M
minni
Vieras
Heippa taas pitkästä aikaa!
En oo kirjottanu vähään aikaan kun tuntuu ettei tapahdu mitään ihmeempää, mutta on ollu kiva lukea teidän kirjoituksia, kiva että on ""samanhenkisiä"" ihmisiä kun minä
Paitsi....
Olin viime lauantaina yksissä pikku bileissä, jossa sain pitää melkein koko illan puolivuotiasta vauvaa sylissä. Noh, siitä rohkaistuneena otin tän vauva-asian taas puheeks miehen kanssa (miks mä en ikinä opi??? miks mun täytyy ottaa se esille melkein JOKA viikko!!! kun ei oo valmis niin ei oo valmis!!!!). No, mut halusin kuulla syyn minkä takia mies ei ole valmis (ihan kun siihen tarttis olla syy...), ja mies sanoi että se haluais vielä matkustella ennen kun saadaan vauva. Siis vähän enemmänkin kun viikko kanarialla.
Noh, meillä on häät ens kesänä, ja koska mies valmistuu vasta nyt, ja töitäkään ei sillä ole vielä tiedossa, niin koko seuraava vuosi menee aika lailla säästämiseen, eli mitään isompia Thaimaanmatkoja ei varmaan tehdä. Itse olen jo opiskeluaikana kiertänyt Aasiaa rinkan kanssa ja ollut matkaoppaanakin, joten mulla ei sellasta suurta tarvetta matkustella ole. No, sanoin sit et ei meille varmaan suuria matkoja tuu ennen häitä. Josta sitten tehtiin yhteinen päätelmä että ei me sit varmaan ruvetakaan yrittämaän ens kesänä, jos nyt perhana pitää ruveta matkustamaan! Mies sanoi että ois esim. kiva olla vaikka puol vuotta Lontoossa töissä (ja SE ei todellakaan ollu tarkotuksena meidän Lontoonreissussa!!!!!).
Mutta kun itse olen asunut ennen tänne Tanskaan muuttoani Suomen lisäksi kolmessa muussa maassa, niin haluaisin nimenomaan tasapainoa, sitä että vihdoinkin on oma koti ja saa käydä lauantaina Ikeassa ostamassa tiskirättejä
Sitten rupesin vollottamaan että on niin surullista että halutaan eri asioita... Vaikka itse asiassa meillä on samat arvot, samat haaveet perheestä jne. Mutta olen vain pari vuotta vanhempi, niin täytyy ymmärtää 24-vuotiasta miestäni. Taisin itse paisutella asiaa ja ""järjestää"" sellaisen itkukohtauksen, vaikka kaikki on oikeastaan hyvin.
Tuntuu että tämä vauva-asia mun pääni sisällä on sellasta yks askel eteenpäin - kaks taaksepäin jne. Loppuis nyt edes tää kaks viikkoa kestänyt flunssa ja kurkkukipu, niin saisin käytettyä kamalan kallista salikorttiani. Yleensä sillon kun liikun niin voin muutenkin hyvin ja oon tyytyväisempi elämääni. Nyt olen vetänyt pari palaa kakkua naamaan (kun kerran olen jo valmiiksi kipeä) ja mökötän.
SORI kauheesti kun olen niin negatiivinen mutta tuntui että oli pakko purkaa jonnekkin....
Mutta onneksi on tulossa kesä ja viikonlopuks on luvattu hyvää ilmaa, eiköhän tää mielikin tästä parane (ja tyhmät menkat lopu...)
En oo kirjottanu vähään aikaan kun tuntuu ettei tapahdu mitään ihmeempää, mutta on ollu kiva lukea teidän kirjoituksia, kiva että on ""samanhenkisiä"" ihmisiä kun minä
Paitsi....
Olin viime lauantaina yksissä pikku bileissä, jossa sain pitää melkein koko illan puolivuotiasta vauvaa sylissä. Noh, siitä rohkaistuneena otin tän vauva-asian taas puheeks miehen kanssa (miks mä en ikinä opi??? miks mun täytyy ottaa se esille melkein JOKA viikko!!! kun ei oo valmis niin ei oo valmis!!!!). No, mut halusin kuulla syyn minkä takia mies ei ole valmis (ihan kun siihen tarttis olla syy...), ja mies sanoi että se haluais vielä matkustella ennen kun saadaan vauva. Siis vähän enemmänkin kun viikko kanarialla.
Noh, meillä on häät ens kesänä, ja koska mies valmistuu vasta nyt, ja töitäkään ei sillä ole vielä tiedossa, niin koko seuraava vuosi menee aika lailla säästämiseen, eli mitään isompia Thaimaanmatkoja ei varmaan tehdä. Itse olen jo opiskeluaikana kiertänyt Aasiaa rinkan kanssa ja ollut matkaoppaanakin, joten mulla ei sellasta suurta tarvetta matkustella ole. No, sanoin sit et ei meille varmaan suuria matkoja tuu ennen häitä. Josta sitten tehtiin yhteinen päätelmä että ei me sit varmaan ruvetakaan yrittämaän ens kesänä, jos nyt perhana pitää ruveta matkustamaan! Mies sanoi että ois esim. kiva olla vaikka puol vuotta Lontoossa töissä (ja SE ei todellakaan ollu tarkotuksena meidän Lontoonreissussa!!!!!).
Mutta kun itse olen asunut ennen tänne Tanskaan muuttoani Suomen lisäksi kolmessa muussa maassa, niin haluaisin nimenomaan tasapainoa, sitä että vihdoinkin on oma koti ja saa käydä lauantaina Ikeassa ostamassa tiskirättejä
Sitten rupesin vollottamaan että on niin surullista että halutaan eri asioita... Vaikka itse asiassa meillä on samat arvot, samat haaveet perheestä jne. Mutta olen vain pari vuotta vanhempi, niin täytyy ymmärtää 24-vuotiasta miestäni. Taisin itse paisutella asiaa ja ""järjestää"" sellaisen itkukohtauksen, vaikka kaikki on oikeastaan hyvin.
Tuntuu että tämä vauva-asia mun pääni sisällä on sellasta yks askel eteenpäin - kaks taaksepäin jne. Loppuis nyt edes tää kaks viikkoa kestänyt flunssa ja kurkkukipu, niin saisin käytettyä kamalan kallista salikorttiani. Yleensä sillon kun liikun niin voin muutenkin hyvin ja oon tyytyväisempi elämääni. Nyt olen vetänyt pari palaa kakkua naamaan (kun kerran olen jo valmiiksi kipeä) ja mökötän.
SORI kauheesti kun olen niin negatiivinen mutta tuntui että oli pakko purkaa jonnekkin....
Mutta onneksi on tulossa kesä ja viikonlopuks on luvattu hyvää ilmaa, eiköhän tää mielikin tästä parane (ja tyhmät menkat lopu...)