Yli 36-vuotiaitten toteutuneet toiveet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja klaava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vatsassa oli kaikki kunnossa. Täällä otettiin vain sydänkäyrä ja sitten ultrattiin (verenvirtaukset yms.). Kokoarvio n. 2,7 kg ja viittaisi suunnilleen samankokoiseen kuin edelliset on olleet.

Seuraavan ajan sain rv 41 eli jollei lapsi sitä ennen älyä lähteä syntymään, niin sitten viimeistään. Toivottavasti kyllä aiemmin, mutta onneksi on tuollainen takaraja tiedossa.

Väsyttää kyllä vietävästi. Aamulla oli kasvohoidossa 2h, sitten polikäynti ja lopuksi vielä hieroja *haukotus*. Luulis ensi yönä nukuttavan ;)
 
Äh, kirjoitin pitkän sepustuksen kaikkea, mutta langaton internet päätti sitten just siinä vaiheessa takertua johonkin ovenkarmiin, kun lähetin sen. Ja sinne jäi roikkumaan mun kirjoitukset...

En jaksa uusia, ainakaan heti. Joten hyvää viikonloppua ja kirjoitelkaa kuulumisia.
 
Heissan, heissan!

Luulin jo eilen, että pääsen synnyttämään, kun aamuviidestä asti supisteli ja oli ihan outo olo. Mutta ei, niinhän siinä kävi, että iltapäivään mennessä oli kaikki tuntemukset hävinneet!
Mulla oli neuvola iltapäivällä, ja terveydenhoitajakin sanoi, etten näytä naamastani yhtään siltä, että synnyttäisin vielä. Joistakin kuulemma näkee naamasta, että synnytys on hyvin lähellä.
Painoa oli tullut luvattoman paljon, 1 kg/viikko! :laugh:
Herkuttelu kostautuu... Joka päivä on ihan pakko saadda jotain hyvää. ;)

Aloitin pari päivää sitten tilkkutäkin ompelemisen, eilen kävin jo ostamassa lisää kangasta, kun suunnitelma vähän muuttui matkan varrella.
Pikkuveli menee naimisiin kesällä, ja teen heille häälahjaksi tilkkupeiton.
Se on hermoja lepuuttavaa puuhaa, päivä menee ommellessa niin ettei huomaakaan! Haittapuoli on se, että ulkoilu tuppaa jäämään. Ja mies ei tykkää, kun huusholli on kuin "puttipaja", kuten hän asian ilmaisee, kankaita on vähän siellä täällä.
Meillä on kyllä ollut jo jonkin aikaa (oikeasti joitakin vuosia...) ollut työn alla kodinhoitohuone alakertaan, mutta se ei oikein edisty. Sen kun saa jonain päivänä kuntoon, niin siitä tulee minun ja tyttären valtakunta, jossa ompelukoneet surisee, ja surisee, ja surisee... =)

Hyvää viikonloppua koko poppoolle!
 
Hermoja raastavia nämä loppumetrit :(
Eilen alkoi taas illalla niin napakat supistukset että olin jo melkein lähdössä (matkaan kun tarvitsee tunti varata aikaa), mutta niinhän ne vaan alkoivat hiipua ja lopulta kävin sitten nukkumaan. Maanantaina on vihdoin aika äitiyspolille, kai käynnistävät sitten.

Se tässä on positiivista kun ei tiedä yhtään milloin lähtö tulee, että kerrankin meillä on koko ajan ihanan siistiä! Ja pyykit pesty ja silitetty, yleensä keräilen silitettäviä useamman päivän ja otan kerralla kunnon urakan. Miehellä kun tulee olemaan täysi tekeminen lasten ja eläinten hoidossa, eipä se siivoamaan ehdi, ja vaikka aikaa olisi niin AIVAN VARMASTI se ei silitä vaatteita :p

Ilmojenkin puolesta joutaisi kyllä aivan hyvin lähteä sairaalaan; eipä juuri mielialaa kohota tuo vesi/räntäsade. Ja huomiseksi luvattu samanmoista. Ankeaa.

Taidanpa mieleni piristykseksi leipoa toscakakun (makeanhimo mullakin KAUHEA!!!). Hyvät viikonloput :)
 
Ehtoota vaan!

Miten ihmeessä turvotus voi iskeä näin yht`äkkiä?
Ennen saunomista en huomannut mitään, mutta nyt on nilkat niin turvoksissa, ettei mulla ole ikinä ollut.
Voikohan syynä olla yksinkertaisesti se, etten ole tänään liikkunut just yhtään, ja söin mm. popcorneja aika paljon?
Minä ihan pelästyin kun tämän huomasin, kun aiemmissakaan raskauksissa ei ole ollut yhtään turvotusta! (Tosin en ole ikinä ennen päässyt näin pitkälle)
Mutta eikös toisaalta ole ihan normaalia, että loppuraskaudessa turvottaa?

Ei ole tää raskaana oleminen mitään ruusuilla tanssimista, niin paljon on huolen aiheita, kun pysähtyy miettimään. Sitten kun alkaa pyörittämään asioita mielessään, alkaa epäillä, että jotain on vialla.
Kaipa se sama huoli on yhteinen meille kaikille.

Ajattelin katsoa aamulla, jos turvotus on lisääntynyt, niin sitten soitan äitiyspolille ja kysyn, että mikä mulla nyt oikein on. Toivottavasti häipyy yön aikana!
 
Kääk, oltiinpa tiputtu tosi kauas.

En ole kyllä itsekään muistanut kirjoitella, joten eipä voi paljon toisiakaan arvostella :ashamed:

Mutta toisaalta täällä kotona ollessa ei niin mitään ihmeitä edes tapahdu, joten vaikea välillä keksiä mitään kirjoittamista.

Väsyttää ja selkää&jalkoja särkee. Onneksi viikot tuntuu kuluvan ihan kohtalaisen nopsaa, joten eiköhän tuo tekemisen puute hellitä ihan muutaman viikon kuluessa. Vaikka onhan noissa kolmessa lapsessa tietysti oma hommansa, mutta siihen on kai niin tottunut, ettei sitä oikein osaa pitää minään.

Hyviä vointeja kaikille! Täällähän osan alkaa olla jo loppusuoralla, liekö jo synnyttänytkin.
 
Huomenta! :flower:

Siltä tuntuu, että osalla on varmaan jo kädet täynnä töitä vauvojen kanssa, kun eipä täällä kovin moni käy kirjoittelemassa.

Minulta häipyi sitten se kamala turvotus, eli johtui varmaan just suolasta.
Nyt on vaan sellaista "normaalia" turvotusta.

Olo on ihan kamala huonosti nukutun yön jälkeen. Ajatukset pyöri päässä, ja kaikki tuntui olevan jotenkin hullusti. Onneksi nyt aamulla maailma näyttää ja tuntuu valoisammalta. :)
Menin jo aikaisin illalla sänkyyn mököttämään, mies tuijotti tv:tä, eikä ymmärtänyt tulla ottamaan kainaloon ja lohduttamaan. (No miehet nyt ei ainakaan ole ajatustenlukijoita)
Nousin ylös leikkaamaan kankaita, kun ukko kömpi sänkyyn joskus likempänä puolta yötä, ja leikkelin niitä pari tuntia.
Tänään on siis ohjelmassa ompelua...

Huomenna ei auta lähteä synnyttämään. Täällä kotipaikkakunnalla on kaikkien suomenkielisten koulujen (ala- ja yläasteet) yhteinen konsertti, jossa myös minun 11-vuotias tyttöni esiintyy. Hän on jo monen viikon ajan hermoillut sitä, etten vaan sitten ole synnyttämässä juuri silloin.
Konsertti järjestettiin viime vuonna eka kertaa, ja oli oikeasti tosi hieno. Kyllä tämän päivän lapset ovat taitavia!
Itse olen käynyt pientä kyläkoulua, ikäloppujen opettajien opastuksella.
Meillä laulettiin 50-luvun laulukirjoista opettajan säestäessä polkuharmonia...

Hups, nyt tulee kiire suihkuun, aamukahvin keittoon ja katsomaan Tohtori Finlayta!

Mukavaa päivää kaikille, jotka tänne eksyvät lukemaan! =) :flower:
 
No täällähän on tosi hiljaista. Mitähän keksis, että keskustelu vähän virkoais? Pitäisi varmaan alkaa keskustella jostain raflaavasta aiheesta, mikä yleensä herättää reaktioita...

Täällä ei ihmeempiä. Viikot onneksi kuluu, vaan ei tietenkään tarpeeksi nopsaan. Jotain tekemistä pitäis keksiä, että aika menis, muttei oikein jaksa mitään. Phan haravointikin tuntuu liian työläältä. Ja kävely alkaa olla aika tukalaa.

Mutta jospa tää tästä. Jos vaikka kaivais pinnasängyn varastosta ja laittais sen kuntoon. Ja yrittäis paikallistaa vaatelaatikot ja pestä kestovaipat valmiiksi. Siihenkin varmaan menee pari päivää...

Hyvää perjantaita kaikille. Muistakaa kunniooittaa veteraaneja tänään!
 
Hei Klaava!

Kiva nähdä, että täällä sentään joku vielä käy.

Aloitetaan nyt keskustelu vaikka kummeista.
Miten ihmeessä te, joilla on useampi lapsi löydätte kummit lapsillenne?
Me eletään niin hiljaiseloa, että tuntuu sille, että kaikki kummivaihtoehdot on jo käytetty kahdelle ekalle lapselle.
Nyt ajateltiin pyytää minun kummityttöäni, joka pääsi viime kesänä ripille, ja miehen serkkua miehensä kanssa.
Tämä serkku on sellainen, jonka kanssa mieheni on ollut lapsena tekemisissä, sitten oli pitkä tauko, muutama vuosi sitten nähtiin pari kertaa, ja nyt on kyläilty parin vuoden aikana muutama kerta ja soiteltu useammin.
Aika laihaa on ollut yhteydenpito, mutta eikö serkku kuitenkin ole sen verran lähisukulainen, että kehtaa pyytää silti kummiksi?
Itselläni on vain yksi serkku, jonka olen nähnyt viimeksi n. viisi vuotta sitten.

Mitä te odotatte kummilta?
Itse en odota paljonkaan. Kiva olisi, jos kummi viitsisi tulla edes kerran vuodessa synttäreille, ja laittaa joulukortin. Lahja-automaatti ei kuitenkaan tarvitse olla, pieni muistaminen riittää.
Aivan ihanaa on, kun tyttäreni kaksi kummia (ystäväni ja veljeni) käyvät muulloinkin, ja ovat kiinnostuneita myös pojasta, jonka omat kummit eivät välitä tulla edes synttäreille, vaikka kutsutaan. Tai ei, nyt olen epäreilu, yksi kummitäti käy synttäreillä (kummeja on viisi)
Tästä sen nyt sitten näkee, kuinka voi käydä: kummeja valittiin aikanaan oikein ajatuksella, ja näin on käynyt. Mielestäni olen kuitenkin yrittänyt olla aktiivinen kummien suuntaan, tosin viime vuosina olen jo luovuttanut näiden "passiivisten" suhteen.
Ihanaa olisi, jos kummi olisi aidosti kiinnostunut kummilapsestaan, ja myös osoittaisi sen, mutta sitä ei voi alkaa vaatimaan. Se lähtee kummista itsestään, jos lähtee.

Kävin eilen neuvolassa. Verenpaine oli koholla, ja joudunkin jo maanantaina menemään kontrolliin. Ja sitten taas perjantaina normaali neuvolakäynti. Ja ensi viikon lauantaina onkin sitten jo laskettuaika. Neuvolatäti arveli vauvan olevan ensi viikolla jo suunnilleen 4-kiloinen.
Jännäksi käy...
:)
Nyt on pakko yrittää tehdä kaikki keskeneräiset hommat valmiiksi, kun ei tiedä koska tulee lähtö laitokselle.
Lähdenkin tästä yrittämään toista kertaa katsastaa autoani, sain sen juuri eilen korjaamolta! Sunnuntain jälkeen ei sillä saisi enää ajaa... Aina jää viime tippaan!

Hei vaan ja hyviä viikonloppuja!
 
Meillä on tuttu myös tuo kummiongelma. En tosiaan tiedä mistä tälle neljännelle kummit löytäisin.

Meillä on kummeina sekä sukulaisia että ystäviä. Ja sukulaisista pitäisi seuraavaksi pyytää serkkuja enkä oikein tiedä onko ne tarpeeksi läheisiä. Pojan kummeina on pari kaveria ja sen huonompia kummeja pitää todella hakemalla hakea. Minä ainakin odotan, että kummit olisivat nimenomaan kiinnistuneita lapsesta ja sen elämästä. Lahjat on sivuseikka.

Nyt ei esim. kummit kuulemma jouda käymään synttäreillä ja itseasiassa kummisetäänsä poika on viimeksi nähnyt, kun täytti 6 vuotta (vai lieneekö silloinkaan).

Tyttöjen kummit on vähän ahkerampia. Kuopus on paljon ollutkin kummeillaan hoidossa yms. kun asutaan tässä samalla paikkakunnalla.

Mutta, mutta. Nyt en oikein tiedä ketä pyytäisi. Onneksi on vielä tuota aikaa miettiä. Todennäköisesti pyydän yhtä serkkuani, jonka kanssa ollaan melkein samanikäisiä ja oltu tekemisissä lapsesta saakka. Ainoa huono puoli on, että hekin asuvat 300 km:n päässä. Pitänee pyytää sitten joku kaveri lisäksi tästä lähistöltä.

En sitten saanut tänään mitään aikaiseksi. Kävin kuopuksen kanssa kaupassa ja kahvilla rattaiden kanssa aamupv:llä ja olen sitten ollut niin poikki, etten ole saanut mitään aikaiseksi. No, simat pulloon Vapuksi.

Hyvää viikonloppua!
 
Huomenia!
Mulla oli torstaina neuvola, kaikki OK ;)
Hemppa ei ollut onneksi paljoa laskenut eli 141 tällähetkel ja painoakaan ei ole onneks vielä paljoa tullut lisää siis lähdöstä 2,3kg eli vielä ollaan pysytty suht aisoissa. Paine oli hieman kohollaan mutta Ulla totesikin et ei ihan usko noihin mun lukemiin ja totesinkin et mua oli koko aamun jännittänyt taas koko neuvolakäynti, en ymmärtäny kyl itekkään, miksi.

Mulle puhuttiin tukivyöstä, onko kellään kokemusta minkälainen käytössä, onko apua?Vaik ensviikol alkaa vasta puol väli, niin silti vaavi jo painaa tonne alas.

Sit multa kyseltiin et olenko miettinyt et olisinko jäämäs sille varhennetulle äippälomalle. No, sehän lyhentää toisest pääst, siis ei kiitos
:/ vaikka olisikin mukavaa päästä keittön kuumuudesta ja kiireestä aiemmin pois kun niitä taukojakaan ei aina ehdi pitää mitenkään päin.
Mulla alkaa äippäloma vasta elokuun puolivälist, mut saa sit nähdä miten jaksaa sinne asti, onhan sit vaihtoehtona saikku jos alkaa paljokin supistelee.

Ensviikol mul on ultra, sit saa nähdä tämän pikkuasukin. Tähän asti ollaan koko ajan puhuttu et kysytään kumpi tulee, mutta nyt kuitenkin päädyttiin et ei sittenkään kysytä. Helpottaishan se hankintoja, mut kuitenkin...

Mun nuorempi neiti (koht.13v) nimitti tän pikku asukin ihme-Erkiks ja sano et nimi pysyy ristiäisiin asti :laugh:

Mun vanhempi neiti (koht 15v.) on pikkuhiljaa alkanut hyväksyy tämän tulokkaan. Eilen puhu et sil oli jossain vaihees tuntu et oliko tämä sittenkään "vahinko" .

Mä vietän koko Vapun töissä, jää väliin tyttöjen Vappukonsertitkin :( Onneks mies pystyy menee ja kuskaa tytöt sinne, mut oonkin lohduttanut et ens vuonna sit pääsen kattoo, ainakin luultavastti.

Kirjottelen sit ensviikol kuulumiset ultrasta joten
OIKEIN MUKAVAA VAPPUA KAIKILLE B)

Terv. jaana ja pikkunen asukki 19+5
 
Heissan kaikki :wave:

Täällä ei kummempaa. Ristiselkää on jomotellut tasaisesti tiistaisen äippäpolin käynnin jälkeen :D . Toivottavasti ne jomottelut on tehnyt tehtäviään ja aukonut paikkoja ens keskiviikkoon mennessä :p . Käynnistyisi nopeampaa tuo synnytys.

Kummeista oli puhetta. No meillä on tulossa seitsemäs ja pulaa kummeista alkaa olla :laugh: . Ensimmäisillä lapsilla on kummeina omat ja miehen sisasukset ja näillä kahdella viimesellä täytyy jo kysellä sisarusten lapsia ja omia serkkuja :laugh: . Oikein hyviä ystäviä joita kehtaisi kysyä ei ole.

 
Joku kyseli tukivyöstä. Mulla on ollut sellainen Anita BabyBelt tai mikä liekään nimeltään. Se on kyllä ihan pilipalisysteemi, eikä siitä oikeastaan mitään kunnon apua ole ollut.

Olisi pitänyt hankkia tk:sta apuvälineistä oikein kunnollinen tukivyö, jolla köytetään nuo lantioluut yhteen, mutta ajatus sellaisen ja istumatyön yhdistämisestä on kuulostanut aina karsealta. Joten, niinpä olen selvinnyt selkäkipuineni ilman tukivyötä. Vaihtelevalla menestyksellä.

Aika viileä ilma noin Wapuksi, muttei haittaa minua. Ilmankin on niin kuuma aina.

Hyvää Wappua kuitenkin kaikille!
 
Huomenta kaikille ja hauskaa vappua!

Kylmänä, mutta kauniina valkeni tämä aamu. Mutta kun aurinko paistaa, niin eipä voi valittaa säästä.
Minua ei kylmyys haittaa, eipä olla lähdössä kotoa minnekään vappua juhlimaan. :)

Vähän on ollut mieli maassa viime päivinä, kun tuntuu, että mies ei ymmärrä yhtään raskaana olevaa naista...
Sitä kyllä kaipaisi vähän ekstraa hellittelyä, tai edes sitä että mies olisi kotona joskus. :'(
Itkeä tihruutin tänä aamunakin, ja sain sentään anteeksipyynnön eiliseen sanalliseen ryöppyyn. Tosin mies itse ei sitä enää muistanut edes... Eikä varmaan ymmärtänyt, että oli mitään anteeksi pyytämistäkään.
No, onneksi naiset on vahvoja. Puren hammasta yhteen, ja yhtään en valita, vaikka tiedän etukäteen miehen viettävän koko huomisen päivän aamusta iltaan harrastuksensa parissa, kuten joka vuosi.

Tänään pitää mennä neuvolaan mittauttamaan verenpaine.
Mies lupasi tulla kyyditsemään, kun alkaa olla tuo autolla ajelu hirveän vaikeeta näiden strategisten mittojen takia... Autossa istuminen vielä menettelee, mutta kun pitää itse ajaa... Alan olla sitä mieltä, että olen vaaraksi liikenteessä. Tarkkaavaisuuskin on mitä on, tuntuu kuin ajelisi unessa, pitää keskittyä hirveästi muuhun liikenteeseen.

Anteeksi nyt, kun tuli tällainen vuodatus tästä tekstistä. On se vaan niin hyvä, että tänne voi kirjoittaa huonoistakin fiiliksistä, jos kotoa ei myötätuntoa heru!
Kyllä minä tästä kokoan itseni, ja etsin hymyn huulilleni taas. :)
 
Moikka!
Tänään käyty rakenneultras ja kaikki hyvin. Istukka edessä ja vaavi vastas laskettuu aikaa. Painoarvio pikkasesta 320g.
Mies oli mukana ja harmiksi kuva oli suurimmaks osaks epäselvää, johtuen vatsapeitteist. Muutenkin mulle jäi tästä ultras huono fiilis kun lääkäri puhu ja opetti golleegaansa mitä tulee katsoa ekaks ja seuraavaks jne. ettei mitään jää kattomatta.
Sit sain mukaan kuvan jos vaavi näkyy ainoastaan masuun asti kun paperi alko olee koneest loppu :(
Kuulin kun edellinen tuleva åiti tuli ultrasta pois miehensä kanssa, niin valitteli jo siinä tämän lääkärin tylyä käytöstä.
Onneks otin videokasetin mukaan et saatiin siihen edes jotain kuvaa et tytöt näkee millainen asukki äipän masus on.

Hyviä vointeja kaikille =)
Terv. Jaana ja pikkanen masuasukki 20+2
 

Similar threads

U
Viestiä
100
Luettu
3K
T
N
Viestiä
146
Luettu
2K
N
U
Viestiä
132
Luettu
3K
P

Yhteistyössä