Yksinhuoltajillahan tuo ongelma on selkeämpi. Kahden aikuisen taloudessa molempian tulot syövät toisten tukia, eli kummankin kannattaa hommata töitä.
Aijaa. Minä olen ollut äitiyslomilla ja työttömänä kohta viiden vuoden ajan. Kaksi lasta. Olen saanut äitiyslomilla ja ansiosidonnaisella bruttona äitiysrahaa tai ansiosidonnaista 1700-2100 euroa kuussa, riippuen tuesta.
Sanotaampa summassa, että se tekee nettona 1400 euroa kuussa. Minulla on kaksi lasta ja mies. Tulomme ylittyvät kaikkiin tukiin ja päivähoitomaksut on korkeimmassa luokassa.
Jos menen töihin, niin meillä tulee lisäkuluja päivähoitomaksuista n. 450 euroa. Lisäksi pitäisi todennäköisesti hankkia varmempi auto ja ottaa tähän autolainaa, sanotaan vaikka 3000 euroa. Tästä autolainasta menisi sitten joka kuukausi lisää maksuja esim. 200 euroa. Lisäksi lähimmät työpaikat ovat 30 km päässä (minun alalta ei löydy töitä kun lähimmästä isosta kaupungista). Se tekee päivässä 60 km enemmän ajoja, ja kuussa bensoihin menisi n. 150 euroa. Tämän lisäksi autoa pitäisi huollattaa enemmän, laitetaan tähän minimaalinen summa 20 euroa kuussa lisää.
Kaiken kaikkiaan minun työssäkäyntini tekisi meidän talouteen seuraavia menoeriä: päivähoitomaksut 450 euroa + autolaina 200 euroa + bensat 150 euroa + auton huollot 20 euroa. Eli yhteensä 820 euroa lisää maksuja kuussa. Eli bruttotuloja pitäisi tulla n. 1200 euroa enemmän, jotta työnteko rahallisesti kannattaisi. Olen siis saanut nyt bruttona minimissään 1700 euroa ja minun pitäisi saada siihen lisää 1200 euroa, jotta minulle jäisi enemmän käteen kuin nykyisessä elämäntilanteessani. Eli bruttona vähintään 3000 euroa kuussa. Noh, eipä nykyaikana ja tästä kaupungista löydy työtä, josta voisi tuon summan tienata. Eli työnteko ei kannata edes perheellisellä (siis kaksi aikuista)! Silti en pidä edes 3000 bruttopalkkaa hyvänä, vaan keskitasona.
Nyt ansiosidonnaiseni on loppunut. Saan työmarkkinatukea nettona 700 euroa. Otetaan uusi laskelma. Menisin töihin, minun tulisi taas tienata vähintään 1200 euroa brutto enemmän, jotta tämä systeemi taloudellisesti kannattaisi. Se tarkottaisi vähintään 2200 euron bruttopalkkaa, jotta käteen jäisi edes eurokin enemmän hoito- ja työmatkojen jälkeen. Noh, eipä löydy tästä kaupungista edes sellaista työpaikkaa, josta voisi tuon tienata.
Työttömyystilanne on kerrassaan surkea. Suomalaiset palkat ovat kerrassaan surkeat ainakin tällä seudulla. PKS näyttää tienaavan vähän paremmin, siellä päästään meidän alalla jo yleensä sinne 3000 euron pintaan brutto, yleensä mennään ylikin reilusti. Olen akateeminen. Mielestäni 3000 euroa ei ole edes paljon. Suomalaisten duunareiden keskipalkka ja mediaani on noin 2600 euroa brutto.
Kiteytettynä. Työnteko ei kannata monestikaan rahallisesti. Palkat on liian matalat. Tuissa ei mielestäni ole mitään vikaa. Henkisellä tasolla toki pidempi setti kotona voi käydä raskaaksi. Menisin jo nykyään töihin pienemmällä palkalla, mutta töitä ei ole tarjolla. Mutta systeemi ja pienet palkat ovat todellakin ajaneet minut loukkuun, jossa työnteko voi tuntua turhalta taloudellisesti. Ainoastaan henkisellä tasolla siitä voisi saada tyydytyksen, mutta tyydyttääkö se, jos osanautinto työstä on se, että siitä saadaan palkkaa? Palkkaa, jota saisin vähemmän käteen kuin kotona ollessani. Toki tilanne on sitten toinen kun lapset ovat koulussa, mutta siihen on vielä useampi vuosi...
Aloituksen luettuani kerron, että minulla on 7 ja 8 vuotias lapsi. Olen ollut neljä vuotta töissä, pidän työstäni, mutta antaisin lähes mitä vain että saisin olla kotona, auttaa lapsiani koulussa, kuskata harrastuksiin ilman ainaista kiirettä, tehdä hyvää ruokaa, istua ja olla vaan lapsen kanssa .... eli mä en varmaankaan lähtisi töihin. Tosin en tiedä mitä on olla työttömänä.
Silloin 4 v sitten kun menin töihin, halusin sinne ihan oikeasti, halusin tehdä jotain "oikeaa työtä",
mutta nyt kun lapset on isompia ajatukset on taas toiset.
Otappa selvää vuorotteluvapaasta
