Tahkoojaplussat 53

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sandeman9503
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P, oliskin ollut kyse vain yhdestä yöstä....mutta neljä yötä kuuntelin appiukon kuorsausta korvatulppienkin läpi...grrr. Kaikkeen sitä perhesovun nimessä suostuukin.

Unista muuten. Oletteko nähneet sellaista unta tai lähinnä painajaista että heräätte siihen että pengotte sänkyä ja etsitte lastanne? Ja pelkäätte että mies on murskannut sen alleen tai tukehtunut tyynyyn. Voin kertoa että on karmaiseva uni ja se on toistunut mulla useampaan kertaan. Mökillä nukuttaessa nousin myös istumaan ja kuuntelemaan hengittääkö Nella kun yhtenä yönä en kuullut tulppien kanssa ekoja ähinöitä ja ähinä ehti nousta huudoksi ja koko porukka heräsi. Onkohan mulla joku alitajuntainen huoli heräämisestä ja siitä että nukahdan ja jyrään tytön alleni? Joku psykologi saisi tästä varmaan hyvän jutun?

Nellis on ollut tänään hyvin väsynyt, liekö matkustaminen vienyt mehut? Selkeästi huomaa kuinka iloinen tyttis oli kun palattiin kotiin, mutta on kyllä yhtä innoissaan aina istumaan turvakaukaloon ja lähtemään reissuun.

Puhuttiin miehen kanssa josko lähdettäisiin pidennetylle viikonloppureissulle keski-eurooppaan joskus marras/joulukuussa(ettei aivan kypsyttäisi rakentamiseen) . Kavereita olis Zurichissä ja Wienissä joten sinne varmaan olis helpointa lähteä ja mä voisin olla pidempään tytön kanssa, kun päästään kotimajoitukseen. Passi pitäisi tytölle hankkia, olikos se niin että molempien vanhempien pitää olla paikalla kun sitä haetaan?

Pientä harrastamista täälläkin...ziljoonas pyykkikoneen tyhjennys menossa, mutta otin kahvikupin ja tulin nettiin...
 
Piritta, kuvat oli iiihania! Tahtoo myös! Ehkä ensi kesänä voisi ajatella jotain ulkomaan matkaa...

Nekku on vissiin tällä viikolla vielä mökillä? Mulle sopis tapaaminen perjantaina tai sitten ensi viikolla muut päivät paitsi tiistai. Torstaina olen pienessä varvasoperaatiossa, kynsi kasvaa sisään ja varvas ollut tulehtunut kuukauden. Kaksi antibiottikuuria on takana, ja nyt se jotenkin kai avataan. Luulisin kumminkin että perjantaina olen ihan autoilukunnossa tarvittaessa.

Harrastamista tarvittais täälläkin, kämppä kuin sikolätti. Just puhuttiin miehen kanssa, että palkataan siivooja heti kun löytyis joku sopiva tyyppi. Olis kiva että aina kävisi sama ihminen, siksi nuo firmat arveluttaa.

En ole (ainakaan vielä) nähnyt painajaisia Vanessasta, mutta sen sijaan herään joskus tunnustelemaan hengitystä..

On kyllä luksusta, jos unet menee hyvin. Meillä on ihan repaleista melkein joka yö, Vanessa möyrii ja kääntyilee pitkin poikin ja syö monta kertaa. Ainoastaan yksi yö oli sellainen, että yhtäkkiä nukkui 6+2 tuntia heräilemättä sen enempää! Lisää niitä kiitos! Tuona yönä tietysti sitten itselle ei tullut uni silmään, että ärsytti.

Sen verran painaa väsy, että paras mennä sohvalle hetkeksi torkkumaan, joten palaamisiin!
 
Aina maailmaan yksi pieni tyttö lisää mahtuu! Meille syntyi nimittäinen suloinen, ihana, ruskeatukkainen tyttö 27.7. klo puoli kahdeksan aamulla. Tomerankokoinen 3680 g ja 51 cm.

Synnytys meni hyvin, vaikka oli se rankkaa hommaa... Torstaina oltiin neuvolassa ip ja neuvolan täti sanoi, että kyllä on niin valmista että. Siitä parin tunnin luulin, että tuli lapsivettä ja siitä alkoi säännöliset supistukset 5 min välein. Oltiin kotona vielä kuitenkin 4,5 tuntia ja sitten mentiin kättärille. Ei se kuitenkaan ollut ollut lapsivettä eikä kohdunsuu yhtään auki ja kaulaakin vielä jäljellä. Eikun kotiin odottamaan tiheämiä ja kipeämpiä supistuksia ja nehän alkoivatkin. Klo 1 napsahti lapsivedet kylppärin lattialle ja suppareita oli jo pitkään tullut parin minuutin välein ja tosi kipeitä. Sit lähettiin uudelleen kättärille, kohdunsuu parille sormelle auki. Roikuin ilokaasussa ja tuskaista oli. Kun oli 3-4 senttiä auki sain epiduraalin, halleluja. Sitten ei mennytkään kuin 2 tuntia ja olin 9 cm auki, puudutus oli lakannut enkä enää saanut lisää. Ponnistusvaihe kesti 45 min ja kyllä oli usko loppua... Kätilö rupesi "uhkailemaan" että pitää pyytää lääkäri paikalle kun sydänkäyrä teki aina sukelluksen supistuksen aikana. Sanoi, että nyt sitkeästi tuonne puoli kahdeksaan asti ja vauva putkahti maailmaan minuuttia vaille puoli. Kivut loppuivat sen siliän tien!

Päästiin perhehuoneeseen ja eilen jo kotiin. Kaikki on mennyt hyvin, mutta mä en ole saanut nukuttua juuri yhtään moneen päivään. Tyttö on NIIN IHANA
 
Piti kyllä vielä jatkaa, lähti ennen aikojaan.
Tunteet ovat olleet pinnassa pari päivää, itkettää vähän väliä kun olo on niin onnellinen. Nytkin alkaa itkettämään...

Palailen kunhan saadaan vauva-arkea vähän opeteltua. Miten vauvat voivat syödä koko ajan! Onneksi maitoa tulee ja imuote on tiukka.
 
Oi joi, mitä täällä onkaan raportoitu, kun hetken on poissa! ONNEA ONNEA HERTTA JA TUORE ISUKKI !!!! Mahtavaa, ihan tulee kylmät väreet. Saatiinpa hieno tyttötrio kesällä aikaiseksi.

Kovin oli, Hertta, samantyyppinen synnytys kuin mulla, tosin mä jäin ilman sitä epiduraalia =( Mä kärvistelin kaksi tuntia siihen 9 centtiin ilman puudutteita....! Aih, kun muistelee vain sitä kivun määrää....Ja mulla sitä lapsivettä tihuutti koko ajan ulos, vaikka en aina ihan varma siitä ollukaan. No mutta viis meikäläisen kärsimyksistä, kuulosti siltä, että teidän typy tuli kohtuu helposti ulos ja se on tärkeintä. Mulla oli tunteet pinnassa tosi pitkään, eikä esimerkiksi ens. päivinä voinut puhua puhelimessa lainkaan ;) Itkekää vaan onneanne, vauvat on aikas ihania!
Hienoa muuten Hertta, että saitte väliaikaisasunnon ja vielä kivalta alueelta. Niin ne asiat järjestyy. Onhan se tavaran roudaaminen ikävää ja vauvan kanssa kaksin verroin, mutta onpa sitten "uusi" koti odottamassa.

Auts Sande, ai teillä oli ihan monen yön kimppanukkumisista. No ohi on nyt, ja olihan appi siellä apuna, joten ehkä sillä ajatuksella ne yöt jaksoi.
Passia haettassa on helpoin, että molemmat on mukana. Mä en sitä tiennyt ja mies sitten faksasi hyväksyntänsä poliisiasemalle. Noinkin sen voi siis tehdä, mutta helpommalla pääsee, kun molemmat on mukana.

Vinde tuon taaperon kanssa menee välillä hermo...imuroinnista ei tule mitään, kun "pelkää" imuria (=huutaa), nukkuessa ei voi imuroida (=herää), joten ehkäpä sitten illalla. Muutenkin kaikenlainen harrastaminen on minimissä, kun roikkuu lahkeessa alinomaa. No ei pitäisi valittaa, mutta tätä tää välillä on. Pitäisi mennä ulos, mutta nyt ei mama jaksa...

Onnea vielä Hertalle, toivottavasti Stellakin pääsee pian kertomaan synnytysrapsansa.

 
Kirppu 9.8.2005 Viljami, 52 cm, 4750 g (esikoinen poika -97)
Hilla: 20.8.2005 Nea, 50cm 3390g
Riinuska: 7.1.2006 Juska, 50cm 3260g
Stella: 24.1.2006 Leo, 48 cm 3250 g
Julia: 30.5.2006 Ilona, 49cm 3240g
Nekku: 30.6.2006 Lotta, 51 cm, 4165 g
Piritta: 30.6.2006 Matias, 50,5 cm, 3330 g
Aniliini: 21.7.2006 Vili, 51,5 cm, 3660 g.
Mariska: 9.8.2006 Samu, 51 cm, 3100 g (esikoinen Teemu 12/02)
Suvi 10.2.2007, Elsa 46 cm, 2500 g
Kata 23.2.2007, Vanessa 53 cm, 4428 g
Murmeli 23.2.2007, Maija 51 cm, 3650 g
Sandeman 1.5.2007, Nella 50 cm, 3320g
Kirppu 1.7.2007, tyttö 51 cm, 4475g
Stella 26.7.2007, tyttö 50 cm, 3355 g

Täällä ollaan! Pumppasin just 140 ml maitoa pulloon. Rinnat ovat taas - ah niin tutut - melonit.

Onnea Hertalle tytöstä! Pääsittepä te nopeasti kotiin. Seitsemän viimeisintä tahkoojabebeä on sitten ollut tyttöjä :).

Tässä meidän tarina:
Torstaina 26.7. kahden maissa tuli ekoja supistuksia, mutta lievinä ja epäsäännöllisinä. Klo 16.30 alkoivat nopeasti voimistua ja väli oli nelisen minuuttia. Mies lähti viemään Leoa hoitoon, ja sen jälkeen olimme pari tuntia vielä kotosalla. Seitsemän maissa menimme sairaalaan. Siellä todettiin, että olen 4-5 cm auki, joten pääsin saman tien synnytyssaliin. Tällä kertaa meille osui ihana, pätevä kätilö, joka opetti mulle kunnolla ilokaasun käytön, ja sen voimin jaksoin tosi hyvin. Huppelissa juttelin miehen kanssa ja katseltiin käyrältä supistuskäyriä. Siinä vähän ennen yhdeksää alkoivat pahemmat kivut. Lääkäri oli puhkaissut kalvot puoli ysin maissa, jolloin olin 6 cm auki. Sain kohdunkaulanpuudutteen 21.20, mutta se ei auttanut yhtään. Kohta aloin tuntea hirveää ponnistamisen tarvetta, mutta jouduin pidättelemään, koska kätilöt vaihtoivat vuoroa (!). Uusi kätilö totesi, että olen täysin auki ja saan ruveta ponnistamaan. Kaksi minuuttia, ja bebe oli ulkona!

Synnytys oli helpompi kuin Leon synnytys, mutta viimeinen tunti toki kirpaisi ja ponnistusvaiheessa kiljuin kurkku suorana. Repesin onneksi hyvin vähän, vaikka tämäkin lapsi syntyi nyrkki poskella. Sain muutaman tikin, mutta jo nyt alapää tuntuu lähes normaalilta. Tytöllä oli napanuora kaulan ympärillä, nyrkissä ja vielä jalan ympärillä. Hän olikin aluksi tosi kelmeän värinen, mutta muuttui nopeasti normaalimman näköiseksi.

On aivan ihanaa olla tuplaäiti :D. Tyttö on niin suloinen ja hellyttävä. Leo on ihan ihmeissään siskosta, ja on osoittanut tänään, kotiutumispäivän, melkoista mustasukkaisuutta... Lähinnä kiukuttelee meille vanhemmille ja tekee itsestään numeroa koko ajan. Johtuu varmaan myös siitä, että mä olin 4 vuorokautta poissa kotoa.

Tytöllä on keltaisuutta, joten joudumme huomenna bilirubiinikontrolliin polille. Toivottavasti arvo ei ole nousussa, koska sitten tyttö joutuu valoihin ja minä hänen kanssaan sairaalaan myös - tällä kertaa vain ilman vuodepaikkaa. Ehkäpä maito ja luonnonvalo tekevät hyvää.

No, nyt alkoi itku joten täytyy mennä. Palaan huomenna takaisin, sillä meidän kotikaan ei ole enää nettipimennossa. Niin ja kiitos Julialle viestinvälityksestä!
 
Ihanaa! Uusia vauvoja ihan satelee, ONNEA KAIKILLE!! Synnytyksetkin tuntuvat menneen mukavasti, kun harvemmin se nyt ihan juhlaa taitaa olla. Kiva lukea kertomuksia!

Meillä oli tänään 5kk (+1 vko), mitat oli 67 cm ja 7510 g, pituus alkaa tasoittumaan pikkuhiljaa. Rokotus saatiin taas, toivottavasti ei tälläkään kerralla tule mitään oireita.

Olen päättänyt että huomenna olkoon suuri kiinteiden aloitus -päivä. Tänään hamstraan kaupasta kaikenmoista purkkia mukaan, sekä korviketta, ja sitten aloitetaan. Ihan jännittää aloittaa uusi vaihe, ja tavallaan vähän säälikin, kun tää rintaruokinta on niin helppoa. Kumminkin tuntuu, että lisäruoka voisi olla ihan tarpeen, kun aika usein Vanella tuntuu nälkä olevan. Viime yö meni toisaalta paremmin kuin pitkään aikaan (en kyllä melkein edes uskalla hehkuttaa..), V nukahti klo 21 ja söi 03 ja 05 ja ylös noustiin 07. Toivottavasti jatkossakin tulisi taas tuo ensimmäinen pitkä pätkä mukaan kuvioon. Helpottaa kummasti väsymystä.

Saatiin taas uusi hääkutsukin, tosin ei tullut ihan yllätyksenä. Lokakuun puolessa välissä on juhlat, ja olkoon tavoitteena, että Vanessan kanssa olisi ruokinnat siinä mallilla silloin, että voisin laittaa typyn hoitoon illaksi eka kertaa. Saa nähdä sitten. Kumminkin tyttö on jo melkein 8 kk silloin, että kyllä kai sitä pitäisi pikkuhiljaa onnistua.

Tosi masentavaa säätä ulkona, ei paljon tarvitse ulkoilla. Taidan lähteä Selloon shoppailemaan kun Vanessa herää päikkäreiltään..jos jaksan, ihmeen veltto olo. Ei kumminkaan jaksaisi koko päivää sisällä pyöriä, joten ehkä sitä täytyy yrittää rykäistä itsensä liikkeelle. Vielä kun voi shoppailla, enää muutama kuukausi tulee äitiyspäivärahaa, jaiks!
 
ONNEA Hertalle tyttösestä!Niin se vaan vauva-arki alkaa teilläkin:-))). Stellan ja sun kertomukset kuulostivat aika normisynnytyksiltä, tuskin siitä kukaan ihan tuskitta selviää.

Jösses, taas on uni kadoksissa....kahden tunnin välein viime yönä syötetty. Houkuttelisi kokeilla jo vellejä vaikka 3 kk tuli täyteen justiinsa. Jostain syystä isänsä olisi valmis jo testaamaan? Tuskin kuitenkaan mennään 6 kk asti täysimetyksellä jos nämä yöt jatkuu tälläisina. Tytteli heräsi sitten klo 10 ja nyt nukkuu jo ekoja päikkiä. Taisi olla rankka yö hänellekin?? Hohhoijaa...

Appi siis auttoi MIELETTÖMÄSTI mökkiprojektia joten siksi oli vaan pysyteltävä hiljaa, vaikka korpesi niin pirusti.

Mun pitäis varmaan jatkaa tuota valokuvaprojektia kun keli on sateinen. Laskujakin oli kertynyt ja ne pitäis laittaa maksuun...ihan tässä arki on pyörähtänyt käyntiin. Eilen tuli mieleen että voisi lähteä sauvislenkille ihan itsekseen...josko iskä olisi tyttärensä kanssa sen aikaa. Olisko hyviä vinkkejä löysän vatsanahkan poistoon?? Kaikki hyvä tuntuu maistuvan edelleen ja pari raskauskiloa olis vielä jäljellä...
 
No huh mikä koiranilma! Koitettiin ulkona, mutta kun hanskat (!!) jäi kotiin, ja molempien sormia paleli, niin eikun kotia. Eikä oikein lakitkaan pysyneet päässä. Että sellainen heinäkuun loppu.

Stellakin palasit jo linjoille, kiva kiva! Hui, kuulosti hurjalta nuo napanuoralenkit, miten se voikaan kiertyä niin monille mutkille masussa. Hehh, kohdunkaulanpuudute kuulostaa niin tutulta...Enpä oikein ymmärrä, mitä apua siitä on. Toivottavasti teillä tuo keltaisuus katoaa pian, on tosi kurja joutua takaisin sairaalaan. Ihan hirmuisesti onnea teille, on se vaan jännä teidänkin olla "takaisin" vauva-ajassa. Just tuossa kaverille meilasin, että oih kun sitä helppoa vauva-aikaa välillä kaipaa, kun nyt tuon vuosikkaan kanssa saa ajoittain ottaa yhteen - ja niin kuin Nekku hyvin totesi - ja kasvattaa myös itseään :-) Huoah, mitä sitä onkaan edessä uhmaikäisen kanssa??

Ihan hyvin Kata voit aloittaa kiinteät jo, etenkin, jos vaikuttaa, että neidillä ruokahalua riittää. Pottua ja kukkakaalia ja makeita soseita, siitä se lähtee.

Sauvominen lienee aika tehokasta tuohon keskikehoon, sitä itsekin olen lähiaikoina harrastanut. Pitäisi jotenkin saada tuo korsetti kuosiin, on kesän herkuttelut jumittuneet ikävästi =(

 
Jee, ihania uutisia täällä! Onnea tuhannesti Hertalle perheineen! Jos en aina sukupuolessa osu oikeaan, niin päivämäärässä ainakin. Kröhöm, nythän varteenotettavana nimiehdotuksena voi olla Heidi kun unikeonpäivänä syntyi :)
Tuo alkupäivien itkuisuus on hyvin tuttua. Itkin koko tunnin ajomatkan kotiin ja sitten mies itketti taas lisää kosimalla kun olin juuri rauhoittunut. Tuli itkettyä aika lailla, tosin sairaalassa en itkenyt ollenkaan, paitsi synnytyssalissa.

Kiva kuulla Stellan synnytysrapsa. "Hieman" eroa tuossa ponnistusajassa Hertan kanssa. Niinhän se tuppaa menemään, että toinen tulee hurjan paljon nopeammin.
Varmasti Leo on mustis, voisin hyvin kuvitella kuinka mustasukkainen Juska olisi jos meille syntyisi vauva... Toivottavasti hyväksyy siskonsa pian, ne sisarusten toisilleen osoittamat hellyydenosoitukset on niiiiiiiin ihania. Kuulostat Hertan tavoin ihanan onnelliselta, kivaa luettavaa!

Piritta, ei kait se heittely ihan äkkiä lopu. Juska heittää vieläkin, ei onneksi enää niin paljon kuin vuosikkaana. Uskoo kieltoja siis suht hyvin. Lähinnä heittelee palloja nykyään, ei niinkään kiellettyjä asioita. Suuttuessaan tavarat kyllä lentelee. Ruokaa ei ole heitellyt koskaan kun on aina niin nälkäinen ja ruuastaan tarkka :)

Mullakin olis sauvat autotallissa (en ole koskaan kokeillut, anopin peruja), mitenkäs niillä oikeaoppisesti sauvotaaan?

Mä jotenkin ihan hämmästyin, että Vanekin on jo noin "vanha"! Miten aika voi mennä näin nopsaan? Me taidettiin aloittaa potulla, porkkanalla ja maissilla. Luumuakin annoin, ettei maha olisi vetänyt ummelle.

Ilma on aivan kamala, miten voi olla heinäkuu??? Ihan kun joku lokakuun myrsky. Sadepäivät tulee kalliiksi kun ne menee shoppaillessa.

 
Rokote nosti sittenkin kuumeen, kaupassa alkoi ihan hirveä huuto ja tyttö tuntui tosi lämpimältä. Kotona en jaksanut mitata lämpöä, iskin vaan supon ja nyt taitaa tuntua jo vissiin paremmalta. Onneksi ei oltu kaukana kotoa, oli pikkaisen ikävää maksaa jättiläisostokset täysiä karjuvan vauvan kanssa, tuntui kestävän ikuisuuden! Ehdin kumminkin latoa kärryyn kaikenmoisia vauvanruokapurkkeja, siinä vaiheessa alkoi olla jo vähän kiire kaupassa, joten pitänee tutkia tarkemmin mitä tuli valittua..jotain peruna-porkkanasoseita, maissi-perunasosetta, päärynää, ruusunmarjaa ja aprikoosia, sekä kaura- ja neljänviljan puuroa. Eiköhän niillä alkuun päästä. Ehkä pitää sitten mennä ostamaan luumua jos tuntuu että vatsa kovettuu. On siellä kaupassa kyllä purkkia jos jonkinlaista! Mutta tosiaan Riinuska, mustakin aika menee vauhdilla, äidin pikku vauveli alkaa jo syömään ihan oikeaa ruokaa...(tai melkein oikeaa =)) nyyh! Kohta ollaan jo kouluun tutustumassa..

Ja vielä noista sauvoista, sauvakävely on ihan mahtavaa liikuntaa, netistä varmaan löytyy ohjetta luulisin. Niillä pääsee kävelemään paljon lujempaa kuin ilman, tosi mukavaa mun mielestä. Tai siis olisi tosi mukavaa, jos joskus ehtisi yksin jonnekin.
 
Heippati taas pitkästä aikaa! Tyttöjä on tullut siis lisää! :)Onnea Stella ja Hertta! Ollaanko me hiukan väärällä palstalla, kun ketjussa ei enää ole yhtään odottajaa! :) Toivottavasti pian kuitenkin!

Katalle heti kommentoin, eikös eka pitäis aloittaa kasvis/hedelmäsoseilla ja vilja tulee sitten vasta myöhemmin? Ja aina kannattais antaa vain yhtä ainetta/viikko, jos jotain allergista ilmenee. Täällä vaan yhden allergikon äiti on antanut nyt viikon perunaa, huonolla menestyksellä. Meillähän oli maistelu tauolla kokonaan allergiaselvittelyjen vuoksi. Huomenna meinasin antaa mustikkasosetta, kun se ei liene kovin pahasti allergisoiva.. Tekis niin mieli antaa just jotain kasvissekoitusta, mutta ei, viikko on tosiaan menty pelkän äitylin muussaaman perunan kera, ja se ei maistu! Itkuksi menee koko syöminen aina. Toivottavasti hieman makea mustikka kelpaisi. Tai sitten on vain laitettava tyttö kouluunkin menemään maitopullon kanssa, jos ei muuta ala syömään! Onneksi sentään imetys on loppu, ettei tarvitse äidin lähteä imettämäänkin sinne! :))

Elsalle maistui tosi hyvin peruna-porkkanavelli sekä maissivelli. Niistä masu tuli vaan tietenkin tosi kipeäksi, joten nythän me ei niitä voida laisinkaan käyttää. Aika tylsiä nuo allergiat, mutta parempi tietenkin, että asiat ratkesivat.

Vane on muuten tosi iso! Elsa on aikas kirppu hänen rinnallaan, vaikka onkin vanhempi! Tsemppiä muutes soseiden aloitukseen, toivottavasti teillä menee helpommin kuin meillä!

Mä en oo muuten saanut Italian kuvia... Liene tarkoituskin niin?
 
"huomenta"
Todella hehkeä ja hyvinnukkunut mama täällä, NOT!!! Nelliksen syklit menee taas öisin 2 tunnin välein syötöllä, krooh. Välillä yritin laittaa pelkkää tuttia, mutta eihän se jeesannut. Illalla yritettiin antaa myös korviketta mutta siitäkö vasta huuto irtosi! On siis unohtanut tuttipullon ja korvike ei kelpaa ollenkaan. Ovelana äitinä meinaan kokeilla illalla uudelleen oman maidon ja korvikkeen sekoituksella...maissipurkinkin ostin jo odottamaan. Atoopikoille suositellaan kai aikaisemmin kiinteiden aloittamista ja kun mimmillä on isänsä puolelta vahvat geenit siihen suuntaan niin meinaan aloittaa testailut parin viikon sisään. Tänään Nellikselle tulee nääs virallisesti 3 kk täyteen ja kuitenkin jo 13 viikkoa eloa maman kanssa takana.Eilen mittailin neitiä, meidän kotivaaka näyttäisi painoksi 6,2 kiloa! hyvin on siis syöty ja mamanmaito riittää kasvutarpeiksi, kunpa vaan ei söisi niin usein....krooh.

Mä rupesin laittamaan vähän ylös näitä meidän nukkumisia ja syömisiä kun tuntuu että kaikki on vinksinvonksin (kuunneltiin Peppiä juurikin) enkä yhtään osaa sanoa että milloin Nella nukkuu. Aamupäiväunilla on nyt, vaikka ei ollut tuntiakaan hereillä äsken. Ei kyllä nuku tuntia kauempaa jos sama tahti jatkuu. Vähän on mamalla järki hitaalla, mutta jospa tuo ulkoilma auttaisi?
Pitäsi lähteä ip pankkiin hakemaan loput mökkilainasta, tuossa vieressä odottaa viisinumeroinen (siis ennen pilkkua) lasku, hui!! Hirsitoimitukset on himppasen kalliita! Ostettiin tähän samaan konkurssiin uusi läppäri jota pitäis nyt ruveta asentamaan. Tämä vanha kun ei ota enää sisäänsä uusia valokuvia kun kovalevy on täynnä:-(. Ja eipä tässä ole kirjoittavaa romppuasemaakaan että saisi ne kuvat rompulle. Nytpä siis Sandeman, the tietokone-ekspertti, rupeaa väsyneenä säätämään kuvia ja tiedostoja. Kuulostaapa lupaavalta...

 
Päivää!

Sandeman, ootko ruvennut nukkumaan päikkäreitä Nellan kanssa johonkin aikaan? Mua jeesaa kyllä tosi paljon pienetkin päiväunet, ja kyllä oikeastaan joka päivä yhden kerran torkahdan Vanessan kanssa edes hetkeksi, joko aamu- tai iltapäivällä. Meillä unet oli koko 3-5 kk:n ikäisen ajan sellaisia, että parin tunnin välein herättiin (toivottavasti teillä ei ole niin!), nyt ehkä paranemaan päin, hope so. Kolmatta yötä eka pätkä oli 5-6 h, joten pidän peukkuja pystyssä! Haaveilen siitä, että jaksaisi joskus esim. istua iltaa kaverien kanssa vielä jonain päivänä..=)

Suvi, juu ei me kaikkea ajateltu maistaa samana päivänä...Tänään aloitettiin maissi-perunasoseella, testaillaan sitä nyt varmaan muutama päivä. En oikein osaa sanoa mitä mieltä Vane siitä oli, pari pientä annosta tungin suuhun. Koitan ehkä tässä iltapäivänä vielä yhdellä lusikallisella! Onko jokin ohje siitä, että kuinka paljon sitä ekoina päivinä yritetään saada alas?

Just käytiin päivittäisellä kantoliinakävelyllä, kyllä käy kuntoilusta raahailla ylimääräistä painoa mukana roikkumassa, liekö osasyy siihen että tunnun laihtuneeni vielä hieman lisää.

Hohhoi, sitä alkaakin ramaisemaan taas...Päikkäreistä kuin puhuin niin josko sitä menisi jo toisia sellaisia ottamaan kohta kun Vanessa hyytyy seuraavan kerran. Päiväunien määrä tuntuu vakiintuneen kolmeen tällä hetkellä, ja ne ovat mukavasti vähän pidentyneet, eli ovat jotain 1-1,5 tuntia tällä hetkellä.

Palataan! Saitko Sande tietokoneen kuntoon?

 
Koitin vielä uudestaan pari lusikallista sosetta, ja ihan hyvän vastaanoton tuntui saavan, Vanessa tuntui olevan aika innoissaan uudesta mausta. Mutta kyllä sitä ruokaa oli joka puolella jo nyt, kun pienet kädet yrittävät haroa kaikkea mitä eteen osuu, ja suusta tulee ainakin puolet ulos samantien.. Huomenna sitten uudestaan!
 
Kata, en sitten ruvennut vielä asentamaan uutta konetta nettiin, kun puuttuu ihan pari pikku juttua, esim Office-paketti. Meilit siis pitäisi lukea tällä vanhalla koneella joka siis ostettu duunista ja sisältää kaikki ohjelmat. Joten odottakoon kunhan saan otettua yhteyden duuniin ja ruinattua lisälisenssejä. Valokuvien käsittelyohjelman asensin jo ja wlania pitäisi yrittää...kassotaan miten mun käy.

Taidan kellistyä kuitenkin Nelliksen viekkuun kun väsy painaa...
 
Valtaisat onnittelut uusien tyttölöisten vanhemmille sekä tuoreelle isoveljelle!! :)
Ihanaa oli lukea kertomuksia ja tuntemuksia!

Mies kesälomailee, ja odottelee tuolla leffan sekä purtavan ääreen, joten palailen paremmalla ajalle kertoilemaan kuulumisia, hyvää siis kuuluu. =)
Kommentoinnitkin tuntuvat vaikeilta, kun luin yhtä pötköä kaikki. Mutta oikein mukava oli pitkästä aikaa lueskella, mitä kaikille kuuluupi. Mimmulle tervetuloa takaisin!

 
Apua,mitä mä keksin kun tuo lapsi ei suostu syömään pullosta! Siis hittolainen, mää olen epätoivoinen. Hikiset 10 ml sain menemään omaa maitoa tänä aamuna. Eilen illalla nannin ja oman maidon sekoitusta ei yhtään! On siis unohtanut koko homman miehen loman aikana. Keleen rakentaminen...! Viime yönä syötiin taas kahden tunnin välein ja illalla on taas pakko huudattaa mimmiä jos saisi syömään jotain tuhdimpaa että nukkuisi pidempään. Mietin myös makuupussissa nukuttamista koska nukkui vaunussa niin hyvin omassa pussissaan. Kaikki poppakonstit täytyy ottaa käyttöön koska maman vatsa ei kestä tätä määrää kahvia aamuisin:-(.
Eilen kävin sauvislenkillä ekaa kertaa, tuntui aika hyvältä. Ihan kun olis tehnyt jotain:-). Tänään alkaakin taas yh-aika, mies lähtee raksalle poikain kanssa. Onneksi huomiseksi on luvassa ohjelmaa, mammatreffit ja illaksi grillausta.

Kata, ostitko jonkun spesiaalilusikan Vanelle vai ihan normilusikalla syötät? Ja onko muilla jotain hyviä kokemuksia niistä nokkamukeista? Merkit?

Mää taidan lähteä soffalle uneksimaan kunnon yöunista...
 
Päivää,
Tulihan se Aniliinikin linjoille, ajattenkin, että teillä isukki lomailee.

Toi vaihe on Sande aika kamala tosiaan, kun saa nukkua todella pikku pätkissä. Mähän olin siellä Pariisissa ihan töttöröö, kun kolmekuinen Masa imutteli pitkin öitä....nice. Kummallisesti ne kaikki vaan uhohtuu ja nyt saa kisailla pojan kanssa ihan muista jutuista :) Mutta aikansa se kestää, eikä yleensä kovinkaan pitkään.

Pistäydyttiin eilen ytimessä - tai noh, piti pistäytyä kenkäostoksilla - mutta kas kummaa jäätiin hengaamaan (!) Kämpin eteen, kun siihen oli kerääntynyt paljon porukkaa, mikä tietty (no joo) enteili sitä, että Rollarit tulis ulos hetkenä minä hyvänsä...No ehdittiin tehdä Kauppatori-ostoksemme ja kun palattiin, bändi nousi justiinsa autoihinsa. Mick Jagger on kyllä niin pieni kirppu, ihme miten se jaksaa heilua ja hyppiä aina keikoillaan. Ja öö kohtalaisen vanhakin.

Sehän on tosi hyvää liikuntaa vauva kantoliinassa -kävely Kata! Mua vähän harmittaa, kun ostin ergorepun, kun on ollut ihan tosi vähällä käytöllä meillä. Mun on jotenkin vaikea pukea se yksin päälle (ja Masalla menee tietenkin hermo...), joten näin päiväseltään ei tule lähdettyä ulos sen kanssa. Lentokentillä yms. ei juurikaan ole ollut apua, kun M ei siinä älytsin hyvin viihdy ja muutenkin se on pitänyt riisua turvatarkastuksessa, enkä ole jaksanut enää väsätä sitä ylle. Ehkä sitä vielä jonkin aikaa pidän ja sitten jälleenmyyn. Maksoi sentään melkein 100 e, joten ois kiva saada myytyä.

No höpsis Suvi, kuvat ei todellakaan tarkoituksella ole jääneet sulle tulematta, vaan sun osoite on ilmeisesti vaan jäänyt pois mun osoitekirjasta. Toki saat kuvat, jos vaan haluat! Tietääkseni tänne ei ole muodostunut kuppikuntia, joista osa saa kuvia/meilejä ja osa ei.... ;)

Me ollaan vähän pähkäilty ensi vuotta, että mitä tehdään pojan hoidon kanssa. Tällä hetkellä vahvimpana ideana on osittainen hoitovapaa. Mies kun ei varmaan kokonaan voi jäädä kotiin hoitovapaalle, niin ehdotetaan työnantajillemme, jos tehtäis molemmat lyhyttä vkoa, jolloin Matskua ei tarvitse laittaa päiväkotiin, sitä kun ei kuitenkaan haluta. Mulla olisi 3 työpvää vkossa ja miehellä 2. Ihan ongelmaton tuo ei tietenkään ole, eli työt tulee varmasti kotiin molemmilla, mutta ehkä sitä selviäis luovien. Kyseessä olisi kuitenkin puoli vuotta, joten ei mahdottoman pitkä aika.
Muutama tuttu on käyttänyt ositt. hoitovapaata ja kehuneet kovasti. Senhän voi ilmeisesti toteuttaa monella tavalla, siis tehdä vaikka 4 p/vk, mikä ois aika ihanne silloinkin, kun lapsi on hoidossa. Olen aika innoissani ajatuksesta ja toivon, että toteutuu. Tammikuussa kaipaan varmaan työelämään, mutta silti ois ihanaa olla osan vkoa kotosalla pojan kanssa.

Himputti, kun tiputin vuodevaatteita tuuletettaessani yhden tyynyliinan naapurin parvekekukkien päälle...pitäisi käydä hakemassa. Palaan siis...
 
Tervehdys!

Tänä aamuna olisin voinut liittyä Sanden pandakerhoon, hehkutin tosiaan turhaan hyvistä öistä, viime yönä palattiiin karusti noin tunnin-kahden välein herätyksiin, nice! Toivon tosiaan minäkin, että joskus näkyisi valoa tunnelin päässä tässä asiassa. Pienet päikät aamulla, kahvia (paljon) ja hyvän ystävän visiitti piristivät onneksi, ainakin toistaiseksi. Kohta on varmaan laitettava vielä uusi satsi kahvia, ettei tule iltapäiväromahdusta, tänään kun ei pääse enää nukkumaan lääkärikäynnin vuoksi. Mun äiti tulee mukaan lapsenhoitajaksi, mulla siis varpaan kynsi kasvaa sisäänpäin, ja jotenkin se nyt sitten avataan ja oikaistaan tai jotain sinnepäin.

Sande, voi harmi että teilläkin asuu pieni tuttipullosta kieltäytyjä! Voihan olla että sinnikkyys palkittaisiin, mene ja tiedä. Mä en ole enää jaksanut yrittääkään, viime viikolla koitin viimeisen kerran, ja Vane ei tehnyt muuta kuin pyöritteli tuttipullon päätä suussa. Mulla on Vanessalle sellainen pehmeä silikoninen ensi lusikka, musta se tuntuu oikein hyvältä. Se ei satuta ainakaan ikeniä. Nokkamukiksi ostin Stokkalta sellaisen tavallisen ilman venttiiliä olevan mukin, oliko merkki nyt NUK. En ole sitä vielä kokeillutkaan, ajattelin että tässä pikapuoliin alkaisin harjoitella sen käyttöä.

Ruokakokeilu ei nyt sitten alkanutkaan hyvin. Tänään Vanessalla toisessa poskessa ihottumaa, en tiedä johtuuko ruoasta, mutta ajattelin odottaa sen häviämistä ja kokeilla sitten uudestaan. Sittenhän sen tietää, johtuiko ruoasta. Tietääkö joku, että voiko kaksi päivää sitten annettu rokotus aiheuttaa sellaista? Mä tosiaan toivon että ei ilmenisi mitään ruoka-allergioita, en ole edes ajatellut sellaista vaihtoehtoa, kun ei meillä kummankaan perheissä ole ollut koskaan kellään mitään ruoka-aineallergioita lapsenakaan.

Asiasta viidenteen, katsooko kukaan teistä aamupäivisin Serranon perhe -sarjaa ykköseltä? Musta se on ihan tosi hyvä, oon ihan jäänyt koukkuun! Vaihtelua amerikkalaisiin sarjoihin!

Piritta, eikös noista Ergo-repuista saa ihan hyvän hinnan myydessä vaikka Huuto.netissä. Meillähän sekin reppu tuolla odottelee käyttöä, kohtapuoliin olisi tarkoitus alkaa kokeilemaan sitä lonkalla. En tiedä tulisko munkaan niin paljoa käytettyä liinoja sun muita vermeitä, ellei olisi tuota koiraa ulkoilutettavana. Ja koska Vanessa ei istu rattaissa, ei ole muita vaihtoehtoja.

Ja hei pk-seutu, ensi viikolla olisi kyllä mukva treffata, laitetaan meiliä tai tekstaria!
 
Tervehdys! Ja kiitos kaikille onnitteluista! Hassua kuulua taas pikkuvauvojen äiteihin... vähän aikaa sitten sitä luki vielä valvomis- ja tuttipulloasioita sillä mielellä, että "noista ajoista tuntuu olevan jo ikuisuus". Nyt se on taas todellisuutta.

Me jouduttiin kahdeksi yöksi takaisin sairaalaan, kun bilirubiiniarvo nousi ja tyttö joutui valohoitoon. Oli aikaa kypsää palata, ja itkukin pääsi, kun piti taas jättää Leo. Eilen kotiuduttiin uudestaan. Oli kyllä aika rankka kotiinpaluu. Meidän pikkuinen isoveli nimittäin pisti äidin vastaamaan teoistaan. Poika huusi ja kirkui ja protestoi koko illan. Vasta loppuillasta antoi periksi ja tuli halaamaan mua _todella lujaa_. Hirveä ikävähän Leolla oli ollut. On se tuossa iässä kovaa, kun äiti on ykskaks viikon poissa ja tulee sitten kotiin toisen lapsen kanssa. Aina kun otan tytön syliin, Leo hinkuu syliin myös ja alkaa osoittaa mieltään monin tavoin. Heti kun olen menossa vaikka vaan vessaan, Leo saa kirkumiskohtauksen. Huh. Saa nähdä, miten kauan tähän kriisiin menee aikaa. Onneksi anoppi on auttamassa arkisissa hommissa.

Kata, noissa soseasioissa hiljaa hyvä tulee. Meillä ainakin Leo söi tosi, tosi vähän aluksi, ihan yhden tai kaksi teelusikallista. Peruna-maissi oli suosikki alussa, ja makeista taisi omena ja sitten ihan tuore banaani mennä parhaiten. Yhtäkkiä sitten muutaman viikon treenin jälkeen ruoka alkoi upota ihan mukavasti. Tosin niin - näissäkin asioissa lapset ovat yksilöitä eikä samat jutut päde ollenkaan kaikkiin lapsiin :).

Piritan perheen osittainen hoitovapaa -ajatus kuulostaa tosi loistavalta. Siten kumpikin vanhempi saisi aikaa lapsen kanssa, ja sun töihinpaluu alkaisi pehmeästi. On aivan ihanaa, että miehesi haluaa pitää hoitovapaata. Meilläkin mies joskus leikkii ja ajatuksella, mutta en jaksa uskoa, että se meillä toteutuu.

Kantamisvälineistä olitte puhuneet. Mekin ostettiin Ergo ja ollaan käytettykin sitä jonkin verran. Tosin mä en tietenkään raskausaikana voinut käyttää sitä ollenkaan. On se kuitenkin jäänyt vähemmälle käytölle kuin alussa uumoilin. Tytön kanssa testasin tänään trikoista kantoliinaa, ja se vaikuttaa ihan toimivalta rätiltä. Just samaa olen miettinyt kuin Kata, että kantoliinassa voi pitää lasta, kun vielä koiraa ulos. Ja aina ei tarvitse ottaa tuplarattaita, jos Leon panee rattaisiin ja tytön liinaan.

Voivoi, että nyt nukuttaa. Ei vaan malttaisi mennä torkkumaan, vaikka lapset antaisivatkin siihen nyt mahdollisuuden. Kotona olisi niiiiiin paljon tekemistä!

Yritän tänään laittaa kuvia koneelle ja sitä myötä teille sähköpostiin. Hertta, laitapa sinäkin tytön kuvia jakeluun heti kun kykenet :).
 

Similar threads

R
Viestiä
107
Luettu
2K
S
S
Viestiä
105
Luettu
2K
Lapsen saaminen
tässäpä sen näkee
T
R
Viestiä
103
Luettu
2K
P
S
Viestiä
108
Luettu
2K
R

Yhteistyössä