R
Rixu
Vieras
Epätoivoisuudessani haluan ottaa osaa tänne.. Olemme mieheni kanssa yrittäneet puoli vuotta lasta, eikä mitään tuloksia ole vielä näkyvissä.. Surettaa ja pelottaa - onko kohtalomme olla lapsettomia vai vitkutteleeko neiti/herra tuloaan tahallaan?? Mulla jo meinasi masennus iskeä, mieheni yrittää tsempata että jaksaisin vielä uskoa ja toivoa. Toivon kyllä mutta usko on vaarassa jo kadota. Pelottaa niin kamalasti että jos emme lasta tulekaan saamaan... En voi kuvitella elämääni ilman, että voisin olla äiti!! Äitiys on ollut jo pikkutytöstä lähtien suuri haaveeni ja päämääräni.. Varsinkin nyt, kun sain kohdata sellaisen kumppaninkin, jonka kanssa haluan geenini yhdistää.. Onko muilla samanlainen tilanne kuin mulla nyt? Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia.. Kuukaudesta toiseen menkkojen tulo latistaa kyllä odotuksen riemun totaalisesti.. Varsinkin kun tuppaan silloin tällöin kärsimään ""valeraskaudesta"", eli kuvittelen mukamas oireita.. (Nehän tuntuu kyllä ihan aidoilta..)
Olen 21 vuotias ja mieheni hieman minua nuorempi. Mies käsittelee tätä ""lapsettomuus"" asiaa aivan erilailla kuin minä ja siksi olisikin ihanaa jos olisi joku ystävä, kenen kanssa voisin vaihtaa kokemuksia/ajatuksia. (Raskaana olevan ystävän kanssa ei näistä asioista oikein voi puhua..)
Olen 21 vuotias ja mieheni hieman minua nuorempi. Mies käsittelee tätä ""lapsettomuus"" asiaa aivan erilailla kuin minä ja siksi olisikin ihanaa jos olisi joku ystävä, kenen kanssa voisin vaihtaa kokemuksia/ajatuksia. (Raskaana olevan ystävän kanssa ei näistä asioista oikein voi puhua..)