Yh-keskusteluun: Itse olen miettinyt joskus esikoisen kanssa, kun mies on ollut pidemmillä työmatkoilla tai tehnyt pitkää päivää, että hyvin, jos ei jopa paremmin, me ollaan pärjätty kaksistaan. Kaikista kuluttavinta on se, kun harmittaa se matkustelu tai kun harmittaa se, että mies ei tee kotitöitä pyytämättä tai kun itse tartun herkemmin töihin, joista mies lusmuilee. Yksin ollessa sitä tekee kaikki pakolliset hommat ja on ihan tyytyväinen, kun ei ole vaihtoehtojakaan. Mutta ärsyynnyn välittömästi, jos olisi vaikka siivottava ja mies on kotona, mutta ei tajua siivota. Ymmärsittekö, mitä tarkoitin? Mies on siis saamaton, ja tekee ihan liikaa töitä, mutta muuten kyllä ihan ihana ja huomioonottava. Ja siivoa kyllä, kun käsken, mutta se ei tapahdu kovin usein oma-aloitteisesti.
Työnantajalle on pakko kertoa raskaudesta vasta 2kk ennen äitiysloman alkua. Riippuu varmaan työpaikan juoruilijoista, kantautuuko asia kaikkien korviin heti, kun joku keksii.
Huomasin eilen, että mun maha on jo i-s-o! Ei ole ihmekään, että pari ihmistä on arvannut, että olen raskaana. Ehkä useampikin, mutta eivät kehtaa kysyä. Ihmettelen, että miten se maha noin on pullahtanut. Kohta on pakko siirtyä mammahousuihin, kun numeroa isommat housutkaan ei enää mene mahan kohdalta kiinni.
Onkos kukaan kartoittanut mammavaatteiden mallistoja vielä? Kyselin aiemmin samaa, mutta silloin ei vielä oikein kukaan ollut kierrellyt kauppojen mammaosastoja.
Sitt tässä on vielä sekin, ett jos en saa vakituista paikkaa joudun alkaan etsiin uutta työpaikkaa.Kuitenkin asuntolainat ja muut laskut saatava hoidettua 
