18-vuotiaan muutto takaisin kotiin

["vieras"]

Kerran kun on omilleen muutettu, niin ei sitä toisinpäin tehdä. Rahallista tukea voitte luvata hänelle antaa, mutta ehtona vaikka se että tyttö käy edelleenkin töissä ja kantaa vastuunsa raha-asioista. Aikuistuminen voi tehdä aluksi kipeää etenkin tuossa elintason muuttumisessa. Lasta voi kuitenkin lohduttaa, että se vaihe kuuluu elämään ja mikäli elintasonsa haluaa nostaa vanhempien tasolle, se vaatii työtä. Opiskelemista ja myöhemmin hyvän työpaikan. Ei elintaso tule sattumalta.

Juhlia ja bilettää toki jokainen nuori saa silloin tällöin. Mutta se raha pitää itse jostain hankkia ja joskus se voi tarkoittaa jostain toisesta mukavuudesta luopumista. Voi hyvin miettiä, että haluaako juhlia pari iltaa yökerhossa vai vaihtoehtoisesti hankkia esimerkiksi haluamansa huonekalun. Ihan tervettä on oppia nämä elämän perusteet.

 

["Maarit"]

[QUOTE="heh";27955775]näin.juuri näin. Ei tietenkään vanhemmilta tulisi mitään muuta.
todellakin minusta vanhemmuuteen kuuluu se katto ja ruoka, ikävä että tilaa ei lapselle enää ole.

muut kulut tottakai kuuluisi itse kustantaa. Mutta ap ei halua antaa valmista pöytää jja huonetta, siitähän on kyse.[/QUOTE]

tosi paha lukihäiriö?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27956134]Kun ei se ole mikään "mun mielestä"-juttu, vaan ihan lakiin perustuva, että vanhempien on huolehdittava alaikäisen perustarpeista.[/QUOTE]

Mutta kun laki ei velvoita hankkimaan omaa asuntoa tai kalustamaan sitä . Ja eikös ap sanonut koko ajan, että on 18-vuotiaana muuttamassa takaisin kotiin? Mikäs se täysi-ikäisyyden raja olikaan?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27956250]Mutta kun laki ei velvoita hankkimaan omaa asuntoa tai kalustamaan sitä . Ja eikös ap sanonut koko ajan, että on 18-vuotiaana muuttamassa takaisin kotiin? Mikäs se täysi-ikäisyyden raja olikaan?[/QUOTE]

Ei tietenkään velvoita, eikä kukaan ole niin väittänytkään. Vai onko?

Tyttö on nyt 17v, eli vanhempiensa vastuulla. Ei siis ap:n, vaan isänsä ja äitinsä.

 

[paha äitipuoli]

[QUOTE="vieras";27956134]Kun ei se ole mikään "mun mielestä"-juttu, vaan ihan lakiin perustuva, että vanhempien on huolehdittava alaikäisen perustarpeista.[/QUOTE]

No, kyseessähän oli siis se, että tyttö haluaa muuttaa kotiin takaisin, kun täyttää 18. Silloin tietääkseni emme lain mukaan ole enää hänen perustarpeistaan vastuussa. Eri asia on sitten se, mistä itse tunnemme olevamme vastuussa. Mielestäni kuitenkin jo 17-vuotiaan, asuu sitten yksin tai ei, on syytä alkaa opetella järkevää rahankäyttöä. Ehkä joillekuille se taito tipahtaa taivastaa sillä sekunnilla, kun maagiset 18 vuotta tulevat täyteen, mutta toiset eivät opi sitä koskaan. Kuten sanoin, tyttö on mielestäni oikeutettu meidän apuun (ja myös 18 vuotta täytettyään), mutta jos on omia tuloja, ja varsinkin kun asuu omillaan, pitäisi ne omat tulot osata käyttää järkevästi. Jos ne eivät riitä, vanhemmat auttavat, jos voivat. Jos ei edes yritä tulla toimeen sillä, mitä on, miten aikoo tulla toimeen myöhemmin? Ei kenelläkään ammattikoulusta valmistuvalla ole yleensä sellaista työpaikkaa odottamassa, josta saisi niin paljon palkkaa, ettei tarvitse mitään laskea tai miettiä.

 

["vieras"]

No, kyseessähän oli siis se, että tyttö haluaa muuttaa kotiin takaisin, kun täyttää 18. Silloin tietääkseni emme lain mukaan ole enää hänen perustarpeistaan vastuussa. Eri asia on sitten se, mistä itse tunnemme olevamme vastuussa. Mielestäni kuitenkin jo 17-vuotiaan, asuu sitten yksin tai ei, on syytä alkaa opetella järkevää rahankäyttöä. Ehkä joillekuille se taito tipahtaa taivastaa sillä sekunnilla, kun maagiset 18 vuotta tulevat täyteen, mutta toiset eivät opi sitä koskaan. Kuten sanoin, tyttö on mielestäni oikeutettu meidän apuun (ja myös 18 vuotta täytettyään), mutta jos on omia tuloja, ja varsinkin kun asuu omillaan, pitäisi ne omat tulot osata käyttää järkevästi. Jos ne eivät riitä, vanhemmat auttavat, jos voivat. Jos ei edes yritä tulla toimeen sillä, mitä on, miten aikoo tulla toimeen myöhemmin? Ei kenelläkään ammattikoulusta valmistuvalla ole yleensä sellaista työpaikkaa odottamassa, josta saisi niin paljon palkkaa, ettei tarvitse mitään laskea tai miettiä.

Sinä et lain mukaan ole velvollinen ja vastuussa nytkään. Tytön vanhemmat ovat.

Eikö tyttö ole nyt yrittänyt vuoden? Ja kun ei oikein suju, haluaa palata vielä aikuistumaan isänsä tai äitinsä luo. Ja jos tyttö joutuu asumaan siellä kotona sohvalla, niin mä vähän luulen, että ei se muuttaminen/siellä asuminen enää tunnu niin mukavalta vaihtoehdolta.

Valintoja, kokeilua, vähitellen vastuun ottaminen niistä omista valinnoista, se kuuluu aikuistumiseen. Mutta virheetkin pitäisi (tuon ikäiseltä varsinkin) hyväksyä. Niinkuin sanoit itsekin, harva meistä on valmis tuosta noin vaan.

 

[paha äitipuoli]

[QUOTE="vieras";27956204]Kerran kun on omilleen muutettu, niin ei sitä toisinpäin tehdä. Rahallista tukea voitte luvata hänelle antaa, mutta ehtona vaikka se että tyttö käy edelleenkin töissä ja kantaa vastuunsa raha-asioista. Aikuistuminen voi tehdä aluksi kipeää etenkin tuossa elintason muuttumisessa. Lasta voi kuitenkin lohduttaa, että se vaihe kuuluu elämään ja mikäli elintasonsa haluaa nostaa vanhempien tasolle, se vaatii työtä. Opiskelemista ja myöhemmin hyvän työpaikan. Ei elintaso tule sattumalta.

Juhlia ja bilettää toki jokainen nuori saa silloin tällöin. Mutta se raha pitää itse jostain hankkia ja joskus se voi tarkoittaa jostain toisesta mukavuudesta luopumista. Voi hyvin miettiä, että haluaako juhlia pari iltaa yökerhossa vai vaihtoehtoisesti hankkia esimerkiksi haluamansa huonekalun. Ihan tervettä on oppia nämä elämän perusteet.[/QUOTE]

Tässä tämä perusongelma just on. Ymmärrän, että aikuistuminen ja vastuunkanto tekee kipeää. Haluan olla siinä tukena kuten tytön muutkin vanhemmat. Mutta kun keskustelu on täysin absurdia. Tyttö on sitä mieltä, että hänen ei kuulu luopua mistään eikä kukaan muukaan joudu olemaan tiukilla opiskeluaikanaan. Ja hänhän ei mitään opintolainaa ota, kun ei muutkaan joudu ottamaan. Hän vaan ainoana maailmassa on niin kaltoinkohdeltu, että hänelle on tippunut asunto, uudet kalusteet ja laitteet ja kaikki muu kuin manulle illallinen, ja vanhemmat on edelleen niin inhottavia, että kehtaavat valittaa, kun hän käyttää rahansa ripsihuoltoon, vaikka olis bussikortti pitäny ostaa. Tytöllä on kaksi kotia, joihin on aina tervetullut, kolme vanhempaa, jotka rakastavat ja tukevat häntä. Mutta koska emme ole miljonäärejä, kuten ilmeisesti kaikkien hänen ystäviensä vanhemmat, olemme ihan turhia. Tytön tulot tulevat olemaan todella pienet, jos meillä asuu eikä meillä ole varaa kustantaa hänen elämäntyyliään. Siitä seuraisi sitten se, että riitelisimme jatkuvasti.

 

[Suzytte]

Jos nuori kerran on täysi-ikäinen ja tekee selväksi, ettei kunnioita vanhempiaan, heidän apuaan, sääntöjään, elämäntapaansa tai yhtään mitään, mitä vanhemmat tekevät hänen hyväkseen. Puhumattakaan, että yhteisesti neuvottelisi takaisin kotiin muuttamisesta ja olisi valmis elämään niiden sääntöjen mukaan, mitä sen katon alla noudatetaan. Niin miksi ihmeessä te teette kaikkenne maksaaksenne hänen laskunsa ja huolehtiaksenne asioista, jotka töissä käyvän omillaan asuvan (opiskelevan) ihmisen pitäisi itse hoitaa?

 

["vieras"]

Jos nuori kerran on täysi-ikäinen ja tekee selväksi, ettei kunnioita vanhempiaan, heidän apuaan, sääntöjään, elämäntapaansa tai yhtään mitään, mitä vanhemmat tekevät hänen hyväkseen. Puhumattakaan, että yhteisesti neuvottelisi takaisin kotiin muuttamisesta ja olisi valmis elämään niiden sääntöjen mukaan, mitä sen katon alla noudatetaan. Niin miksi ihmeessä te teette kaikkenne maksaaksenne hänen laskunsa ja huolehtiaksenne asioista, jotka töissä käyvän omillaan asuvan (opiskelevan) ihmisen pitäisi itse hoitaa?

Ehkä siksi, että tapauksen nuori ei vielä ole täysi-ikäinen?

 

["Kifa"]

No mutta ihan kohta on, sehän käy ilmi jo otsikostakin.

 

[Suzytte]

Niinpäs olikin, ettei vielä ollut täyttänyt - minun mokani.

 

["Kiraki"]

Kannattaisi myös "hienovaraisesti" ? yrittää saada selville onko takana mahdollisesti muutakin, yksin jäämistä, kiusaamista, masennusta, ahdistusta, pelkotiloja...joista harva pystyy puhumaan. Kuitenkin tuntuu hassulta että innokkaasti omaa kotiin muuttanut haluaa takasin vanhempien luo asumaan... Tai sitten tyttö "testaa" ja kun saa luvan niin ei muutakaan?

 

[pyong]

Lorvia vanhempien rahoilla?

Meillä on ovi aina auki jos lapsi haluaa muuttaa takaisin. Totta kai ehtoja on - esimerkiksi jos käy töissä, niin katsotaan kohtuullinen osallistuminen ruokakuluihin ja sähkö- ja vesikuluihin. Jos käy vain osa-aikatöissä opintojen ohella niin ei mielestäni tarvitse ihan kaikkea itse maksaa. Jos opiskelee kokoaikaisesti, niin käyttäkööt opintotukensa mun puolesta omiin vaatteisiinsa, laskuihinsa ja hurvitteluun - minä kyllä maksan asumisen. Jos käy kokoaikatöissä niin maksaa osuutensa asumisesta, ruoasta ja omat laskunsa ja hurvittelunsa, aivan kuten muuallakin asuessa (mutta toki asumiskulut olisivat aika pienet ja ruokakulutkin pikkasen pienemmät kun on isompi talous).

Taloudellisen osallistumisen lisäksi edellytettäisiin totta kai kodinhoitoon osallistumista, aivan kuten muiltakin perheenjäseniltä.


Mä en kertakaikkiaan käsitä tätä suomalaista suhtautumista, että pihalle vaan ja pärjää itekses, ei me sua haluta ja paskat välitetään jos on yksinäistä tai rankkaa. Aivan käsittämätöntä suhtautua omaan lapseensa noin. Yöks.

 

[paha äitipuoli]

[QUOTE="vieras";27956366]Sinä et lain mukaan ole velvollinen ja vastuussa nytkään. Tytön vanhemmat ovat.

Eikö tyttö ole nyt yrittänyt vuoden? Ja kun ei oikein suju, haluaa palata vielä aikuistumaan isänsä tai äitinsä luo. Ja jos tyttö joutuu asumaan siellä kotona sohvalla, niin mä vähän luulen, että ei se muuttaminen/siellä asuminen enää tunnu niin mukavalta vaihtoehdolta.

Valintoja, kokeilua, vähitellen vastuun ottaminen niistä omista valinnoista, se kuuluu aikuistumiseen. Mutta virheetkin pitäisi (tuon ikäiseltä varsinkin) hyväksyä. Niinkuin sanoit itsekin, harva meistä on valmis tuosta noin vaan.[/QUOTE]

Kun on yhteinen huusholli, myös rahat ovat yhteiset. Joten ihan samalla tavalla minä olen siinä mukana, jos mieheni on laillisesti vastuussa. Ja minä olen ollut tytön kolmas vanhempi suurimman osan hänen elämästään. Sillä asialla ei ole mitään tekemistä biologian tai lakipykälien kanssa

Tottakai virheet hyväksytään, ollaan ymmärtäväisiä ja yritetään auttaa aikuistumisessa. Kaikki nämä tunteet aiheuttavat kuitenkin ristiriitoja. En tietenkään halua, että tytöllä on sellainen olo, että hänet hylätään tai torjutaan. Hän on minulle rakas. Mutta mielestäni hänen ajattelunsa on ihan vääristynyttä, vaikka se hänestä tuntuukin oikealta. Ei ole väärin kertoa tytölle, ettei meillä ole varaa häntä elättää eikä ole mahdollisuutta toimia hänen kodinhoitajinaan, kun meillä kerran ei ole. Jos hän edelleen silti haluaa meille tulla, on hän tervetullut. Sen sijaan, että hän hyväksyisi tämän, hän itkee ja valittaa, miten kamalaa ja epäreilua hänen elämänsä on ja miten huonot vanhemmat hänellä on. Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Etukäteen näyttää jo ihan tuhoontuomitulta idealta ottaa hänet meille tuolla asenteella. Mutta sekin tuntuu niin surulliselta, että tyttö oikeasti kokee olevansa kaltoinkohdeltu. Mielestäni se on älytöntä, mutta hänelle se on kai ihan todellinen tunne enkä tiedä, miten sen fiiliksen saisi muuttumaan.

 

[paha äitipuoli]

Lorvia vanhempien rahoilla?

Meillä on ovi aina auki jos lapsi haluaa muuttaa takaisin. Totta kai ehtoja on - esimerkiksi jos käy töissä, niin katsotaan kohtuullinen osallistuminen ruokakuluihin ja sähkö- ja vesikuluihin. Jos käy vain osa-aikatöissä opintojen ohella niin ei mielestäni tarvitse ihan kaikkea itse maksaa. Jos opiskelee kokoaikaisesti, niin käyttäkööt opintotukensa mun puolesta omiin vaatteisiinsa, laskuihinsa ja hurvitteluun - minä kyllä maksan asumisen. Jos käy kokoaikatöissä niin maksaa osuutensa asumisesta, ruoasta ja omat laskunsa ja hurvittelunsa, aivan kuten muuallakin asuessa (mutta toki asumiskulut olisivat aika pienet ja ruokakulutkin pikkasen pienemmät kun on isompi talous).

Taloudellisen osallistumisen lisäksi edellytettäisiin totta kai kodinhoitoon osallistumista, aivan kuten muiltakin perheenjäseniltä.


Mä en kertakaikkiaan käsitä tätä suomalaista suhtautumista, että pihalle vaan ja pärjää itekses, ei me sua haluta ja paskat välitetään jos on yksinäistä tai rankkaa. Aivan käsittämätöntä suhtautua omaan lapseensa noin. Yöks.

Kenelle tämä oikein oli tarkoitettu?

 

["Kifa"]

Mitäpä jos ehdottaisitte että tyttö saa muuttaa kotiin mutta sillä ehdolla että aina palkkapäivänä käytte yhdessä läpi mitä pakollisia menoja siinä kuussa on ja hoitaisitte ne sitten heti pois alta niin tyttö näkisi mitä hänellä oikeasti jää humputteluun. Voisitte myös vaatia käyttöoikeuden hänen tilinsä niin että näette verkkopankissa mitä on ostettu.

 

[paha äitipuoli]

[QUOTE="Kifa";27956656]Mitäpä jos ehdottaisitte että tyttö saa muuttaa kotiin mutta sillä ehdolla että aina palkkapäivänä käytte yhdessä läpi mitä pakollisia menoja siinä kuussa on ja hoitaisitte ne sitten heti pois alta niin tyttö näkisi mitä hänellä oikeasti jää humputteluun. Voisitte myös vaatia käyttöoikeuden hänen tilinsä niin että näette verkkopankissa mitä on ostettu.[/QUOTE]

Hyvä idea, mutta ei onnistu. Hänen mielestään hänen ei kuulu ottaa osaa mihinkään menoihin. Sehän hänen muuttonsa idea juuri on. Ja me ollaan kusipäitä, jos ei suostuta siihen.

 

["vieras"]

Kun on yhteinen huusholli, myös rahat ovat yhteiset. Joten ihan samalla tavalla minä olen siinä mukana, jos mieheni on laillisesti vastuussa. Ja minä olen ollut tytön kolmas vanhempi suurimman osan hänen elämästään. Sillä asialla ei ole mitään tekemistä biologian tai lakipykälien kanssa

Tottakai virheet hyväksytään, ollaan ymmärtäväisiä ja yritetään auttaa aikuistumisessa. Kaikki nämä tunteet aiheuttavat kuitenkin ristiriitoja. En tietenkään halua, että tytöllä on sellainen olo, että hänet hylätään tai torjutaan. Hän on minulle rakas. Mutta mielestäni hänen ajattelunsa on ihan vääristynyttä, vaikka se hänestä tuntuukin oikealta. Ei ole väärin kertoa tytölle, ettei meillä ole varaa häntä elättää eikä ole mahdollisuutta toimia hänen kodinhoitajinaan, kun meillä kerran ei ole. Jos hän edelleen silti haluaa meille tulla, on hän tervetullut. Sen sijaan, että hän hyväksyisi tämän, hän itkee ja valittaa, miten kamalaa ja epäreilua hänen elämänsä on ja miten huonot vanhemmat hänellä on. Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Etukäteen näyttää jo ihan tuhoontuomitulta idealta ottaa hänet meille tuolla asenteella. Mutta sekin tuntuu niin surulliselta, että tyttö oikeasti kokee olevansa kaltoinkohdeltu. Mielestäni se on älytöntä, mutta hänelle se on kai ihan todellinen tunne enkä tiedä, miten sen fiiliksen saisi muuttumaan.

Joo, tietysti noin, mutta kun kyse oli nimenomaan siitä laista. Mutta se siitä.

Onko varmaa, että tytöllä ei ole jotain muita ongelmia nyt? Myös se, että ei pärjääkään, vaikka lähti takki auki maailmalle, voi olla tytöstä noloa, ja nyt peittää sen sitten tuohon uhmailuun ja "minähän en teidän sääntöihin ala ja ootte ihan paskoja"-kiukutteluun? Ehkä tytölle on hyvä kertoa, että on ihan ok epäonnistua, virheiden kautta jne.

 

["akka"]

Kunhan tyttö täyttää sen 18 niin jos ei omat rahat riitä,sossusta voi hakea toimeentulotukea. Kyllä ne siellä viimeistään kertoo realiteetit.Sopii koittaa
Kyllä se oppii ajallaan itestään huolehtimaan kun ei sen oikkujen perässä hypitä.Ei halunnut asua kotona kun siellä oli säännöt, nyt ei tartte.Sen jälkeen kun täyttää 18 niin rahahanat kokonaan kiinni.Kyllä se opettaa kun ei kukaan enää hyysää ja ne laskut vaan tippuu luukusta joka kuukausi.
Joskus se on opeteltava se elämänhallinta ja nyt siihen on sen aika.

 

[Suzytte]

Vanhemmuuteen kuuluu kestää olla se kusipää, joka asettaa rajat rakkaudella.

 

[paha äitipuoli]

[QUOTE="Kiraki";27956606]Kannattaisi myös "hienovaraisesti" ? yrittää saada selville onko takana mahdollisesti muutakin, yksin jäämistä, kiusaamista, masennusta, ahdistusta, pelkotiloja...joista harva pystyy puhumaan. Kuitenkin tuntuu hassulta että innokkaasti omaa kotiin muuttanut haluaa takasin vanhempien luo asumaan... Tai sitten tyttö "testaa" ja kun saa luvan niin ei muutakaan? [/QUOTE]

Jep...olen miettinyt, mitä tässä oikeasti on taustalla. Mutta siis luvanhan tyttö on jo periaatteessa saanut. Ilman keskustelua säännöistä se ei kuitenkaan onnistu.

 

[vieras äitipuoli myös]

Meillä on ollut periaate, että meille saa aina tulla. Mutta jos tulee, niin varmasti olisi myös sääntöjä ja velvollisuuksia sen tulemisen suhteen, mutta katto on pään päälle ja ruokaa kaapissa aina.

Vaan onko tämä ollut´heille sillätavalla turvallisen tarpeellinen tieto niin, että JOS eivät pärjää omillaan niin voivat palata kotiin, koska yksikään ei ole tullut

 

["vieras"]

Mä en kertakaikkiaan käsitä tätä suomalaista suhtautumista, että pihalle vaan ja pärjää itekses, ei me sua haluta ja paskat välitetään jos on yksinäistä tai rankkaa. Aivan käsittämätöntä suhtautua omaan lapseensa noin. Yöks.

Eihän tuostakaan näytä aloittajan tapauksessa olevan, tyttö saa tukea kahdestakin suunnasta, mutta täysi-ikäisen saavuttava tyttö haluaa saada kaiken ilmaiseksi! Sehän on nyt ihan eri asia! Elämä ei ollutkaan kivaa niin nyt pitäisi päästä vanhempien kukkarolle, jotta elämä olisi taas helppoa ja kivaa. Kuinka kauan? 30-vuotiaaksi? Kunnes löytää ukon elättämään itseään? Minä ainakaan en todellakaan kasvata lapsiani lusmuilemaan, suomalaiseen tyyliin. Jos lapsillani alkaisi mopo karata käsistä kuten tässä, todellakin tekisin kaikkeni, että tajuaisivat elämän realiteetit tai sitten saisitvat todellakin kokemuksella tajuta, että kaikki eivät ole niitä miljonäärejä tai satojen tuhansien velkahelvetissä eläjiä.

 

[Maine Coon/]

Opiskelujen jälkeen tyttäremme muutti takaisin kotiin ja meille se oli ihan ok.En todellakaan voisi kieltää ettei kotiin saa tulla takaisin.Kyllä ne hänen tavaransakin saatiin laitettua jemmaan kunnes seuraava muuttoreissu tulee.On hän täällä kotona ollut iso apu; laittaa ruokaa, leipoo, siivoaa, hoitaa pikkusiskoaan ym ym.Olen aina valmis auttamaan kun se on mahdollista.Kun apua antaa niin sitä myös itse saa.Itse kustantaa hlökohtaiset menonsa ja maksunsa.Ruúan saa samassa kuin muutkin.En ole konkurssia vielä sen vuoksi tehnyt.

 

["Hmm"]

olen itse muuttanut kotia takaisin 2vuoden poissaolon jälkeen, hyvä oli palata kotiin. eli kyllä niitä lapsia kannattaa auttaa vaikka ne oiskin jo 20v. haa.

No eri asia, jos oikeasti tarvitsee apua, mutta halu tuhlata rahoja ei varsinaisesti ole avun tarvitsemista.