Raskaana, mies eikä miehen suku halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "pelottaa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tsemppiä AP!

Abortti on mielestäni väärin. Ilmoita miehelle, että pidät lapset, mutta lopeta sen jälkeen yhteydenpito raskauden ajaksi. Ehkä loppuraskaudesta voit ilmoittaa, että synnytys lähestyy.

Vastuu on yhtä lailla molempien, mutta anna miehelle nyt tilaa ja aikaa. Läsnäolevaksi isäksi et voi pakottaa, mutta biologinen ja juridinen isyys voidaan kyllä selvittää ja vahvistaa. Elatusvelvollinen hän on joka tapauksessa. Uskon, että kun lapsi syntyy, voi miehen ajatukset ollakin toisenlaiset. Ja miehen suvun.

Älä anna painostaa itseäsi, katkaise yhteydenpito itsesi, ja syntymättömän lapsesi vuoksi. Huolehdi sinusta ja vauvasta. Puhu ystävillesi ja hanki muita tukiverkkoja.
 
Tekisi mieli vaan kysyä hänen äidiltään, että onko asia tosiaan niin etteivät halua olla missään tekemisissä. Koska kyllä se, vaikka isää ei olisi on paljon pienempi paha kuin se, että koko toinen suku.puuttuu.
 
Tekisi mieli vaan kysyä hänen äidiltään, että onko asia tosiaan niin etteivät halua olla missään tekemisissä. Koska kyllä se, vaikka isää ei olisi on paljon pienempi paha kuin se, että koko toinen suku.puuttuu.

Olet kuitenkin päättänyt ettet aborttia tee? Niin miksi tarvitset eksäsi äidin mielipidettä mihinkään, varsinkaan näin aikaisessa vaiheessa. Ottanee myöhemmin yhteyttä jos haluaa
 
Hyvä, että tiedät mitä haluat, etkä suostu painostukseen. He ketkä abortin tekevät painostuksen alla menevät tosi rikki siitä.

On varmaan tosi surullista olla tuossa tilanteessa ja yksin. Mutta uskon ja toivon, että sinä selviät. Olin joskus vastaavassa tilanteessa. 15 vuotta olin ilman ehkäisyä ja kun miehen kanssa oltiin tekemässä eroa tulinkin yllättäen vahingossa (minussa oli lapsettomaksi tekevä vika) raskaaksi. Mies eikä hänen sukunsa hyväksynyt asiaa, mies mustamaalasi ja laittoi kaikki suhteemme ongelmat minun syyksi. Syytti jopa, että olin tahalleen huijaamalla tullut raskaaksi. Olin totaalisen yksin ja todella surullinen. Mutta pikkuhiljaa aloin tottumaan ajatukseen ja jossakin vaiheessa olin tosi onnellinen yksinodottaja. Lapsen synnyttyä mies halusikin olla mukana ja kun lapsi oli vuoden isovanhemmat halusivat nähdä lasta. Minulle eivät edelleenkään puhuneet, mikä silloin oli jo aivan yksi lysti. Kun sen asian käsittelin ja hyväksyin, että kukaan sieltä puolelta ei tule yhtään olemaan mukana lapsen elämässä kaikki oli vain pelkkä plussaa. Nyt lapsi on tekemisissä isänsä ja sukunsa kanssa ja asiat aika ok.

Nyt sinun kannattaa vain keskittyä itseesi ja tulevaan vauvaan. Pieni uusi elämä on suuri ihme. Elä odota mieheltä ja suvulta mitään, sinä et voi vaikuttaa heidän tunteisiin millään tavalla. Jos he eivät halua olla tekemisissä niin sitten he eivät ole. Surra tämä tietenkin täytyy.

Miehesi on varmaan aika järkyttynyt. Varsinkin jos hänellä on jo uusi suhde ja joutuisi tälle kertomaan tulevasta vauvasta. Ei ole helppo soppa. Mutta huolehdi sinä nyt omasta olostasi, mies huolehtikoon omastaan.
 
Tekisi mieli vaan kysyä hänen äidiltään, että onko asia tosiaan niin etteivät halua olla missään tekemisissä. Koska kyllä se, vaikka isää ei olisi on paljon pienempi paha kuin se, että koko toinen suku.puuttuu.

Varmasti näin on. Mutta nyt et asialle voi mitään. Tai no voithan kysyä tulevalta mummolta mitä mieltä on, mutta varmaan hänkin on jollakin tavalla shokissa. Anna asian olla ja lähesty heitä uudestaan vaikka kun lapsi on syntynyt.
 
Minun poistaa tämä mies facebook-kavereistani. Koin eilen juteltuani pitkään ystäväni kanssa vihdoin ensimmäiset onnentunteet asiasta. Haluaisin kuitenkin muille läheisilleni päivittää facebookiin kuulumisia ym, mutta en tiedä ottaako exä sitä kovin hyvällä.
 
Minun poistaa tämä mies facebook-kavereistani. Koin eilen juteltuani pitkään ystäväni kanssa vihdoin ensimmäiset onnentunteet asiasta. Haluaisin kuitenkin muille läheisilleni päivittää facebookiin kuulumisia ym, mutta en tiedä ottaako exä sitä kovin hyvällä.

Varmaan jonkilainen etäisyys voisi olla ihan hyväksi sinulle. Ei miestä tuossa nyt tarvitse miettiä. Sinä tarvitset voimia ja lämpimiä ajatuksia, kun yksin käyt läpi koko homman.

Onnea raskaudesta! :)
 
Poista kavereista tietenkin, ette kai te tuollaisessa tilanteessa kavereita voi olla?

Mä en ottanut siittäjään mitään yhteyttä koko raskauden aikana sen enempää, kuin raskaudesta kertomisen vuoksi.
Lapsen synnyttyä ilmoitin facebook-viestillä hänelle, että syntynyt on.
Sen enempää en häneen yhteyttä ottanut, eikä ole hänkään ottanut. Jossain vaiheessa (lapsi oli jo yli vuoden) selvitettiin asiat, mutta ei sekään vaatinut kuin sen yhden tapaamiskerran.

Hänen äidiltään kysyin lapsen ollessa 3kk, että onko poikansa kertonut koko asiasta mitään ja eipä ollut. Hänen perheensä ei siis edes tiennyt lapsestani mitään.
Iloisia olivat, vaikka varmaan pettyneitä poikaansa ja häpeissäänkin.

Sinuna jättäisin sen miehen nyt täysin omaan arvoonsa, enkä ottaisi sukulaisiinkaan mitään yhteyttä, kuin ehkä sitten, kun lapsi on jo syntynyt.
Keskity nyt vain itseesi ja tulevaan, nauti raskaudesta.

Ja jos raskaus on vielä aivan alussa, suosittelisin tekemään abortin. Helpottaisit elämääsi.
Mutta tee miten haluat. Raskaana olevan päätä on vaikea kääntää, kun ei siinä oikein järki monella pysy matkassa.
 
AP.

Leikitään että tilanne olisi se, että exäsi, lapsen isä, olisi ilmoittanut sinulle viime viikonloppuna muuttavansa työn perässä Pohjois-Amerikkaan ja hän ei halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä, suostuu ainoastaan maksamaan pakollisen elatusmaksun tilillesi.

Haluaisitko pitää lapsen silti?
Entä jos tiedät ettei isä tule tapaamaan lastaan?
Pärjäisitkö yksin, kun tilanne on se ettei edes hätätapauksessa lapsen isä pysty lasta hoitamaan?
Kykenetkö elättämään lapsen yksin?

Mielenkiinnolla kuulisin pohdintojasi näihin...
 
Haluaisin,koska lapsi on aina semmoinen asia, että sitä ei välttämättä enää myöhemmin saa. Ja koska lapsi olisi rakastamalleni ihmiselle, rakastaisin lasta varmasti vielä enemmän. Ja tieto siitä, että isä varmasti pysyy pois helpottaisi, ei tarvitsisi pelätä koska ottaa yhteyttä. Ja pärjäisin kyllä, jos muut sukulaiseni auttaisivat minua. Kykenen elättämään, minulla on ihan hyväpalkkainen työ.
 
Lasten tekemisestä ja ehkäisyn poisjättämisestä sovitaan aina, aina yhdessä. Päätöstä ei tehdä heppoisesti eikä yhden keskustelun perusteella. Ihan selvä juttu jokaiselle itseään kunnioittavalle järkevälle ihmiselle.
Jos tämä tarina edes on tosi, ei paljon heru sympatiaa tulevalle äidille. Elämä on laitettu kohtalon käsiin ja sinun kohtalosi on nyt kasvattaa lapsi yksin. Ellet anna lasta pois. Biologia on armoton, sinä tulit raskaaksi ja synnytät. Mies vain luovutti siemenensä ja jatkossa luovuttaa vain elatusmaksut, jos niin päättää. Niin makaat kuin petaat, kuten vanha sanonta kuuluu.
Tuleva isäkään ei ansaitse sympatiaa, selkärangaton idiootti, mutta itse olet päättänyt lähteä leikkimään tulella ja harrastanut seksiä ilman ehkäisyä miehen kanssa, jonka kanssa sinulla ei ole edes kunnon suhdetta. Ehkä toivoit salaa raskauden muuttavan miestä ja suhdetta paremmaksi?

Ihan pakko kysyä: kuinka vanha olet?


Tässä on tehty päätös miehen kanssa, jonka seurauksia mies nyt väistelee. Ja sehän ei ole miehen päätettävissä maksaako elatusapua vai ei.
Eri asia jos tässä olisi huijattu jollain tapaa miestä, mutta näin ei ole tapahtunut.
 
"Äitinikin on abortin kannalla, koska mies on kuulemma selkärangaton luuseri kun tekee näin.."
- onko se lapsen vika että isä on selkärangaton luuseri? :/
"Meillä takana siis 5 vuoden seurustelu. Luulin sen edes merkitsevän jotain."
- Niin merkitsee se sen verta, että voit saada lapselle ne elatusmaksut. Ei se merkitse mitään muuta, ero on ero, eikä mies tahdo enää enempää. Mies on valitettavasti vastuussa vain sen verran että joutuu maksaa ne elatusmaksut ja lapsesi on oikeutettu puoleen tämän omaisuudesta isänsä kuoltua. Valitettavasti miehet eivät ole millään tapaa velvollisia osallistumaan/olemaan kiinnostuneita lapsista. Äiti sen sijaan on, jos haluaa lapsen pitää.
 

Yhteistyössä