Syyskuun odottajia....?Huhuuu? :) 2

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Masi*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Aamulla "pieni" sydänpysähdys, kun tuli hieman verta. Ei tullut kuin ihan vähän, mutta kuitenkin. Nyt alavatsaa särkee ja kovasti yritän ajatella, että kohtu se siellä vain kasvaa, mutta ei taida onnistua :/ Paniikki valtaa alaa ja kaikki tuntemukset enteilee pahaa... Tulee mukava viikonloppu!

Jos kaikki kuitenkin menee hyvin, niin töissä ajattelin kertoa vasta sitten kun alkaa näkyä. Mulla on työkavereina vain miehiä, joten ne tuskin osaa aavistaa mitään .
 
Tsemppiä Hilmalle! Toivottavasti kaikki on kuitenkin kunnossa! Mulla oli tosi kovia alavatsakipuja viime viikolla sinä päivänä kun olisi kuukautisten pitänyt alkaa joten onko sulla se päivä kuukaudesta kun menkat olisi tulossa? Silloinhan voi parin ekan kierron aikana tiputella verta kun kuukautiset jäänyt pois.

Olispa kiva jos olisi kotona sellainen laite jolla näkisi sikiön sykeen...ei tarvitsisi huolehtia turhaan! Toisaalta mä varmaan käyttäisin sitä tunnin välein... Yksi kaveri sanoin että hänellä pahin huolehtiminen loppui viikolla 25 koska sen jälkeen jos synnyttää, on vauvalla mahdollisuus jäädä henkiin...onpa lohduttavaa, tiedossa siis vielä 15 viikkoa murehtimista!

Me ollaan kyllä kerrottu raskaudesta aika monelle jo...mies on myös möläytellyt sitä ehkä vähän liiankin monelle...samoin mun äiti! Sitä on vaan vaikeaa pitää salassa kun itse niin innoissaan asiasta ja tekisi mieli kuuluttaa koko maailmalle!
 
Kiitos Karoliina! Piti tosiaan laskea hieman kalenterista ja ihan näinä päiviä pitäisi menkkojen alkaa, jos en olisi raskaan. Ehkä tämä on sitä.

Joo, oma ultraääni laite olisi kiva, mutta sitä tulisi käytettyä varmasti liikaa. Kun joka päivä pitäisi varmistua, että kaikki on hyvin!
 
Hei kaikki! Mulla oli neuvolalääkäri aamulla, ja kaikki oli kunnossa. Ja sydänäänet saatiin kuuluviin! Kyllä niitä aika kauan saatiin etsiä, mutta sitten kuului pienen sydämen pompotus 170 vauhdilla, tuli onnellinen ja helpottunut olo ja taisi siinä kyynelkin vierähtää. Ihanaa :) Onneksi mieskin oli mukana. Kohdun koko vastasi viikkoja, ja lääkäri sanoi että voi hyvinkin olla pikkaisen pidemmälläkin, eli se mun arvelu että 11. viikko alkais jo tänään saattaa pitää paikkansakin. Käytiin kahveella juhlistamassa tapahtumaa, ja nyt on kestohymy päällä. Jos ei olisi ääniä kuulunut, oltais melko varmaan käyty siellä yksityisellä. Kyllä nyt sietää huonoa oloakin taas paremmin.

Se kotidobbler voisi olla siitä toisaalta huonokin, että sitten olisi huolesta ihan kipeenä jos ei joka kerralla äänet kuuluiskaan. Pikkuinenhan saattaa olla välillä niin piilossa tai kippurassa ettei sen takia kuulu. Mietiskelin tossa just että joskus tulevaisuudessa äideillä on varmaan kaikilla joku kamera masussa ja näyttö ranteessa josta näkee koko ajan miten pikkuinen jakselee..

Miisis, 9+3(?)
 
Täälä oireeton raskaus jatkuu,enkä turhaan jaksa stressailla sen vuoksi (kun edellinenkin raskaus oli täysin oireeton ja terve vesseli sieltä tuli,heh).

Tulin vaan toivottelemaan hyvät viikonloput kaikille!
Tänään päästään miehen kanssa leffaan,poju menee mummolaan,ah nam!

Niin,tietääkö kukaan linkkiä tai tapaa millä saisi kuvan liitttyä tänne?!
 
Moi!

Täällä on puhuttu näemmä turvotuksesta..sama vika täällä! Vaikka takana on 7+1 (kaiketikin?) rv ni kyllä maha pömpöttää jo aika lailla. Kun mulla ei oo ikinä ollu mahaa ja muutenki ollu aika sutjakassa kunnossa ni nyt pömöttää. Tuntu hassulta et jo tässä vaiheessa? Mutta olen aika pieini rakenteeltani (vaan 156cm pitkä ja 42kg) ni kyllä se taitaa aika nopeeta näkyä. Toinen on aivan HILLITÖN väsymys. Aamuvuoro viikko takana ja oon nukahdellu töissä ja kotona nukkunu töitten jälkee ja sitte yöllä ihan kepeesti. Ja väsyttää vaan koko ajan. No, ehkä tää tästä :)

Itselläni voi olla eniten "ongelmia" (voiko niin ees sanoo?) miten suhtauta omaan vartaloon kun se nyt aika radikaalisti muuttuu. Kun oon aina ollu pien ja muutenki tykänny liikkua ja pysyä kunnossa ni nyt ei voi mitään kun sitä kasvaa isoksi :) Kyllä edelleenki käyn harrastamassa liikuntaa, mutta kevyemmin. Ja oon asennoitunu siihen että jos selluliittia tulee (siis sitä on kyllä ollu aina, mutta nykysi vaan enemmä..) ni eihän sille minkä voi - se kuuluu asiaan. Ensimmäinen odotus kun on niin kaikki vähän pelottaa nyt. Ehkä joidenkin mielestä on toisarvosta ajatella itseään ja omaa kehoaan, mutta kyllähän tuo vähän arvelluttaa miten sitä itse osaan sitte suhtautua. Joka tapauksessa lapsi on kuitenkin pääasia!

Mutta iloisia uutisia! Kaverini pykäsi keskiviikkona poika lapsen maailmaan! Hirmu ison jätkän rykäskin, 4250g !!
 
Hyvin näkyi tän päivän viesteissä nää ääripäät: sekä huolta, että riemua. Jotenkin tuntuu, että sillä akselilla se koko ajan vaihtelee.

Mä liityn nyt kuitenkin huolikerhoon. Mulla on oireet kadonnu lähes täysin ja olen ihan kamalan huolissani. En ole siis missään vaiheessa voinut kovin huonosti, jonkin verran vaihdellen ällötystä ja rinnat olleet kipeät, mutta nyt ei juurikaan enää kumpaakaan koko tänä viikkona. Voiko olla, että olo paranee jo viikkojen myötä vai tarkoittaako tämä sitä, että raskaus on pysähtynyt? Ainoana oireena on alavatsan nippailut silloin tällöin päivittäin. Ihan huolestunut olo ja ultraa vielä yli viikko. Se on tässä huolestuneessa mielessä pitkä aika. Ei mua niinkään se paha olo mietitytä, koska se ei oo ollu missään vaiheessa kovin suurta, mutta noi rinnat on ollu tähän asti kipeet ihan alusta asti! Miten teillä muilla on, tarkoittaako tää jotain pahaa? :(

Hilmallakin huolta veren takia, pidän kovasti peukkuja, että kaikki ok, niin kuin varmaan onkin!
 
Kun lukee näitä viestejä, niin tulee mieleen se sananlasku "äiti ei murheetonta päivää näe". Eli nyt se sitten alkaa, se huolehtiminen,ja jatkuu loppuelämän..:) Tsemppiä teille joita huolettaa, toivotaan että kun viikkoja kertyy niin huoletkin vähenee.

Aika erilaisia käytäntöjä noissa ultrissa näyttää tosiaan olevan eri puolilla maata. Mulla viikkoja 9+5, ja tänään oli jo np-ultra. Kysyin jo neuvolassa, että miten mut laitetaan näin aikaisin ultraan, kun muualla mennään paljon myöhemmin (jolloin sikiökin on isompi ja mittaus helpompi tehdä) ja vastaus oli, että äitiyspuoli työskentelee juuri nyt ihan äärirajoilla, ja ajat annetaan joka väliin johon vaan mahtuu - esmes meidän neuvolassa tehdään jatkuvasti ylitöitä. Näyttäähän nuo vauvelit tosiaan kavereillekin syntyvän juuri tässä helmi-huhtikuun aikana, joten ei ihme jos ruuhkaa on..

Niinhän siinä sitten kävi, että turha reissu koko ultra. Sikiöstä ei saatu mittoja, eikä ultraaja osannut tehdä sisäultraa. Harmittaa vähän että meni aamupäivä tuossa hommassa ja piti kestää kiduttavan oksettava bussimatka. Se tietenkin oli kiva nähdä, että siellä kohdussa edelleen hengaillaan elämänsyrjässä kiinni ja pieni sydän sykkii.

Ihanaa että on viikonloppu edessä; vedän varmaan vaan päikkäreitä koko ajan. Lisäksi löysin avun tähän illan yökötykseenkin; alkoholiton olut. Ajattelin, että kun kerran merisairauteen tehoaa parhaiten olut, niin tehoaisko se tähänkin edes vähäsen, vaikka sillä nyt ei olekaan alkoholin rentouttavaa vaikutusta. Ja se tehoaa! En tiedä mikä taika siinä on, mutta ihan sama, kunhan yökötys loppuu. :) Olut, berocca ja lakritsi muodostaa nykyään päivän tärkeimmän aterian. :D
 
Onko muuten teillä muilla tullut ultrasta vatsa kipeäksi? Varhaisultrasta ei tullut, mutta tällä eilisellä ultraajalla oli melkoisen järeät otteet (harjoittelija), ja vatsa on ollut tosi kipeä sen jälkeen. Mietin että oiskohan painelu jotenkin irrotellut tai muokannut kalvoja jotka nyt sitten kipuilee. On ihan sellainen olo että menkat alkais hetkenä minä hyvänsä. Jospa tää menis tästä ohi..:(
 
Moi Jenninen ja Hilma! Toivottavasti teillä vuoto ja tuhruilu ei ole vakavaa. Siinä edellisessä syyskuun ketjussa kirjoittelin vuodostani, joka alkoi body pump-tunnilla. (joo, oli ehkä vähän turhan tiukka tunti raskaana olevalle...) Tuli housuihin ja pönttöön ihan reilusti ja illalla vielä siteen verran. Muutama päivä myöhemmin pääsimme ultraan ja kohdussa näkyi verihyytymä, joka koko ajan vähän vuosi. Yli viikon vielä tiputteli, mutta alkiolla kaikki hyvin. Säikäytti kyllä todella paljon. Mutta aika paljonkin voi näköjään vuotaa ilman, että on kyse mistään kovin vakavasta.

Ja joku kyseli, että millä nimellä maha-asukin alkua kutsumme... Meillä tyyppi on toistaiseksi nimeltään Rusina. ;)
 
täälläkin ollaan siirrytty nyt huolisektorille:
kohta viikkoon ei ole tarvinnut herätä yöllä käymään pissalla ja tänään aamulla herätessä oli jopa hyvä ja normaali olo. jotenkin oon nyt ihan varma, että on käynyt niinkuin viimeeksi eli alkion kasvu on loppunut kesken - taas. np-ultra-aika saatiin 25.2. ja sinne on kyllä vielä melkoisesti aikaa. ajattelin kysellä josko neuvolaan pääsis kokeilemaan ja kuuntelemaan sydänääniä jo aikaisemmin niin saisi tämän huolen kääntymään johonkin suuntaan. tai jos ääniä ei siis kuulu, niin mentäis uuteen ultraan yksityiselle.
verenvuotoa ei ole ollut mutta eihän sitä ollut viimeeksikään kun oli keskeytynyt km, joka siis kaavittiin rv 12+0 pois kun ei itsekseen tullut. Aargh. On tää huolta toisen perään.

Sympatioita Jenniselle ja Hilmalle. Yritetään pitää lippu korkealla huolista huolimatta!
 
Taidat Sanni olla vähän yksinkertainen. Olen kuullut samasta tutkimuksesta, siis että jokaista raskautta kohti naisella olisi yksi keskenmeno, joko tietäen tai tiedostamattaan. Sehän tietenkin edellyyttää ilman ehkäisyä olemista. Jos olet ollut vain kaksi kuukautta ilman ehkäisyä, miten voit edes verrata itseäsi tuohon? Eihän se koske sinua millään lailla! Tyhmempikin tajuaa että tutkimuksessa tarkoitettiin raskaaksi yrittäviä naisia.
 
Kylläpäs täällä ollaan nyt huolissaan. Toivotan voimia ja positiivista mieltä kaikille huolehtijoille! Muistuttelen että raskausoireet voivat esim. joksikin aikaa poistua joten se on normaalia, ja monenlaiset vuodotkin loppujenlopuksi paljastuvat harmittomiksi. Neuvolaan kannattaa varmaan soitella jos tuntuu että huoli valtaa mielen liiaksi. Pilvi ja Sanni, me aletaan olla sen verran pitkällä että on ihan normaalia että oireet saattavat jo vähitellen kadotakin. Itselläni oli eilen aika ihana päivä kun ei ollut yhtään huono olo ja pitkästä aikaa saattoi ajatella ruokaa hyvällä halulla, ja jumppakin maistui pitkästä aikaa. Tänään on taas huonoa oloa mutta se johtuu varmaan siitä että poika heräsi yöllä ja päätti sitten pitää koko porukkaa hereillä useamman tunnin joten yöunet jäivät surkeiksi.

Meillä ei ole erityistä nimeä maha-asukille vakiintunut, "pikkunen" mulla ehkä yleisin nimitys.

Oletteko muuten pohdiskelleet enemmän tuota np-ultraa ja siihen menemistä? Meillä meinasi tulla miehen kanssa riita, kun hän rupesi puhumaan että sinne ei edes mentäisi. Minä taas haluan käyttää kaikki mahdollisuudet sen tarkistamiseen että kaikki on hyvin ja sydän sykkii. Mihinkään jatkotutkimuksiin en aio ryhtyä, vaikka turvotusta olisikin, varsinkaan mihinkään punktioihin en ryhdy joissa on keskenmenoriski. Ainakin näin etukäteen ajattelen että vaikka turvotusta olisikin, pystyisin kuitenkin pitämään positiivisen mielen, vaikka silloin kohonnut riski olisikin että lapsi on vammainen. Kuitenkin tässä seulassa 'kiinni jääneistä' jopa 90% on syntyessään terveitä lapsia, eikä toisaalta seulojen läpäisykään terveyttä takaa. Jos niin käy että lapsi on vammainen, senkin kanssa sitten vain eletään. Toisaalta tuntuu typerältä tällaisia etukäteen pohtia, mutta kun nämä siihen np-ultraan liittyvät, ajattelin että oletteko muut pohdiskelleet näitä asioita? Itsellä on ainakin tällä hetkellä tärkeintä että tuo pikkuinen yleensäkin pysyy hengissä ja jaksaa roikkua mukana loppuun asti, on jotenkin toisarvoista että onko lapsi täysin terve syntyessään, vaikka sitä tietysti toivookin.
 
Minua kyllä mietityttää tuo np- ultra. Torstaina meinasin saada sydärin kun ultraaja meni niin hiljaiseksi ja totiseksi, ja jotenkin muhun iski silloin se todellisuus, että jotakin voi olla oikeasti vialla. Onneksi se hiljainen hetki johtui siitä, että hän ei saanut mittoja vielä niin pienestä ihmisenalusta. Minusta tuntuisi ihan musertavalta ottaa vastuu siitä, saako tämä sikiö elää, varsinkin kun juuri nyt teen parhaani että saisi.

Ultran jälkeen olen kyllä miettinyt, että haluanko mennä uuteen ultraa ollenkaan. Ne kuitenkin on vaan suuntaa antavia tuloksia, ja minä ottaisin ne tietenkin heti tosissani. Abortti ei vaan enää tule kysymykseen, jollei ole satavarmaa, että sikiö on erittäin vakavasti sairas. Muistan kyllä vielä kummipojan syntymän ja sen yllätyksen, kun sieltä syntyikin täysin terve tenava, vaikka äidille oli kerrottu ihan muuta.

Lisäksi olen kyllä menossa vielä omalla kustannuksellani rakenneultraan, ja olen käsittänyt että se se ois kuitenkin kaikkein tärkein; eihän monilla paikkakunnilla muuta tarjotakkaan, ja Ruotsissa ei käsittääkseni tehdä np-ultria ollenkaan ihan siksi, että niiden tulokset ei ole varmoja, ja koko systeemi on tuloksiin nähden kallis pyörittää.
 
Soitin tänään kunnalliseen neuvolaan ja ensi viikolla olisi sitten edessä ensimmäinen neuvola käynti. Neuvolantäti antoi puhelimessa vähän tietoa vältettävistä ruoka-aineista. Home- ja tuorejuustot ovat kiellettyjen listalla! :( Tarkottaakohan se ihan sitä ettei edes pikku nökköstä aurajuustoa saa laittaa pitsan päälle. Toinen yllätys oli se että salmiakkia ei saa syödä kuin 50g kerralla. No siitä voin kyllä luopua ihan kevyesti.
Mutta ei kai tässä muuta. Ei paljon yökötä eikä tee mitään mielikään. Väsyttää normaalia enemmän ja siinä ne mun oireet sitten onkin.

Doblen rv8+2
 
Tervehdys kaikille!

Uusi viikko käynnissä! Ja ihan totta kirjoitit Miisis, että mietin itse samaa, että ollaan jo niin pitkällä, että sekin voi jo helpottaa oireita. Viikon päästä ultra, sitten helpottaa. Mä olen siihen ultraan menossa miehen kanssa ihan rauhallisin mielin ja jos siellä jotain ilmenee, niin me ollaan päätetty pohtia asiaa vasta sitten.

Doblen: kyllä aurajuustoa voi syödä lämmitettynä, eli silloin listeria on kuollut siitä, jos sitä on siis ollakseen. Eli ihan huoletta vaikka reilummin pizzan päälle, kunhan käy uunissa! Tuorejuustoja saa syödä, kun ovat pastöroituja ja suomalaisia, näin sanoi mulle neuvolatäti. Sama koskee esim mozzarellaa. Suomalaiset tuotteet hänen mukaan lähes poikkeuksetta pastöroituja.

 
Doblen, nuo juustokiellot liittyy listeriavaaraan, joka on mm. pastöroimattomissa maitotuotteissa. Listeriabakteeri tuhoutuu reilussa 70 asteessa, eli jos laitat juustoa pizzan päälle ennen kypsennystä, sitä voi huoletta syödä. Olen kyllä itse syönyt aurajuustoa kypsentämättäkin pieniä määriä, suomalaiset juustot on kaikki tehty pastöroidusta maidosta. Mutta jos siis epäilyttää, kuumentaminen poistaa riskin. Suurin listeriavaara piilee niissä tyhjiöpakatuissa graavisuolatuissa/kylmäsavustetuissa kalatuotteissa, niitä kannattaa välttää kypsentämättöminä. Ja kaikki ruoat yleensäkin kannattaa kuumentaa kunnolla, jos esim. lämmittää ruoantähteitä.

Hakusanalla "listeria" löytyy netistä paljon tietoa.
 
tuli mieleen näistä tyhjiöpakatuista:
Tiedättekö onko listeriavaara myös tyhjiöpakatuissa lihoissa? Anoppi järjestää blini-iltaa ja kyseli, että kai minä voin kylmäsavuporoa syödä, mutta enpä tiedä voinko. Tietääkö kukaan? Ja onneksi noita kylmäsavustettuja lohia ym saa ihan kaupan tiskiltäkin niin ei tarvitse tyhjiöpakattujen varassa olla. MItenköhän on mäti? Onkohan kiellettyjen listalla?
 
lona la 3.9 , tytto 07/06 , englanti
Kirsi la 3.9
Kateke la 6.9
Tähti* 23/28v, esikoinen, la 7.9 (?), Keski-Suomi
Pilvi 30/31v, la 7.9 (?)
Anni67, 40v, esikoinen, la 7.9. (hedelmöityspäivästä laskettuna) Uusimaa
Iiris*, la 8.9. Oulu
Miisis, 36/36v, Turku, la 9.9.
Sanni77, HKI, 30v, poika 3/06, km 9/07, la 12.9.(?)
Masi 23/31v, poika 01/07, la 15.09 (?)
Helinä84, la 15.9
Weenie, 29/30v, tytär 8/06, la 16.9(?)
Hilla-79 28/36, poika 01/00, la 20.9
Doblen 32/46, la 20.9.
Palmuhiiri 28/31v, HKI, la 21.9
Phalenopsis, 26v. la 21.9. Oulu
-dream- 24v/26v, HKI la 22.9.2007
Kaisa~, 22v/33v, Kouvola, tytär 10/06
Ella, 27v., Pääkaupunkiseutu, la 22.9.
Ella11, la 23.9.
Jenninen 20v. la 28.9
sweetpearll 23v., la 30.9

Mulla meni kesken perjantaina: vuoto voimistui ja jatkuu edelleen. Poistun takaisin haaveilemaan.
 
Hilma: voi että, ihan uskomatonta. Ajattelin, että ollaan jo paremmalla puolella, eikä kukaan enää putoa. Olen todella pahoillani Sinun ja miehesi puolesta. Ei sanat riitä sanomaan, miten ikävältä tuntuu puolestasi. Voimia ja uskoa uuteen yritykseen, kun jaksamista siihen riittää!

Pilvi
 
Pahoittelut minunkin puolesta Hilma.

Tuota on tullut mietittyä, että avutonhan ite tuollaisessa tilanteessa on jos menee kesken. Mutta sehän vaan tarkoittaa sitä, että kaikki ei ole kunnossa, luonto hoitaa kyllä asiat oikealla tavalla.

Täällä pahoinvointi vähän haittaa tätä elämää. Olo on kuin olisi krapulassa ja kovassa sellaisessa.

Perjantaina sitten ensimmäinen neuvolakäynti, vähän jänskättää että ollaankos sitä neuvolatädin mielestä liian tuhdissa kunnossa :)

-ella-

 

Similar threads

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä