millä tavalla minun elämänhallintani(siis niin pitkälle kuin sitä voi hallita) on kadoksissa? ihmiset on erilaisia,toiset haluavat seuraa ja toiset haluavat olla hetken yksin jos tuntuu pahalta, eikä sillä ole tekemistä elämänhallinnan kanssa.
miksi minun pitäisi hakea apua itselleni? eipä tällänen asia(siis että läheinen rakas ihminen harkitsee itsemurhaa ja yrittääkin)olisi varmaan kenellekkään helppo kohdata,tai käsitellä,kai sellanen saa herättää ajtuksia ja tunteita.
minä olen 25 ja elämään on mahtunut ihan kaikkea ja kaikesta olen selvinnyt. minä en vaan voi hallita elämää rakkaani puolesta,kunpa voisinkin,mutten voi. ja todellakin minun pitää jaksaa olla lapselle hyvä äiti(luuletko etten mieti asoita kaikkien kannalta?),kirjoitukseni on saattanut olla sekavaa mutta ottaen huomioon ikävät uutiset niin minusta se on vaan inhimillistä.
-sinähän et ole tietenkään ikinä halunnut olla yksikseen hetkeä,vai oletko,jos et olemme vain erilaisia ihmisiä. kerro minulle miten elämä on koetellut sinua?niin minä voin kertoa sinulle voitko puhua elämänhallinnasta(vaikka tietenkään elämää ei voi täysin hallita koska voi hallita vain itseään ja omaa käytöstään,ei toisten aikuisten valintoja)