Rupsahtanut äiti vs. normaali nainen

[Phoebsi]

Minua jäi mietityttämään keskustelu siitä miten nainen muuttuu äidiksi tulonsa jälkeen. Tulee tärkeysjärjestyksien muutosta ja elämänarvojen muutosta, tulee rupsahdus ja täydellinen välinpitämättömyys ulkonäön suhteen. Siis joillain. Ja se tuntuu olevan paljon hyväksyttävämpää kuin se, että ei muutu niin paljoa.

Minua sanottiin (pahalla) täydelliseksi. Siis naurettiin toisessa ketjussa että itsekehu haisee, kun sanoin että en ole niin muuttunut ihminen.

En ollut mikään itseään etsivä rellestävä teini tullessani raskaaksi, mikä siis olisi niin paljon minussa muuttunut? Sen lisäksi että olin asioista kiinnostunut, harrastava, ulkonäöstä huolehtiva, iloinen ja elämänläheinen nainen, olin myös raskaana ja tulossa äidiksi. Ja yhtenä päivänä olin sitten yhden asian lisää, olin äiti.

Onko siinä sitten jotain pahaa? Jotain naurettavaa? Tuleeko joku nyt taas ilman perusteluja sanomaan että kyllä se siperia opettaa, niin kuin tietäisi tarkkaan ettei ole vielä opettanut?

Onko täällä muita samanlaisia naisia kuin minä? =) Ilmoita itsesi tähän ketjuun jos on!

 

[tiiru]

Toivon että olen
Mutta äitiys tulee vastaan vasta toukokuun lopussa
Katson kyllä ihaillen naisia jotka pysyvät naisina vielä äidiksi tulon jälkeen!
Voisin sanoa että minusta tulee sellainen, koska haluan näyttää siistiltä AINA.
Mutta en voi sanoa, kun joku kuitenkin vetää jotain "kyllä sä sitten näet ettei kiinnosta" kommenttia...

 

[Micosa]

Mulla on ollut määrätyt harrastukset jo ennen lapsia ja edelleen ovat,lapsia 3.
Ulkonäöstä huolehdin jopa paremmin kuin ennen lapsia.Totta jotkin elämänarvot muuttuvat,mutteivat kaikki todellakaan.
Ei tullut täydellistä rupsahdusta.

 

[Phoebsi]

Mulla on ollut määrätyt harrastukset jo ennen lapsia ja edelleen ovat,lapsia 3.
Ulkonäöstä huolehdin jopa paremmin kuin ennen lapsia.Totta jotkin elämänarvot muuttuvat,mutteivat kaikki todellakaan.

Mulle äitiys on tuonut elämään lisää juttuja. Olihan se selvää jo ennen lapsen syntymää että unirytmini muuttuu, olen väsyneempi ja että arki on sitten ihan toista. Mutta muuttaako se persoonankin ihan täysin? Niin kuin ei olisi mitään muuta, kuin aika ennen ja aika nyt. Ei kultaista keskitietä.

 

[Kohta kolmen äiti]

En henkilökohtaisesti mitenkään saa elämääni mahtumaan sitä, miksi jättäisin omat rutiinini pois arjesta vain siksi, että perheessä on lapsiakin. Toki elän lapsentahtisesti mutta aina on aikaa esim. meikkaamiselle. Eikä ole paino-ongelmia, lasten kanssa kun liikkuu ei paljoa muuta liikuntaa edes tarvitse, ihmettelen ennemmin miten joku kerkeää kärsimään kilojen noususta, kun ruoka-ajatkin ovat lapsilla säännölliset ja kotiruokaa syödään.

Sen huomaa kyllä joittenkin katseistakin, ne joilla on harjaamattomat hiukset kietaistu ponnarille, ei meikkiä ja ehkä sitä ylipainoakin, usein eniten mulkoilevat puistossakin jos menet sinne huoliteltuna. Sen sijaan minulla ei ole tarvetta katsoa ketään pahalla, olipa hän minkä näköinen tahansa.

 

[Meri-Kaisla harmaana]

En minäkään mielestäni muuttunut. Pidän edelleen samalla tavalla huolta ulkonäöstäni, tapaan ystäviäni ja keskustelen mielelläni muistakin aiheista kuin lapset

 

[Minna]

Mä itse taas uskon niin, että ne jotka ovat ns. muiden mielestä rupsahtaneita äitejä, eivät ennen äitiyttäkään olleet yhtä orientoituneita itsensä huolenpitoon.

 

[Kiin]

Mie olen normaalisti rupsahtanut nainen

 

[Micosa]

Mulla on ollut määrätyt harrastukset jo ennen lapsia ja edelleen ovat,lapsia 3.
Ulkonäöstä huolehdin jopa paremmin kuin ennen lapsia.Totta jotkin elämänarvot muuttuvat,mutteivat kaikki todellakaan.

Mulle äitiys on tuonut elämään lisää juttuja. Olihan se selvää jo ennen lapsen syntymää että unirytmini muuttuu, olen väsyneempi ja että arki on sitten ihan toista. Mutta muuttaako se persoonankin ihan täysin? Niin kuin ei olisi mitään muuta, kuin aika ennen ja aika nyt. Ei kultaista keskitietä.

Ei mulla ainakaan persoonaa ole muuttanut.Mulla on elämässä paljonkin muuta kuin lapset.

 

[jepp]

oikeestaan monet sanoo että olen hehkeempi kun koskaan ennen äidiksi tulleena,rumasta ankanpoikasesta tuli ihanan nainen.mulla 2 lasta 3v ja 6v.hiukset muuttu paksummiksi ja hyvinvoiviksi ja kynnet vahvistui...

 

[bfgfdg]

Minua jäi mietityttämään keskustelu siitä miten nainen muuttuu äidiksi tulonsa jälkeen. Tulee tärkeysjärjestyksien muutosta ja elämänarvojen muutosta, tulee rupsahdus ja täydellinen välinpitämättömyys ulkonäön suhteen. Siis joillain. Ja se tuntuu olevan paljon hyväksyttävämpää kuin se, että ei muutu niin paljoa.

Minua sanottiin (pahalla) täydelliseksi. Siis naurettiin toisessa ketjussa että itsekehu haisee, kun sanoin että en ole niin muuttunut ihminen.

En ollut mikään itseään etsivä rellestävä teini tullessani raskaaksi, mikä siis olisi niin paljon minussa muuttunut? Sen lisäksi että olin asioista kiinnostunut, harrastava, ulkonäöstä huolehtiva, iloinen ja elämänläheinen nainen, olin myös raskaana ja tulossa äidiksi. Ja yhtenä päivänä olin sitten yhden asian lisää, olin äiti.

Onko siinä sitten jotain pahaa? Jotain naurettavaa? Tuleeko joku nyt taas ilman perusteluja sanomaan että kyllä se siperia opettaa, niin kuin tietäisi tarkkaan ettei ole vielä opettanut?

Onko täällä muita samanlaisia naisia kuin minä? =) Ilmoita itsesi tähän ketjuun jos on!

En itse kokenut ketjua sellaisena. Ihmiset ovat niin erinlaisia. Se on ihan ok jos olet "sama" kuin ennen, mutta samoin muuttuminenkin kuuluu elämään.

 

[jepp]

oikeestaan monet sanoo että olen hehkeempi kun koskaan ennen äidiksi tulleena,rumasta ankanpoikasesta tuli ihanan nainen.mulla 2 lasta 3v ja 6v.hiukset muuttu paksummiksi ja hyvinvoiviksi ja kynnet vahvistui...

persoona on kyllä pysynyt samana,no enemmän olen kanaemo kuin koskaan ennen on tarvinnut...mutta muuten...

 

[Phoebsi]

Ja siis onhan tässä muutakin kuin pelkkä ulkonäkö, se nyt vaan sattuu ensimmäisenä silmään vaikka jossain puistossa. Mutta siis kun jotkut jättävät kaiken taakseen, mikään muu ei ole mitään paitsi lapset. Ja sitten minun kaltaisilleni nauretaan että en välitä lapsestani enkä osaa olla oikeanlainen äiti.

 

[Wc Ankka]

Mä en sanoisi rupsahtaneeni äitiyden myötä, ainoastaan huonojen elämäntapojen ja ikääntymisen yhteisvaikutuksesta

 

[Kohta kolmen äiti]

Mä itse taas uskon niin, että ne jotka ovat ns. muiden mielestä rupsahtaneita äitejä, eivät ennen äitiyttäkään olleet yhtä orientoituneita itsensä huolenpitoon.

On se ihan tosiasiakin, että moni "rupsahtaa" lasten myötä. Itse on aina saanut kuulla ulkonäön huolittelusta niin neuvoloissa kuin tuttaviltakin ja synnytysten jälkeisestä ajasta, kun olen synnäriltä kotiin tultuani jatkanut heti tavallista arkea ilman mitään viikkokausien vouhottamista siitä, että nyt perheessä on yksi/kaksi ja kohta kolme lasta. Elämä jatkuu, lasten ehdoilla mutta monivivahteisena edelleen.

 

[Phoebsi]

Minua jäi mietityttämään keskustelu siitä miten nainen muuttuu äidiksi tulonsa jälkeen. Tulee tärkeysjärjestyksien muutosta ja elämänarvojen muutosta, tulee rupsahdus ja täydellinen välinpitämättömyys ulkonäön suhteen. Siis joillain. Ja se tuntuu olevan paljon hyväksyttävämpää kuin se, että ei muutu niin paljoa.

Minua sanottiin (pahalla) täydelliseksi. Siis naurettiin toisessa ketjussa että itsekehu haisee, kun sanoin että en ole niin muuttunut ihminen.

En ollut mikään itseään etsivä rellestävä teini tullessani raskaaksi, mikä siis olisi niin paljon minussa muuttunut? Sen lisäksi että olin asioista kiinnostunut, harrastava, ulkonäöstä huolehtiva, iloinen ja elämänläheinen nainen, olin myös raskaana ja tulossa äidiksi. Ja yhtenä päivänä olin sitten yhden asian lisää, olin äiti.

Onko siinä sitten jotain pahaa? Jotain naurettavaa? Tuleeko joku nyt taas ilman perusteluja sanomaan että kyllä se siperia opettaa, niin kuin tietäisi tarkkaan ettei ole vielä opettanut?

Onko täällä muita samanlaisia naisia kuin minä? =) Ilmoita itsesi tähän ketjuun jos on!

En itse kokenut ketjua sellaisena. Ihmiset ovat niin erinlaisia. Se on ihan ok jos olet "sama" kuin ennen, mutta samoin muuttuminenkin kuuluu elämään.

Miksi lainausmerkeissä tuo sana sama?

 

[Minna]

Mä itse taas uskon niin, että ne jotka ovat ns. muiden mielestä rupsahtaneita äitejä, eivät ennen äitiyttäkään olleet yhtä orientoituneita itsensä huolenpitoon.

On se ihan tosiasiakin, että moni "rupsahtaa" lasten myötä. Itse on aina saanut kuulla ulkonäön huolittelusta niin neuvoloissa kuin tuttaviltakin ja synnytysten jälkeisestä ajasta, kun olen synnäriltä kotiin tultuani jatkanut heti tavallista arkea ilman mitään viikkokausien vouhottamista siitä, että nyt perheessä on yksi/kaksi ja kohta kolme lasta. Elämä jatkuu, lasten ehdoilla mutta monivivahteisena edelleen.

Minä en tällaista ymmärrä, tuolla kun kuljen muiden äitien seurassa, kaupungilla tai leikkikentillä, siellä on kaikki kauniita ja huoliteltuja ihmisiä.

 

[Kohta kolmen äiti]

Ja siis onhan tässä muutakin kuin pelkkä ulkonäkö, se nyt vaan sattuu ensimmäisenä silmään vaikka jossain puistossa. Mutta siis kun jotkut jättävät kaiken taakseen, mikään muu ei ole mitään paitsi lapset. Ja sitten minun kaltaisilleni nauretaan että en välitä lapsestani enkä osaa olla oikeanlainen äiti.

Monelle on jo vaikeaa huolehtia siitä ulkonäöstä lasten saannin myötä, joten he näkevät itsekkäinä ja välinpitämättöminä äidit joilla säilyy muutkin harrastukset ja aktiviteetit, vaikka se ei mitenkään ole lapsilta pois että äiti joskus on joitain tunteja pois heidän seurastaan. Ehkä sellainen äiti on kuitenkin aktiivisempi lasten kanssakin, kuin se väsynyt äiti joka ei jaksa antaa itselleen yhtään aikaa.

 

[Mervi]

En usko että täällä on muita samanlaisia naisia kuten sinä. Muuttumista on monimuotoista, rupsahtaminen vain murto-osa.

 

[Kohta kolmen äiti]

Mä itse taas uskon niin, että ne jotka ovat ns. muiden mielestä rupsahtaneita äitejä, eivät ennen äitiyttäkään olleet yhtä orientoituneita itsensä huolenpitoon.

On se ihan tosiasiakin, että moni "rupsahtaa" lasten myötä. Itse on aina saanut kuulla ulkonäön huolittelusta niin neuvoloissa kuin tuttaviltakin ja synnytysten jälkeisestä ajasta, kun olen synnäriltä kotiin tultuani jatkanut heti tavallista arkea ilman mitään viikkokausien vouhottamista siitä, että nyt perheessä on yksi/kaksi ja kohta kolme lasta. Elämä jatkuu, lasten ehdoilla mutta monivivahteisena edelleen.

Minä en tällaista ymmärrä, tuolla kun kuljen muiden äitien seurassa, kaupungilla tai leikkikentillä, siellä on kaikki kauniita ja huoliteltuja ihmisiä.

Asun suuren kaupungin keskustassa ja leikkipuistossa suurin osa on ei-huoliteltuja. Jonkun verran täällä sentään näkee muitakin, joilla on meikkiä. Eikä sillä meikillä minulle ole väliä, usein ne nuivat katseet vaan saa niiltä, jotka eivät itse ole laittautuneet ollenkaan.

 

[Grace]

Mulla on neljä lasta ja pidän itsestäni huolta, meikkaan ja käytän korkokenkäsaappaita :xmas: SILTI olen hyvä äiti.
Jos olen muuttunut niin voin sanoa että epäitsekkäämmäksi äitiyden myötä, koska lapset tulee aina ensin tärkeysjärjestyksessä unohtamatta tietenkään välillä tervettä itsekkyyttä joka minussa tulee esiin ainakin tarpeella päästä vaikka kiinalaiseen lehden kanssa syömään...yksin..rauhassa

 

[Minna]

Asun suuren kaupungin keskustassa ja leikkipuistossa suurin osa on ei-huoliteltuja. Jonkun verran täällä sentään näkee muitakin, joilla on meikkiä. Eikä sillä meikillä minulle ole väliä, usein ne nuivat katseet vaan saa niiltä, jotka eivät itse ole laittautuneet ollenkaan.

Eihän se meikkaaminen ole sama, kuin huoliteltu. Mutta minä uskon, että suurin osa näistä äideistä on muutenkin sellaisia, että he eivät ennen äitiyttäkään ole meikanneet ulkoilua varten, vaan sellaisia tilaisuuksia varten joissa mennään esimerkiksi kaupungille viettämään aikaa ja tapaamaan ystäviä tai on jotain viralllista minua. Minä miellän pelkän leikkipuistoilun tavalliseksi ulkoiluksi, verrattavissa kävelylenkkiin. Silloin pukeudun tilanteen mukaisesti.

 

[Peppari]

Mie olen normaalisti rupsahtanut nainen

Jep, samma här ja ei todentotta valvominen enää näillä kilometreillä ainakaan ulkonäköä parantanut. Mukula valvotti oikein huolella ekan elinvuoden aikana.

Hienoa että jotkut ei rupsahda ollenkaan!

 

[saissea]

No, mä en ole välittänyt ulkonäöstäni ennen lapsia, enkä lasten jälkeen. En meikkaa, laita hiuksia ja pukeudun aina samoihin vaatteisiin. Rupsahdusta tapahtuu lähinnä yöunien vähyydestä ja ikääntymisestä johtuen. Luuleeko kaikki tuntemattomat toisia kyyläävät mammat, että olen rupsahtanut äitiyden myötä kun kuljen tuolla ihmisten ilmoilla?

 

[mä]

Jep, samma här ja ei todentotta valvominen enää näillä kilometreillä ainakaan ulkonäköä parantanut. Mukula valvotti oikein huolella ekan elinvuoden aikana.

Hienoa että jotkut ei rupsahda ollenkaan!

No ei pahalla, mutta sähän olet todella kaunis ja hyvässä kuosissa!