Syyskuun odottajia....?Huhuuu? :) 2

[Phalenopsis]

Uh. Tänään on ollut aivan hirveä päivä. Olen pahoinvoinut koko päivän, ja oksennellut rajummin kuin ennen, ja saanut siitäjohtuen hirveän päänsäryn. Sitten olen yrittänyt nukkua, mutta pänsäryltä en voi, ja vähänväliä pitää uitenkin laukata vessassa oksentamassa. Olen yrittänyt olla oksentamatta, mutta se etova olo on niin läpitunkeva, ja oksetus niin raju, että sille ei kertakaikkiaan voi mitään. Eikä se katso aikaa eikä paikkaa. On tullut koristeltua kaupungin keskustaa ja tienvarsia.... :/


Doblen, minullekin sanottiin heti, että varata hammaslääkäriaikaa. Meillä on Oulussa sellainen käytäntö, että odottavat pääsevät jonon ohitse. Mutta vielä en pysty edes ajattelemaan hammaslääkäriinmenoa, kuvottaa jo ajatuskin, etät suuhun tungetaan värkkejä. Varaan sen sitten, kun pahoinvointi suvaitsee loppua.
Hampaat nyt ainakin varmaan kärsii jatkuvista mahahappojen läsnäolosta. :/

Mulla on ollut aina rasvainen sekaiho, jossa on ollut finnejä. Ihan alkuraskaudessa, josta aavistelin olevani raskana, tuli "hormonifinnejä" leukaan ja suupieliin. Mutta nyt iho on muuttunut kuivempaan suuntaan ja melkein kaikki finnit kaikonneet. En kylläkään ainakaan vielä ole vaihtanut pesuainetta, se ehkä sopii, kun on sekaiholle tarkoitettu. Kosteusvoiteen olen joutunut vaihtamaan, laitan reippaan kerroksen apteekin perusvoidetta. Ennen ei olisi tullut kuuloonkaan, nyt ihoa kiristää ilman sitä.

Tähti, se taitaa tosiaan olla niin, että raskaus on työnantajille kirosana. Itse olen valmistunut kesällä ja yrittänyt sitälähtien hakea töitä. Nyt kävin vasta ihan esnimmäisessä haastattelussa (oman alan paikkoja on täällä todella vähän), joka meni hyvin, paitsi tyssäsi siihen, kun minun oli _pakko_ kertoa raskaudesta. Sehän on mun yksityisasia, eikä olisi silleen tarvinnut kertoa, mutta tuntui valehtelulta jättää niin iso asia kertomatta, ja minusta olisi ollut epämukavaa sitten, jos paikan olisin saanut, ja asia olisi tullut vasta sen jälkeen ilmi. Luulen että olisi ollut inhottavaa olla sitten töissä sen jälkeen. Joten päätin olla rehellinen ja kertoa. Mutta enpä sitten sitä paikkaa saanut. Enkä varmaan mitään muutakaan tule saamaan.
Ja äitiysloman jälkeen valmistumisesta on jo niin kauan, etten varmaan enää koskaan saa mitään töitä.
Mutta elämältä on otettava se, mitä se tarjoaa. En voinut odottaa vauvapäätöksen kanssa ikuisuutta, kun takeita työpaikan löytymisestä ei ollut. Minulla on todettu PCO, ja liika odottaminen olisi saattanut johtaa siihen, etten koskaan olisi enää lasta saanut.
Silti välillä ottaa päähän, kun elämä vaan on niin epäreilua joskus.

 

[viime syyskuinen]

Ihania ultrakuulumisia teillä ensi syyskuun äipät!

Oli pakko käydä fiilistelemässä, kun juur viime syyskuussa syntyneen vaavin laitoin omaan sänkyynsä nukkumaan =) Kaikki yökitykset ja kolotukset muistuu mieleen, aika menee niin nopsaan... Onnelista odotusta teille kaikille!

 

[Mepa82]

Tervehdys. Mulla alkoi eilen alaselän vihlonta ja jatkuu edelleen tasaiseen.Vähän pelottaa jos se jatkuu aina raskauden loppuun asti niin kuin ystävälleni kävi. Lääkkeitä en kuitenkaan haluaisi käyttää mielellään koko raskauden aikana.
Hammaslääkäriin menosta sen verran että mulle sanottiin neuvolasta, että voi mennä myöhemmässä vaiheessakin juuri pahoinvoinnin takia.
Oletteko olleet kuinka tarkkoja syömisienne suhteen? Jätin just yhden vanukkaan syömättä kun oli saksassa valmistettua eikä siis pastöroitu. Muutenkin olen lopettanut kebabien ja hampurilaisten syönnin kun ei tiedä kuinka tarkkaan salaatit pestään. Onkohan vähän liioiteltua?
Menossa 11+4 ja ultra 10.3.

 

[Karoliina30]

Phalenopsis puhui tuossa työn ja raskauden yhdistämisestä niin mulla kävi työpaikan suhteen niin että olin hakenut uutta työtä ja saman päivän aikana mulle ilmoitettiin että sain uuden työn ja tein positiivisen raskaustestin! Mun oli myös pakko sanoa uuteen paikkaan että olen raskaana koska en olisi myöskään halunnut aloittaa uudessa tehtävässä jos olisin joutunut heti valehtelemaan. Sovittiin sitten että mun on parempi jäädä vanhaan työpaikkaan.
Harmittihan se koska se työ olisi ollut mun "unelmatyö". Onneksi en kerennyt irtisanomaan itseäni nykyisestä työstä joten jatkan tällä ainakin äitiyslomaan asti.

Toisaalta ainakin näiden ensimmäisten kuukausien aikana oon ollu tyytyväinen etten ole uudessa työpaikassa jossa koko ajan joutuu opettelemaan uutta koska olo on ollut sen verran huono! Ja enemmän kuitenkin halusin/haluan vauvaa kuin sitä uutta työtä.
Työmotivaatio on kyllä ihan hukassa ja äitiyslomaa odotan innolla!!

Mä en ole ollut turhan tarkka noiden ruokarajoitusten suhteen, jatkan samalla tavalla kuin ennenkin, paitsi tietysti olen jättänyt pois mädin ja maksan jne. Äsken kyllä oli lounaalla tarjolla mun herkkua maksapihviä ja olisi niin tehnyt mieli mutta jätin kuitenkin väliin...olen kyllä syöny fetaa ja vuohenjuustoa ym. ja ravintoloissa käyn syömässä edelleen joten samat ruokailutottumukset kuin ennen raskautta. Ihme kyllä mulla on makeanhimo hävinnyt kokonaan, aikaisemmin olisin voinut elää pelkillä irtokarkeilla!

Karoliina 12+2

 

[Laura79]

Heippa pikästä aikaa!

Hiljaiselon jälkeen ehdin taas kirjoitella kuulumisia. Eilen oli np-ultra ja sitä sitten olinkin pelännyt/jännännyt viimeiset viikot. Kaikki oli kuitenkin oikein hyvin. Siellä se pienokainen köllötteli kaikessa rauhassa eikä meinannut millään kääntyä sopivaan asentoon niskaturvotuksen mittaamista varten. Mitta saatiin lopulta ja se oli 0,8mm. Näkyi myös nenäluu, mikä oli myös hyvä asia Seuraava ultra onkin sitten rv:lla 20.
Päätin jo etukäteen, että jos ultrassa on kaikki hyvin, stressaaminen saa jäädä ja kyllä nyt onkin helpottunut olo!

Mullahan oli niitä vatsakipuja (koviakin) koko viime viikon. Sunnuntaina jopa niin kovia, että käveleminenkin oli vaikeaa eikä oikein helpottanut vaikka makasin paikoillaan. No nyt onneksi nekin vähentymään päin. Johtuu kuulemma kohdun kasvamisesta, kääntymisestä ja luultavasti myös laparoskopian jättämistä mahdollisista kiinnikkeistä. Joillakin kivut ovat vaan kovempia kuin toisilla ja tietty jokainen kokee kivun myös eri tavalla.

Mulla sitten taas tuntuu, että iho ja hiukset voivat paremmin kuin koskaan. Ihon kanssa ei ole koskaan kyllä ollut ongelmia, mutta hiukset ovat olleet aina kuivat ja hauraat. Oliskohan siis poika tulossa ????

Laura 12+4

 

[Weenie]

Hauskahan tuota sukupuolta on veikkailla ja itsekin olen nyt 101% varma että tyttöä tiedossa. Sanotaan, että tytöt aiheuttaisivat enemmän harmia ja hormonaalista hämminkiä äideilleen(?).
Ekassa raskaudessa ihoni meni heti plussattua aivan järkyttävään kuntoon. Siis en puhu parista pikku näpystä, vaan niitä oli hiusrajasta leuankärkeen ja kooltaan olivat n. sentin. Eli voitte arvata miltä meitsu näytti! Nenäkin oli kuin rupinen, epämuodostunut peruna.. Eikä asialle voinut tehdä mitään!

Nyt tilanne jokseenkin parempi. Pelko pahimmasta kytee kuitenkin taustalla. Jäi nimittäin sen luokan arvet keskelle leukaa (outoa ettei muualle) että pakostakin stressaan tulevaa.

Raskauden jälkeen tilanne helpotti välittömästi. Ostin kosmetologilta palovammoihin tarkoitettuja, todella hyviä Gernetic-sarjan voiteita, jotka auttoivat nopeasti ja tod.näk nopeuttivat rupien paranemista. Niin tahi näin, olen aivan varma että hormonien kanssa on turha alkaa tappelemaan, ne on vaan kestettävä hammasta purren. Mitkään ulkoiset tökötit eivät auta silloin, kun ns. tulehdus on päällä. Ja jos olen väärässä, pliis kertokaa!!!!!

T. Desperaado Weenie ja kauneudensyöjä/tär 11+1

 

[-Miisis-]

No mä odotan sitten varmaan poikaa, kun en ole noita iho-ongelmia huomannut Päinvastoin tuntuu että finnejä on vähemmän, samoin normaalisti vaivana olevaa ihottumaa muualla.

Onko teidän miehet kovin huolehtivaisia? Mun mies on välillä hieman rasittava. Luimme tasan saman lehtiartikkelin raskausajan liikunnasta. Mun ajatukset ton jälkeen oli että juu, tämä vahvisti sitä mielikuvaa että oman fiiliksen mukaan oloa tarkkaillen voi aika vapaasti harrastaa liikuntaa, myöhemmin sitten kasvavan mahan ehdoilla. Pistin merkille että vatsarutistuksia ei viimeisellä kolmanneksella suositella, sitä kun olin hieman pohtinut. No, mies kommentoi illalla että "luitko sen artikkelin? huomasithan että siellä kiellettiin jalkakyykyt eikä vatsarutistuksia suositella?". Pisti hieman potuttamaan. Olen tässä todella paljon keventänyt liikuntaa plussattuani (tein voimaharjoitusta ennen), mutta aion todellakin vielä tehdä jalkakyykkyjä ym. kestävyystyyppisenä, kyllä sen itse sitten huomaa jos vatsa jää puristuksiin jne. Että pitääkö tässä jotenkin salaa mieheltä ruveta jumppaamaan, yleensä teen treenin kotona tai salilla miehen kanssa.... No, hyväähän se vaan tarkoittaa huolehtimisellaan.

Ruokarajoituksista en ole turhan tarkka, mutta tyhjiöpakattuja kaloja en kyllä todellakaan söis muuten kuin kuumennettuna, niissä on aika suuri listeriariski. Juustoja syön aika huoletta, kaupassa kyllä tarkistan että ne on pastoröituja. Salaatit huuhtelen aina, aiemmin saatoin joskus syödä huuhtelematta kun olivat päällisin puolin puhtaita. Välttelen kylmänä tarjottavia ruoantähteitä (esim. ruokalan salaattipöydässä olevia eilisiä pizzanpaloja). Mutta kaiken kaikkiaan varsin normaalisti syön, en koe suosituksia kovin rajoittavina, maalaisjärjellä mennään. Söisin maksaakin jos mieliteko iskisi.

Huomista ultraa jännittäen.. hienoa että muilla on mennyt siellä hyvin!

Miisis - 12+1

 

[*Pilvi]

Tervehdys kaikille ja onnittelut hyvistä ultrauutisista! Se helpotti kummasti munkin mieltä, kun itse oli päässyt kunnialla läpi np-ultrasta.

Ruokaan liittyen: mäkään en ole kovin hulluksi jaksanut heittäytyä ton ruuan vahtimisen suhteen, josta kyllä välillä vähän huono omatuntokin, kun kuuntelee niitä, jotka välttävät kaikkea mahdollista. Toki en kiellettyjä syö, eli en raakaa kalaa, maksaa, alkoholia jne ollenkaan, mutta sitten muutoin olen ottanut aika normaalisti. Lisäksi kyllä on tullut syötyä monta kertaa leipää, jossa on pellavansiemeniä, kun sitä en vaan näköjään opi. Aina tottunut valitsemaan moniviljaleipää, niin nyt vasta huomaan, että esim Pikinikin patongeissakin niitä oli.. No ajattelen, ettei jos niitä ei nyt lusikkakaupalla syö ja kotiin ostaa ruisleipää, niin ei kai se nyt niin vakavaa. Ei se kamala stressaaminenkaan voi hyvää tehdä vauvalle!

Laura79: Mullaki ollut kovia kipuja ja oisin voinut aivan itte kirjoittaa sun kirjoituksen niistä! eli jopa niin kovia, että käveleminen oli yhtenä iltana vaikeaa, siis kun jotenkin tonne lonkkaan / häpyluuhun tms veti.. Mutta olen ite vielä ajatellut, että ihan normaalia, kun ei mitään vuotoakaan ollenkaan.

Ja ihosta: mulla on ollut hyvä iho sitten teinivuosien, mutta nyt näppyjä riittää. Enkä saa niitä pois millään. Ostin ensin kaikkea finni-ihon tuotteita, jonka seurauksena naama kuivui ihan kamalasti, sitten laitoin rasvaa, jolloin taas finnit innostuivat entisestään. Eli mäkin otan mielelläni vinkkejä vastaan!

Miisis: ja sun kirjoitus sun miehestä oli ihan kuin kirjoitus mun miehestä! Ei se nyt ihan hulluksi ole muuttunut, mutta vahtaa mun mielestä vähän liikaa mua. Mä olen aina liikkunut paljon, juossut ja käynyt pumpissa, mutta se on nyt vähän sitä mieltä, että onkos toi nyt niin hyvä. Samoin kun oon maistanut kulauksen viiniä sen lasista, niin naamasta näkee, ettei oikein tykkää! Eli liikkeellä on meidänkin perheessä!

 

[Iiris*]

Phalenopsis, älä nyt sentään vielä heitä toivoa työnsaannista. Oulussa on hankala työtilanne (Suomen suurin nuorisotyöttömyys), ja varsinkin jos ei ole syntyjään oululainen, on se vieläkin hankalampaa. Lähes kaikki ystäväni, (ja minä), ollaan oltu valmistumisen jälkeen työttömänä, osa pitkiäkin aikoja. Mutta pikkuhiljaa sitä sitten jokainen on löytänyt paikkansa, sillä työllistymisessä on tuurilla (ja suhteilla!!) suuri merkitys. Kenenkään meidän työpaikka ole muuten ollut koskaan julkisessa haussa. Ihmisiä on vielä niin paljon työttömänä, että aina joku tietää jonkun, kurssikaverin tai sukulaisen, jonka voi palkata avautuviin hommiin. Meillekin tuli tässä yksi päivä uusi työntekijä, ja kappas vaan, oli mun työkaverin paras ystävä...

Jos haluat nähdä asioiden positiivisen puolen, niin todennäköisesti sulla on arvot kohdallaan sitten kun saat töitä. Minä ainakin opin työttömyysaikana, että pidän tärkeimpänä omaa elämääni ja omia ystäviäni, ja ne menevät aina työkavereiden, opiskelukaveriden ja työpaikan/harrastusporukan menojen edelle. Se on näin, että kun onni täällä vaihtelee ja samoin työtilanne, niin se on se oma elämä ja läheiset ihmissuhteet jotka kantaa hyvinä ja pahoina päivinä.

Mun mies ei kyllä huolehdi mun puolesta, mutta minusta kylläkin. Mulle oli tänään varattu ylltätykseksi hemmotteluhoito kosmetologilta, mikä oli aika liikuttavaa. Mun mies on muutenkin ihana, mutta nyt jotenkin erityisen ihana. Olis kiva nauttia toistemme seurasta enemmänkin ennen vauvaa, mutta kun mies tulee kotiin oltuaan kellon ympäri töissä ja minä olen vieläkin jotenkin väsyksissä, niin me mennään jo yhdeksältä sänkyyn ja poristaan hetki kunnes jompi kumpi sammuu.

 

[-Miisis-]

Pilvi, hauska kuulla että on 'kohtalotovereita' Alkoholin suhteen tuntuu että mies ei taida kuitenkaan stressata, en oikein tiedä miksi hänellä siitä on rennompi linja... Olen vielä pitänyt totaalista nollalinjaa, mutta jos huominen ultra menee hyvin niin sitten skoolaan pienen lasin kuoharia tms.

Iiris, kuulostaa mallitapaukselta sun mies Kyllä se minunkin mies osaa ihana olla, eipä siinä. Hän on nyt hierojakoulussa ja on monet kerrat hieronut mut perusteellisesti, se on kyllä aika taivaallista, hänellä on tuohon hommaan erityinen lahja. Ollaan puhuttu että ostetaan sellainen tuki joka on tarkoitettu raskaana oleville, että voi istuma-asennossa hieroa sitten kun mahallaan ei enää voi olla. Haa, täytyykin muistutella että en ole pariin viikkoon saanut hierontaa

 

[Iiris*]

Vau, Miisis, sulla on käynyt kyllä tosi hyvä tuuri! Hieronta ois kyllä ihanaa, mutta mun mies ei ole siitä innostunut. Ja mun käsittääkseni siinä ois kyllä hyvä vähän tietää, mitä tekee, ettei mene lihakset vaan entistä kipeämmäksi. Oot varmaan ihan taivaissa tommosen hierontasession jälkeen. Kateeksi käy...

 

[*Pilvi]

Älkää nyt kuolko nauruun, mutta tuli huono omatunto, kun vaan moitin mun miestä! Eli pakko vielä lisätä, että muutoin ollut mulle tosi kiltti ja palvelee erityisen kiitettävästi, nyt kun olen raskaana En vaan kovin paljoa kehtaa palveluttaa. Kuitenkin toi huolenpito-osasto tahtoo mennä joskus vähän liiallisuuksiinkin, mille ollaan kyllä yhdessäkin naurettu!

Onkos teille muille muuten tullut jo kiloja? Mulle ei yhtään, mutta ei kai vielä tartte tullakaan. Miehelle on raskausaikanani tullut jo 2 kiloa!

Pilvi 12+3

 

[Masi*]

Täällä ollaan kirjoteltu ahkerasti!

Ruoan suhteeen mennään täälläkin ihan normaalisti.En rajoita sen kummemmin syömisiä.Sekin helpottaa,että suurin osa mikä on "kiellettyjen listalla",niin en niitä pahemmin normaalistikaan syö/juo.
Kahvin tilalle on astunut nyt tee.Onpahan uusia makunautintoja lähes joka päivä,nam!

Lueskelin tuota vanhaa raskauskirjaa,kun joku tuolla ajat sitten tuumaili,että koska maha alkaa näkyä oikeasti.Niin mulla oli 4-5kk kohdalla vasta huomattavissa raskaus.Tietenkin vaihtelee yksilöittäin.Nyt tuntuu edelleen,että on jo yhtä iso maha kuin silloin ja kuukausi on vasta vajaat 3,heh!Joutuu kyllä luultavasti ostamaan useammat äitiyshousut tällä kertaa,kun ekan kanssa selvisin kaksilla!
Paino ei kyllä ole noussut vielä,toivottavasti ei nousekaan.Yritän välttää liikakiloja,niin on helpompaa sitten kiinteyttää synnytyksen jälkeen.

Onko muille tullut jo äkillisiä mielihaluja ruokaa kohtaan?
Itse olen huomannut himoitsevani esim. rahkaa älyttömästi,mutta sitten kun on päässyt kauppaan asti sitä hakemaan,niin enää ei teekään mieli..!

Entä onko itku ollut herkässä?
Katselin tossa toissapäivänä jotakin Koiralle uusi koti-ohjelmaa,niin itkin täyttä häkää,kun yksi mies luovutti koiransa pois!Mies vaan nauroi vieressä,että *jahas,nytkö se alkaa taas*.

Miehen kohdalta olen huomannut,että häntä kiinnostaa vointini ja muutenkin raskauteni paljon enemmän kuin esikoista odottaessa,johtuuko sitten siitä kun tietää jo suunnilleen mitä tarvitsen ja miten kaikki tapahtuu.Vessassakin on kasa Vauva-lehtiä,joista mies ylpeänä kertoo juttuja,kuin paraskin asiantuntuija

Ensi viikon ultraa kovasti odotellaan,menisi äkkiä!
Jee,pääsee taas itkeskelemään Greyn Anatomian seurassa (pitkästä aikaa sarja johon osaa eläytyä mukaan kunnolla).

Masi ja Kirppu 11+2

 

[Iiris*]

Pilvi; eiköhän kaikki ymmärrä, että sun mies tarkoittaa hyvää, ja että se voi silti olla tosi ärsyttävää.

Mulla ei ole vaakaa kotona, mutta omat housut mahtuu vielä ihan hyvin. Vaikka vatsa ei ole iso, se on jotenkin niin kummallisen näköinen, että siitä kyllä arvaa. Ja sekin vaikuttaa, että rinnat on kasvaneet kuppikoon verran...takista ei meinaa mennä enää ylänapit kiinni. Miehestä tää on ihan huippujuttu, itse en ole ihan yhtä innoissani.

Masi, kyllä minä märisen. Ei tarvi olla suurikaan juttu että itkettää, ja isoihin juttuihin tirautetaan isommat itkut. Helpottiko sulla ajan kuluessa itkeminen?

 

[-Miisis-]

Hiphei, ultrassa käyty ja kaikki oli hyvin, aamulla oli kyllä kova hermostus päällä ennen sitä. Ja hetken pelkäsin kun vaavi näkyi ruudulla ja näytti niin kovin liikkumattomalta, mutta kyllä se elossa oli ja lääkärin mukaan ihan normaalin aktiivinen. Hassusti se oli mönkinyt itsensä ihan ahtaaseen koloon, eipä sillä siellä olis tilaakaan kovasti heilutella PP-mitta 61mm, turvotusta 1,9mm, syke 160. Koko vastas viikkoja 12+4 eli kaksi päivää virallisesta pidemmällä. Rupean käyttämään täällä tuota ultran mukaista aikaa kun se vastaa omankin mielikuvan mukaan paremmin totuutta, vaikka neuvolahan ei aikaa rupea viilaamaan noin pienestä.

Olen huomannut liikuttuvani vähän normaalia herkemmin, mutta kumma kyllä tuo ultra ei pistänyt nyyhkyttämään. Jotenkin se tilanne ehkä teki sen, sisäänajoivat juuri uutta ultralaitetta ja lääkäriä neuvoi siinä joku sen kanssa koko ajan, tuli vähän sellainen olo kuin olis töissä jossa säädetään jotain teknisiä juttuja, eli tunnelma ei ollut niin herkkä kuin silloin sydänäänet neuvolassa kuullessani.

Mulla kilot seilas alkuvaiheessa +/- kilo lähtöpainosta, mutta nyt tuntuu että suunta on pysyvästi ylöspäin, noin kilo on tullut lisää. Vatsa on kyllä huomattavasti isompi kuin normaalisti, olen kaivellut vanhat hyvin joustavat stretch-farkut esiin, näissä on vielä kasvunvaraakin. Mammahousuiksi ajattelin vähän myöhemmin tuunata jotkut vanhat löystyneet stretchit korvaamalla etumuksen resorilla, saas nähdä miten onnistuu.

 

[-Miisis-]

Tähti* 23/28v, esikoinen, la 27.8., Keski-Suomi
Ilona la 3.9 , tytto 07/06 , englanti
Kirsi la 3.9
Kateke la 6.9
Pilvi 30/31v, la 7.9 (?)
Anni67, 40v, esikoinen, la 7.9. (hedelmöityspäivästä laskettuna) Uusimaa
Laura79 , la 7.9
Miisis, 36/36v, Turku, la 7.9.
Iiris*, la 8.9. Oulu
Taina81 , pojat 1.v/3.v , la 8.9
Karoliina30, la 8.9. HKI
Sanni77, pk-seutu, poika 3/06, km 9/07, la 12.9.
Helinä84, la 15.9
Masi 23/31v,Uusimaa, poika 01/07, la 16.09
Weenie, 29/30v, tytär 8/06, la 16.9(?)
Hilla-79 28/36, poika 01/00, la 20.9
Doblen 32/46, la 20.9.
Mepa82, la 20.09
Palmuhiiri 28/31v, HKI, la 21.9
Phalenopsis, 26v. la 21.9. Oulu
tarsipaani, la 21.9.
-dream- 24v/26v, HKI la 22.9.2007
Kaisa~, 22v/33v, Kouvola, tytär 10/06
Ella, 27v., Pääkaupunkiseutu, la 22.9.
Ella11, la 23.9.
tinttiliini,27v. la 26.9
Jenninen 20v. la 28.9
sweetpearll 23v., la 30.9

Päivitin la:n ultran mukaiseksi, ja pääsinkin näköjään runsaaseen joukkoon mukaan, meitä on aika monta 7. päivässä

 

[sanni77]

Tähti* 23/28v, esikoinen, la 27.8., Keski-Suomi
Ilona la 3.9 , tytto 07/06 , englanti
Kirsi la 3.9
Kateke la 6.9
Pilvi 30/31v, la 7.9 (?)
Anni67, 40v, esikoinen, la 7.9. (hedelmöityspäivästä laskettuna) Uusimaa
Laura79 , la 7.9
Miisis, 36/36v, Turku, la 7.9.
Iiris*, la 8.9. Oulu
Taina81 , pojat 1.v/3.v , la 8.9
Karoliina30, la 8.9. HKI
Sanni77, pk-seutu, poika 3/06, km 9/07, la 10.9.
Helinä84, la 15.9
Masi 23/31v,Uusimaa, poika 01/07, la 16.09
Weenie, 29/30v, tytär 8/06, la 16.9(?)
Hilla-79 28/36, poika 01/00, la 20.9
Doblen 32/46, la 20.9.
Mepa82, la 20.09
Palmuhiiri 28/31v, HKI, la 21.9
Phalenopsis, 26v. la 21.9. Oulu
tarsipaani, la 21.9.
-dream- 24v/26v, HKI la 22.9.2007
Kaisa~, 22v/33v, Kouvola, tytär 10/06
Ella, 27v., Pääkaupunkiseutu, la 22.9.
Ella11, la 23.9.
tinttiliini,27v. la 26.9
Jenninen 20v. la 28.9
sweetpearll 23v., la 30.9

päivitin oman LA:n siihen mitä ultratyyppi neuvolakorttiin kirjoitti eli 10.9.
Muita kuulumisia ei oikein olekaan. Kerroin töissä esimiehelleni raskaudesta maanantaina ja hän oli vähän, että no voi voi. Mutta kyllä sitten onnitteli ja oli ihan onnellinen puolestamme. Täällä on vaan töitä enemmän kuin on tekijöitä (niinkuin on varmasti monessa muussakin paikkaa) joten kysyikin ekana kysymyksenä että mitenkä olit meinannut että työt järjestetään... ... kyllä tuntui vähän tökeröltä kysymykseltä. ja sanoinkin yhtä tökerösti takaisin, että kuule, enpä ole miettinyt tuota yhtään.
ja onhan tässä vielä aikaa. jään kesäloman jälkeen heti suoraan pois, eli eihän tässä mammiksen alkuun ole kuin aika tasan 4 kuukautta!

 

[Phalenopsis]

Ihania nuo Miisiksen ultrakuulumiset
Itsellä ois np-ultra ensiviikon tiistaina. Jänskättää kyl hirmuisesti mitä siellä näkyy.

Pahoinvoinnit vaan jatkuu ja pahenee. Nyt en ole kolmeen päivään tehnyt muuta, kun maannut ja oksentanut ja voinut heikosti. Mikään ei pysy sisässä minuuttia pidempään, ei edes vesi. Pelkään että kuivun kasaan. :/
On vähän heikko elämä ja päätäkin särkee.

Paino on aikalailla sama, kun ennen raskautta. En ole saanut syötyä( tai pidettyä ruokia sisässä) muttei se ole vaikuttanut näköjään painoon. Jotenkin kyllä on turvonnut olo, että liekö siitä johtuvaa.

 

[-Miisis-]

Phalenopsis-parka, koita kestää. Toivon mukaan tuo sulla jo kohta helpottais. Jossain vaiheessahan kannattaa ottaa jo yhteyttä neuvolaan jos ei yhtään mikään pysy sisällä, onhan niitä sitten jotain lääkkeitäkin olemassa jota noin pahassa tapauksessa voi ottaa, ettei päätyis sairaalaan tiputusletkuihin. Toivotaan että kuitenkin helpottaisi muutenkin, itse ainakin toivon ettei missään vaiheessa tarvitsisi läkkeisiin turvautua. Panadolia otin muutamana päivänä pahan niskasäryn takia.

 

[Weenie]

Voi Phale-parkaa! Hanki ihmeessä kaikki mahdollinen apu mitä saatavilla on. Eihän tuo sinänsä vaarallista liene mutta tosi rankkaa sulle. Kovasti jaksamista, jospa se pian helpottaisi!

Oli puhetta miehistä ja niiden suhtautumisesta raskauteen. Meillä miehen suhtautuminen tulevaan on oikein optimistinen mutta se mikä mua huolettaa, on omat tunteeni miestä kohtaan. Joskus tuntuu ettei urpompaa ihmistä löydy maan päältä. Ja kun sen (ja monia paljon pahempiakin asioita) toteaa, tuntee itsensä hirviöksi ja katuu ajatuksiaan. Onhan hän huomaavainen ja todellinen unelmaisi monella tapaa. Eilen käytiin Ikeassa ja en tiedä mikä piru muhun iski (Ikea-piru?) mutta nalkutin kaikesta. En vaan saanut suutani hallintaan ja taisin sanoa aika inhottavia juttuja. Ihmiselle, jota arvostaa maailmassa eniten ei todellakaan haluaisi olla sellainen kusipää.
Joku mättää ja pahasti kun jatkuvasti tekisi mieli aukoa päätä. Normaalisti itseni hillitsevänä ihmisenä haluan uskoa, että hormonit ne vaan jylläävät. Olis edes sitä seksiä niin sais yhden padon murrettua. Jospa nyt viikonloppuna pakottaisi itsensä innostumaan. Jiihaa! Enkö kuulostakin mukavalta ihmiseltä!

 

[Masi*]

Heh,Weenie;tuo kuulostaa erittäin tutulta!Kuuluu raskauteen ainakin mun kohdalla.Mies saa osansa ja nyt olen huomannut purkavani kiukkua ja stressiä poikaammekin.
Helpottaa,kun lähtee lenkille yksin,ihan rauhassa,keskustelee miehen kanssa tai syö suklaata,niin eettä tulee paha olo tai sitten katsoo kunnon nyyhky leffan ja pillittää kunnolla.

Iiris kyseli tuosta itkuilusta,niin se jatkui kyllä koko raskauden ajan ja synnytyksen jälkeenkin vielä,kausittain kylläkin.

No niin,viikonlopun kauppaostoksille..

Masi ja Kirppu 11+4

 

[Karoliina30]

Mulla kanssa ollut pinna erittäin kireällä viime aikoina (tai oikeastaan koko nämä 3 raskauskuukautta...) ja kenellekäs muulle sitä kiukuttelee kuin omalle miehelle. Ainakin vielä ne kiukkukohtaukset menee raskaushormonien piikkiin ja toivottavasti tässä olo muuttu vähän lauhkeammaksi tulevien viikkojen/kuukausien aikana!

Tsemppiä ja parempia vointeja Phalenopsikselle ja muille huonovointisille! Mulla mennyt jo ainakin viikko tosi hyvin eikä yhtään huonoa oloa mutta tänään oon koko päivän yököttänyt ja huimannut, toivottavasti on ohimenevää...

Karoliina 12 + 4

 

[Laura79]

Moikka!

Tänään tuli sitten ostettua ensimmäiset mammavaatteet Tarttuipa mukaan jopa kolmet housut ja yhden ihanan paidankin löysin, se kylläkin ihan "normaali" paita, tunikamallinen tosin. Vähän kävin kurkkaamassa ihania vauvan- ja lastenvaatteita, mut en sitten vielä rohjennut ostaa mitään. Niitä oli niin paljon ja kaikkia ihania värejä, et olis ollu kyllä vaikeeta edes valita minkä ottaa... =)

Kiukuttelusta: Meillä välillä mies vaan toteaa, että taas ne hormonit taitavat hyrrätä... Tietty kun on ollut tosi huono olo ja muutenkin jännittänyt kaikki niin kyllähän sitä välillä on tullut vähän tiuskittua... Kai ne miehet ymmärtävät... tai ainakin yrittävät ymmärtää No toivottavasti muillakin jo olotilat parempaan suuntaan!
Phaneolopsis: Koita kestää, kyllä sen pian pitäis helpottaa. Ja jos ei pysy mikään enää sisällä, ota ihmeessä yhteyttä neuvolaan, osaavat siellä neuvoa sua paremmin!

Viikonloppuja kaikille!

Laura 12+6 (käytän nyt tätä ultran mukaista, vaikka eivät yhden päivän takia aikaistaneetkaan laskettua aikaa)

 

[Iiris*]

Minäkin olen ollut välillä oikea ämmä miehelleni. Mutta, kun valitin tästä mun kaverille, monen lapsen äidille, niin hän totesi tyynesti, että kaikista naisista tulee samanlaisia raskauden aikana. Ja jos mies ei oikeasti kasva vastuuseen ja tekemään kotitöitä, niin se nalkuttava ämmä muuttaa siihen parisuhteeseen ihan pysyvästi. Voi olla kyllä tottakin.

 

[tinttiliini]

tervehdys pitkästä aikaa!

Kävin varhaisultrassa viikko sitten ja siellä se pikkunen nökerö köllötti ihan nätisti! Gyne kyllä totes, että kohtu on ISO ja tuntuu todella hyvin - vois kuulemma kuvitella, että ois paljon pidemmällä. Rv:t muuttu mutamalla päivällä, mutta neuvolassa ne laskee vielä noitten menkkojen mukaan. Eli 10+1 ois nyt.

Alkuviikosta säikähdin kyllä tosi pahasti kun iski hirveän kamala vatsatauti (jotai epidemiaa liikkeellä vissiin?) - muutamaan päivään ei meny MIKÄÄN alas, kuume nous ja loppujen lopuks en kestäny enää pystyssäkään kun muutaman minuutin kun jalat jo lähti alta. Sairaalaa ne jo alko tarjoomaan, mutta onneks meni aika nopeesti ohi ja ei mitään kramppeja tullu eikä muuta vakavaa!

Torstaina kävin sitte neuvolassa ja siellä kuulu jo nyt sydänäänet tosi hyvin! 160 kertaa tykitti menemään, aika hurjaa Eli pikkunen ei tainnut olla moksiskaan meikäläisen hirvittävästä pyörtyily/oksennus/kuumeilusta...Onneksi suurin väsymys ja muu huono olo on menny jo oikeestaan ohi ja olo on jopa pirteä!

Hyvä että muutkin vähän kiukuttelee..Itse olen huomannu että pinna kiristyy äärimmäisen nopeasti ja minuuttiin mahtuu sata eri mielentilaa..Ärsyttää kyllä itteensä, kun niiin turhasta tulee napistua, mutta ei kai sille voi mitään!

Mut nyt on mentävä jatkamaan remppaa - työhuoneesta tehdään antaumuksella lastenhuonetta!! Että kun pääsen sisustamaan