Meillä on tuo kuopuksen päivähoito alkanut ihan kivasti. Tosin, tänään sanoi kyllä jo aamulla, että haluaa jäädä kotiin. Ihan kiltisti jäi kuitenkin hoitoon.
Itseä vaan alkaa heti ahdistaa tämä työmaailma. Tahti vaan kiristyy koko ajan ja pitäisi pystyä ihan mahdottomiin suorituksiin, vaikka kaikki asiat on ehtineet tässä kolmessa vuodesaa jonkun verran muuttua. Pakko vaan yrittää olla stressaamatta. Enempää ei voi tehdä kuin voi.
Vatsaa yritän vielä toistaiseksi piilotella, vaan eipä se kovin kauan enää onnistu. Mulla on kuitenkin viikot jo 20+2 ja vaikka mulla yleensä vatsa näkyy aika myöhään, niin nyt on jo niin myöhään, että menee enintään kaksi viikkoa, ennen kuin kaikki jo hoksaa. Paitsi jos pysyttelen vaan täällä omassa huoneessa ja hoidan kaikki asiat sähköpostilla ja puhelimella

Pakko kuitenkin syödäkin eli kokonaan ei voi omaan huoneeseensa linnoittautua.
Mua hirvittää vähän nuo ihmisten kommentit, sillä jo kuopusta odottaessa sain kuulla jos jotakin. Kummallista sinänsä, sillä minusta lapsiluku on kyllä kokonaan perheen oma asia eikä kuulu kellekään ulkopuoliselle tipan tippaa. Kaikilla tuntuu kuitenkin olevan oikeus sanoa oma mielipiteensä asiasta.
Mutta jospa sen jotenkin kestäisi.
Hyvää Loppiaista kaikille! Me lähdetäänkin pitkästä aikaa sukulaisiin. Ihan kiva, vaikka reissaaminen kolmen lapsen kanssa ei olekaan ihan helppoa.