Olen alkanut kokemaan uskovaiset erittäin vastenmielisinä

[astrolabe]

Olen henk.koht.elämässäni kokenut uskovaisten osalta paljon ikäviä asioita. Uskonnon varjolla voidaan loukata monin tavoin: se voi olla henkistä dissausta ja tuomitsemista hiljaisuudessa tai äärimmäist fyysistä pahuutta, kun joku ei taivu heidän oppeihinsa. Mä en jaksa sellasta yhtään, enkä aio enää sietää kumpaakaan. En aio kuolla pahaan anemiaan ilman verta, en suostu olemaan väline tai omaisuus.

 

[iu]

Kuulun kirkkoon, mutta en ole millään lailla uskonnollinen ihminen. Sanoisinko että asia on minulle täysin yhdentekevä, eli olen pelkkä tapakristitty. Siksipä onkin hyvin vaikea ymmärtää tätä Suvivirsi-jupakkaa: Miten ihmeen tavalla näin mitättömästä asiasta voidaan saada aikaisiksi tällainen hulabaloo?

Välillä tuntuu, että ateistit ovat jotenkin "kiihkouskovaisempia" kuin useimmat uskovaiset kuunaan. Jos uskonto - tai sen vastustaminen - vie noin paljon energiaa ja aikaa, alkaa epäilyttää, että asia on heille jollain lailla merkityksellinen ja kenties kipeäkin.

AP:lle sanoisin, että tiukka linja vaan. Mä jouduin taannoin uhkaamaan poliisilla jehovia, jotka ahdistelivat iäkästä tätiäni tämän puolison kuoleman jälkeen. Korppikotkat.

 

[harmittaa aidosti]

Echo, nostan hattua pitkästä vastauksesta. Edelleen en oikein ymmärrä, mikä on perimmäinen tarkoituksesi kun tuot mielipiteesi vahvasti esille (aloituksen lopussa otin esille muutamia mahdollisia tarkoituksia: käännyttäminen jne), mutta ehkä se ei haittaa. Kenties vaan sanot mielipiteesi ja vastaat sulle esitettyihin kysymyksiin - omalla tavallasi ja rehellisesti.

Se voi olla että mulla on vääristynyt käsitys uskovaisten keskusteluista: **Ehkä mä itse ajattelen automaattisesti, kun joku uskovainen sanoo mielipiteensä (ja perustelee sen raamatulla), että se yrittää käännyttää muut keskustelijat omaan uskontoonsa. Sitten jään aina tyhmänä pohtimaan, että miksi se sitten tuo asian esille niin kärkkäästi (ei toki aina näin) jos se haluaa käännyttää toiset siihen uskontoon. Pohdin, että miksei se sitten antaisi uskonnosta positiivisempaa kuvaa. Kuka haluaisi "alkaa uskomaan" sellaisten kommenttien jälkeen, eikö toisenlainen lähestymistapa olisi parempi.** Ehkä se perimmäinen tarkoitus ei sitten aina olekaan se käännyttäminen. Voi olla että ajattelen asiat vähän mustavalkoisesti. Onneksi oon viellä nuori ja mulla on aikaa oppia ja kehittää tätä mun omaa ajatustapaakin.

 

[harmittaa aidosti]

Kuulun kirkkoon, mutta en ole millään lailla uskonnollinen ihminen. Sanoisinko että asia on minulle täysin yhdentekevä, eli olen pelkkä tapakristitty. Siksipä onkin hyvin vaikea ymmärtää tätä Suvivirsi-jupakkaa: Miten ihmeen tavalla näin mitättömästä asiasta voidaan saada aikaisiksi tällainen hulabaloo

Täysi peesi tälle. Mä en kyllä myöskään saa päähäni että miten tuosta suvivirrestä on tullut noin suuri juttu. Tai muistakaan uskonnollisista jutuista esim. just siellä kouluissa. Vaikka mullakin on syntynyt tämä outo vastenmielisyyden tunne uskovaisia kohtaan (mikä mua harmittaa), niin mua ei kyllä hetkauta koulujen joulukirkot tai suvivirret. En näe että ne olisi mitenkään loukkaavia ketään kohtaan.

 

[ateisti]

Kuulun kirkkoon, mutta en ole millään lailla uskonnollinen ihminen. Sanoisinko että asia on minulle täysin yhdentekevä, eli olen pelkkä tapakristitty. Siksipä onkin hyvin vaikea ymmärtää tätä Suvivirsi-jupakkaa: Miten ihmeen tavalla näin mitättömästä asiasta voidaan saada aikaisiksi tällainen hulabaloo?

Välillä tuntuu, että ateistit ovat jotenkin "kiihkouskovaisempia" kuin useimmat uskovaiset kuunaan. Jos uskonto - tai sen vastustaminen - vie noin paljon energiaa ja aikaa, alkaa epäilyttää, että asia on heille jollain lailla merkityksellinen ja kenties kipeäkin.

AP:lle sanoisin, että tiukka linja vaan. Mä jouduin taannoin uhkaamaan poliisilla jehovia, jotka ahdistelivat iäkästä tätiäni tämän puolison kuoleman jälkeen. Korppikotkat.

Minulle asia on merkityksellinen. Merkityksellinen niin, että toivoisin kaiken uskonnollisen pois julkiselta puolelta, valtion ja eduskunnan toimista täysin yksityisiksi asioiksi. En haluaisi olla jatkuvasti tekemisissä uskonnollisuuden kanssa arkipäivässä, joskaan en tietenkään hermostu useimmista uskontoon liittyvistä jutuista. Kannatan sitä, että kaikki saisivat uskoa vapasti mihin haluavat - tai olla uskomatta. En kannata tuputtamista, pakottamista, alistamista tai käännyttämistä. En myöskään ihan ymmärrä tapakristittyjä, mutta se johtunee vain siitä, että olen tottunut ihmisiin, jotka pohtivat elämänkatsomusasioitaan.

En myöskään ole joutunut kärsimään mitenkään hirvittävästi ateismistani, vaikka olen sen takia joutunutkin hyvin eristetyksi joissain tilanteissa. Pitäisikö minun kärsiä enemmän, että ääneni olisi validi?

 

[eräs musta harmaana]

Eipä kannata alkaa inhoamaan kaikkia uskovaisia muutaman inhottavan ihmisen pohjalta. Tällä palstallakin on vaikka kuinka monta ei-uskovaistakin ärsyttävää persoonaa ja tuskin niidenkään käyttäytymisen pohjalta alat inhota kaikkia ei-uskovaisia. Ja on täällä varmasti niitäkin jotka on kivoja vaikka ovat uskossa ihan kuin on ei-uskovaisia kivojakin. Muakin on palstalla kehuttu joskus mukavaksi, eikä kukaan tiedä että olen uskossa, koska en ole sitä palstalla maininnut koskaan.

 

[ateistiäiti]

Minulle asia on merkityksellinen. Merkityksellinen niin, että toivoisin kaiken uskonnollisen pois julkiselta puolelta, valtion ja eduskunnan toimista täysin yksityisiksi asioiksi. En haluaisi olla jatkuvasti tekemisissä uskonnollisuuden kanssa arkipäivässä, joskaan en tietenkään hermostu useimmista uskontoon liittyvistä jutuista. Kannatan sitä, että kaikki saisivat uskoa vapasti mihin haluavat - tai olla uskomatta. En kannata tuputtamista, pakottamista, alistamista tai käännyttämistä. En myöskään ihan ymmärrä tapakristittyjä, mutta se johtunee vain siitä, että olen tottunut ihmisiin, jotka pohtivat elämänkatsomusasioitaan.

En myöskään ole joutunut kärsimään mitenkään hirvittävästi ateismistani, vaikka olen sen takia joutunutkin hyvin eristetyksi joissain tilanteissa. Pitäisikö minun kärsiä enemmän, että ääneni olisi validi?

Olet tyypillinen ääripään ihminen ja kiihkoateisti. Kaltaisesi mielensäpahoittajat tekevät maailmasta ikävän paikan elää. Minäkin olen ateisti, mutta ei minua häiritse yhtään esim. suvivirren laulaminen koulujen kevätjuhlassa, ei myöskään joulukuvaelman esittäminen joulujuhlassa.

 

[harmittaa aidosti]

Eipä kannata alkaa inhoamaan kaikkia uskovaisia muutaman inhottavan ihmisen pohjalta. Tällä palstallakin on vaikka kuinka monta ei-uskovaistakin ärsyttävää persoonaa ja tuskin niidenkään käyttäytymisen pohjalta alat inhota kaikkia ei-uskovaisia. Ja on täällä varmasti niitäkin jotka on kivoja vaikka ovat uskossa ihan kuin on ei-uskovaisia kivojakin. Muakin on palstalla kehuttu joskus mukavaksi, eikä kukaan tiedä että olen uskossa, koska en ole sitä palstalla maininnut koskaan.

Totta puhut. Näinhän se on. Kyllä mäkin pidän parista palstalaisesta joiden tiedän olevan uskossa. Yksi tuo uskontoaankin usein esille, mutta se ei ole muuttanut sitä että se on mun mielestä hyvä tyyppi.

Kuten tossa aikasemmin sanoinkin, mä luulen että tää saattaa johtua ihan mun omasta mustavalkoisesta ajattelutavasta. Luulen, että sen jälkeen kun se jehovan todistaja alkoi täällä käymään, oon alkanut ajattelemaan että kaikki uskovaiset yrittää kommenteillaan vaan käännyttää toisia. Luulen että tää ajatus pistää mulle päälle jonkun puolustuslinjan, mitä kautta mä ehkä yritän viestiä että en ole käännytettävissä. En tiedä tajuaako kukaan mitä ajan takaa tai kuulostaako tää kenenkään mielestä järkeenkäyvältä, mutta mulla tuli kuitenkin nyt sellainen "älynväläys" fiilis ja luulen että tajusin nyt miksi ajattelen miten ajattelen.

Nyt jos joku vielä voisi vahvistaa mulle että uskovaiset ei aina yritä käännyttää niillä kommenteillaan, niin voisin sanoa että hieno homma, asia on loppuunkäsitelty mun osalta ja oon oppinut jotain uutta täällä.

 

[ateisti]

Olet tyypillinen ääripään ihminen ja kiihkoateisti. Kaltaisesi mielensäpahoittajat tekevät maailmasta ikävän paikan elää. Minäkin olen ateisti, mutta ei minua häiritse yhtään esim. suvivirren laulaminen koulujen kevätjuhlassa, ei myöskään joulukuvaelman esittäminen joulujuhlassa.

Millä tavoin olen ääripään ihminen ja kiihkoateisti? Millä tavoin minä teen maailmastasi ikävän paikan elää? Eikö minun vakaumuksettomuuteni ole minkään arvoista, eikö uskonnonvapaus sinulle merkitse mitään? Oletko sitä mieltä, että jos jokin asia ei sinua häiritse, siinä ei voi olla mitään vikaa ja kaikki joiden mielestä siinä on vikaa, ovat kiihkoilijoita? Olen tässä(kin) keskustelussa kuvitellut olevani melko kiihkoton, toki olen omaa näkemystäni esille tuonut. En ole ketään kuitenkaan haukkunut tai kenenkään vakaumuksia lytännyt. itse olen saanut kyllä kaikenlaista niskaan.

En myöskään pahoita mieltäni mitenkään erityisen helposti, mutta vastasin tässä ketjussa tähän aiheeseen kun keskustelu sihen lipui.

 

[Echo]

Olen kännykällä joten en pysty ekaa viestiä lainaamaan, mutta jotain muistan siitä. Eli omasta puolestani vastaisin...

1)Haluaako uskova käännyttää? -Jep, haluan. Olen sen sanonut avoimesti. Mutta pelkkiä kohteita ei muut ihmiset mulle ole eli mä rehellisesti olen täysillä muissakin palstan ketjuissa ja elämässä. Rakastan tätä elämääkin mielettömästi ja olen kiinnostunut vaikka mistä.

2) Haluaako uskova että muut tuntevat syntisyytensä ja kurjuutensa?
-Juu ja ei. Mua ei oikeasti toisten ihmisten syntisyys kiinnosta, mutta haluan herätellä aiheesta kiinnostumista, suhteessa Jumalaan. Eli jos mä vaikka evankelioin sua, niin mä haluan sut ja Jumalan kommunikointiin keskenänne, mulla ei ole kuin tiedottajan rooli. Ja silloin kun olet kristillisen Jumalan kanssa tekemisissä sulla on Jumalalta anteeksipyydettävää, vaikka se ei ole ainut asia mistä te kommunikoitte, paljon on muutakin juttelua.

Mutta sitten, paras synnintunnon herättäjä on Jumala itse, ei uskovat väittelyillä edes pysty siihen. Eli tärkeintä mitä mun pitää tehdä on rukoilla, että Jumala itse vetää puoleensa jotakuta, so. rukoilen Jumalan voimaa liikkeelle. Harva könyää Jumalan luo jos ei Jumala häntä ensin vedä.

Ja Jumala osaa tehdä sen parhaiten: vaikka mä vuoraisin takkini traktaateilla niin mä voisin saada vain tappelua aikaan.
Mutta, ihmisille on hyvä silti muistuttaa mikä on edelleen se Raamatun ohjeistus asioista, koska Jeesus puetaan kohta hyvää vauhtia joihinkin hippi-sateenkaarivaatteisiin eikä kukaan enää muista millainen alkuperäinen kristinusko olikaan.

3) Haluaako uskova voittaa väittelyn? -En halua. Mä haluan etsiä ja löytää totuuden joka asiassa, eli sen suhteen olen samassa veneessä muiden ihmisten kanssa, vaikka se ei siltä vaikutakaan. (no, totuus uskonnon suhteen on löytynyt mulla)

 

[harmittaa aidosti]

1)Haluaako uskova käännyttää? -Jep, haluan. Olen sen sanonut avoimesti. Mutta pelkkiä kohteita ei muut ihmiset mulle ole eli mä rehellisesti olen täysillä muissakin palstan ketjuissa ja elämässä. Rakastan tätä elämääkin mielettömästi ja olen kiinnostunut vaikka mistä.

Okei, eli sinne meni se mun ajatus siitä ettei uskovaiset yrittäiskään käännyttää mua Se siitä sitten...

 

[Data]

[QUOTE="jep jep";29743948]Kuka on pakottanut? Ketään ei tietääkseni ole pakotettu olemaan esim. juuri siellä kevätjuhlissa.[/QUOTE]

Siinä tapauksessa muutetaan se haluamallasi tavalla vapaaehtoiseksi juhlaksi, jonne ei tarvitse lapsen mennä. Eihän silloin tule mitään ongelmaa ja perinteet voidaan säilyttää.

 

[uskonnoton]

Minulle asia on merkityksellinen. Merkityksellinen niin, että toivoisin kaiken uskonnollisen pois julkiselta puolelta, valtion ja eduskunnan toimista täysin yksityisiksi asioiksi. En haluaisi olla jatkuvasti tekemisissä uskonnollisuuden kanssa arkipäivässä, joskaan en tietenkään hermostu useimmista uskontoon liittyvistä jutuista. Kannatan sitä, että kaikki saisivat uskoa vapasti mihin haluavat - tai olla uskomatta. En kannata tuputtamista, pakottamista, alistamista tai käännyttämistä. En myöskään ihan ymmärrä tapakristittyjä, mutta se johtunee vain siitä, että olen tottunut ihmisiin, jotka pohtivat elämänkatsomusasioitaan.

En myöskään ole joutunut kärsimään mitenkään hirvittävästi ateismistani, vaikka olen sen takia joutunutkin hyvin eristetyksi joissain tilanteissa. Pitäisikö minun kärsiä enemmän, että ääneni olisi validi?

Onko sen oikeampaa kannattaa esimerkiksi jotain jääkiekkojoukkuetta ja työpaikalla aina kahvitunnilla ja muulloinkin hehkuttaa tätä Kaikki urheilu ja siihen liittyvä pois koulusta ja työpaikoilta ja kaikki seura-asut ja merkit on kiellettävä.

Ovatko mielestäsi kaikki ihmiset, jotka pohtivat elämänkatsomusasioitaan jotenkin ateisteja, vai mitä? Monet ovat myös löytäneet tai saaneet uskonnoista suuren helpotuksen elämäänsä pohdittuaan näitä elämänkatsomusasioita. Elämänkatsomus sana on jotenkin omittu näille ateisteille ja sen pohtiminen tarkoittaa uskonnosta poistumista.

 

[ateisti]

Onko sen oikeampaa kannattaa esimerkiksi jotain jääkiekkojoukkuetta ja työpaikalla aina kahvitunnilla ja muulloinkin hehkuttaa tätä Kaikki urheilu ja siihen liittyvä pois koulusta ja työpaikoilta ja kaikki seura-asut ja merkit on kiellettävä.

Jos työpaikoille tulisi pakolliseksi laulaa Mancherter United-kannatuslauluja joka aamu ja pitää värejä päällä jne, voisin siihen reagoidakin.

Ovatko mielestäsi kaikki ihmiset, jotka pohtivat elämänkatsomusasioitaan jotenkin ateisteja, vai mitä?

Eivät, tarkoitin lauseellani että ihmisetb jotka ovat pohtneet elämänkatsomusasioita ovat ihmisiä, jotka ovat pohtineet elämänkatsomusasioita. Tunnen uskovaisia ja ateisteja, jonkin verran myös tapauskovaisia, jotka eivät ole pohtineet erityisemmin uskoaan/uskonnottomuuttaan. En sanonut mitään, mikä viittaisi siihen että tämä olisi jotenkin minusta väärin.

Monet ovat myös löytäneet tai saaneet uskonnoista suuren helpotuksen elämäänsä pohdittuaan näitä elämänkatsomusasioita. Elämänkatsomus sana on jotenkin omittu näille ateisteille ja sen pohtiminen tarkoittaa uskonnosta poistumista.

Olen samaa mieltä, että uskonnosta monet ovat saaneet elämäänsä jotakin sisältöä. Samoin moni on saanut monista muista sioista. Elämänkatsomusta ei kukaan ole ominut ainakaan tietääkseni. Puhuin koko ajan siitä, että en pidä järkevänä tuoda näitä asioita kouluun muuten kuin objektiivisessa opetuksessa. Koulun yms ulkopuolella jokainen saa uskoa ihan mihin haluaa.

Mutta turhaanpa mä tässä tätä jatkan kun mut halutaan nyt ymmärtää niin kovin väärin.

 

[ateisti]

Sori myös typot, kuumehuurut taitaa vaan sekottaa mun päätä enemmän tässä

 

[uskonnoton]

Millä tavoin olen ääripään ihminen ja kiihkoateisti? Millä tavoin minä teen maailmastasi ikävän paikan elää? Eikö minun vakaumuksettomuuteni ole minkään arvoista, eikö uskonnonvapaus sinulle merkitse mitään? Oletko sitä mieltä, että jos jokin asia ei sinua häiritse, siinä ei voi olla mitään vikaa ja kaikki joiden mielestä siinä on vikaa, ovat kiihkoilijoita? Olen tässä(kin) keskustelussa kuvitellut olevani melko kiihkoton, toki olen omaa näkemystäni esille tuonut. En ole ketään kuitenkaan haukkunut tai kenenkään vakaumuksia lytännyt. itse olen saanut kyllä kaikenlaista niskaan.

En myöskään pahoita mieltäni mitenkään erityisen helposti, mutta vastasin tässä ketjussa tähän aiheeseen kun keskustelu sihen lipui.

Vastauksellasi juuri toit esiin sen, että olet mielesipahoittaja. Ehkä et itse huomaa kirjoituksissasi olevaa piilevää kiihkoa. Ei uskonnonvapaus tarkoita vain sitä, että saa olla uskomatta. Jo se, että puuttuu toisten ihmisten uskovaisuuteen tai muuhun elämänkatsomukseen, vaikka vain julkisella mielipiteellään, on yksilönvapauden riistämistä. Eikö olisi helpompaa kaikille, että annetaan kaikkien kukkien kukkia ja arvostetaan toisiamme mielipiteistä riippumatta. Kaikissa yhteiskunnallisissa ilmiöissä tulee vastaan äärimielipiteitä, mutta ei niistä kannata vetää hernettä nenään.

 

[uskonnoton]

Okei, eli sinne meni se mun ajatus siitä ettei uskovaiset yrittäiskään käännyttää mua Se siitä sitten...

Eikö vastaavasti osa ei-uskovaisista halua käännyttää ja hankaloittaa kirkkoon kuuluvien elämää. Tasan taitaa mennä.

 

[ei tekopyhyydelle]

Ei se riitä, että on tullut uskoon ja lukee Raamattua, kun se oma elämä ei mitenkään ole suhteessa siihen opittuun ideologiaan. ihan niinkun joku farmituulikki, joka rukoilee ja vittuilee.

Juuri näin. Uskovia ev. Lutteja joita tunnen yhdistää keskiluokkainen oikeistolainen omahyväisyys. Ei todellakaan armollisuus ja lähimmäisen rakkaus. Lapsuudessa sain lestoista tarpeekseni ahdasmielisessä kylässä. T. Kirkosta eronnut

 

[ateisti]

Vastauksellasi juuri toit esiin sen, että olet mielesipahoittaja. Ehkä et itse huomaa kirjoituksissasi olevaa piilevää kiihkoa. Ei uskonnonvapaus tarkoita vain sitä, että saa olla uskomatta. Jo se, että puuttuu toisten ihmisten uskovaisuuteen tai muuhun elämänkatsomukseen, vaikka vain julkisella mielipiteellään, on yksilönvapauden riistämistä. Eikö olisi helpompaa kaikille, että annetaan kaikkien kukkien kukkia ja arvostetaan toisiamme mielipiteistä riippumatta. Kaikissa yhteiskunnallisissa ilmiöissä tulee vastaan äärimielipiteitä, mutta ei niistä kannata vetää hernettä nenään.

Ok, eli vastaan miten hyvänsä, minun ateismi on se asia, joka sinullekin tökkii. Tiedän olevani kiihkeä ihminen, mutta en mielenpahoittaja.

Missään ohtaa en missään kommentissani ole halunnut puuttua kenenkään henkilökohtaiseen uskoon/vakaumukseen/uskontoon. Kerrotko miksi toisen usko on asia, jota tulee arvostaa (niin kuin tuleekin) mutta uskonnottomuus ei ole?

Kerrotko minulle myös miten se, että valtion laitokset ja julkiset tilat olisivat uskontovapaita on yksilönvapauden riistämistä?

 

[kepsis]

Eikö vastaavasti osa ei-uskovaisista halua käännyttää ja hankaloittaa kirkkoon kuuluvien elämää. Tasan taitaa mennä.

Se miksi näistä asioista on yleensä saada minkäänlaista järkevää lopputulosta johtuu siitä, että kaltaisesi uskikset eivät yksinkertaisesti tajua mistä on kyse, vaikka se sanottaisiin kuinka monta kertaa se ei mene läpi.

Uskonnon harjoittaminen ei kuulu oppivelvollisuuteen tai mihinkään yleiseen velvoitteeseen mikä koskee yksilöä. Ei armeijaan, peruskouluun tai jatko-opintoihin jolleivät ne ole suoraan liitännässä esimerkiksi kirkolliseen koulutukseen joka on taas aivan eri asia.

Uskonto ei kuulu lainsäädäntöön, muuten kuin uskonvapauden lain muodossa.

Uskonto ei kuulu tieteeseen.

Nuo jos onnistuu, niin ei ole juurikaan oikeita ongelmia.

 

[uskonnoton]

Jos työpaikoille tulisi pakolliseksi laulaa Mancherter United-kannatuslauluja joka aamu ja pitää värejä päällä jne, voisin siihen reagoidakin.


Eivät, tarkoitin lauseellani että ihmisetb jotka ovat pohtneet elämänkatsomusasioita ovat ihmisiä, jotka ovat pohtineet elämänkatsomusasioita. Tunnen uskovaisia ja ateisteja, jonkin verran myös tapauskovaisia, jotka eivät ole pohtineet erityisemmin uskoaan/uskonnottomuuttaan. En sanonut mitään, mikä viittaisi siihen että tämä olisi jotenkin minusta väärin.


Olen samaa mieltä, että uskonnosta monet ovat saaneet elämäänsä jotakin sisältöä. Samoin moni on saanut monista muista sioista. Elämänkatsomusta ei kukaan ole ominut ainakaan tietääkseni. Puhuin koko ajan siitä, että en pidä järkevänä tuoda näitä asioita kouluun muuten kuin objektiivisessa opetuksessa. Koulun yms ulkopuolella jokainen saa uskoa ihan mihin haluaa.

Mutta turhaanpa mä tässä tätä jatkan kun mut halutaan nyt ymmärtää niin kovin väärin.

Tulkitsen vain kirjoitustasi. On varmasti totta, että kaikki ihmiset eivät ole pohtineet kovin syvällisesti uskoaan/uskonnottomuuttaan. Useimmiten taitaa olla niin, että molemmat tulevat perintönä vanhemmilta tai ympäröivästä kulttuurista. Siltikään ei ole kovin vaikea elää elämäänsä, vaikka ei sitä aina pohtisikaan. Sama koskee vaikkapa politiikkaa.

Oletan, että ne, joiden ei tarvitse näitä asioita hirveästi pohtia, ovat henkisesti sinut itsensä kanssa. Tapauskovaisen on helppoa laulaa suvivirttä ja viettää perinteisiä juhlia ilman hirveää tuskailua itsensä kanssa tai jättää juhla viettämättä ja olla vaikkapa töissä. Ehkä se onkin rikkautta, eikä se, että jaksaa vääntää toisten elämänkatsomuksesta omansa sijaan.

 

[Echo]

Okei, eli sinne meni se mun ajatus siitä ettei uskovaiset yrittäiskään käännyttää mua Se siitä sitten...

No mitä sä sitten kuvittelit, tietysti me käännytetään. :kieh:

Mutta ei kaikki evankelioi, en mäkään usein yhtään.

Mutta pieni vihje: jos uskovan kanssa jutellessasi alkaa yhtäkkiä uskovan silmät kiiltää hullun lailla ja ikenet välkähdellä hämärässä, naisilla luiseva käsi haparoi käsilaukkua (Raamatun ottaakseen) niin ota silloin jalat allesi ja juokse niin lujaa kuin pääset.

 

[uskonnoton]

Ok, eli vastaan miten hyvänsä, minun ateismi on se asia, joka sinullekin tökkii. Tiedän olevani kiihkeä ihminen, mutta en mielenpahoittaja.

Missään ohtaa en missään kommentissani ole halunnut puuttua kenenkään henkilökohtaiseen uskoon/vakaumukseen/uskontoon. Kerrotko miksi toisen usko on asia, jota tulee arvostaa (niin kuin tuleekin) mutta uskonnottomuus ei ole?

Kerrotko minulle myös miten se, että valtion laitokset ja julkiset tilat olisivat uskontovapaita on yksilönvapauden riistämistä?

Uskonnottomuutta tulee ehdottomasti arvostaa. Miksi ei tulisi.

Ei tila ole uskonnollinen kysymys. Enemmänkin se ketä siellä tilassa on. Sinne ei ole pakko kenenkään tulla. Ei edes kuuntelemaan suvivirttä.

 

[ateisti]

Uskonnottomuutta tulee ehdottomasti arvostaa. Miksi ei tulisi.

Ei tila ole uskonnollinen kysymys. Enemmänkin se ketä siellä tilassa on. Sinne ei ole pakko kenenkään tulla. Ei edes kuuntelemaan suvivirttä.

Tottakai tässä tila on uskonnollinen kysymys. Suomessa mm. on oppivelvollisuus mikä käytännössä tarkoittaa koulupakkoa. Väistät kysymykseni.

Echolle propsit rehellisyydestä.

 

[Yelov]

Ja sun omat arvot/elämänkatsomus on selkeästi vielä "keskeneräisiä" koska toisten ihmisten puheet omista arvoista/elämänkatsomuksista tai siitä uskosta aiheuttavat sinussa tunnepuuskia.

Jos olisit sinut itsesi kanssa antaisit ihmisten olla mitä on omine ajatuksineen. Hyväksy toiset olivatpa millaisia tahansa.

Ihmiset vaan nyt sattuvat olemaan erilaisia ja joillekkin se on "elämäntehtävä" "tuppautua"muiden elämään ajatuksineen.