I
Iiris*
Vieras
No joo, voin sanoa että kun se vuoto ei lakkaa, vaan jatkuu, ja totuus on myönnettävä, niin ei kyllä _yhtään_ lohduta ajatus, että tämä oli kaikkien parhaaksi. Enpä kyllä muista, milloin oisin itkenyt yhtä paljon kuin silloin kun eka meni kesken. En sitä surua silloin pystynyt järjellä käsittelemään, ja olin yllättynyt kuinka pahalta se tuntui, kun niin vähän aikaa oli kulunut. Mun mielessä pieni elämänalku oli jo jotenkin kasvamassa lapsekseni, uskalsin jo olla iloinen. Terveydenhoitajan sanat, että uutta putkeen vaan, tuntu ihan pilkanteolta.
Mehän tuon jälkeen sovittiin, että ei edes yritetä, ja minusta tuntui etten koskaan varmaan edes voi tulla raskaaksi, että tässä jotenkin olen tämän lapsenteonkin päässyt ryssimään ikiajoiksi. Jos tää nykyinen plussa ei puolivahingossa ois tupsahtanut meidän elämään,niin meillä ois tällä hetkellä varmaan koko yrittäminen tauolla.
Tiedän Hilma, ettei tää mun purkaus yhtään lohduta. Muista että yksin ei tarvi asioita miettiä, vaan jos on tarvetta puhua, niin niistä täytyy puhua, ja itkeä tasan niin kauan kuin pienen ihmisenalun menettämisen sureminen vaatii. Toivotaan, että vielä kuullaan sulta iloisia uutisia!
Mehän tuon jälkeen sovittiin, että ei edes yritetä, ja minusta tuntui etten koskaan varmaan edes voi tulla raskaaksi, että tässä jotenkin olen tämän lapsenteonkin päässyt ryssimään ikiajoiksi. Jos tää nykyinen plussa ei puolivahingossa ois tupsahtanut meidän elämään,niin meillä ois tällä hetkellä varmaan koko yrittäminen tauolla.
Tiedän Hilma, ettei tää mun purkaus yhtään lohduta. Muista että yksin ei tarvi asioita miettiä, vaan jos on tarvetta puhua, niin niistä täytyy puhua, ja itkeä tasan niin kauan kuin pienen ihmisenalun menettämisen sureminen vaatii. Toivotaan, että vielä kuullaan sulta iloisia uutisia!