M
Marjaana
Vieras
Tapahtuneesta nyt on jo aikaa mutta ajattelin kysäistä onko muiden kohdalla anoppi käyttäytynyt näin..
Ennen tyttäremme syntymää oli miehelleni ja minulle selvää että häntä ei kasteta eikä mitään nimiäisiäkään järjestetä sen kummemmin. Kun anoppi kuuli asiasta järjesti kauhea kohtauksen, melkein kyynelehti ja alkoi mökötys. Sitä kesti sitten joitakin viikkoja, aina kun käytiin heidän luonaan ei paljoa puhunut, mulle varsinkaan, ja osoitti mieltään. Sitten mulle vielä saarnas asiasta että minä oon tällasia ihme ideoita saanu hänen poikansaki päähän ja poika jos olis saanu päättää lapsi olis ilman muuta kastettu (ja mieheni kanssa päätös oli täysin yhteinen, luonnollisesti). Ajan kans sitte laantui tämä kiukuttelu asiasta. En voi käsittää tämmöstä käytöstä, aikuiselta ajattelevalta ihmiseltä. Ymmärrän sen että hänellä on omat arvonsa ja on omat lapsensa kastanut ja näin, mutta ettei voi toisten päätöstä kunnioittaa minkään vertaa! Joku vois nyt sanoa että itse yireagoin, mutta kyllä minua loukkas älyttömästi tuo käytös miestäni ja minua ja meidän päätöksiä ja periaatteita kohtaan.
Että onkos muilla samanlaisia kokemuksia? Ja mitä mieltä tästä tapauksesta?
Ennen tyttäremme syntymää oli miehelleni ja minulle selvää että häntä ei kasteta eikä mitään nimiäisiäkään järjestetä sen kummemmin. Kun anoppi kuuli asiasta järjesti kauhea kohtauksen, melkein kyynelehti ja alkoi mökötys. Sitä kesti sitten joitakin viikkoja, aina kun käytiin heidän luonaan ei paljoa puhunut, mulle varsinkaan, ja osoitti mieltään. Sitten mulle vielä saarnas asiasta että minä oon tällasia ihme ideoita saanu hänen poikansaki päähän ja poika jos olis saanu päättää lapsi olis ilman muuta kastettu (ja mieheni kanssa päätös oli täysin yhteinen, luonnollisesti). Ajan kans sitte laantui tämä kiukuttelu asiasta. En voi käsittää tämmöstä käytöstä, aikuiselta ajattelevalta ihmiseltä. Ymmärrän sen että hänellä on omat arvonsa ja on omat lapsensa kastanut ja näin, mutta ettei voi toisten päätöstä kunnioittaa minkään vertaa! Joku vois nyt sanoa että itse yireagoin, mutta kyllä minua loukkas älyttömästi tuo käytös miestäni ja minua ja meidän päätöksiä ja periaatteita kohtaan.
Että onkos muilla samanlaisia kokemuksia? Ja mitä mieltä tästä tapauksesta?