Tahkoojaplussat 40

[Ankara1]

Moi kaikille!
Yhä täällä lueskelen juttujanne... työt on alkanu joten piristän itseäni jutuillanne. Ensimmäinen päivä oli haikea. Itkeskelin itsekseni huoneessani ja kaikki tuntui niin lopulliselta. Toinen päivä meni jo hyvin. Nautin kun sain viedä lapset hoitoon ja hakea iltapäivällä. Jaksan paljon paremmin olla "hyvä" äiti. Kotihommat eivät paina samanlailla ja ruokaa tarvitsee laittaa paljon vähemmän.

Meillä seksiä harrastatetaan nykyään rajuissa ryppäissä. Risteilyt ja hotelliyöt ovat kiihkeitä. Arjessa kolmen lapsen kanssa se on mahdotonta. Illalla liian väsyneitä ja muulloin lasten ympäröimiä.

Meillä kolmevuotias tekee yhden pissan yössä. Pitäisi kai herättää ja käyttää vessassa, mutta en viitsi. Kaipa se joskus loppuu. En jaksa ottaa stressiä.

Tunkeuduin kirjoittamaan, sori. Kaikille ihania hetkiä lasten ja mahojen kanssa.

 

[Kata*]

Huomenia!

Mukava kuulla Ankarastakin! Kiva että työhön paluu tuntuu sujuvan.

Täällä rikkonainen yö, unettomuus taas vaivaa, herään tunnin välein ja valvon vähintään puoli tuntia ennen kuin nukahdan uudestaan. Joka kerta kun kääntää kylkeä vauveli alkaa myllätä hulluna, pidän kai sitäkin hereillä.. Mulle on tullut sitäpaitsi kumma syndrooma, en pysty nukkumaan kunnolla jos mies valvoo olkkarissa, ihan sairasta, kun en nyt oikein haluaisi alkaa vaatimaan että aina pitää tulla nukkumaan samaan aikaan.. yleensä mennään yhdessä hyvissä ajoissa unten maille, mutta joskus mies jää pohtimaan syntyjä syviä konjakkilasin kanssa ja saattaapa istuskella pitkälle yli puolen yön tuolloin. Kuulemma yöllä on hyvä pohtia asioita. Minä nyt taas olen tällainen illan torkku, etten valvo koskaan jos vaihtoehtona voi mennä nukkumaan...=) Onneksi päiväunet on keksitty tarpeen vaatiessa!

Tänään mennään naikkarille tutustumaan, kääk! Synnytyksen hetki tulee koko ajan lähemmäs ja konkreettisemmaksi..

Mä kyllä ihailen teitä jotka olette sporttailleet ihan loppuun asti, itsellä koiran kanssa lenkkeily on ollut ainoa liikuntamuoto koko ajan, sekin tuottaa usein tarpeeksi vaikeuksia, mutta pysyy jonkinlainen peruskunto yllä kumminkin kun sisukkaasti joka päivä käy kävelemässä. Oon huomannut, että esim. viikonloppuina saa kävellä yleensä rauhassa ilman supistuksia, mutta jos on koko päivän ollut töissä tai muuten liikkeellä, niin jo alkaa sattumaan heti kun metsäpolulle suuntaa.

 

[Riinuska]

Huomenet täältäkin.

Ihan kivahan se on, että Ankara kirjoittelet. Sä taidat olla se meidän tunnetuin taustiksemme

Kata, mikä sua hänkrää siinä että mies ei tule samaan aikaan nukkumaan? Ajattelin vaan, että oliskos korvatulpista apua. Siis siinä tapauksessa, että jäät tavallaan kuulolle odottelemaan, koska mies tulee nukkumaan.
Mä en meinaan osaa nukkua ilman korvatulppia silloin jos mies jää vielä valvomaan..

Aniliinilla oli liikkistä parisuhdepohdintaa. Hinoa, että teillä menee nyt noin hyvin. Parempi noin päin tosiaan. Musta vaan tuntuu, että ollaan molemmat aina väsyjä. Mies puhuu vaan raksa- asioita ja mä lapsiasioita. Ihan kun meillä ei olis oikeesti mitään muuta puhuttavaa???? Aikanaan ihastuin miehessäni meinaan siihen, että pystyttiin puhumaan mistä vaan. Tiesin hänet aiemmin ja olin kuvitellut ihan erilaiseksi, joten yllätyin tosi positiivisesti.
Piritta, meillä muuten on se pahamaineinen 7. vuosi menossa!

Varasin Juskalle 1-vee kuvauksen perstaiksi. Onkos Leo menossa?

Mulla on syöminen ihan karannut käsistä, eilenkin vedin suklaarasian kun istuin tässä koneella. Apua. Tänään jo aamupalaksi sipsejä, suklaakeksejä ja kakun jämiä. Jep.

 

[Sandeman9503]

Huomenta!

Mulla kanssa on liikunta jäänyt ihan nollaan, mm niiden alapäävaivojen takia:-(. Jospa nyt saisin itseni sinne uimahalliin torstaina, voi olla että oon ihan puhki, mutta kai täytyy mennä sitten oman voinnin mukaan. Ainakin nuo hartiat kaipaa liikuntaa kun tässä koneen ääressä istuu koko päivän.

Parisuhteesta ja seksistä olitte jutelleet. Meidän parisuhde on vakaalla tasolla, kunhan mies vain hiffaisi että kohta en jaksa enää tehdä kaikkia kotitöitä ja sen pitäisi nostella sukkansa pyykkikoriin eikä pitkin lattioita. Sellainen sekasotku ja epäsiisteys mua tökkii kun sen siisteyskäsitys on ihan eri kun mun. Täytyisi ottaa varmaan puheeksi eikä sitten kerralla räjähtää??
Seksi....huhuuu? TOOOSI hiljaista. En taida olla kovinkaan viehättävä mahoineni tai jotain, kun ei vonkaustakaan kuulu. Viime la otin sitten aloitteen ja olihan se ihan mukavaa mutta aika väkinäistä. Työt ja väsymys kyllä ajaa miehen sellaiseen tilaan ettei seksikään kiinnosta ja onhan mulla ollut juuri tuo bioottikuuri ja alapää kipeä joten sekin vaikuttaa. Äh, kai sitäkin sitten tulee kun on sen aika?

Terkut myös Ankaralle! Töihin meno taitaa olla ihan herkkua pitkästä aikaa?

Nukkumaan menosta: mies on nyt kahtena iltana sanonut puoli 9 että nukuttaa ja onneksi kohta pääsee nukkumaan ja sitten juuttunut katsomaan telkkua tai lukemaan puoleen yöhön. Ei voi käsittää. Mä yritän siinä samalla nukkua (telkku ei onneksi ole makkarissa) mutta eihän siitä mitään tule kun toisella on valo ja kääntyilee siinä. Puhumattakaan jos ravaa pihalla tupakalla. Taitaa raukalla olla stressi...

 

[Piritta*]

Piti karata koneelle, kun en kestä lukea sanomalehteä mun isän kanssa samassa pöydässä. Se kommentoi koko ajan jotain uutista, enkä mä jaksa olla jatkuvaan kuulolla, että mitä nyt. Ja aina se kysyy: No tyttö, mitäs olet mieltä...?

Kiva Aniliini, kun ehdit päivittämään kuulumisia. Mukavaa, että olette nyt onnellisia yhdessä. Joskus se ottaa oman aikansa, että mieskin pääsee kunnolla sisään vauva-arkeen, ja ymmärtää asioita myös äidin näkökulmasta. Musta hankalin dilemma näin vauvaperheessä on, että äiti hoitaa lapsen ja tekee kaikki kotityöt, ja tympääntyy - lähinnä kotitöihin, mies taas tekee yleensä aika paljon töitä, eikä osallistu kotipuhteisiin - enkä mä ainakaan henno aina vaatia, että alas nyt imuroida. Onneksi on vkloppuisin tapana ottaa sellaisia siivoussessioita, että molemmat tekee tehokkaasti pari tuntia, ja avot - sit voi taas pari vkoa olla vain

Meilläkin seksiä ollu extravähän, lähinnä siksi, että olen odotellut menkkoja. Pitäis valita se ehkäisy, tjottailemaan ei ryhdytä, koska ei haaveilla kakkosesta vielä. Toisaalta tuntuu, että ois kovin helppoa pelailla ilman ehkäisyä, mutta toisaalta en halua ottaa riskiä. Tuntuu, ettei tästä luonnosta mene aina takuuseen

Kiva Ankara kun pistäydyit! Hauska toi teidän seksiä-rajuissa-ryppäissä =)) Miten kauan olit yhteen menoon kotona? Ja minkä ikäisiä teidän lapsukaiset on? Multa on unohtunut, jos olet joskus kertonut.

Mä olen nyt kyselytuulella, mutta minkälaista työtä teet Murmeli? Täällä on katos tapana kertoa kaikki itsestä

Sitten Nekulle kysymys, että miten teillä imetys nyt menee, montako kertaa pvässä tissittelette? Musta kiinteet auttoi tosi paljon päiväohjelman rytmittämisessä, ja nyt mennään samalla kaavalla joka pvä.

No ny mää poistun. Lähdetään kohta ystävän luokse kylään ja sit systerille. Pukki toi systerin lapsille Sing a star -karaoke-pleikkapelin, on aikas hauska. Yritä siinä sit laulaa Madonnan Papa don't preachia kuin ammattilainen =)) On aika karmeen kuulosta oma kiekuminen. Huvittavinta on se, että kolmevuotiaan suosikkibiisi on Pmmp:n Pikkuveli (ja Hard rock Halleluja!) ja laulaa sen kuin vettä vaan. Adios!

 

[Stella*]

Heippa! Täällä eletään flunssan viimeisiä rippeitä. Nenä on niin kipeä, ettei sitä kärsi hipaistakaan. Mutta onneksi tämä on kohta ohi.

Kiva Ankara, kun kävit. Ei tarvitse pyydellä anteeksi .

Riinuska, voin uskoa, että raksa+vauva on ollut rankka yhdistelmä. Meillä mies ottaa aika ajoin talonrakennuksen puheeksi, mutta mä olen sitä suunnitelmaa kohtaan aika nyrpeä. Olisihan se uusi, oman mieltymyksen mukainen talo ihana, mutta mua pelottaa tuo rakentamisvaihe aika tavalla, kun kauhujuttuja on joka lähtöön. Etenkin nyt, kun on vielä toinenkin pirpana tulossa. No, toivotaan, että miehelle riittää mökkiprojekti. Onko teillä Riinuska ollut yhtään aikaa olla kahdestaan? Yrittäkää järjestää jotain romanttista arjen keskelle... Miten muuten se teidän entisen talon kosteusvauriojuttu, onko asia selvinnyt?

Mukavaa, että Aniliini ja mies toipuivat kriisistä. Meillä ei ole isoa kriisiä vielä ollut, mutta kesällä nyrjähtää meilläkin 7. vuosi käyntiin, joten katsotaan mitä tapahtuu . Meillä tosin suhde oli vuoristorataa ekat 2-3 vuotta, joten nyt saisi mun puolesta olla tasaista aika pitkään!

Voi kunpa mäkin saisin miehen tekemään kotitöitä! Hommat ovat siirtyneet lähes kokonaan mulle, ja kuten sanottua: välillä tympii rajusti. Ei niinkään se, että hommat ovat mun harteilla vaan se, että ei vaan kiinnosta.

Piritta, oon kans kuullut, että toi karaokepeli on hauska. Tekisi mieli kokeilla, mutta yksin.

Riinuskalle vielä kiitti vinkistä. Leon voisikin viedä 1-vuotiskuvaan, en ollut tähän mennessä ajatellut asiaa yhtään.

Nyt ruuanlaittoon, sitä sentään huvittaa vielä tehdä!

 

[Kata*]

Riinuska, en tosiaan osaa selittää sitä miksi nukun levottomasti jos toinen valvoo, ilmeisesti jotenkin alitajuisesti odottelen toista nukkumaan, ja heräilen tarkastamaan asiaa vähän väliä...sama efekti on joskus kun mies on baarissa, varsinkin siihen aikaan kun toinen oletettavasti on tulossa. Ja tää raskaus tekee sen, että unihäiriöt on selvästi herkemmässä kuin normaalisti ja pitkäaikaiseen syvään uneen on vaikea päästä muutenkin.

Talon rakennus on tosiaan kunnioitettava projekti kelle vaan, ja voin uskoa että kun vähemmän näkee ja miehen mielessä varmaan pyörii raksastressi kiitettävästi, niin siinä välillä on koetuksella hyvätkin suhteet. Mutta saavatpahan nuo ihmiset talojaan valmiiksi ja vielä onnellisesti niihin usein muuttavatkin, joten ei kai se mahdottomuus ole! Paitsi meille, sillä mua ei vähempää vois kiinnostaa rakentaminen, ja miehen lyhyehköllä pinnalla se luultavasti olisi melkoista tuskaa parisuhteelle. Pitää tietää rajansa.

Meen huomenna aamulla maksa- ja sappiarvokokeeseen terkkariin, kun olen tätä (psykosomaattista?) kutinaa tuntenut käsissä ja jaloissa ja vähän joka puolella nyt muutaman päivän. Luulen että kutina loppuu jos saan tietää että arvot ovat kunnossa..=) Saapahan ainakin mielenrauhan. Ja toisaalta tärkeä niitä on seurata jos sattuvat olemaan koholla. Saan sitten torstaiaamun lääkärissä jo tietää tulokset.

Jänskättää mennä NKL:lle, vaikken vielä tositoimiin joudukaan..mies oli jo aamulla huolissaan, se kun on täysin sairaalakammoinen. Kuulemma ne kaakelit ja laitteet ahdistaa jo..sehän miettii synnytyksen yhteydessä lähinnä sitä miten rauhoittaa itsensä, minä siitä vähän olen suutahtanutkin että mieti nyt hyvä mies vaimosi kivunlievitystä äläkä sitä voisitko itse ottaa rauhoittavan!!

 

[Aniliini]

Moikka! Kotona vielä..

Vili nukahti just päikkäreille pinnasänkyyn, onnistuu tavattoman hyvin sekin nykyisin, yleensä.. Nyt kun Vili oli kipeänä, en vienyt häntä ulos nukkumaan, vaikka kaiketi olisi voinut. Ulkona kun olisi ollut helpompi hengittää yms. Äsken laittelin makkarissa pyykkiä ja nostin pojun sänkyynsä pehmoleluja ihmettelemään, niin hetken kuluttua olikin jo unessa.

Mun vastuulla on kanssa kaikki kotityöt, tietysti, koska mies tekee ihan hirmuisen pitkiä työpäiviä/-viikkoja. Ruokaa mies laittelee mielellään vkl:isin, mutta siivoukset ja pyykkäykset on mun heiniä, eikä haittaa. Tykkään kyllä ihan huushollata, vaikkei meillä todellakaan aina näytä siltä!

Meillä lähti 11. yhdessäolovuosi käyntiin, huhheijaa!! 7. vuosi oli meilläkin "kriisivuosi", mutta tähän syksyyn verrattuna aika iisi kriisi!
Riinuskalle todella paljon voimia kodin ja lapsosen hoitamiseen. Ja sitä yhteistä aikaa miehen kanssa kun jostain saisitte revittyä, niin se pelastaisi paljon. Oletteko kuitenkin jollakin tavalla arjen ja pyörityksen keskellä huomioida toisianne? Pikkuinen poskensilitys ja pyllylle läpsäytys kun tuo paljon hyvää mieltä pitkäksi aikaa ja vie noin sekunnin. =)

Me ostettiin pikkurahalla mun pikkuveljeltä Pleikkari2, tekisi kovasti mieleni ostaa Singstar-peli. BB:ssahan oli yhtenä viikkotehtävänä se laulujuttu, jossa pelasivat kyseistä peliä. Näytti hauskalta!

Nyt "aamiaiselle"!

 

[Aniliini]

Kata oli ehtinyt väliin, kun lörpöttelin välillä puhelimessa..

Toivottavasti arvot ovat kohdillaan ja pääset kutinoista!!

Mulla oli joskus tuota samaa levottomuutta, jos mies katseli tv:tä, eikä tullut viereen. Siitä olen päässyt, mutta sama vaivaa, kun mies on viihteellä ja juuri mainitsemasi asia, että levottomuus lisääntyy sillä hetkellä, kun olettaa toisen olevan pian tulossa. Hullulta tuntuu, kun sitä näin miettii, mutta minkäs sitä tekee ajatuksilleen??

 

[Sandeman9503]

Hih Kata, meillä myös mies sairaalakammoinen, on aina ihan vaikeena ja hissukseen siellä, aivan kuin olisi itse menossa johonkin vakavaan leikkaukseen. Kaippa ne kaakelit on jotenkin hyökkäävät?;-) Tuon kammoisuuden takia monet varmaan haluaakin kodinomaisia synnytyksiä (Tammisaari) mutta mun mielestä EI sinne ole lomalle menossa vaan saamaan bebe maailmaan!!! Ja mahdollisimman vikkelästi ja kivutta, pliis! Koeta Kata kohdistaa miehen energia johonkin muuhun miettimiseen, esim yksi äiti kertoi että mies suunnitteli eväitään niin tiukkaan että melkein pääsi itku kun laitokselle tulikin pikalähtö ja eväät jäivät)).

Raksa+vauva: aika useinhan sitä vaimo tulee raskaaksi rakentamisen aikana, ainakin meidän tuttavapiirissä on käynyt niin. Aivan kuin siinä raksassa ei olis tarpeeksi hommaa, mutta kaippa siinä unohtuu helposti oviksista stressaamiset? Me varmasti voitaisiin rakentaa, mutta paikka pitäisi valita tarkoin, ei täällä pk-seudulla enää saa tonttejakaan kohtuuhintaan. Rempan aikana tuli koettua montakin riitaa mutta todettiin että kyllä se meiltä sujuu.

 

[Hertta*]

Takkuinen yö takana täälläkin, en millään meinannut saada unta. Ja sitten kun toinenkaan ei saanut unta vaan pyöri ja hyöri sängyssä, niin meinas sappi kiehua.. Meillä on yleensä toisinpäin eli että mä kattelen telkkaria ja mies lukee sängyssä. Paitsi viime aikoina olen mäkin sinne kömpinyt aika aikaisin (kymmenen uutisia en yleensä jaksa katsoa..). No töissä olen ollutkin kuin nukkuneen rukous, krooh.

Stella tai kuka taisi kysyä voinnista. paranemaan päin. Huonoa oloa on kuitenkin päivittäin. Oksua ei juurikaan enää tule, paitsi tänä aamuna tuli koko aamupala ylös, yöks. Eniten hämmentää tämä mahan turpoaminen. Pitää oikeasti miettiä, mitä laittaa töihin päälle ettei näy. Ihme homma.

Meillä ei seksielämä ole kovin paljon vähentynyt, vaikka mun väsymystila on vaikuttanut siihen, ettei useinkaan viikolla jaksa. Mutta pari kertaa viikossa kuitenkin .

Kotityöt menee meillä kyllä tasan, en voi sanoa, että jompikumpi tekisi enemmän. Joskus tuntuu, että mies... Mutta kyllä se varmaan muuttuu vähän vauvan myötä kun olen kotona. Kyllä mäkin tykkään huushollata. Jos on viikolla vapaapäivä niin siivoa, ettei viikonloppuna tarvitse.

Nostan hattua kaikille raksaajille! Meistä ei olisi moiseen urakkaan.

Sairaalakammoisille isille: Ei ainakaan kättärillä ollut mitään kaakelia. Synnytyssali tai oikeastaan huone (salista tulee mieleen just joku kaakelihalli) oli ihan tapetoitu ja kodinomainen. No pian näette! Mun ystävä kans ajatteli, että siellä on kaakelilattiat, että voi veret huuhtoa painepesurilla .

 

[Nekku*]

Hauskaa, olette höpötelleet oikein urakalla eilen ja tänään! Olen viettänyt viriiliä sosiaalista elämää IRL, joten en ole ehtinyt tänne. Me lähdettiin eilen Lotan kanssa visiteeraamaan kaveria pk-seudun toiselle puolelle. Tunti bussilla... Poikittaisliikenne julkisilla on kovin hidasta. Ja tänään oli vieraita.

Ankara, kiva kuulla sustakin. Hyvä, että olet siellä taustalla, kommentoi ihmeessä konkariäitinä, jos tulee mieleen hyviä vinkkejä, kun me noviisit (pl. Kirppu) täällä ihmetellään lastenkasvatusta. Ja nauti töistä!

Lottakin istuu jo aika hienosti ilman tukea, tosin vain hetken kerrallaan. Ei kyllä vielä voi yksinään jättää lattialle istumaan tai kaatuu kyllä toiselle kyljelleen lopulta…

Kata, kiitos kuvista! Kyllä olet simpsakassa kunnossa. Kuvissa taisi näkyä Keiju-tapetitkin.

Kiitos sosekertomuksista jälleen! Tänään annoin maissia, se tuntui uppoavan ilman irvistyksiä ja vastusteluita. Mutta sehän onkin aika makeaa, kuten kai äm:kin. Jatkamme harjoituksia. Kokeilen vaikka tuota Aniliinin vesipullokikkaakin.

P, ei ole toistaiseksi vaikuttanut imetykseen juurikaan. Soseita annan kahdesti päivässä n. puolen päivän aikaan ja about klo 17-18 ja tarjoan tissiä joko jälkkäriksi tai sitten noin tunnin päästä.

Olitte jutelleet viisaita parisuhdeasioista. Meidän kaveripiirissä on just ensimmäinen todellinen aviokriisi menossa. Heillä tosin ei ole lapsia, mutta rankkaa se on silti. Itse asiassa se meni just niin kuin Aniliini sanoi, koskaan ei voi tietää toisten elämästä. Tämä tuli meille ystäville yllätyksenä, kuvittelin, että ovat tosi onnellisia! En tiedä, kuinka heidän käy, molempia kuunnelleena sanoisin, että se on nyt tahdosta kiinni, rakkautta kyllä vielä on. Itse koen, että kun on löytänyt sen oikean ihmisen rinnalle, niin että on perus hyvä olla, on loppu sitten kiinni tahdosta. Kyllä sitä vaaditaan ja kuten Kata sanoi hyvin, toista ei voi yrittää muuttaa. Muakin ärsyttää muutama juttu (maailman ihanimmassa!) miehessäni, mutta ne kuuluvat pakettiin. Meillä tytön syntymä ei tuonut kriisiä, meitä on keitetty sen verran monissa liemissä jo ja tämä lähensi meitä entisestään. Mutta sen kyllä huomaa, että nyt joutuu tavallaan tekemään enemmän työtä toisen huomioimiseksi, kun aikaa on vähemmän ja osa hellyyskiintiöstä menee Lotalle. Mutta niin se on, ettei pusu tai pieni hali vie kuin hetken mutta antaa valtavasti. Huomaan, että saadaan molemmat valtavasti energiaa arjen keskellä, kun nauretaan yhdessä. Mies tuli esim. eilen huippuonnelliseksi, kun hörötin sen vitsiä minuuttitolkulla. ;-) Mä ainakin yritän tsempata, etten raportoi miehen tultua töistä Lotan vatsantoimintaa tai uniaikataulua! Tai kun ollaan kaksin, yritetään puhua ihan muista jutuista kuin tytöstä. Seksiä ei aina väsyneenä tee mieli, mutta kun hommaan ryhtyy, onhan se loistavaa – ja tosi tärkeää. Siinä ollaan viime aikoina onnistuttu skarppaamaan.

Kotityöt nyt mun kontolla meilläkin, mutta jotenkin se menee, kun teen ne aina Lotan kanssa, enkä uhraa ns. omaa aikaani siihen. Mutta onhan se rutiini tylsää, kuten täällä on tuhanteen kertaan todettu.

Nostan hattua raksailijoille minäkin. Niitä valmiita, ihania taloja voi ihastella, mutta Kata sen sanoi: pitää tuntea rajansa. Ei raksaa meille. Riinuska, pitäkäähän kuitenkin huoli toisistanne!

Ja sujuvasti muihin aiheisiin: NKL:llä kyllä on vihreät kaakelit, mutta toivottavasti tilanne vie sairaalakammon mennessään. Kaakeleista huolimatta leppoisa tunnelma mun mielestä. Mies muuten kokeili ilokaasua synnytyksessä ja sai hetkeksi pollan sekaisin... Mullehan se naamari melkein liimautui kitusiin kiinni pariksi tunniksi. Kata, miten meni?

Milloin ja missä nähdään?

 

[Sandeman9503]

Huomenta.

Taas uusi aamu ja uudet kujeet.Eilen kuvittelin lähteväni lenkille kun pääsen kotiin -> karmaiseva vesisade ja tuuli -> ei innostanut. Noh, sitten siinä energianpuuskassa tuli imuroitua koko koti. Iloinen mieli tuli kun sain jotain tehtyä vaikka kyykistely alkaa olla tukalaa. Illalla vielä saunottiin miehen kanssa. Sen saunan kun saisi vielä jyssättyä ennen kuin Ilppis pistää pahasti vastaan...
8 viikkoa olisi töitä jäljellä, jos loppuun asti saapi rauhassa olla. Aika mukava ajatus.

Otin eilen peilin kautta kännykällä kuvan mahastani, ei ole hieno kuva eikä tarkka mutta laitan sen nyt tulemaan että näette mitä meitsi kantelee mukanaan. Taustalla näkyy myös meidän sotkuinen eteinen...

Mulle kävis vaikka lounas ens viikolla torstaina, palaan siihenkin tuolla toisella puolella.

 

[Piritta*]

Aamupäivää taas!
Lähtee viimeinen viesti Savosta, tänään kotiudutaan kiitettävän nopeella Pendolla.

Unohdin muuten vallan kehua la-illan konserttiamme. Oli ensimmäinen Rajaton-kokemus, ja olihan se hyvä. Taitavia ja lahjakkaita. Oli upean kuuloista, kun iso orkesteri soittaa Abbaa. Alkuun ja loppuu ne oli laittanut Abba-potpurin, ja sit välissä nelikko hoilasi yhtyeen kipaleita.
M oli hienosti koko illan, oli ilmeisesti tottunut jo uuten ympäristöön ja vähän oudompiin hoitajiin. Itselle kun tuli vähän kurja fiilis, jos M alkaa itkeä tai etsiä mua katseellaan, eikä mua näy missään Mutta hinosti oli mennyt. Poika haki vielä unta, kun tultiin, ja pitihän se napata sängynpohjalta lujaan haliin =)) On se vaan niin täydellisen ihana pakkaus!

Juu, munkin piti sanoa, että Katan kuvien taustalla taisi näkyä hinot lastenhuoneen tapetit. Kauniit ovat, ja eri toten juuri se boordi. Näppärän kokoinen sun masu, ei ole tainnut juurikaan sulle tulla sellaista ns. ylimääräistä. Mulle se ylimääräinen läski tuli kesäkuussa, kun vetelin jäätelöä antaumuksella. Mutta olihan se myös ihanaa =)) Harvoinpa sitä niin antautuu kermajäätelö-nautinnolle.

No sairaalakammoinen se oli meitinkin mies! Hahhaaa, toi painepesuripesu oiskin ollut aika roisia =)) Mutta ainakin Kättärillä kammon unohtaa nopeesti, on ne kätilöt vaan niin mukavia (suurin osa...) ja ympäristö on sellainen seesteisen rauhallinen.

Munkin on pitänyt Riinuskalta kysyä, että miten sen edellisen asunnon kosteuskeissi voi. Tuliko siitä lisäselvityksiä?

Musta tuntuu, että vauvan syntymään vaikuttaa paljon myös miehen ikä. Meidän isukki täyttää huhtikuussa (jo...) 37, joten lapsi on siinä vaiheessa kovin tervetullut osa elämää ja se kaikin puolin maksimoi onnen. Miehen mukaan lapsi tuli meidän suhteeseen juuri sopivaan aikaan, ja olen kyllä samaa mieltä.

Olikos Leon synskit loppukuusta? Onko tiedossa isompiakin juhlia? Milloinkas Stella sulla on np-ultra?

Matias nukahti kiitettävän helposti päiväunille. Nukkui 21-6.30 ja tissittelyn jälkeen nukkua posotti niin, että piti mennä herättelemään. Pakko saada yhdet hyvät unet alle ennen junamatkaa.

Yhyy, täällä sataa ja on järkyttävän pimeetä. Ilmeisesti etelässä on myrskynnyt/myrskyää enemmänkin...? No se nähdään tänään. Kiva palata kotiin, tosin mummolassa on se mukava puoli, ettei ne pirun kotityöt korvenna mieltä =))

Onko tärskyt siis sittenkin Hgissä? Mulle sopii periaatteessa missä ja milloin vaan.

 

[Kata*]

Heippa!

Eilinen käynti NKL:lla oli helpottava sikäli, että vaikka niitä vihreitä kaakeleita näkyi =), niin synnytyshuoneet oli ihan kotoisia eikä yhtään pelottavia, muutenkin vierailua opastanut kätilö oli ainakin tosi mukava, ja jäi tosi hyvä fiilis. Mieskin sai ehkä hitusen pelkoa pois. Naureskelin tuolle painepesurijutulle.. eilen tuli muuten illalla joku dokkari hedelmöityksestä syntymään, ja siinä sitten katseltiin kolmen naisen synnytyksiä vielä kotona iltapuhteeksi..Alkoi ihan tuntumaan, että haluaisi jo tositoimiin itsekin. Huomenna täynnä 36 viikkoa!

Masukuvan takana oli tosiaan keijutapettia ja boordia, tapetista nyt ei varmaan selvää saanut. Verhot on samaa kuin boordi.

Kiitos Sandeman mahakuvasta! Tapaamisehdotukset sopivat mulle, mutta jutellaan siitä vaikka tuolla toisella puolella.

Te ootte kyllä olleet monet tosi pitkään yhdessä, meillä on 4 vuotta takana, ja siihen sisältyy se yksi iso kriisi josta täälläkin on jauhettu aikansa..=) Nyt kumminkin tuntuu tosi hyvältä, ja lapsi tuntuu kyllä tulevan mahdollisimman sopivalla hetkellä (tosin sitä hetkeä saatiin odottaa, niin että mikä tahansa hetki olisi varmaan tuntunut sopivalta..). Ainakin tuntuu hyvältä, että yhdessä selvittiin tuosta ensimmäisestä suuresta kriisistä, se avasi silmät ihan uudella tavalla huomaamaan, että ei kaikkea ole välttämättä menetetty vaikka siltä joskus tuntuisikin, jos vaan tahtoa löytyy. Siinä mielessä saatiin molemmat arvokas kokemus.

 

[Mariska*]

Heippa. No niin nyt se flunssa on täällä ihan karseeta. Nenä vuotaa ja yskittää..

Viime yönä Samu nukkui ensimmäistä kertaa syömättä, muttei kumminkaan heräämättä kun ne hampaat kiusaavat :/. Mutta edistystä kumminkin. Teemu oli jostain syystä ennen nukkumaan menoa ottanut vaipat pois ja mietiskeli neljän aikoihin kun sänky on läpi märkä...eli silmäpussit vaan kasvaa ja tummuu..

Just eipä irtoa kun valivali joten taidan lähtemään ulkoilemaan lasten kanssa...muutes täällä paistaa aurinko ja on ihan(a) keväinen ilma, paitsi tulee niin että tukka lähtee...

Ja kauniita vatsoja oli teillä...

 

[Sandeman9503]

Julialta oli tullut bounssi-meili, eikö hotmail enää toimi? Hopihopi, päivitystä!

P, mukavaa että konsertti oli kaikinpuolin menestys, kuten todettua, mää tykkään Rajattoman menosta, joulukonsertti on rock ja joululahjaksi tuli myös tuo rajaton sings ABBA-cd. Teretulemast vaan takaisin tänne kotiin!

Meillähän tulee kuusi vuotta täyteen 8.4 (myös 1-vuotishääpäivä) juuri ennen Ilppiksen la:ta. Huomattavia ylämäkiä ei ole vielä ollut, rempan aikana pinna kiristyi mutta siitäkin selvittiin. Mun endo ja sairaalakeikka asetti miehen erilaiseen asemaan, kun hän joutuikin huolehtimaan musta ja koko lähipiirin tiedottamisesta. Pärjäsi kyllä siinä roolissa loistavasti. Huvittavaa odotella sitä seitsemättä vuotta, kun se on samalla vauva-aikaa, kuinkahan monta kriisiä me saadaan aikaiseksi? Onhan meilläkin molemmilla jo ikää (mieskin kesäkuussa 36) joten on tässä ihan riittävästi menty.

Olettepa te hiljaisia tänään, nyyh.

 

[Kata*]

Hiljaista on juu.. Kuulkaas vastasin teille siihen Sandemanin meiliin, niin tuliko se teksti jossain ihmemuodossa, siis niin että välit yms. on jotain kirjaimia sun muita? Jos niin mikä siinä on vikana?? Mulla on muutenkin jotain häikkää koko ajan ton suomi24-meilin kanssa. Ja Julian sähköpostiosoite on ilmeisesti jokin uusi, voiko joku välittää mulle sen jos tietää? t.nim. toivoton tupelo..

Mariskalle tsemppiä flunssan kouriin!

 

[Hertta*]

Täällä yksi ilmoittautuu!
Kiva kuulla, että Katan tutustumiskäynti meni hyvin! Eikä vihreät kaakelit häikäyttäneet (vihreät?!). Mäkin katsoin eilen loppuosan eli ne synnytykset siitä dokkarista. Onhan se aika hurjaa touhua... Vähän pöljää kun se yksi isukki kuvasi videokameralla SITÄ kun vauvan pää oli vasta vähän näkyvillä. En haluaisi ainakaan itse nähdä - ehkä.
Meillä on nyt sitten taulutelkkari. Hinohan se on, vaikka siihen meni uuden sohvan rahat... Vielä mä sen sohvan hankin!
Huomenaamulla on se np-ultra, iiks. Muistaakseni Stellalla oli perjaintaina. Toivotaan että kaikki on kunnossa! En uskalla ajatella mitään muutakaan..
Me ollaan oltu yhdessä 5 ja puoli vuotta. Kriisejä ei ole vielä ollut, jos ei nyt tätä pitkä vauvayritystä lasketa kriisiksi. Vaikka ei se meidän suhdetta horjuttanut. Mun mies on jo 39 vee, joten eiköhän ole jo kypsä isäksi.
Kiitos masukuvista, ihania! Sandella ja Katalla tosi kadehdittavat kummut. Voih kun saisi pian itsekin..

 

[Ankara1]

Sandeman, nautin todella työnteosta. Tunnen itseni ihan eri ihmiseksi. Ajatukset "laajentuneet", vatsa litistynyt ja mieli tyynempi.

Piritta meillä on kolme poikaa 2-,3- ja 7-vuotiaat. hymyt sillekin
Olin kotona yli kaksi vuotta. Olen onnellinen, että jäin kotiin. Soin pojille rauhallista kotielämää, opin tuntemaan itseäni ja sain viimeisen mahdollisuuden olla pois työelämästä.

Kata, olen ihan samanlainen kuin sinä tuon nukkumisen kanssa. En nuku ollenkaan kun mies ulkona ja muutenkin valitan aina valvomisesta, koska en saa nukuttua tai sitten ainakin herään pienimpäänkin ääneen enkä saa enää unta. Hui mikä lausehirviö! Raflaillat on niitä pahimpia. Maha kipeenä pyörin ja odotan. yöks.

 

[Nekku*]

Kiitos Sandellekin kuvasta! Nätti kumpu jo näkyvissä.

Taas ollut koko päivän äitejä ja lapsia vieraana. On tää ihanan sosiaalista elämää! Lotta ei juuri malta mennä nukkumaan, kun on vieraita vaan ihastelee vain uusia ihmisiä. Vaikuttaa aika seuralliselta tapaukselta.

Mäkin muuten sattumalta näin sen dokkarin lopun eli just ne synnytykset. Musta se oli jotenkin kivan aidosti tehty. Huomasin, että synnytyksiä, erityisesti ponnistusvaihetta katsoessa mulle tuli hiki ja pulssi nousi, niin elävästi nousi oma kokemus mieleen! Ja sitten valui kyyneleet, kun ne lapset saatiin maailmaan… Onhan se hurjaa touhua, mutta mielettömän hieno kokemus. Heh, onneksi en tosiaan itse nähnyt sinne alapäähän! Meillähän mies urheasti katseli (ei sentään kuvannut!) ja sanoi, että hino juttu oli, ei vaikuttanut libidoon, minkä onkin osoittanut todeksi siis ettei vaikuttanut.

Hei Sande, jynssäätkö sä saunaa jotenkin tosi usein, vai siis onko se jäänyt vain toistaiseksi tekemättä? ;-) Musta tuntuu, että puhut usein saunan pesemisestä ja mä tunnen aina piston omassatunnossani, kun meidän sauna on suorastaan pölyinen, kun käytetään max 10 krt vuodessa…

Kata, mulle ainakin sposti oli ihan normaalin näköinen.

Wau, Hertalla on nyt hienot pelit ja vehkeet! Onhan se taulutv magee, mutta tuskin raaskitaan hankkia ennen kuin toi kosahtaa. Mullahan tunnetusti on se midaan kosketus…

Tsemppiä ultraan! Tulehan heti kertomaan näkymät.

Meillä puolestaan on viikon päästä torstaina lonkkakontrolli ja mua pelottaa enemmän kuin laki sallii! Onhan se tutkittu läpikotaisin (kirjaimellisesti!), mutta silti…

Soittivat Vepsäläiseltä, Tripp Trapp on saapunut! Jee.

 

[Stella*]

Heippa! Oltiin päivä kaupungilla asioilla ja oli kyllä aika rankkaa... flunssa painaa vielä, ja pikkuherra päätti kiukutella oikein olan takaa. Nyt alkaa hankala vaihe, kun poika ei malttaisi enää istua paikallaan rattaissa, vaan kaikkea pitäisi päästä kokeilemaan ja lattialle möyrimään. Kai se on pakko jumittaa kotiin sitten, kun ei tuollaista kiljumistakaan kestä! No ei kai nyt sentään. Ensi viikolla ois tarkoitus mennä vauvakinoon, saan nähdä mitä härdelliä siitä tulee. Onneksi siellä on paljon kohtalotovereita.

PIritta, Leolla on synttärit 24.1. Pidetään varmaan jotkut pienimuotoiset lastenkekkerit, johon tulee lähimmät lapsiperheet ja kummit. Isovanhemmat eivät taida tulla, kun vasta nähtiin jouluna ja matkaa kuitenkin on jonkin verran. Lahjoja ei tarvitsisi kyllä yhtään, kun niitä on joulun jäljiltä nurkat täynnä.

Meidän np-ultra on tosiaan perjantaiaamuna. Tsemppiä Hertalle huomisaamulle!

Tsemppiä myös flunssan kouriin joutuneelle Mariskalle!

Kiitos Sandemanille masukuvasta, on oikein sievä kumpu .

Mä katsoin sen eilisen dokkarin myös, ja tykkäsin sen nopeasti temposta ja todellisista synnytyksistä. Oli ilo katsoa, kun mulle tuli, samoin kuin Nekulle, elävästi mieleen oma synnytys ja toisaalta sitten myös jo jännitys seuraavasta. On se ihmeellistä! Siinä alussa vaan oli ihan hörhö isä, joka oli ottanut sairaalaan mukaan läjän "onnenesineitä", mm. lukuisia lippalakkeja. Niitä onnenlippiksiä hän sitten piti päässään pitkin synnytystä. Huh ja huh! .

 

[Riinuska]

Heiba. Täällähän on käyty parisuhdekeskustelu oikein urakalla. Mun mies täyttää kesällä 30 ja mä siis syksyllä 28. Eli olin parikymppinen kun alettiin seurustella. Kyllä mä ehdin sitä ennen viuhkia menemään, ei sillä... Mullahan ei ole muuta pitkää suhdetta, pisin ennen tätä oli 3kk:tta Miehellä yksi kahden vuoden suhde ennen mua. Onhan meillä onneksi mennyt tästä pahamaineisesta seitsemännestä vuodesta jo puolet, että voiton puolella!

Mä katsoin pätkiä dokkarista myös. Ihmettelin minäkin sitä lippisisukkia! Sanoin miehelle kun synnytyksiä katteltiin, että niin elävästi sitä muistaa esim sen kun loppuvartalo luiskahti ulos, että miltä se tuntui. Ei tullut hiki kuitenkaan, kuten ei itse synnytyksessäkään.
Munkin mielestä synnytyssali oli ihmeen kodikas. Meillä oli vielä joulukynttelikötkin vaikka oli jo 7. päivä.
Mies täälläkin sairaalakammoinen ja verikammoinen myös. Onni, ettei multa tullut ollenkaan verta synnytyksessä Onhan niitäkin tarinoita kuultu, että veri roiskuu kun pahimmissa murhafilmeissä ja kait niin joskus onkin. Mun jalkopäähän mies ei tod vilkaissutkaan, olisi varmasti saanut ikuiset traumat, niin herkkis on.

Sande, näytit kovin hoikalta. Etkös sä maininnut joutuneesi johonkin "testiryhmään" painoindeksin takia?

Vesivahinkoasiasta ei ole kuulunut vielä mitään... apua. Sitä odotellessa.

Mariskalle tsemppiä vuorostaan flunssan selätykseen, se osaa olla karmeaa! Varsinkin kun lapsetkin sairastaa.

Ultria siis tiedossa! Toivotaan että kaikki on niin kuin kuuluukin ja miksei olisi. Ja Lotan lonkkakontrolli, varmasti mietityttää, mutta oliskos sen itse voinut huomata jos kaikki ei ole ok? Eikös L liiku täyttä häkää ja ole iloinen? Eli eiköhän sielläkin kaikki ok. Mutta peukut toki kaikille!

Niin, mites se tapaaminen. Missä ja milloin? Huutogalluppi. Riinuska olis tulossa Hkiin...

 

[Mariska*]

Moikka.
Tulin moikkaamaan vielä olokin tuntuu jo positiivisemmalta vaikka flunssa onkin päällä.

Mä olin 17 ja mies juuri täyttänyt 23 kun ruvettiin seurustelemaan. Eli yhdessä 8 ½ vuottaa. Naimisissa ollaan oltu 2½ vuotta. Pahimmilta kriiseiltä ollaan vältytty keskustelemalla. Tietenkin meilläkin on ollu semmoisia taantuma kausia, kuten Teemun syntymän jälkeen. Oli semmoinen kausi että oltiin lähellä mutta silti niin kaukana toisistamme.. Me ollaan aika räiskyvä pariskunta, eli silloin kun on jostain jotain sanottavaa niin sanotaan ja joskus vähän liiankin ponnekkaasti...sitten sovitaan jne.

Ja Samu heräs, joten tää oli tässä tällä erää...omaa napaa..sorppa!!!

 

[Nekku*]

Oh, oh, jotain lumen tapaista näkyvissä! Tosin talven on luvattu täällä etelässä kestävän vain pari päivää.

Tänään on viikon ensimmäinen päivä, kun ei ole buukattua menoa tai vieraita tulossa! Mitähän sitä tekis? Taidetaan ulkoilla jne.

Lippiksiä synnytyksessä onnenkaluina??? Kuulostaa urpolta, onneksi en tota osaa nähnyt siitä. Mutta vielä synnytyksestä: Ihanan siistiä, että Riinuska synnytti ilman verta ja hikeä. En mäkään verta huomannut erityisesti mutta hiestä olin täysin läpimärkä. Mulle muuten ne paljon puhutut vihreät kaakelit puolestaan toi jotain turvaa siitä, että ollaan sairaalassa ja siis hyvissä käsissä. Taitaa tosiaan olla kahta koulukuntaa miehissä sen perusteella, haluavatko olla ”aitiopaikalla” ja varmaan on paljon naisia, jotka eivät miestään sinne edes päästä. Mun puolesta sai vallan mainiosti sinne katsella (tuki mua selästä ja kaksi kätilöä jaloista), en näissä asioissa ole herkkähipiäinen. Taisin saada vähän ylimääräistä street credibiliteettiäkin siitä, kun näki, miten totista rutistusta se on. ;-) L kun oli suhteellisen iso vauva tuska ei loppunut siihen, että pää syntyi, kuten yleensä kerrotaan käyvän. Melkein enemmän sattui, kun leipoivat hartioita ulos, silloin muistan huutaneeni. Onneksi kesti vain pienen hetken. Mutta se Riinuskan muistelema loppuluiskahdus tuntui suorastaan ihanalta ja silloin tiesi, että hyvin meni. Toivottavasti odottajat eivät kauhistu, Suvi muistaakseni ainakin kammosi synnytysjuttuja! Omani on kuitenkin superpositiivinen eikä ainakaan siinä ole mitään kauhukertomuksen aineksia.

Lotan lonkkahan tosiaan tutkittiin nukutuksessa rtg-läpivalaisulla, joten kunnossa pitäisi olla, jos vain luutuminen on jatkunut. Mitään ei paljaalla silmällä huomaa – ei ainakaan tällainen maallikko, vaikka aika tarkkaan häntä syynäänkin asian varalta. L ryömii mahdotonta vauhtia ja nousee konttausasentoon ja viime ajan uusinta motorista kehitystä on se, että kiepsahtelee ketterästi miten sattuu ja kääntelehtii lelut kädessään monta kierrosta vatsalta selälleen ja taas takaisin ja näyttää tosi hienosti hallitsevan kroppansa. On malliltaan sellainen jäntevä, ikäisekseen kai iso mutta ei kyllä mun mielestä lainkaan pulska.

Hauska muuten, miten eri järjestyksessä lapset oppivat eri asioita. Tavattiin L:a 6 vkoa vanhempi tyttö, joka on pari kuukautta istunut ilman tukea. Näytti hauskalta, kun istua tönötti selkä suorassa lattialla lelujensa kanssa. No, ei sitten puolestaan ole lainkaan kiinnostunut liikkumaan. Voisin tosin kuvitella ettei L malttaisi istua samaan tapaan vaikka osaisikin, kun koko ajan on päästävä johonkin suuntaan… Mutta sitten kun osaa istua, vien keinumaan.

Oho, tuli romaani. Ilosta/Surusta olisi ihana kuulla! Onkos Suvi hautautunut siivoamaan työpöytäänsä mammaloman edellä?

Hertan kuulumisia odotellaan!