Terveiset lokamammoille! Onpa tosi hauska lukea ja jännätä, milloin ja kuka teistä seuraavaksi ilmoittelee uutisia. Meidän poju on jo viikon ikäinen (tasan viikko sitten muuten, klo 12.46!!!), ja just aamulla puhuttiin, että se olisi ihan hyvin voinut syntyä vasta tänään tai vasta neljän viikon päästä. Mulla oli ihan sellainen tunne, että mä olen varmaan viimeisenä jonossa täällä listoilla, mutta tosi ihanaa, että vauva on jo tuossa vieressä. Välillä tuntuu, että on tuhlannut vuosia elämästään, kun ei ole aiemmin ollut lapsia. Jos jossain on elämän tarkoitus, niin tässä. (Anteeksi, olen ollut hirveän tunteellinen koko ajan

Joka päivä pitää tirauttaa pienet onnenitkut...)
Nessulle hirmuisesti onnea pienistä pojista, aika hoikkia poikia, mutta kivan samankokoisia. Mitenköhän meille tuleekin näin poikavaltaista listaa? Äiskä: kuulosti hurjalta nuo Beetulla epäillyt sydänjutut ja muut, mutta ilmeisesti syytä ei ole suurempaan huoleen? Mun hyvän ystävän pikkusisko on töissä siellä TAYSissa ja hoitaa just näitä pieniä keskosia. Nuori, tumma pitkätukkainen sievä tyttö, kuulemma kovin tykätty työssään. Ja Kylie, mun mies oli synnytyksessä aika hiljaa, koska sanoi arvanneensa, että en tykkää turhasta tsemppaamisesta tai höpötyksestä. Kätilöt hoitivat tosi hyvin tuon kannustuspuolen sitä paitsi. Tosi mukavaa että mies oli mukana kuitenkin, oli se sillekin aika rankka kokemus kuulemma, katsella toisen kipuja voimatta itse tehdä mitään. Ei kuitenkaan pyörtynyt, vaikka kysyi synnytysvalmennuksessa ainoana kysymyksenä kätilöltä, että kuinka usein käy niin että isät pyörtyy
Meillä kävi eilen neuvolantäti punnitsemassa vauvan, ja paino oli jo vähän yli syntymäpainon, vaikka alimmillaan oltiin kai 7% alle. Täti antoi myös luvan lopettaa yöheräilyt väkisin, tähän saakka ollaan siis laitettu kello soimaan ja syötetty säännöllisesti. Viime yönä nukuttiin silti yhdestätoista ensin kahteen, sitten seitsemään ja lopulta puoli kymmeneen. Hassua muuten, että pitää ihan kirjoittaa ylös nuo heräämiset ja vaipanvaihdot ja syömiset, kai sitä on pää niin sekaisin, että oikeasti ei kumpikaan muuten muisteta kellonaikoja tai mitä milläkin heräämisellä tehtiin. Pari kertaa ollaan jo käyty ulkoilemassakin, eilen käytiin jo esittäytymässä taloyhtiön hiekkalaatikolla (äidit huusivat sieltä yhtaikaa "ONNEA!", kun tultiin kantokopan kanssa ulko-ovesta ulos, kivaa

). Huomattiin vasta eilen, että täällä tulee olemaan myös ruotsinkielisiä leikkikavereita, mun mies kun on ruotsinkielinen ja lapsesta tulee toivon mukaan kaksikielinen. Leikkikaverit ainakin helpottaa asiaa.
Tulipas pitkä pätkä. Mainiota viikkoa teille kaikille ja kärsivällisyyttä! Blogista http://www.johde.net löytyy kiinnostuneille taas lisää vauvakuvia (tätä vauvaa on kyllä pikkasen kuvattu...)