Heippa!
Sandemanille osanotot isoäidin poismenosta. Ikävää =(( Toisaalta on hyvä, että kuoleman pystyy näkemään niin, että näin on paras ja nyt hänen on hyvä olla. Mutta kyllä siihen toipumiseen aina oma aikansa menee, etenkin, jos ihminen on ollut läheinen.
Meillepäin ei kuulu mitään uutta, eilen nautittiin upeasta valosta ja ulkoiltiin. M tosiaan istua tönöttää rattaissa ja on jotenkin tosi hassuakin. On selvästi itsekin innoissaan, kun näkee hyvin ympärille. Mä käytän sellaista fleecehuopaa alla rattaissa.
Kurjaa Aniliini, että Vili valvottaa. Matskullakin noita olen-yöllä-hereillä-ilman-syytä-vaiheita oli pari, ja ne tosiaan korvensi aikalailla. Eikös Vili ole jo aika kauan syönyt kiinteitä? Mielestäni voisit jo aika ns. kovalla kädellä jättää yöpalvelut, vaikka se onkin rankka jakso, kun sen aloittaa. Mutta tässä jos missä, pitää ajatella itseä. Voisko sänkyä siirtää vähän kauemmaksi teidän sängystä, jos et halua siirtää omaan huoneeseen...? En tiedä, olisiko vaikutusta, mutta voisi ainakin kokeilla.
Tarkoitin Ifin kohdalla sitä, että jos haluaa (perinteiset) 10 X 15 -koon kuvat, silloin kuvat pitää itse rajata. Muutoin kuvien valmistus on automaattinen prosessi, eli kuvatiedostojen koon mukaan kuvista tulee tietyn kokoisia paperikuvia. Ja mä en tod. halua pieniä kuvia, tai sitten niitä uusia, jotka ei sovi normialbumeihin. Mutta Ifi on niin nerokas as.palvelija, että kuvat saa lähettää sinne takaisin
He hei Sande, ja jihuu, onnittelut vaunuista! Teitte varmasti hyvät valinnan. Pöh, sanon minäkin, punaiset ne vasta rokkaa! Icoon herätti munkin mielenkiinnon, kun aikoinaan käytiin Lastenturvassa. Mutta siellä kun käy, niin ainakin ale-aikaan kannattaa tietää, mitä hakee. Muuten hukkuu siihen halliin ja ihmipaljouteen.
Aniliinille puuroista, M syö Semperin omena-kaurapuuroa tai sitten sitä toista, eli päärynällä höystettyä. On hirmu kätsä tehdä mikrossa aamuisin. Ostin noita ns. ekaksi puuroksi, koska hedelmät tuo makeaa makua. M syö kyllä kiitettävän hyvin, kiukku tulee enemminkin siitä, jos äiti ei tajua lappaa ruokaa suuhun tarpeeksi nopeeseen tahtiin
Ai Keiju te olette menossa Japaniin! Wau! Olen kerran käynyt, ja onhan se aikamoinen tajunnan laajentaja. Siis ihan toinen maailma. Hm..tästä on vissiin joskus puhuttukin. Toivottavasti olette pitempään kuin viikon, sinnepäin mennessä mulla ainakin painoi jetlag aika rankasti, ja toisekseen, siellä on NIIN valtavasti nähtävää ja koettevaa, että vk ei riitä alkuunkaan. Ja viehän lennotkin aika siivun matkasta.
Ja sitten vielä treffeistä: mulle sopis tiistaina. Ma ollaan kyläilemässä.
Himputti, tämä meidän eevertti ei enää nuku mitään 3 tunnin päiväunia...Max 1,5 t aamupäivällä, ja toiset iltapäivällä. Ja mä en ehdi siinä ajassa tekemään mitään =))
Se on siis menoksi.
((( Onneksi sulla on ihana pikku-lohduttaja ihan lähellä.