Moikka.
Ilona nukkuu ja mää oon ollut puhelimessa hoidellen hieronta-, pankki- ja lääkäri-ajanvarausta. Kaikki hanskassa ja vielä aikaa tännekin
Sandeman, meillä Vammalan aluesairaalassa synnyttäneille kuului ns. viimeinen lääkärintarkastus ihan loppuvaiheessa, jossa siis synnytystapa-arvio. Ensimmäinen lääkäri arveli Ilonan kooksi alle kolme kiloa, siitä johtuen uusi kontrolli, jossa eri lääkäri sai uudet mitat, jotka osoittautuivat oikeiksi neljä päivää myöhemmin. Musta oli tosi kiva päästä siihen tarkastukseen, mutta mun tapauksessa myös th oli jo osannut arvioida koon ja sen, että on raivotarjonnassa. Tämä th oli myös erimieltä ensimmäisen lääkärin tekemästä painoarviosta ja oikeassa oli.
Nekku, meillä ne huonot yöt alkoivat siitä Lapin matkasta. Liekö sattumaa vai viimeinen tikki siihen kun muutenkin olin ilmeisesti vähän liikaa menossa Ilonan kanssa. Nyt vähän pelottaa viikolle 12 suunnittelemamme Lapin reissu.
Kattelin muuten VR:n sivuilta josko mentäisiin autojunalla, mutta kustannus olis reilu 600 euroa kun autolla se on max 250. Järkyttävä hinta. Niin ja juna menis vaan Rovaniemelle asti, mistä pitäisi vielä ajaa 150km pohjoiseen. Siihen päälle junan lastausaikojen tuomat sähläämiset ja odottelut, niin ehkäpä me sittenkin mennään omalla autolla. Hyvinhän meidän edellinenkin matka meni, mutta on siinä aina pieni jännitysmomentti, että miten tyttö nukkuu.
Kiitosta vaan Stella ja Nekku kun rohkaisevasti onnittelitte mua työ-ratkaisuista. Kyllä mää oon sitä kuulkaa jauhanut ja jauhanut mielessäni ja läheisteni kanssa ja kaikki ovat sitä mieltä, että pois vaan. Mikähän siinä on, että oon muutoin hyvinkin topakka ja itseluottamusta omaava, mutta kun kyse on työelämästä, niin jotenkin mulla on sellainen asenne, että en mää mitään osaa ja ei mua kukaan halua palkata. Tiedän, että on oltava parempi ja jämäkkä asenne kun töitä taas aikanaan alan hakemaan, mutta kyllä se vaatii pientä psyykkausta. Kai mää olen lukenut liikaa noita työpaikkailmoituksia ja niistä saanut kuvan, että pitää olla joku ihme taikuri, että saa yhtään mitään työtä. Hoh.
Riinuska, ei meilläkään kakkonen vielä työn alla ole, mutta päätös tahkoomisesta (toivottavasti ei tällä kertaa kuitenkaan) on tehty ja se on kesän lopulla / syksyllä. Suunnitelmiahan saa aina tehdä...ja toivossa on hyvä elää
Sandeman, mulla oli mietinnässä tuo istukkaveren luovutus. Olisin luovuttanut sen anopille luuydinsiirtoa varten. Asiaa jonkun verran spekuloitiin ja lopulta lääkäri sanoi, että siitä ei olisi hyötyä sillä verta saadaan vain lasten hoitamiseen riittävä määrä. Mun olis pitänyt mennä synnyttämään Helsinkiin, muualla ei istukkaveren keräystä tehdä. Onneks anopilta sitten kuitenkin saatiin kerättyä riittävästi kantasoluja omasta luuytimestä.
Mieheni tuli illalla vessan ovelle kun pesin hampaita ja sanoi ettei vielä saa pestä. Käski sänkyyn lokoilemaan silmät kiinni ja kun avasin silmäni niin hän tarjosi mansikoita kermavaahdolla sydämen muotoisesta rasiasta. Ohhoh! sanoin mää.... Joo ja kermavaahdolle oli muutakin käyttöä, hih. Yllättävä veto, vaikka miehelläni vähän romantiikan tajua onkin.
Nonni, ny se Ilona jo ilmottelee ittestään, gotta go.