyt 2 vuotta. Sitä ennen seukkasimme noin vuoden.

Emme kyllä kovin paljon jutelleet perhekäsityksistämme ennen lapsentekoa.
 
Kyllä minun nimeni ainakin vaihdettiin vielä vanhempana kuin avokkisi esikoinen on. Tietty multa kysyttiin mielipidettä asiaan.

Oletko ehdottanut että ottaisitte koko perheelle vaimon tyttönimen?

Ja ota nyt ainakin selvää, saatko sinä ylipäätäänkään ottaa vaimosi exän sukunimen jos menette naimisiin.
 
""Emme kyllä kovin paljon jutelleet perhekäsityksistämme ennen lapsentekoa.""

Voi vitunkuustoista. Tämä on yksi niitä kriteereitä miksi kannatan sterilisaatiota joillekin yksilöille ja vielä avon aloitteesta.Toivottavasti saatte edes lapset kasvatettua niin, ettei niistä tule haittaa yhteiskunnalle. Mutta tämä teidän yhteinen elo ei kyllä tällähetkellä hääviltä näytä. Muuten suosittelen tekemään nyt ja heti sitä avioehtoa tai hei sanotaan näin, että annat lapselle ex sukunimen ilman mitään riitaa, mutta vaihtokauppana vaadit kunnon aivoehtoa luulis menevän jauhot tosta suuhun.
 
Tuon keskusteluun lapsen tunteet.Minä sain pienenä isäni nimen.Äitini vaihdatti nimeni mennessään uudestaan naimisiin samaksi kun muulla perheellä,jottei minulle olisi ongelmaa eri sukunimestä.Syntyi toinen lapsi joka tietysti sai saman sukunimen.Murkkuikäisenä mietin asioita ja ilmoitin haluavani isäni nimen koska se olen.15 v sain nimeni ja koskaan en siitä enää luovu eikä kaksoisnimeä tule.En myöskään halua et mieheni ottaa nimeni vaan hän pitää omansa ja jos lapsia tulee ne ON isänsä nimisiä.Minusta ihminen saa aina isännimen ja on sitä lopunikää.Ps.Tiesin kai jo viiden vanhana etten ole oikean niminen.Nimi on tärkeä koska olen sukuni viimeinen ja kertoo kuka olen.
 
Mies antoi parhaan ehdotuksen. Vaadi avioehto. Se on hyvä idea. Siitä pääset jyvälle mistä oikein on kysymys.
Kova luu se sinun nainen. Ottaa spermasi, mutta ei anna lasta. Voihh näitä naisia!!
 
Tämän ketjun luettuani alan jälleen ymmärtää, miksi minä ja muutamat ystävättäreni tunnumme olevan ikisinkkuja. Olemme aivan liian kivoja, joustavia ja muiden ihmisten tunteet huomioonottavia. Olen jo vuosia huomannut, että veemäiset pompottelevat naiset ""pääsevät"" aivan varmasti naimisiin ja parisuhteeseen. Sunkin naises jo toista kertaa. Mikä näissä naisissa teitä miehiä vetää?
 
Yksi asia on varma. Kun tyttäresi on teini-ikäinen, tulee hän teini-iän uhmassaan taatusti huutamaan äidilleen, että miksei minulla ole isän nimeä. Tämä 99%n varma nakki.
 
Onpa hienoa, että tulit kertomaan asiasta lapsen näkökulmasta. Minä en osannut ottaa sitä huomioon. Nyt ymmärrän miksi lapsen pitää saada OIKEA nimi.

Ap:lle sanoisin, että jos ette sovintoon pääse, niin vaikea on kai aina nöyrtyä.
 
Just joo, näin se vaan menee.
Miehiä vissiin kiinnostaa nainen joka sanoo kaapin paikan, mutta se nainen sanoo kyllä muutakin, esimerkiksi kun mennään sänkykamariin.
Lepsut ja vietävät miehet ilmeisesti pitävät siitä että nainen
tietää mitä haluaa, ja myös ottaa sen,......siis miehen :)
Samoja miehiä sitten viedään kuin kuoriämpäriä liitosta toiseen ;)
 
Kaksi vaihtoehtoa:

Jos puolisosi haluaa kaikille saman nimen, otatte käyttöön sinun sukunimesi, myös ex:än lapsille( jos ex vaan siihen suostuu.)

tai sitten kaksi nimeä eli sinä vaimosi ja yhteinen lapsi sinun nimellesi ja ex:n lapset omalla nimellään.

 
Piti lukea muutamaan kertaan aloitus ja muutamia ap:n kommentteja ennen kuin meni perille, ettei tämä ole provo. Eihän?

Siis onko ihan oikeasti olemassa nainen, joka vakavissaan on miehen omalle lapselle suunnittelemassa eksän sukunimeä?! Tietysti toisille yleisesti sukunimikysymys ei ole olennainen. Minä ajattelen niin, että köyhimmälläkin on kolme omaisuutta: nimi, kansallisuus ja uskonto. Voi olla ihan rauhassa eri mieltä, mutta pidän tietyistä perinteistä.

Nyt on jo kumottu perinne siitä, että nainen ottaisi automaattisesti avioliitossa miehen sukunimen. Menköön niin, mutta ettäkö lapsi ei saisi isänsä nimeä tai että se olisi joku muu, asiaan kuulumaton. Eksän? En tavoita ajatusta, olen pahoillani.

Oletko yrittänyt keskustella avokkisi kanssa, että asia todellakin on sinulle tärkeä? Että sinun lapsellasi olisi sinun nimesi? Ymmärrän vielä suojellut sukunimet, suvun jatkeen yms, mutta eksä... Olen pahoillani, yritän nyt lakata jankuttamasta, mutta...

Kommenteistasi päätellen minä olisin taipuvainen ajattelemaan, että avokillesi eksän tietyn statuksen omaava sukunimi on tärkeä. Siitä lähdetään. Toki juttuun sekaantuu sinun ja minun lapset ja ymmärrän ajatuksen, että kaikilla lapsilla olisi sama sukunimi.

Joten tällä periaatteella minusta se ajatus, että otettaisiin joku ihan ulkopuolinen nimi kaikille olisi paras. Silloin jokainen olisi valmis kompromissiin. Jospa ehdottaisit jotain vierasperäisempää, ajatellen avokkisi viehtymystä ""parempiin piireihin""? Jos saisit hänet edes plarailemaan mahdollista uutta nimeä, jospa vastaan tulisi joku, johon hän innostuisi.

Koska kommenteistasi päätellen muuten taidat olla umpikujassa. Pakko tähän loppuun sanoa, että saat kaiken sympatiani: kohtuutonta avokiltasi.
 
Minun maalaisjärjelläni sille lapselle on mahdollista ja kohtuullista vain 2 nimeä: joko isän nimi tai sitten vaimon tyttönimi. Mutta että exän nimi! Eikö exä voi sitäpaitsi kieltää tämän? Mitäpä ap, jos ottaisit exään yhteyttä ja pyytäisit hänet mukaan vaimon taivutteluun. Kai hänelläkin on sanottavansa siihen, että toisen miehen siittämiä lapsia laitetaan hänen nimelleen.
 
Anna mun kaikki kestää!! Että exän nimi yhteiselle lapselle.. Eronnut olen, mutten ole vaihtanut sukunimeä tyttönimeeni, koska tämä nykyinen vain tuntuu hyvältä. Varmaa on, että en silti IKIPÄIVÄNÄ tätä nimeä anna lapselle jonka isä on joku toinen. Joku kunnioitus isiä kohtaan! Sitten vaihdamme nimeä. Vaikka olisin avoliitossa lopunelämää, niin tulen kysymään kumppaniltani häiritseekö häntä exäni nimi. Jos häiritsee niin otan tyttönimen takaisin. Tyttäreni taas saa aina pitää isän nimen.

Omien vanhempien erotessa äiti otti tyttönimensä takaisin ja olisi halunnut vaihtaa meidän lastenkin sukunimet. Mietin asiaa hetken, ja tulin tulokseen että en vaihda, olen isäni tyttö :-) Vaikka aika hyvin muuten äiti aivopesikin meidät isää vastaan.

AP sinua jää asia vaivaamaan ikuisesti, jos annat tässä periksi. Tee omat rajat selviksi ENNEN aamenta, koska kun kerran annat periksi - ja enemmän itsellesi kuin vaimolle itseasiassa - niin se tulee hiertämään teidän yhteiseloa ja on lopun alku. Joku kompromissi pitäisi löytyä. Ja avollesi sinun täytyy voida puhua tästä ja nostaa kaikki ajatuksesi esille. Jos hän ei suostu ymmärtämään, niin älä haaskaa aikaa häneen enempää.

Parempi tässä vaiheessa eri teille kun muutaman vuoden päästä.
 
Voihan sen näinkin mennä. Minulla tosin oli äidin sukunimi ja olin tosi iloinen siitä. Se vähä mitä isääni tunsin niin ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tämän sukunimi.
 
Julkisuudessakin on hyvä(?) esimerkki tästä väännöstä. Päivi Lipponen, os. Hiltunen, olisi halunut pitää exän (Herzberg) nimen ja antaa sen myös Paavon ja hänen tytöille. Hyvä, että Paavo sanoi moiseen hömpötykseen jyrkän ein.

Tee sinäkin ""paavot"" ja ole MIES!
 

Yhteistyössä