Niin, tuo lasten lukumäärä on kovin kummallinen asia. Varsinkin, kun se on kai jokaisen perheen oma valinta montako lasta haluaa ja onnistuu saamaan. Silti se tuntuu olevan sellainen asia, mihin kaikilla on oikeus sanoa oma kommenttinsa.
Kuopusta odottaessani sain moneen kertaan perustella miksi ihmeessä haluamme vielä lapsen, kun pääsisimme jo niin helpolla, No, kaikki on suhteellista. En ole kokenut tuota kolmatta mitenkään minun elämääni rajoittavana asiana. Kaiken sen olen voinut tehdä mitä olen halunnutkin. Ja kaverinkin vielä nuorimmalle halusimme, ettei ole kovin yksinäinen sitten, kun isommat on jo niin isoja, etteivät enää kelpuuta suraansa.
Minusta joskus tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa hankitaan lapsia siksi, kun niin pitää tehdä ja sitten yritetään päästä niistä mahdollisimman pian eroon, jotta voitaisiin elää kuten ennen lapsia elettiin. Ok, tämä oli kovin kärjistetty esitys enkä tietenkään tarkoita että kaikki näin tekisivät, mutta valitettavasti tällaisiakin on. Esimerkiksi oma veljeni perheineen. Sen jälkeen kun olivat ne kaksi, säädetyt tyttö ja poika, hankkineet, päällimmäisenä mielessä on tuntunut olevan miten ne saisi mahdollisimman nopeasti itsenäistymään, että voisi jatkaa "omaa elämäänsä". Ihmettelen vaan. Aina välillä.
En minä ainakaan osannut ajatella, että 9- ja 6-vuotiaat pärjäisivät ilman huolenpitoa, joten ei tuo kolmannen hankkiminen asiaa mihinkään muuttanut. Päinvastoin lapsen hoitamisessa on päässyt itse paljon helpommalla, kun on muitakin auttajia.
No, tulipas sekava sepustus. Meidän valinta on kuitenkin ollut tehdä 4 lasta ja toivottavasti tämä neljäskin saapuu meidän perheen jäseneksi alkukesästä tällä kertaa ilman vastoinkäymisiä.
Kuopusta odottaessani sain moneen kertaan perustella miksi ihmeessä haluamme vielä lapsen, kun pääsisimme jo niin helpolla, No, kaikki on suhteellista. En ole kokenut tuota kolmatta mitenkään minun elämääni rajoittavana asiana. Kaiken sen olen voinut tehdä mitä olen halunnutkin. Ja kaverinkin vielä nuorimmalle halusimme, ettei ole kovin yksinäinen sitten, kun isommat on jo niin isoja, etteivät enää kelpuuta suraansa.
Minusta joskus tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa hankitaan lapsia siksi, kun niin pitää tehdä ja sitten yritetään päästä niistä mahdollisimman pian eroon, jotta voitaisiin elää kuten ennen lapsia elettiin. Ok, tämä oli kovin kärjistetty esitys enkä tietenkään tarkoita että kaikki näin tekisivät, mutta valitettavasti tällaisiakin on. Esimerkiksi oma veljeni perheineen. Sen jälkeen kun olivat ne kaksi, säädetyt tyttö ja poika, hankkineet, päällimmäisenä mielessä on tuntunut olevan miten ne saisi mahdollisimman nopeasti itsenäistymään, että voisi jatkaa "omaa elämäänsä". Ihmettelen vaan. Aina välillä.
En minä ainakaan osannut ajatella, että 9- ja 6-vuotiaat pärjäisivät ilman huolenpitoa, joten ei tuo kolmannen hankkiminen asiaa mihinkään muuttanut. Päinvastoin lapsen hoitamisessa on päässyt itse paljon helpommalla, kun on muitakin auttajia.
No, tulipas sekava sepustus. Meidän valinta on kuitenkin ollut tehdä 4 lasta ja toivottavasti tämä neljäskin saapuu meidän perheen jäseneksi alkukesästä tällä kertaa ilman vastoinkäymisiä.
Tarkoitus oli mennä töihin kun poika täytti 3v, mutta eipä sitä niin vaan mentykään töihin :/ Edelleen siis työttömänä. Nyt alkaa tulla jo kiirus saada sitä työpaikkaa että ehtis siellä sen 6kk olla, jotta sais edes jonkinlaista äitiyspäivärahaa.. Mut katsotaan nyt miten tässä käypi. Ihan hyvin olen kotona kyllä viihtynyt, mutta toisinaan kyllä on sellaisia hetkiä että mielessä käy "voi kunpa pääsisin töihin ja äkkiä"... :ashamed: Varsinkin sellaisina hetkinä kun poika huutaa kitapurje lepattaen... 
. Lapsia on tällä hetkellä 6 ja seitsemäs tulossa. Minun äiti aina sanoi että etkö sinä aikonutkin tehdä seitsemän lasta. Olin joskus pikku tyttönä niin väittänyt 