Rupsahtanut äiti vs. normaali nainen

[hm]

Minä en halua olla pikkurouva jonka pitää laittautua ja olla huoliteltu tai kaunis. minä saan olla sellainen kuin olen. minä en halua passata aikuista miestä vaan mies tekee puolet kaikesta työstä ja lastenhoidosta ja ruoanlaitosta.

Maailma ei ole noin mustavalkoinen kuin esität, että huoliteltu nainen on "pikkurouva" joka passaa miehelle kaikki valmiiksi.

Mustavalkoisilla kommenteilla saa kyllä keskustelua aikaan, melko hedelmätöntä sellaista, mutta keskustelua kai nyt sitten kuitenkin.

juu ei ole ei mutta joku haikaili 50-lukua ja sitä miten huoliteltuja naiset olivat.
maailma oli silloin erilainen.
ei naisilla ollut mitään tekemistä kuin hoitaa itseään ja lapsiaa ja kotiaan.
harvalla oli mitään vaativaa akateemista työtä, jonka parissa illat kuluvat.
lasten kanssa pelattiin lautapelejä ja hoidetiin kotia.
ei voi verrata 50-lukua ja nykyaikaa ja ottaa siitä avin tietyt asiat.

 

[anika harmaana]

Minä olen ollut syntymästäni asti rupsahtanut tämän palstan mukaan. En meikkaa, en värjää hiuksia, en aina edes itse tiedä mitä minulla on päällä, ja vaatteita ostan vain pakon edessä (kun edelliset hajoaa). Eli kun joku näkee minut lapsien kanssa, voi luulla että olen lapsien takia rupsahtanut, mutta olin sitä jo aikaisemminkin.

Silti koen olevani nainen ja toteutan itseäni. Minulla on tohtorintutkinto, ja päden työssäni ja olen hyvä siinä. Olen hyvä äiti tai siis riittävän hyvä. Mutta jos tätä palstaa on uskominen, minun pitäisi jotenkin hävetä itseäni koska olen rupsahtanut, en meikkaa enkä näytä muutenkaan kovin hääppöiseltä, enkä edes ole kiinnostunut näyttämään. ei sen puoleen, ei kyllä kiinnosta miltä muut näyttävät, en siis lähinnä huomaa sitä asiaa. Teot kyllä huomaan ja sanomiset noteeraan.

Ihan sama homma täällä.

 

[mietteitä]

juu ei ole ei mutta joku haikaili 50-lukua ja sitä miten huoliteltuja naiset olivat.

No mä en ainakaan "haikaillut". Siinä kommentissa oli silmänisku perässä just siksi, että se ymmärrettäisiin kevyenä heittona, huomio siitä miten ajat ovat muuttuneet.
Tuolloinhan sama huolitellun ulkonäön vaatimus koski ihan yhtä lailla miehiäkin. Esim että kaupungilla käymiseen mies laittaa puvun päälle (isoäitini ajattelee edelleen näin), ulos lähtiessään miehellä on aina lakki/ hattu päässä. Hiukset lyhyet ja parturoidut, leuka ajeltuna, jne.

 

[Kotilehmä]

Ihmiset näköjään lukee näitä palstoja vain omasta näkökulmasta, koska minun mielestä juuri rupsahtaminen on kiellettyä ja lapsi ei saa mitenkään muuttaa elämää, tai on uhrautuva luuseri
Mullakaan ei ole ollut mitään harrastuksia ennen lapsia, niin nyt niitä pitäis hommata ettei vaan kokonaan "uhraudu" perheelleen.
Sitä paitsi se teinityylinen pukeutuminen mikä monen mielestä tuntuu olevan sitä itsestään huolta pitämistä, on minun silmissä kamalaa ja mautonta. En pukeutuis niin vaikka olisin kuinka timmi tahansa. Eli se mikä jonkun silmään on itsestään huolta pitämistä, on jonkun silmissä mauttomasti vanhentumista vastaan taistelua

 

[Ultramariini]

Minä lukeudun noihin syntymästä saakka rupsahtaneisiin. Enkä ole koskaan ollut erityisemmin ulkonäkökeskeinen tai huolitetellun näköinen. Palstakriteerien mukaan olisin varmaan itsestäni huolehtimaton- sillä yllättävän monessa ketjussa on itsestään huolehtminen mielletty meikkaamiseksi.
Joten siltä osin äitiys ei ole muuttanut minua oleellisesti.
Eli olen tainnut sitten aina olla epänormaali, jos rupsahtanut on normaalin vastakohta.

 

[harmaana]

Mä oon ihan rupsahtanut. Ei ole yksinkertaisesti aikaa huolehtia itsestään.

 

[BootyPeppi]

Onhan minullekkin sanottu täällä, että mun pitää hyväksyä se, että olen iäkäs. Hyväksynhän minä sen, mutta haluan silti pitää huolta itsestäni, että jaksan mahdollisimman pitkään olla lapsieni kanssa ja myös lapsenlapsieni.

 

[Timangi-]

Mä panostan kyllä itseeni, uusin ja kivoin vaattein ja käytän aamulla itseeni sen 20minsaa suihkuineen, meikkauksineen ja vaatteiden valintoineen. Kolmen jälkeen kroppa ei ole muuttunut muuten, mitä nyt raskausarpia löytyy(jotka kivasti vaalenneet jo) ja tissit tippui Mutta kivat liivit korjaa senkin ongelman. Koitan korostaa hyviä puolia ja peittää huonoja.
Paino on pudonnut lähtökuoppiinsa itsestään/koiran voimalla.(en harrasta mtn jumppia/saleja)

On myös kyllä mullakin verkkarit jalkaan ja lippis päähän päiviä pariin otteeseen viikossa ja silloin varmaan näytän ihmisten ilmoilla rupsahtaneelta

Mä olen paitsi ÄITI , myös vaimo ja Viivi, eli minä itse B)

 

[äiti]

Toivon että olen
Mutta äitiys tulee vastaan vasta toukokuun lopussa
Katson kyllä ihaillen naisia jotka pysyvät naisina vielä äidiksi tulon jälkeen!
Voisin sanoa että minusta tulee sellainen, koska haluan näyttää siistiltä AINA.
Mutta en voi sanoa, kun joku kuitenkin vetää jotain "kyllä sä sitten näet ettei kiinnosta" kommenttia...

Hohhoijaa... antaa nyt äitejen olla ihan mitä kukakin ITSE tahtoo...

 

[Phoebsi]

No entäs sitten te, jotka sanotte olevanne rupsahtaneita, miten teidän muu elämä menee? Mistä olette kiinnostuneita? Mikä on se teidän juttunne, joku muu kuin lapset siis?

 

[mä]

No entäs sitten te, jotka sanotte olevanne rupsahtaneita, miten teidän muu elämä menee? Mistä olette kiinnostuneita? Mikä on se teidän juttunne, joku muu kuin lapset siis?

Mä opiskelen, harrastan, käyn teatterissa, taidenäyttelyissä, museoissa, vietän aikaa ystävien kanssa. Siinä se

Ihan normaalisti pukeudun kun menen omille menoilleni, joskus meikkaan, joskus en. Lasten kanssa ulkoilen "rupsahtaneena". puhumattakaan siitä, että mä nyt oon vaan ihan fyysisesti räjähtänyt lasten jälkeen

 

[vieras]

Mä en ilmoittaudu kumpaankaan kastiin. Minusta on hyvä jos ympäristö elää muuttuvien tilanteiden mukaan ja hyväksyy yksilön juuri sellaisena kuin hän on. Äitiys on niin henkilökohtaisesti koettava asia, että mitään jaotteluja on tyhmää tehdä.

 

[äiti 45]

No entäs sitten te, jotka sanotte olevanne rupsahtaneita, miten teidän muu elämä menee? Mistä olette kiinnostuneita? Mikä on se teidän juttunne, joku muu kuin lapset siis?

No minun juttuni on mikä tahansa muu kuin kampaam,inen, meikkääminen ja pukeutuminen. Ei ole koskaan isommin ulkonäkö kiinnostanut MUTTA olen silti kropaltani paremmassa kunnossa kuin moni itseäni parikymmentä vuotta nuorempi nainen/äiti kun läskit eivät tursuile eikä myöskään vielä ole pahemmin ryppyjä eikä harmaita eikä edes lukulaseja että mikäpä tässä ollessa ja miksi pitäisi erityisemmin huolehtia ulkonäöstä kun ei ole hullumpi ulkonäkö nytkään!?

 

[Kamala tyyppi]

No entäs sitten te, jotka sanotte olevanne rupsahtaneita, miten teidän muu elämä menee? Mistä olette kiinnostuneita? Mikä on se teidän juttunne, joku muu kuin lapset siis?

Sä vaikutat jotenkin rajoittuneelta, kun kuvittelet että se ei-niin-huoliteltu nainen olisi jotenkin järkyttävän erilainen kuin peilin edessä viihtyvä kanssasisar. Luuletko että ne, jotka eivät kampaa naamaansa ihan joka aamu tai laita ripsaria mennessään viemään roskiksia, eivät ole kiinnostuneita mistään eivätkä harrasta mitään? Kaikkia ei kiinnosta ulkonäköjutut. Piste. Onko se niin vaikea ymmärtää, että ihmiset eivät ajattele samalla tavalla kuin sä?

 

[Esme harmaana]

Itse koen asian niin, että mun on itseni tosi kiva olla, kun jaksan laittaa vähän itseänikin. Siis laittaa hiukset aamulla, hieman kevyesti meikata ja pitää itsestäni huolta ahkeralla treenaamisella. Töissäkäynnin ja lastenhoidon lisäksi saan näistä asioista elinvoimaa myös itselleni, kun jaksan kiinniittää myös itseeni huomiota. Minusta on tosi kiva kuulla, että ei ihan heti uskoisi, että mulla on 2 pientä lasta. Hyvinvointi lähtee itsestä ja siitä millaisena haluamme olla. Minä olen sitä mieltä, että kun itse voi hyvin, niin lapsetkin vovat. on myös niitä äitejä, jotka eivät ole ennen lapsiakaan meikanneet tmv. Ei kaikki koe ulkoista olemustaan tärkeänä. Mutta jos sisäisesti voi hyvin, niin sehän ion sama asia. Ja ei ole mun äitiydestä ollut kyllä yhtään pois, että haluan laittaa itseäni ja näyttää hyvältä.

 

[Phoebsi]

No entäs sitten te, jotka sanotte olevanne rupsahtaneita, miten teidän muu elämä menee? Mistä olette kiinnostuneita? Mikä on se teidän juttunne, joku muu kuin lapset siis?

Sä vaikutat jotenkin rajoittuneelta, kun kuvittelet että se ei-niin-huoliteltu nainen olisi jotenkin järkyttävän erilainen kuin peilin edessä viihtyvä kanssasisar. Luuletko että ne, jotka eivät kampaa naamaansa ihan joka aamu tai laita ripsaria mennessään viemään roskiksia, eivät ole kiinnostuneita mistään eivätkä harrasta mitään? Kaikkia ei kiinnosta ulkonäköjutut. Piste. Onko se niin vaikea ymmärtää, että ihmiset eivät ajattele samalla tavalla kuin sä?

Sinä tässä omiasi kuvittelet =)

 

[fiipsi]

No entäs sitten te, jotka sanotte olevanne rupsahtaneita, miten teidän muu elämä menee? Mistä olette kiinnostuneita? Mikä on se teidän juttunne, joku muu kuin lapset siis?

Sä vaikutat jotenkin rajoittuneelta, kun kuvittelet että se ei-niin-huoliteltu nainen olisi jotenkin järkyttävän erilainen kuin peilin edessä viihtyvä kanssasisar. Luuletko että ne, jotka eivät kampaa naamaansa ihan joka aamu tai laita ripsaria mennessään viemään roskiksia, eivät ole kiinnostuneita mistään eivätkä harrasta mitään? Kaikkia ei kiinnosta ulkonäköjutut. Piste. Onko se niin vaikea ymmärtää, että ihmiset eivät ajattele samalla tavalla kuin sä?

Sinä tässä omiasi kuvittelet =)

Taidat olla yksinkertainen

 

[SyysYön Sade]

huoh, taas näitä "meikkaamattomat mammat vastaan meikatut"-ketjuja :/ itse en koe ulkonäköni liittyvän äitiyteeni mitenkään, myönnän kyllä että hiekkalaatikolla saa joskus kummastuneita katseita... kroppa on löllykkä, kiinteytymisen ja ehkä parin kilon painonpudotuksen tarpeessa ( oli kyllä jo ennen raskauttakin!) mutta pukeutumistyylini ei ole muuttunut ja vaikka pidänkin meikittömiä päiviä, yleensä kyllä meikkaan . töyhtis saa touhuta omiaan sen aikaa, kun pistän normaalin meikkivoide-eyeliner-kulmakynä jne setin naamaan, hiukset leikkautin jokin aika sitten lyhyeksi ja nostan niitä pystyyn ennen pihalle lähtöä. farkut & nahkatakki ovat yleisin asuni, pidän mustasta väristä, pitsistä & niiteistä (esim. niittivyö sinisissä farkuissa ja musta perus- puuvillatoppi pitsiolkaimin toimii hyvin B) )

 

[kolmen äiti]

Täällä samanlaisia mietteitä Tosin ulkonäöstä ja itsestäni huolehtiminen on aina kuulunut mun elämään, ennen lapsia ja lasten jälkeen. Itsestään huolehtiminen ei tarkoita PELKÄSTÄÄN meikkaamista, vaan ylipäätään että on kivan näköinen, käy joskus kampaajalla ja on löytänyt oman tyylinsä (on sinut itsensä kanssa). Kiva kuullua mieheltä että oon kivan näköinen ja hyvin säilynyt, hän arvostaa sitä että olen muutakin kuin Äiti. Mä olen kuin Peter Pan, väillä nahkatakissa ja tennareissa, joku toinen päivä naisellinen korkkareissa. Monesta harmaahiirulaisesta sais pienellä muutoksella vaikka mitä

 

[kukin tyylillään]

Olin mukana siinä toisessa ketjussa nauramassa aloittajan pyhälle sodanjulistukselle kuvitteellisia, kärjistetysti kuvailtuja palstan äitejä kohtaan. Pidin sellaista asiattomana ja aloin kokea sympatiaa parjattuja mammoja kohtaan. Ehkä Phoebsikin sai siinä osansa, koska aloittaja vaikutti lapselliselle, niin myös hänen peesaajansakin.

Tehköön kukin miten itse parhaaksi näkee! Minä olen kotiäiti ja leijonaemo viimeiseen asti mutta ei se minua tee huonommaksi ihmiseksi naisena. Monien mielestä minusta ei arvaa että olen monen lapsen äiti, mutta ymmärrän jos se joillain näkyy selvästi vyötäröllä tai takapuolessa ym.

 

[Minna]

Mikä se normaali nainen sitten on? Naiset ovat erilaisia, yksilöitä.

Jos jotain olen oppinut tähän huimaan 30 vuoden ikääni mennessä, se on se että harvasta ihmisestä voi päältä päin sanoa, minkälaisia he ovat ja mitä he harrastavat Suhtaudun ennakkoluulottomasti ihmisiin, en oleta heistä mitään ennen kuin tunnen heidät. Se on kannattanut

Minusta on myös hassua esimerkiksi tämän edellisen kirjoittajan kommentti:

Itsestään huolehtiminen ei tarkoita PELKÄSTÄÄN meikkaamista, vaan ylipäätään että on kivan näköinen, käy joskus kampaajalla ja on löytänyt oman tyylinsä

Minä nimittäin sanoisin, että itsestään huolehtiminen ei tarkoita pelkästään meikkaamista tai ulkoista huolittelua, vaan sitä että ihminen hoitaa mieltään, älyään, tunne-elämäänsä, saa virikkeitä, itsetuntoaan, itseluottamustaan.

Kun sanotaan, että ruumis on sielun temppeli, se ei minusta tarkoita sitä että sitä temppeliä tulisi hoitaa vain ulkoisin asioin. Sitä paitsi, pidän aika kummallisena sitä kun jotkut käyttävät tätä fraasia, joku sen tässäkin ketjussa sanoi aiemmin, perusteena kun käyttävät itse erilaisia kemikaaleja yms joilla kyllästävät kehoaan. Minusta itsestään huolen pitäminen, kehonsa kunnioittaminen, on sitäkin että syö puhdasta lisäaineetonta ruokaa eikä kuormita kehoaan jatkuvasti erilaisilla tuhansilla kemikaaleilla, joita on 99% ns. kauneudenhoitotuotteista. He siis vain paklaavat ulkoista, välittämättä siitä millä, jos oikeasti kehoaan arvostaa valitsee silloin tuotteita ja toimintatapoja jotka sitä kuormittavat mahdollisimman vähän

 

[mä]

Jep, samma här ja ei todentotta valvominen enää näillä kilometreillä ainakaan ulkonäköä parantanut. Mukula valvotti oikein huolella ekan elinvuoden aikana.

Hienoa että jotkut ei rupsahda ollenkaan!

No ei pahalla, mutta sähän olet todella kaunis ja hyvässä kuosissa!

No toi profiilikuva ei ole omakuva vaan siinä on Joanna Lumley

No ei oo, mut oon sattumalta nähnyt sut livenä ja tunnistanut Kyllä sä silloin ainakin olit hyvännäköinen nainen.

 

[kelju]

mä ihan rtän ketjun takia kävin vaihtamassa vaatteet ja laitoin ripsarit naamaan. Mies tulee kohta kotiin ja voin vannoa ettei se edes huomaa, sanoo moi niinkuin silloinki ku odotan verkkarit jalassa

 

[vieras]

No entäs sitten te, jotka sanotte olevanne rupsahtaneita, miten teidän muu elämä menee? Mistä olette kiinnostuneita? Mikä on se teidän juttunne, joku muu kuin lapset siis?

En meikkaa, en käy kampaajalla, enkä juurikaan välitä siitä, millaiset vaatteet minulla päällä, kunhan ovat ehjät ja jotenkuten tilanteeseen sopivat. Tukkani on ponnarilla. Ulos lähtiessäni ei tule peilejä vilkuiltua, ilmeisesti olen siis rupsahtanut?

Pidän kyllä huolta itsestäni muuten, syön terveellisesti, nukun riittävästi ja harrastan liikuntaa. Tapaan myös ystäviäni. Muutaman kerran viikossa otan aikaa omille harrastuksilleni. Seuraan aktiivisesti maailman tapahtumia ja osallistun kaiken maailman yhdistysten toimintaan.

En oikein ymmärrä, miten se, että ei ole kiinnostunut ulkonäöstään, vaikuttaisi ihmisen muihin aktiviteetteihin tai edes mielialaan. Oma hyvinvointini on ennemminkin kiinni muista elämäntavoistani, ei siitä levitänkö pakkeleita naamalleni.

 

[vieras]

Aloittajalla on selvästi joku ongelma pikku huolitellussa maailmassaan, neuvoisin seuraavaksi kiinnittämään huomiota enemmän siihen, miten suhtautua muihin ihmisiin. Eikö aloittajaa huomioida tarpeeksi, kovasta yrityksestä huolimatta?