Kovin hiljaista on tässä pinossa... Joo, tietystikään en itse ole ollenkaan osasyyllinen hiljaisuuteen
Ei oikein jaksa kirjoitella, kun kirjoitukset tuppaa menemään vaan sille vali-vali-linjalle eli syntyisipä lapsi jo. On se kumma miten nää viimeiset viikot on tosi tuskallisia. Vaikka siihen on nyt jo tässä vaiheessa etukäteen orientoitunut, mutta siitäkin huolimatta.
Ei millään enää jaksaisi.
Viime yökin meni pyöriessä ja jokaista nipistystä tulkitessa. Lapsi on kuitenkin jo niin iso, että saa liikkuessaan välillä aikaan melkoista kipua ja sitten helposti kuvittelee, että joko vaikka olisi supistus. *huokaus*.
No, eipä näitä sitten enää muista, kun homma on ohi. Olotilassa ei sinänsä ole mitään valittamista muuten. Luulen, että verenpaineetkin on pysyneet suht'koht kohdillaan ja eilen jopa turvotus oli vähän vähempänä käsistä (ei kuitenkaan jaloista, mitkä ei mahdu enää mihinkään kenkiin eli luojan kiitos lämpenemisestä ja sandaaleista..).
No, joka tapauksessa viimeisiä viikkoja tässä mennään. Toivonpa hartaasti, että viimeistä eli ennen ensi viikkoa päästäisiin toimiin. 26. päivä olis hyvä, sillä kaksi kolmesta lapsestamme on syntynyt 26. päivä B)