Hellou ladies,
Täällä kp1. Ei tarvi pahoitella, ihan odotettavissa oli. Yleensä mua masentaa loppukierrosta kun tuhrut alkaa ja se tuttu pms-kiukku nostaa päätään. Silloin voisin jäädä töistä kotiin itkemään ja surkuttelemaan koko päiväksi. Mutta tässä vaiheessa katseet on jo tulevassa kierrossa!
Mietin tässä just, että sitten joskus jos (tai kun...) olen raskaana niin tiedän/tunnen sen kyllä ihan varmasti jo ennenkuin testiä tarvii edes tehdä. On tässä vajaan parin vuoden aikana sen verran oppinut kuuntelemaan ja tuntemaan kroppansa. En olisi kyllä ikipäivänä uskonut kun aloitettiin yritys, että tästä tulee just meille näin vaikeaa. Never. Mutta niinpä vaan kävi. Musta on tosi outoa, että kaksi täysin tervettä ja hyvin itsestään huolta pitävää (ei oikeastaan paheita, syödään terveellisesti ja hyviä raaka-aineita, kuntoillaan jne) ihmistä, joilla ei mitään aikaisempia sairauksia, kestää näin kauan raskautua. Tai siis että ei näytä onnistuvan luomusti. Jaksan kyllä aina vaan ihmetellä tätä.
Juu ja yksityiselle siis ollaan menossa elokuussa. Tai siis ollaan nyt jo, ja periaatteessa oltaisi kai voitu edetä tosi nopeasti jo helmikuun jälkeen, minä vaan oon hannaillut ja elätellyt toivoa että keväällä tärppäis ilman apuja. Ilmeisesti alitajunnassa mulla ei ole kuitenkaan ollut kauhea kiire tämän asian kanssa koska oon jaksanut odotella ja toivoa suht rauhassa, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä ettei enää odotella vaan alan kaipamaan toimintaa.
Noh, Nasupille joka tapauksessa myös höh ja plääh. Aika samoissa mennään nyt siis enskiertokin. Juhannuksena tehdään bebet!
Pella, sullahan on nyt sit jännät päivät? Loppukierto menossa! Pidetään siis sinulle peukut ihan täysillä nyt!! Oliko muita jännääjiä? Mitä muut naiset, mitä kuuluu?
Mitäköhän muuta mun piti jutella... Tai hrm, ehkä tästä tuli tarpeeksi pitkä romaani ilman lisähöpinöitäkin
