Urgh! Heräsin yöllä kolmen aikaan äkilliseen huonovointisuuteen, ja oli rynnättävä kaulailemaan pönttöä. Olo oli kuin pahassa oksenustaudissa, ravisutti oikein koko kroppaa. Vaan maha oli ihan tyhjä, yökkäilin pelkkiä mahahappoja (ihanaa...)
Olo lähti pois, kun söin yöllä kaksi klementiiniä, ja varasin niitä yöpöydällekin, vastaavan uusiutuessa.
Mulla on ollut iltaisin vetku ja huono olo ja olen kakonut vähän väliä. Mutta noin hurjaa ei vielä ennen ole ollut. Tästäköhän se muuttuu aamupahoinvoinniksi...
Itse olen tavallaan jo "äitiyslomalla". Valmistuin kesällä, vaan en ole vielä saanut töitä mistään. Työtömänä onkin helppoa olla raskaana, kun saa nukkua pitkään, ottaa niitä ppäikkäreitä kun nukuttaa, harrastaa kävely- ja hiihtolenkkejä ja kuntosalia keskellä päivää, syödä milloin huvittaa, eikä tarvitse kertoa kellekään, eikä pelätä salailua.
No.. silti oisin kyllä mieluumin töissä. :/ Ei vain ole oman alan paikkoja ollut edes haussa, ja tuputtamalla eivät ota, kun ei ole rahoitusta.
Vanhemmille kertominen jänskättää. Tässä ollaan seurusteltu kahdeksan vuotta, ja oltu naimisissakin puolivuotta, että ei sen puoleen varmaan kukaan ylläty. Saa nähdä miten reagoivat. Äitini varmaan ilahtuu ikihyviksi ja oisi varmaan halunnut tietää jo plussasta.
Kaverit jo kovasti on meidän vauvauutisia kyselleetkin. Muutamalla kaverilla on vauvat, niin saan heistä varmaan seuraa, kun äidiksi asti ehdin.
Itse olen jättänyt noiden km -kauhutarinoiden lukemiset. Ei niistä saa kuin ahdistusta ja pahan mielen. Ollaan päätetty sinnitellä tää kuukausi sinne np-ultraan. Kerran vauva pysyy kyydissä ja minä voin näin reippaasti pahoin, niin eiköhän kaikki ole kunnossa. Täytyy vain uskoa niin.
Phalenopsis rv 7+5